Tiedäthän nuo karkkivärein koreilevat meren päälle kohoavat suloiset talot? Postikorttimaisemat, joita koristavat kallionseinämiä ripittävät Välimeren tyrskyt. Pikkukylien kapeat kujat, joiden yllä liehuvat värikkäät viirit luovat karnevaalitunnelmaa ja talojen ikkunoista roikkuvat pyykkinarut henkivät jotain äärimmäistä rentoutta. Se on Pohjois-Italian Cinque Terre, viiden kalastajakylän muodostama alue, joka on varmasti yksi suosituimmista turistikohteista Italiassa.
Cinque Terre on ihana. Kaikki yllä kuvattu on totta. Cinque Terre on kaunis kuin karkki. Niin kuvauksellinen. Satumainen.
Mutta täynnä.
Ominaista näkymää Cinque Terrelle
Tukikohtana La Spezia
Suurin osa Cinque Terreen hamuavia majoittuu La Speziassa, joka on noin puolen tunnin junamatkan päässä Cinque Terrestä. Varasimme bookingin kautta kohtalaisen edullisen, loistokuntoisen ja mainiolla sijainnilla olevan huoneiston kahdeksi yöksi. Juna-asemalle käveli viisi minuuttia, eikä kaupungin pääkatukaan ollut pitkän kävelymatkan päässä.
Kuultiin, että majoitusmahdollisuudet Cinque Terren kylissä olisivat hyvin rajalliset, joten päädyttiin meren rannalla sijaitsevaan La Speziaan suosituisten perusteella. Kaupunki olikin mainio tukikohta: eläväisellä kävelykadulla oli paljon ravintolatarjontaa eikä kaupunki Cinque Terren läheisyydestä huolimatta tuntunut mitenkään liian turistoituneelta.
Junalla La Speziasta Vernazzaan
Useat ottavat tavoitteeksi nähdä vilauksen koko Cinque Terren viidestä kylästä. Me oltiin armollisia itsellemme. Lapsen kanssa olisi turha lähteä sykkimään.
La Speziasta otettiin juna Cinque Terren toiseksi pohjoisimpaan kylään Vernazzaan. Vernazzassa olisi pieni hiekkaranta vesileikkejä varten ja niitä kauniita ikonisia pastellinsävyisiä taloja, joita haluttiin vartavesten ihastella.
Vernazza on kaikesta ihmispaljoudesta huolimatta viehättävä
Vernazzassa pääsee myös helposti viilentymään Välimeren suolaiseen veteen
Tukikohtamme La Spezia sijaitsee etelässä, joten Vernazza oli pohjoisin kylistä joihin haluttiin mennä. Vernazzasta vielä pohjoisempana on Monterosso al Mare. Vernazzan jälkeen tulevat Corniglia, Manarola ja viimeisenä etelässä Riomaggiore.
Junamatka La Speziasta Vernazzaan oli helppo, nopea ja hikinen. Lipun sai ostettua automaatista kätevästi. Liikuttiin kerta-lippujen avulla, mutta kaikkiin kyliin menijöille ja junalla liikkujille vaihtoehtona olisi ollut jonkinlainen päivälippu. Autolla Cinque Terreen ei ole asiaa.
Juna täyttyi vauhdilla, ja vaikka olimme ajoissa asemalla, jouduimme ryynnimään junaan. Lastenrattaiden kanssa se oli herkullista hommaa.
La Spezian juna-asema, joka hetkeä jälkeen kuvaoton velloi ihmisistä
Vernazzan juna-asema ja ruuhkashokki
Turha kai sitä taas lähteä päivittelemään, että olipas niitä (meitä) turisteja aivan valtavasti. Onhan paikka Italian yksi suosituimmista kohteista. Olin kuitenkin halunnut sulkea silmäni ja ajatukseni siltä, että pienet kylät olisivat tupaten täynnä myös vilkkaimman matkailukauden jo loputtua. Hölmö naiivi mieleni.
Astuessani Vernazzan juna-asemalle tuo valtava ihmisröykkiö oli kuitenkin pudottaa silmät päästäni.
En voi sille mitään, että vaikka paikka olisi kuinka kaunis, viehättävä tai mielenkiintoinen, tällaiset laumat ihmisiä vain yksinkertaisesti vievät osan viehtätyksestä.
Ahdistun.
