Browsing Category

Italia

    Toscanan valkoisin hiekkaranta – trooppinen rantaunelma vai suuri huijaus?

    sunnuntai, huhtikuu 28, 2019

    Syyskuiset päivät Italian Toscanassa. Hellettä piisaa ja monen upean toscanalaisen vanhankaupungin jälkeen mieli alkoi jo karkailemaan meren läheisyyteen. Olimme aikeissa ajella hiljaksiin Toscanan pohjoisosista takaisin Roomaan ja pysähdellä satunnaisissa merenrantakaupungeissa matkan varrella. Alkuperäinen suunnitelmamme oli mennä tutkimaan länsirannikon Elba-saarta, mutta autovuokraamo oli eri mieltä, joten jouduimme säveltämään suunnitelmiamme ja etsimään rannikolta jotain toista paikkaa viettää kissanpäiviä.

    Osaatko muuten arvata, mikä on mainio keino etsiä matkakohteen hienoimpia  hiekkarantoja, jos ei jaksa kaivaa hanskalokerosta opaskirjaa eikä sen puoleen kamalasti tutkia nettiäkään?

    Google Maps tietenkin!

    Haravoimme siis koko länsirannikon Cinque Terrestä aina Rooman kohdille asti Google Mapsin satellittikuvien avulla, zoomailimme ja löysimme aika paljon kurjanoloisia kivikkoisia rantakaistaleita tai hotelleiden rantatuolein vuorattuja yksityisiä rantoja, joihin ei huvittanut lapsen kanssa pysähtyä. Markon haukansilmät osuivat lopulta johonkin valkoisena hohtavaan helmeen! Spiagge Bianche.

    Spiagge Bianche – valkoinen hiekkaranta karibiaviboilla. Vai ei ehkä sittenkään?

    Ajelimme pitkin kaunista rannikkoreittiä kohti seuraavaa majapaikkaamme, joka sijaitsi merenrantakaupungissa nimeltään Castagneto Carducci. Päätimme pysähtyä kartasta bongaamallamme upealla hiekkarannalla Rosignanon kaupungissa, joka sijaitsee Livornon maakunnassa noin 40 kilometrin päässä Castagneto Carduccista.

    Rannan tuntumassa oli maksullinen parkkipaikka, mutta jätimme automme pienen kävelymatkan päähän ilmaisille parkkipaikoille. Ajattelimme kylpemisen sijaan vain pyörähtää rannalla nähdäksemme, mistä tosissaan on kyse.

    Siinä vaiheessa nimittäin, kun minäkin näin kuvan tuosta epätodelliselta tuntuvasta valkoisesta hiekkarannasta Toscanan kivikkoisen rannikon keskellä, alkoivat kellot soimaan päässäni. Tässä on pakko olla jotain mätää.

    Pikaisen Googlettelun jälkeen kävikin nopeasti ilmi, että valkoinen hiekkaranta ei todellakaan ollut luonnonoikku, vaan värinsä hiekka ja vaaleansinisenä hohtava meri saavat rannan takana puksuttavan kemiantehtaan jätöksistä.

    Tehdas valmistaa pääasiassa soodaa, ja mereen lasketaan valmistusprosessin sivutuotteena muodostunutta kalkkikiveä ja kalsiumkloridia. Jätevesiä on laskettu solkenaan mereen jo vuosikymmenien ajan.

    Näin äkkiseltään aineet eivät kuulosta ihmiskropalle tai ympäristöllekään niin kamalan haitallisilta, ja tehtaan omien sanojensakin mukaan mitään vaaraa aineista ei ihmiselle eikä mereneläville ole. Tehdas tutkii veden ja ympäristön kemikaalikuormaa säännöllisesti, ja tämän datan perusteella rannalla uimista ei ole rajoitettu. Ainoastaan jäteveden laskupaikalla uiminen on kielletty.

    Joidenkin lähteiden mukaan asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteinen. Sivutuotteiden mukana veteen valuu myös muita ihmiselle ja ympäristölle myrkyllisiä aineita kuten elohopeaa, merkuria ja kadmiumia. Tämä mocktail saa jo maallikon korvankin särähtelemään.

