Montserrat-vuori ja ikivanha luostari – päiväretki pois Barcelonan sykkeestä

perjantai, lokakuu 6, 2017

Barcelona on suurkaupunki, jossa riittää tekemistä ainakin viikoksi, vaikka kahdeksikin, erityisesti jos paikkaan lähtee tutustumaan vähän pintaa syvemmälle. Kaupungin historiassa ja historiallisissa rakennuksissa riittää tutkailtavaa monellekin päivälle, aikaa saa kulumaan vain ihmetellen arkkitehtuurin helmiä, ja kun perus kaupunkiloma alkaa tympimään, voi laukkuun pakata rantavermeet ja yhdistää kaupunkilomaan näpsäkästi valkoiset hiekkarannat.

Oli aikaa sitten viikko, kaksi tai vaikka vain kolme päivää, kannattaa ehdottomasti yksi päivä uhrata siihen, että poistuu kaupungista ja suuntaa kohti vuoria. Vaikka tällaiseen retkeen kuluukin varmasti yksi kokonainen päivä, on se ehdottomasti kaiken vaivan ja ajan arvoista.

Me suuntasimme viidestä päivästämme viimeisenä kohti Katalonian alueen korkeinta kohtaa Montserrat-vuorta ja sen huipulle rakennettua luostaria. Luostarin siijainti on aivan uskomaton. Kun junan ikkunasta alkoi pilkistämään sahalaitaisen vuoren rinteet ja sinne rakennetun luostarin tornit, tiesin heti että tunnin junamatka oli jokaisen minuutin arvoinen.

Junalla perille

Matka Barcelonasta Montserratiin oli kaiken kaikkiaan mutkaton. Vaikka matkaa piti taittaakin kolmella eri kulkupelillä, homma tuntui menevän aikalailla sujuvasti. Olimme liikkeellä sunnuntaina, jolloin junia taisi lähteä hiukan harvemmin tavalliseen arkipäivään nähden, mutta me osuttiin jokseenkin hyvään aikaan juna-asemalle. Parinkymmenen minuutin odottelu ei tuntunut missään, sillä ulkona oli ihanan lämmin päivä vetelehtimiseen.

Juna Montserratiin lähti Playa Espanyalta, joka on samalla siis sekä metro- että juna-asema. Metroasemasta mainittakoon, että yksin lastenrattaiden kanssa homma voi mennä mutkikkaaksi, ellei halua häiritä kiireisiä työmatkalaisia avukseen. Metroasemalla ei nimittäin ole hissiä, joten kantoapu on välttämätön etenemisen kannalta. Sen jälkeen kun löytää tiensä pois metroasemalta, pystyy  juna-asemalle puolestaan helposti huristelemaan hissillä.

Juna-asemalla oli loistavat opasteet Montserratiin, ja paikalla parveili turistioppaita, jotka tulivat kärppänä antamaan neuvoja lipunostoon. Meno-paluulipulle hintaa tuli muistaakseni 30€, johon sisältyi junamatkat sekä kaapelihissi ylös vuorille. Tässä vaiheessa siis täytyi päättää, millä kyydillä ylös halusi nousta. Kaapelihissin vaihtoehtona oli funikulaari, mutta näkymien suhteen voin lämpimästi suositella kaapelihissillä matkustamista. Näkymät hissistä olivat huikeat, vaikka kyyti itsessään olikin hetkessä ohi.

Lastenrattaiden kanssa hommaa suunnitteleville voin todeta, että rohkeasti vain. Isompien vankkureiden kanssa ovimiehet voivat pistää hommalle ehkä stopin, mutta kasaan menevien matkarattaiden kanssa kyyti sujui loistavasti. Lasta pidin kantorepussa kyydin ajan, ja varsinkin toiseen suuntaan mentäessä ruuhka oli sen mukainen, että katsottiin parhaaksi laittaa rattaat kasaan.

Pyörähdys luostarissa

Jos tässä vaiheessa odotat jotain rauhallista luontokohdetta, tulet pettymään. Paikka oli nimittäin TÄYNNÄ porukkaa, jota itse hetken hiukan karsastin, sillä ajatuksissa oli ihanan hiljainen ja hengellisyyttä huokuva raikkaalla vuori-ilmalla höystetty luostarivuori. Vuori-ilmaahan sieltä ei pois saa, mutta hiljaisuus loisti poissaolollaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna voi taas vain syyttää itseään typeryydestä ja naiivista ajatusmaailmasta. Kuinka ihmeessä sitä ihminen odottaa menevänsä johonkin hiljaiseen pyhättöön, sillä onhan paikka kuitenkin varmaan yksi suosituimmista turistikohteista Barcelonaan matkustaville.