Juna näiden viiden kylän läpi kulkee upeissa maisemissa, vaikkakin ison osan matkasta kallion sisällä
Samalla alan aina säälimään paikallista väestöä. Mitenhän heidänkin elämänsä on muuttunut, kun luultavasti ennen niin rauhallinen ja sympaattinen pieni kyläpahanen on muuttunut ulkomaalaisten leikkikentäksi? Vai ovatko paikalliset hiljalleen poistuneet turismin tieltä? ”Apartment” kylttejä ainakin näkyi siellä täällä, ja ainakin ihan ytimestä tuli se vaikutelma, että suurin osa asunnoista olisi vuokran.
Karkkia silmille
Cinque Terre lapsen kanssa
Koska Cinque Terren kylissä on korkeuseroja, rajoittaa lastenrattaiden kanssa matkustaminen hiukan liikkumista. Olisi ollut mukava käydä pienillä ylöspäin kohoavilla kujilla, mutta jätettiin nämä suosiolla välistä. Vernazzan pääkaduilla lastenrattaiden kanssa pärjäsi sen sijaan ihan mainiosti, niin mainiosti miten nyt isoissa ihmisjoukoissa voi pärjätä.
Vernazzassa on lisäksi pieni hiekkaranta, joka ei ollut liian kansoitettu, joten sekaan mahtui hyvin ja lapsen oli mukava pulikoida rantavedessä. Monterosso al Maressa olisi ollut isompi kunnollinen uimaranta, mitä kehuttiin lapsiperheiden näkökulmasta, mutta mitä suitsutettiin liiasta ”turistimaisuudesta”. Se olikin oli yksi syy monesta, että valittiin kohteeksemme Vernazzan.
Vernazzan ranta soveltuu hyvin lapsille
Toinen Cinque Terren kylistä, joissa vierailimme oli Manarola, joka oli yhtälailla helppo ja vaikea lastenrattaiden kanssa, kuten Vernazzakin. Manarolassa päästiin kuitenkin poikkeamaan pääkadulta, mikä oli huomattavasti helpompaa kuin Vernazzassa. Ylöspäin kohoavia kujia pystyi rullailemaan rattaiden kanssa vaivatta, tosin pientä fyysistä ponnistusta se vaati.
Manarolassakin oli rantaelämää, mutta enemmän aikuiseen makuun, millä tarkoitan sitä, että auringossa letkottelu ja veteen pulahtaminen tapahtui enemmän kivisissä tunnelmissa. Pienen lapsen kanssa näkisin, etteivät vesileikit täällä onnistu.
Manarolan näköalapaikalle pääsee mukavasti myös rattaiden kanssa ja korkealla muutaman rappusen takana on leikkipuisto, joka ilahdutti valtavasti. Tämä olikin varmasti hienoimmalla sijainnilla oleva leikkipuisto, jossa olen lapsen kanssa käynyt.
Näköalapaikalle johtava reitti, joka auringonlaskun aikoihin täyttyi hiljalleen ihmisistä
Ainoa asia Cinque Terressä, mikä jäi kaihertamaan lapsiperheen näkökulmasta, oli noiden vaikeakulkuisten pikkukujien lisäksi vaellusreitit, joihin ei myöskään lähdetty kuluttamaan energioitamme. Kantoreppu kyllä löytyy, että sinänsä se olisi ollut kyllä mahdollista, mutta luulenpa että tuon tyyppiset reissut löytyvät vasta jostain tulevaisuudesta.
Cinque Terre soveltuu siis mainiosti myös lapsen kanssa matkailuun, kunhan ei yritäkään nähdä ihan kaikkea.
Manarolan sivukujilla
Mikä Cinque Terressä viehätti eniten, oli ehdottomasti pieni syrjähyppy sivukujille. Tehtiin päätös, että haluttiin kävellä edes jotain muutakin kuin pääkatua pitkin, joten poikettiin sattumanvaraisesti yhdelle pienelle kujalle. Ja se päätös oli päivän paras.
What can I say?
Sivukujilla hädintuskin liikkui ketään. Kapeat, värikkäät ja niin sympaattiset pienet kujat kukkaistutuksineen olivat rakkautta koko sielulle. Ja nuo kujat johdattivat meidät upeiden merinäköalojen äärelle, joita saatiin ihailla täysin ylhäisessä yksinäisyydessä.
Hetki, kun sai istua hiljaa ja katsella merta. Ei muita ympärillä. Parasta
En lähtisi moittimaan maisemia. Näitä olisi katsellut pidempäänkin.