    Tehtaan sivujen mukaan sivutuote sisältää kuitenkin vain mitättömän pieniä määriä raskasmetalleja, jotka ennen luontoon päästämistä muutetaan kiinteiksi aineiksi, eivätkä ne kulkeudu tai imeydy ihmiseen, eläimeen tai ympäristöön.

    Mutta vaikka tehdas väittää mitä, tuntui ainakin itselleni pelkkä ajatuskin uimisesta tällä jäteveden kyllästämällä rannalla kyseenalaiselta. Joten vaikka ranta olikin silmiähivelevän kaunis ja vaaleansininen meri suorastaan huusi puoleensa vilvoittelemaan, jätin uimiset uimatta. Ja siis olihan se ranta toden totta kaunis, ainakin jos katsoi merelle päin. Rannan takana kohoavat tehtaanpiiput söivät kuitenkin sitä karibialaista trooppista rantamaisemaa ja tunnelmaa, mistä paljon tämän paikan yhteydessä puhutaan….

    Uskaltaisitko sinä uida tällä rannalla?

    Kuten sanoin, me kävimme vain pällistelemässä tätä paikallisten ja turistienkin suosiossa olevaa rantaa, eikä uskallettu uimaan. Rannalla oli paljon ihmisiä kuumana kesäpäivänä ja takuulla kaikki tai ainakin suurin osa edes  etäisesti tietoisia siitä, mitä rannasta ja mahdollisista terveyshaitoista kohistaan. Ovathan tehtaanpiiput ja solkenaan mereen virtaava jätevesi suuressa roolissa osana rantamaisemaa, joten sokea pitää olla, jos asia menee ohi silmien.

    Nettiä kahlatessani löysin monta artikkelia ”myrkyllisestä rannasta” ja kaupungista, jossa kuolleisuusluvut ovat poikkeuksellisen korkeat. Mikään näistä jutuista ei kuitenkaan pikaisella katsauksella johdattanut minua minkään tieteellisen julkaisun äärelle, joten faktaperää väitteille en löytänyt. Täytyisi varmaan osata italiaa, jotta pääsisi käsiksi mahdollisimman luotettaviin artikkeleihin.

    Paikasta jäi ristiriitaiset fiilikset. Ihmiset ovat vuosikausia kylpeneet rannalla, ja suurin osa varmaan ilman minkäänlaisia näkyviä terveydellisiä haittoja. Kuitenkin se, että selän takana olevat tehtaanpiiput syöksevät sankkaa savua ilmaan ja jätevesi lorottaa vieressä solkenaan mereen, sai aikaan kyllä melko suuren inhoreaktion.

    Yksi pulahdus tuskin olisi minua muuksi muuttanut, mutta siltikin mielummin ajelin neljänkymmenen kilometrin päässä olevalle varsin mukavalle rannalle, jossa tehtaanpiiput olivat kadonneet näkyvistä ja hiekan värikin oli luonnollista. Sitä tässä vaan mietin mielessäni, että jos tehtaan päästöt aiheuttavat edes joitain terveysriskejä, taitaa 40 kilometriä pakomatkana olla aivan liian lyhyt….

    Menisitkö itse uimaan rannalle vai luikkisitko äkkiä karkuun? 

    P.S. Jos ei mitään muuta hyvää sanottavaa Spiagge Bianchesta ole, niin paikka on ainakin erittäin Instagram-ystävällinen. Joten jos mehukkaat Insta-kuvat ovat mielessä ja liikut tällä suunnalla, niin suosittelen poikkeamaan! 😉


     

    Uusimpiin juttuihin pääset nopeiten  käsiksi FacebookissaInstagramissa.

    Blogin löytää myös Blogit.fi -sivustolta ja Bloglovinista.

     

     

     

     

     

  • Leonardo da Vincin jalanjäljillä

    Syyskuisella Italian-matkallamme majoituimme pikkuruisen Vinci-nimisen kylän laitamilla. En ollut ennen reissua kuullut koko paikasta, joskaan en kovin monesta muustakaan toscanalaisesta pikkukylästä. Vinci sijaitsee noin 45 kilometrin päässä Firenzestä, joten se on mainio päiväretkikohde tukikohtaansa…

    keskiviikko, huhtikuu 24, 2019
  • Vinkkejä road tripille Toscanaan

    Auton vuokraaminen ja road trip tuntuivat vaihtoehdoista järkevimmiltä kahden viikon Italian tutkimiseen. Toscanan pikkukylien tutkiminen ilman omaa autoa pienen lapsen ja matkatavaroiden kanssa olisi ollut itsemurha, eikä villalle pääsy olisi käytännössä ilman autoa ollut…