Vaikka porukkaa riitti, oli paikka ehdottomasti käymisen arvoinen ja Barcelonan reissun yksi kohokohdista. Väenpaljouden vuorilla selittää osittain luostarin historia, joka ulottuu 800-luvulle. Stoorin mukaan pienet pojat löysivät vuorien luolasta mustan neitsyen patsaan nähtyään ensin vuorilla häikäisevän valon, jota tutkimaan lähtiessään päätyivät patsaan luokse. Piispan kuultua tästä maagisesta löydöksestä, päätti hän rakentaa vuorille tähän paikkaan luostarin, ja nykyään patsasta säilytetäänkin luostarin kattojen alla.

Patsasta pääsee katsomaan ilmaiseksi ja tälläkin kertaa jono sinne oli ihan tajuttoman pitkä, sillä pyhiinvaeltajat haluavat päästä patsaan luokse suudellakseen neitsyen kättä. Luostari onkin siis suosittu pyhiinvaelluskohde.

Me pyörähdettiin kierros luostarin sisällä, sekä kynttilähuoneessa, jonne pääsääntöisesti pyhiinvaeltajat käyvät sytyttämässä kynttilän käytyään ensin patsaan luona.

Mitä kannattaa ottaa huomioon?

Ensimmäinen virhe, joka me tehtiin, oli tulla Montserratiin vasta reissun viimeisenä päivänä. Jalat olivat jo niin turtana monen päivän kävelystä, ettei meitä huvittanut lähteä ylemmäs vuorille, jonne lähti useampi reitti luostarin juurelta, ja josta varmasti olisi löytänyt myös sitä kaivattua hiljaisuutta. Kaiken lukeman ja kuuleman perusteella pieni trekki näissä ympäristöissä olisi ollut paikallaan. Maisemat ovat kuuleman mukaan huikeita, joten jos suinkin mahdollista, kannattaa tänne suunnata ennen kuin on kiertänyt kilometri tolkulla Barcelonan katuja.

Toinen virhe oli tulla tänne vasta reippaasti keskipäivän jälkeen. Tähän retkeen kun saa helposti kulumaan koko päivän eikä noille vuoristopoluille huvittaisi lähteä kävelemään auringon kanssa kilpaa. Ehdottomasti siis heti aamusta kamat kasaan ja juna-asemalle!

Ihanteellisinta olisi kuljettaa omat eväät mukanaan ja nauttia lounasta jossain korkealla vuoren rinteellä. Ruokapaikkoja täällä on, mutta pikkuisen hintsusti, ja kolmas syy, miksei lähdetty kävelyretkelle, olikin akuutti nälkä. Siispä jouduimme turvautumaan löytämäämme lounasbuffetiin, mikä muistutti aavistuksen köykäistä laivabuffetia kalja- ja limonaadihanoineen. Ruoassa ei nyt sinänsä ollut mitään valittamista (toisaalta tällaisessa paikassa ei odotuksetkaan ole korkealla), mutta ehkä jäin kaipaamaan sellaista kivaa ja tunnelmallista espanja-vivahdetta tältä lounaalta. Tunnelmaa voi verrata ehkä ennemminkin lukion ruokasaliin.

Minun ohjeeni on siis, että menkää, varatkaa aikaa, laittakaa hyvät kengät jalkaan, ottakaa eväät reppuun ja tarpeeksi vettä mukaan. Täällä riittää ihmeteltävää ja päivä kuluu varmasti hujauksessa.

Luostarissa on muuten mahdollista myös päästä kuulemaan poikakuoron laulua, jos ajoittaa saapumisensa hyvin. Kuoro aloittaa joka päivä kello 13, jolloin luostari täyttyy kuuleman mukaan ääriään myöden. Kannattaa olla siis ajoissa pelipaikoilla.

 


• KÄY SEURAAMASSA INSTAGRAMISSA!

• TYKKÄÄ MYÖS FACEBOOKISSA !

• TWITTERISTÄKIN MUT LÖYTÄÄ!

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista sunnuntai, lokakuu 8, 2017 at 16:23

    Samaa mieltä sun kanssa Outi, että Montserratissa kannattaa käydä näköalojen vuoksi vaikka sen kovin tukkoinen turistitulvan vuoksi onkin. Oma reissuni meni vähän pilalle, koska kahvilan ruuhkassa multa varastettiin käsilaukusta rahapussi. Varovainen pitkäkyntisten varalta kannattaa olla. Jäin myös harmittelemaan, ettei aikaa tuolla keikalla ollut edes pienelle vaellukselle.

    • Reply Outi sunnuntai, lokakuu 8, 2017 at 21:14

      Voi hemmetti! Tuommoinen kyllä pilaa päivän ja pahimmassa tapauksessa koko reissun kun lompakko nyysitään! Karmeeta. Kaikkialle ne vorot ehtivätkin.

      Montserrat oli kyllä todella hieno, ja samoin kun sinulla, jäi hieman harmittaa ettei aikaa eikä jaksamista vuorten tutkimiseen ollut yhtään. Ensi kerralla sitten, vaikka ehkei tuonne samaan paikkaan enää uudestaan tulekaan mentyä. 😀

  • Reply Aron / Ja sitten matkaan... sunnuntai, lokakuu 8, 2017 at 19:36

    Nuo näkymät tuolta ylhäältä ovat mielettömän upeat! Meilläkin jäi patikointi väliin, vierailumme oli varsin pikainen ja ihailimme lähinnä maisemia. Varmasti pitempi vierailu olisi tarjonnut enemmän, mutta jo pelkät näkymät yli maiden ja mantujen olivat vierailun arvoiset.