Mistä tullaankin taas aiheeseen turismi, ja siihen, että kyllä Cinque Terrestä on mahdollista hakea myös rauhaa. Vernazza ja Manarola ovat taatusti suosituimpia kohteita alueella, joten me ei edes ehditty saada täydellistä kuvaa siitä, mitä kaikkea ihanaa noista muistakin kylistä varmasti löytyy niiden vilkkaimpien keskittymien ulkopuolelta.
Loppujen lopuksi pääsin minäkin siis irti omasta ahdistuksestani ja lämpenin Cinque Terrelle ja erityisesti Manarolalle. Onhan tämä paikka jotain aivan hurjan ainutlaatuista, enkä ihmettele yhtään, miksi massaturismi on vallannut alueen. Toivon kuitenkin, että aluetta saadaan jollain keinoin edes hiukan rauhoitettua, jottei näin upea paikka kärsisi pahoja vaurioita vuosien saatossa.
Lepohetki
Suosittelisinko Cinque Terreä?
Ehdottomasti. Sinne matkustavan kannattaa kuitenkin varautua isoihin ihmislaumoihin ja kääntää ajatusmaailma valmiiksi jo siihen moodiin, ettei näillä seuduilla todellakaan liikuta yksin.
Jos lähtisin uudelleen, ottaisin tennareiden tilalle vaelluskengät ja vaeltaisin kylästä toiseen. Käyttäisin enemmän aikaa ja yöpyisin myös mahdollisuuksien mukaan alueella. Viettäisin yhden kokonaisen päivän rannalla löhöillen ja katselisin kallionkielekkeiltä alas hyppivien hurjapäiden toimia. Joisin paljon viintä ja söisin ihania mereneläviä.
Ilmeeni, kun eteen kannettiin saavillinen sinisimpukoita.
Birra Moretti ja hiekkaranta. 10/10
Tällä reissulla ehdittiin tekemään tuhatkertainen pikakelaus tästä kaikesta. Vaikkei se ehkä ollutkaan ihan riittävä ja jotain jäi hampaankoloon, niin luulen, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kertani Ligurian Cinque Terressä. Astun siis sivuun ja annan muille turisteille tilaa.
Onko kokemuksia Cinque Terrestä? Ahdistuitko vai rakastuitko?
LUE MYÖS:
- Tasty Travellissimo -blogin matkaopas Cinque Terrestä
- Kylien välillä patikoinnista Kohteena maailma -blogista
Uusimpiin juttuihin pääset nopeiten käsiksi Facebookissa, Instagramissa.
Blogin löytää myös Blogit.fi -sivustolta, Bloglovinista ja The Blogjunglesta.
14 Comments
Tämä on kohde, jonka osalta olen oikeasti jo miettinyt, että pitäisikö antaa olla – ei niin, että kauhistelisin turistiruuhkia, olisinhan itsekin turisti, mutta paikallisten näkökulmasta. Onko meillä oikeus mennä pilaamaan heidän kylänsä. Mutta alue kiinnostaisi silti, joten ehkä se kompromissini on lähteä tuonne joskus low season -aikaan, mikähän se sitten olisi, huhtikuu? lokakuu? Ihan talvellakaan ei viitsisi todennäköisiin sateisiin lähteä.
Hyvä kysymys. Moni tuntui sanovan myös ettei väentungosta ole ollut edes kesäkuussa. Alkuvuosi varmaan ainakin aika otollista aikaa. Maalis-huhtikuuta itse veikkaisin, että vielä aika rauhallista. Samoilla linjoilla kyllä sinun kanssasi Pirkko, että juuri paikallisten näkökulmasta harmittava juttu turismin paljous. Itse en edes ajatellut aiemmin, että tilanne olisi ollut noin karmaiseva, eli olisi pitänyt selvitellä rutkasti enemmän paikan taustoja, ennen kuin tuonne päin menee.
En ole (vielä!) käynyt Cinque Terressä, mutta tunnistan kyllä tuon väkijoukkojen aiheuttaman ahdistuksen upeissakin turistikohteissa. Viimeksi minulle tuli tämä fiilis Akropoliksella. Kyse on yhdestä maailman tärkeimmistä nähtävyyksistä, mutta huokasimme molemmat poikaystäväni kanssa helpotuksesta kun kapusimme sieltä alas vähän väljemmälle alueelle. Tämä siitä huolimatta, että asumme Lontoossa, jossa väkijoukot ja todelliset ruuhkat ovat arkipäivää.