    keskiviikko, joulukuu 12, 2018
  • Italian ikoninen Cinque Terre

    Tiedäthän nuo karkkivärein koreilevat meren päälle kohoavat suloiset talot? Postikorttimaisemat, joita koristavat kallionseinämiä ripittävät Välimeren tyrskyt. Pikkukylien kapeat kujat, joiden yllä liehuvat värikkäät viirit luovat karnevaalitunnelmaa ja talojen ikkunoista roikkuvat pyykkinarut henkivät jotain äärimmäistä…

    keskiviikko, lokakuu 17, 2018
  • Omat Toscana suosikkini – 5 vinkkiä Toscanaan

    Italian Toscana on täynnä paitsi viiniviljelmiä ja oliivipuulehtoja, myös hämmästyttäviä keskiaikaisia kukkulakaupunkeja, valtavavia katedraaleja, upeita tunnelmallisia keskusaukioita ja valkoisia hiekkarantoja. Ei ole vaikea suositella kaupunkeja tai kyliä Toscanassa, sillä niitä on enemmän, kuin viikossa…

    lauantai, syyskuu 29, 2018
  • Elämää Toscanan Villalla

    Syyskuun alku, Italia, Toscana. Värikäs villa, jonka valtavalla piha-alueella kasvaa hedelmistä notkuvia viikunapuita ja roskakatoksen virkaa ajaa viinirypäleillä koristellut viiniköynnökset. Granaattiomenoitakin roikkuu siellä täällä. Pihamaan kiviset rappuset nousevat kymmenkunta askelmaa ylöspäin. Rappusten yläpäästä aukeaa…

    maanantai, syyskuu 17, 2018
  • Ihana Italia ja reissuväsymys

    Pikaiset reissukuulumiset 2 viikon Italian reissun jälkeen! Palattiin tänään aamupäivästä Suomeen. Tunnelma on seesteinen, onnellinen ja aivan hirvittävän väsynyt. Italia ylitti kaikki odotukset moninkertaisesti. Sanoin ennen matkaa, että vaikka rakkauteni Espanjaan on valtava, annan…

    perjantai, syyskuu 14, 2018
  • Road trip lapsen kanssa – vinkit onnelliseen perhematkaan

    Road trip lapsen kanssa ei ainakaan yhden kokemuksen perusteella ole välttämättä se kaikista rentouttavin tapa matkustaa. Ainakaan sellaisen lapsen, joka viihtyy kaikkialla muualla paremmin kuin auton istuimessa. Mutta siitä huolimatta ensi perjantaina meitä odottaa…

    tiistai, elokuu 28, 2018
  • Kissaravintola Roomassa

    Kissa-lover, kasvissyöjä, polttarit ja Rooma. Ainekset täydelliseen ravintolailtaan. Ai miten niin? Vastaus löytyy ravintolasta nimeltään Romeow Cat Bistrot. Romeow Cat Bistrot on Rooman keskustan ulkopuolella noin 15 minuutin kävelymatkan päässä Piramide-metroasemasta sijaitseva kaupungin ainoa…

    tiistai, elokuu 30, 2016
  • Suunnistusta Rooman nähtävyyksillä – Day 2

    Nyt kun Roomasta on jo muutama viikko aikaa, on kai sopiva hetki palata aatoksissa takaisin tuohon ikuiseen kaupunkiin. Ensimmäisen päivän yllätysten, järkytysten ja onnentunteiden sekoittamat päät alkoivat jokaisella pikku hiljaa tasaantumaan ja heitettiin kerta…

    sunnuntai, heinäkuu 31, 2016
  • Polttarit Roomassa – näin se onnistui: Day 1

    Hiljaiselo täällä  loppuu nyt! Palasin sunnuntaina Roomasta. Reissu ei ollut mikä tahansa reissu, vaan ystävälleni järjestetyt yllätyspolttarit, jotka saivat onnellisen alun ja väsyneen lopun. Viime marraskuussa tehty päätös pitää astetta eksoottisemmat polttarit perinteisiin menoihin verrattuna kypsyi…

    tiistai, heinäkuu 12, 2016