    • Reply Outi sunnuntai, lokakuu 8, 2017 at 21:19

      Tuonne kyllä kannattaisi tosiaankin varata hieman enemmän aikaa, mutta helppohan se on olla jälkiviisas. Paikasta saisi varmasti niin paljon enemmän irti, jos hiukan lähtisi tuon luostarialueen ulkopuolelle. Näkymät on kyllä itsessään sellaiset, että niiden takia matka kannattaa silti tehdä 🙂

  • Reply Emma maanantai, lokakuu 9, 2017 at 08:34

    Mä kiertelin Katalonian viinialueita alkukesästä ja yksi kohteistamme oli patikointia luonnonsuojelualueella vanhoille viinisammioille ihan tuossa Montserratin lähettyvillä. Siltä reissulta jäi kyllä mieleen, että Montseratkin pitää kyllä vielä joku päivä käydä katsomassa. Jos olet kiinnostunut viinimatkailusta, niin täältä löytyy kaikki Katalonian vinkkini: https://www.rantapallo.fi/mutkiamatkassa/2017/07/17/viinimatkailijan-vinkit-barcelonan-lahialueille/

    • Reply Outi lauantai, lokakuu 14, 2017 at 20:27

      Hei iiitos, pitääpä käydä lukasemassa! Vuinimatkailu ei tosin tässä vaiheessa ole ihan ajankohtainen mutta mutaman vuoden päästä varmasti toki 😉

  • Reply Suunnaton maanantai, lokakuu 9, 2017 at 12:20

    Olen käynyt kahdesti Barcelonassa, mutta Montserrat on edelleen näkenämättä. Se täytyy ehdottomasti kokea seuraavalla Barcelonan reissulla. Kiva kuulla, että Montserratista löytyy kävelyreittejäkin! Pitääkin selvitellä niitä tarkemmin – ihmisvilinästä olisi mukava päästä pakoon vuoristoon 🙂

    • Reply Outi lauantai, lokakuu 14, 2017 at 20:28

      Iso suositus Montserratille ja vuorille ylipäänsä

  • Reply Reetta / Matkasto tiistai, lokakuu 10, 2017 at 21:07

    En otsikosta edes muistanut, että olenhan itsekin käynyt tuolla! Matkasta on tosin jo aikaa, enkä myöskään ehtinyt lähteä patikoimaan vuorille, vaikka nyt kyllä mieli tekisi! Samaa mieltä, että tämä on aivan ehdoton päiväretkikohde, jos Barcelonaan matkustaa. Ja nuo eväät pitää todellakin muistaa ottaa mukaan, ettei joudu väkipakolla syömään pahaa ruokalaruokaa! 🙂

    • Reply Outi lauantai, lokakuu 14, 2017 at 20:29

      Harmittaa tosiaan ettei aikaa ollut edea pieneen patikointiin, silöä luulen ettei tuonne ihan heti kuitenkaan uudestaan ole menossa. Jonnekin muille vuorille toki varmasti piankin 🙂

  • Reply Heidi / Fiiliksiä & hetkiä torstai, lokakuu 12, 2017 at 22:24

    Montserrat on tutustumatta, mutta samaa mieltä tuosta, että päiväretket kannattaa ja vuorille kannattaa suunnata 🙂 Me patikoitiin muuten ja päiväretkeiltiin Gironasta käsin 🙂

    • Reply Outi lauantai, lokakuu 14, 2017 at 20:31

      Espanjassa patikointi kiinnostaisi kyllä ihan hulluna. Nyt kun joutuu menemään lapsen ehdoilla, ei noille patikkaretkillekään niin helppo ole lähteä, mutya hyvällä suunnittelulla varmasti ihan helppo nakki! Espanjassa on varmasti paljonpaljon hienoja patikkareittejä

  • Reply Anna K. lauantai, lokakuu 14, 2017 at 20:22

    Tosi kaunista tuolla! Nuo vuoret on niin kummallisen muotoisia, kuin jonkun ”käsin” muovaamia. Mäkään en tykkää siitä, että jengiä on ihan järkyttävän paljon, kyllä se fiilistä vie, vaikka onkin itse siellä ihan yhtä lailla turrena muiden joukossa. Tämä vaan yksinkertaisesti on suosittujen kohteiden huono puoli. Tai sitten pitää ajoittaa vierailu segongin alkuun tai loppuun.

    • Reply Outi lauantai, lokakuu 14, 2017 at 20:32

      Tuo oli kyllä ihan uskomattoman näköinen vuori ja erottui paljon ympärillä olevista. Se taisi jäädä mainitsematta, että tuo Montserrathan tarkoittaa sahavuorta, ts.kuin vuoret olisi sahattu 🙂

    Leave a Reply