Kyllä se väenpaljous ahdistaa kaikkialla, missä sellaiseen joutuu. Se on harmi, sillä monen hienon paikan hohto häviää kun ihmisiä on liikaa. Pitäisi itse siis laittaa kortensa kekoon ja olla menemättä näihin paikkoihin. Varsinkin jos ne ahdistavat 😀 Ongelma on vaan siinä, että tahtoo niin kovasti nähdä kaiken 😀
Riomaggioressa majailtiin viikko. Päivät todella ruuhkaisia mutta illaksi tilanteet rauhoittuivat. Pallo kutistuu ja suositut matkakohteet täyttyvät ihmisistä. Siitä huolimatta Cinque Terren alue oli ihastuttava!
Ihmisiä on kaikkialla ihan valtavasti nykyään. Varsinkin sellaisissa paikoissa, joihin matkustaminen menee varsin mutkattomasti. Ehkä siihen pitää vaan yrittää tottua.
Cinque Terren suosio on varmasti melko ahdistavaa, kun kyseessä on pienet kadut sekä kujat. Pari vuotta sitten paikka kiikkui haavelistalla silloisen Italian matkan aikana, muttei ikinä päästy sinne asti. Ehkä jos siis suuntaisin, suuntaisin selkeästi turistikauden ulkopuolella. Ei sillä, että meissä turisteissa jotain vikaa olisi, mutta onhan se mukavampaa jakautua eri kausille 😀 Ihania kuvia sait kyllä kujasta ja ylhäältä merelle <3
Niinpä. Pitäisi olla kesä vuoden ympäri, niin turistimäärät jakautuisivat tasaisemmin. Vaikka toisaalta, sittenhän niitä vasta olisikin. Enpä tiedä. Hankala aihe. Mutta uskonpa, että jossain vaiheessa näiden tämän tyyppistenkin kohteiden suosio laantuu itsestään.
Jostain syystä olen nimenomaan Cinque Terren kohdalla ajatellut, että siellä saattaisi olla mun makuun niin liikaa turisteja, etten ole oikein edes tosissani unelmoinut sinne matkustamisesta. Onhan se kaunis, mutta. :/ Paikallisten puolesta tosiaan harmittaa kovasti. Ja entä jos monilla muillakin turisteilla on se sama typertynyt olo: ”Miksi meitä on täällä näin paljon, entä jos olisin tiennyt tämän, eihän täällä pitäisi olla näin paljon porukkaa”, mitenköhän siitä seuraisi sitten jonkinlainen muutos, eikä näihin pahimpiin turistikohteisiin enää hakeuduttaisi niin hanakasti?
Nykyään on kyllä niin paljon matkailijoita kaikkialla, että ei sitä turistivirtaa varmasti helposti käännetä. Varmaan pitäisi valtion tasolta lähteä rajoitteet, kuinka paljon päivässä ihmisiä päästetään alueelle. Mutta ilmeisen hankala toteutttaa käytännössä-
En ole tuolla käynyt, mutta Amalfin rannikolta Positanosta on samantyyppisiä kokemuksia! Nämä on näitä instagram-kohteita, joihin on viime vuosina rynnännyt odottamaton määrä ihmisiä. Mutta samaa mieltä siitä, että näistäkin varmaan edelleen rauhallisia spotteja löytää, jos vain vähän poikkeaa pääkadulta!
Uskon, että Italiassa on paljonkin tämän tyyppisiä kohteita, jotka ovat täysin meidän turistien kansoittamia. Harmi vaan, että tällaiset pienet paikat muuttuvat täysin niin suurista massoista. Pitäisi tosiaan saada jaettua sitä ihmisvirtaa tasaisemmin koko vuodelle.
Kaunista! Viihtyisin näissä maisemissa aivan varmasti, vaikka tuo ihmismäärä ei suoranaisesti houkuttele. 🙂 Se on hassu juttu, miten sivukujilla on aina niin hiljaista. Miten niin harva oikeasti eksyy niille verrattuna siihen massaan, joka liikkuu pääkaduilla? Monissa suosituissa paikoissa ei tartte kävellä kuin pari korttelia kauemmaksi, niin saa melkein olla omassa seurassa. Sitä ihmettelen usein.
Sivukujilta löytyy mun mielestä yleensä ne parhaimmat ja sympaattisimmat maisemat. Vaikkei minuakaan nyt niin varsinaisesti ihmispaljous ahdista varsinkin jos ole osannut ennakoida sen, niin kyllä sitä mielummin silti kulkee pikkaisen irrallaan isoimmista massoista, jos se vain on mitenkään mahdollista. 🙂