Voi maailma! Kunpa vain aukenisit minulle niin, että voisin nähdä kaikki kauneimmat, karuimmat ja khuuleimmat kolkkasi. Kunpa voisin reissata jokaiseen uuteen sopukkaan edes kerran elämässäni ja palata aina uudelleen ja uudelleen sellaisiin paikkoihin, joissa aika pysähtyy ja joissa tiedän olevani kotonani.
Kuukauden ensimmäinen torstai kuljettaa meidät kuuteen sellaiseen paikkaan, jonne tällä hetkellä lähtisin kaikista eniten mielelläni. Vaikka tältä istumalta.
Tänne siis haluaisin palata, jos…..
….etsisin rauhaa ja hiekkarantaa.
Kaikki Malesiaan matkaavat suuntaavat Perhentianin saarille, Langkawille tai Tioman-saarelle. Kahdessa jälkimmäisessa en itse ole käynyt, Perhentianeilla kylläkin, ja kaikki tuntuvat hehkuttavan Perhentianeja maasta taivaisiin. Olihan se todella kaunis ja miellyttävä saari, osittain rauhallinenkin, mutta Pulau Kapas, hieman Perhentianeilta etelään oli ainakin vielä 2013 turismissa isompiensa varjoon jäänyt, mutta tunnelmaltaan voittamaton saari Malesiassa.
Pulau Kapas on jäänyt mieleen mielettömän rentona, kotoisana ja ajattomana paikkana. Saari on kuin rauhallisuuden tyyssijana, jonne lähtisin takaisin ihan vaikka tältä istumalta. Viekää mut hiekkarannoille!
…jos matkustaisin kirkkaiden vesien ja yksinkertaisen elämän perässä
Indonesian Sulawesi on jäänyt mieleen yhtenä mielenkiintoisimmista paikoista, joissa olen koskaan käynyt. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että kävimme sukelluskurssin näissä vesissä, jotka ovat varmaan maailman puhtaimpia ja joiden korallit ovat jotain aivan uskomattoman kaunista. Tällaiset kokemukset jäävät niin vahvasti mieleen, että niitä on vaikea unohtaa, ja niihin haikailee jatkuvasti takaisin.
Sulawesillä elämä oli yksinkertaista, helppoa ja kaunista. Vaikka matka tänne oli ihan katastrofi, niin voisin ottaa sen haasteen milloin tahansa uudelleen vastaan. Tien taisteleminen näille saarille oli kaiken sen tuskan arvoista. Ja kukapa ei tällaisia auringolaskuja katselisi? Minä ainakin, vaikka joka päivä.
…jos kaipaisin iloa silmälle ja hyvää ruokaa
Pariisi on ehkä kaunein kaupunki, missä olen ikinä käynyt. Eikä sitä turhaan tituleerata rakastavaisten kaupungiksi. Niin on nättiä. Kaikkialla.
Mutta ennen kaikkea lähtisin tänne ruoan perässä. Kaksi reissuani on suuntautunut Pariisiin, enkä silloin ole ollut vielä niin kiinnostunut ruokakulttuurien tutkimisesta. Mutta tällä kertaa panostaisin ehdottomasti hyvien ravintolakokemusten metsästämiseen. Ja tutustuisin paikallisiin viineihin. Hemmotteluloma. Sellainen siitä tulisi.
…jos haluaisin haasteita ja eksotiikkaa.
Vähän aikaa sitten kirjoitin, kuinka Nepal, sen vuoristot ja ihmiskohtaamiset jättivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Näitä maisemia on vaikea olla rakastamatta. Sitä tunnetta en unohda, kun aamulla herään jääkylmästä vuoristomajasta, kurkistan ulos ja lumi on yön aikana peittänyt meitä ympäröivät vuoret. Se oli maaginen näky. Tänne haluan palata, vaikka tiedän, ettei sen aika ole ihan vielä. Tulevaisuudessa sitten.
…jos haluisin täyttää aukon sydämestäni.
Kiertelimme Panamaa, Costa Ricaa ja Nicaraguaa reilun kuukauden verran vuonna 2014. Panama jätti meidät kylmäksi (kirjaimellisesti), Costa Rican luontoon rakastuin, mutta Nicaragua oli näistä kolmesta sellainen, joka jäi mieleeni autenttisena, värikkäänä ja varsin ystävällisenä paikkana.
Vaikken voi ehkä sanoa, että tilaisuuden tullen palaisin kaikista maailman paikoista juuri tänne, niin sen verran tuota kiehtovaa maata jäi kuitenkin näkemättä, että haluaisin joskus täyttää tuon puuttuvan aukon elämästäni. Nicaragua oli ihana ja ihmeellinen. Ja kuvakin sen kertoo. Minä ainakin nautin!
…jos haluaisin tuntea olevani kotona kaukana kotoa.
Niin hassua, että olen mieletön Espanja-fani, sillä Espanjassa olen käynyt kokonaista 3 kertaa. Ja kun Kanariansaaret lasketaan mukaan, niin 4. Mutta Espanjassa on jotain sellaista, mikä iskee muhun aivan täysillä. Siis aivan täysillä. Niin, että saattaisin friikahtaa koko maahan lopullisesti. Mitä se sitten tarkoittaakaan, en osaa sanoa, mutta haaveissani elän jossain vaiheessa espanjalaista arkea ja nautiskelen palmun alla aamukahvini.
Espanjaan palaan. Uudelleen ja uudelleen. Siitä olen varma.
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda
