Aasia Kohteet Yleinen

6 pelottavinta hetkeä reissuilla

sunnuntai, tammikuu 28, 2018

Reissuilla tunnetusti sattuu ja tapahtuu. Yleensä kokemukset ovat olleet onneksi positiivisia, iloisia ja hauskoja kommelluksia, mutta mukaan mahtuu myös pelkoa. Vaikka pelkääminen noin ylipäänsä on ikävää, niin vieraassa maassa, vieraiden ihmisten keskellä, tutun tukiverkon ulottumattomissa ahdistavat tilanteet nostavat pelkokertoimia entisestään.

Nyt jos olisin Filippiineillä, missä vaaralliseksi luokiteltu tulivuori uhkaa purkautua, pelkäisin niin paljon, että tuskin uskaltaisin hengittää. Koskaan en ole joutunut oikeasti tosipaikan eteen luonnonvoimien armoille ja se olisikin pahin pelkoni. Täytyy kyllä myöntää, että tulivuorenpurkauksen näkeminen olisi kokemuksena varmasti ihan mieletön, vaikken ihan ymmärräkään niitä turisteja, jotka vartavasten matkustavat tälläkin hetkellä alueelle nähdäkseen purkauksen omin silmin. Toivotaan, että Filippiinit säästyvät massiivilta tuhoilta, ja perheet voivat palata takaisin koteihinsa mahdollisimman pian.

Omilla reissullani olen pelännyt muun muassa hullua liikennettä, eksymistä väärille kujille, kuumottavia eläinkohtaamisia ja uhkaaviksi käyneitä ihmisiä.  Aasian laiva- ja venereissut ovat myös melkein järestään olleet pelottavia, mutta tähän väliin on helpottavaa kuitenkin todeta, että kaikista näistä on onneksi selvitty säikähdyksellä.

1. Bussimatka Nepalin vuoristoissa

Trekki Nepalissa on ollut unohtumattomin kokemus ikinä! Trekki itsessään, mutta myös tuo 8 tunnin bussimatka, joka taitettiin, ennen trekkiä. Parempi jättää pulinat sikseen, sillä kaikki oleellinen näkyy tässä todella huonolaatuisessa, mutta sitäkin kuuvavammassa videonpätkässä. Olen sen kertonut aiemminkin, mutta kerron vielä, että tällöin pelotti!

2. Laosin liikenne on kamalaa

Laosin liikenne tulee hyvänä kakkosena Nepalin jälkeen!

Olimme aloittamassa bussimatkan Laosin pääkaupungista Vientianesta kohti Vang Vieniä. Hostellilta varattu kuljetus bussiasemalle tuli myöhässä, kuten Laosissa muutenkin aina ja kaikki, mutta meillä oli onneksi sen verran pelivaraa bussin lähtöön, ettei pieni myöhästyminen haittaisi.

Hypättiin noin 8 hengen autoon, jossa oli jo valmiiksi muutama muu matkalainen. Auto oli buukattu täyteen, joten jouduttiin kiertelemään pitkin Vientianea koukkimassa lisää porukkaa mukaan. Jossain vaiheessa rupesi tuntumaan siltä, että meillä todellakin olisi kiire.

Kuskina toimi hädin tuskin 18-vuotta täyttänyt nuori laosilainen poika ja kartturina nippa nappa äidin helmoista päässyt nuorukainen. Kiire alkoi käymään oikeasti toteen ja pojatkin olivat huomanneet sen.

Laosissa teiden kunto on aivan karmea. En tiedä miten laita on nykyään, mutta ainakin vuonna 2011 kaikki tiet muistuttivat suomalaisia syrjäisiä mökkipolkuja. Hyppyreitä ja kuoppia oli kaikki tiet täynnä. Mutta who cares?! Eivät ainakaan nämä kaksi poikaa, sillä siinä vaiheessa kun kaikki kyytiläiset istuivat penkeillään, laitettiin talla pohjaan ja pidettiin peukut pystyssä ja peruukeista kiinni.Oli pimeää ja auto kiiti, minkä renkaistaan lähti. Renkaat paukahtelivat tien kuoppiin, ja välillä lennettiin kaaressa muutama metri eteenpäin. Ja vaikka minäkin 165 senttisenä tappina istuin turvavöissä, kolautin pääni auton kattoon muutamaan otteeseen ilmalennon aikana.

Viimeistään siinä vaiheessa kun auton katolle kiinnitetyt rinkat alkoivat lentelemään pitkin tienpiennarta, olin aivan varma että A) joko matkatavarani ovat tästä eteenpäin jonkun paikallisen pikkukylän omaisuutta tai B) en selviä tästä hengissä. Silloin pelkäsin henkeni edestä niin paljon, että olisin antanut mitä vaan, päästäkseni siltä istumalta kotiin turvallisen peiton alle.

3. Bungalowin varas Laosissa

Laos on näköjään pelottava paikka sillä kolmanneksi pelottavimman hetken elin Laosin Don Det -saarella. Olimme saaneet kivan bungalowin aivan saaren paraatipaikoilta. Täällä olisi hyvä levytellä monta päivää.

Asetuttiin taloksi, jätettiin rinkat huoneille ja oltiin lähdössä syömään, kun kaiketi huoneen edellinen asukki oli tulossa sisään huoneeseen. Haastateltiin hieman miestä, joka oli sanojensa mukaan jättänyt toilettilaukkunsa vessaan. Kaveri ei uskonut, ettei oltu nähty moista, ja halusi itse tulla tarkistamaan tilanteen, jonka jälkeen suostui lähtemään pois.

Lähdettiin tutkimaan saarta, ja kun palattiin huoneelle huomattiin, että meidän huoneen ovi oli tiirikoitu auki ja tavaroitamme pengottu. Oma rinkka on pyhä, joten ne tietävät, joille on käynyt vastaavaa, että kun tuntematon voro on kajonnut sun omiin tavaroihin, niin olo aivan rikki revitty!

Onni sinänsä, ettei mitään tavaroita ollut hävinnyt, mutta kyllä pelotti seuraavan kerran poistua huoneelta. Pahin oli kuitenkin vasta edessä, kun aamuyöstä herättiin siihen, että joku hiippailee meidän huoneen ovesta sisään!!! Aloin tärisemään pelosta ja Marko lähti urheana miehenä hätyyttelemään voroa pois, joka oli tietenkin tämä samainen mies, hämäräperäisen laukkunsa perässä. Sen yön unet jäivät lyhyeen, enkä muistaakseni seuraavina öinäkään nukkunut erityisen makoisasti..

4. Myskyisä lauttamatka Nicaraguassa

En ole suuri merenkäynnin ystävä, toisin kuin mieheni, joka tuntuu nauttivan, mitä isompi aallokko kyseessä. Tehtiin matkaa Nicaraguan tulivuorisaarelle Isla de Ometepelle, jonne oli noin tunnin lauttamatka mantereelta.

Tuuli oli yltynyt harvinaisen kovaksi ja varmuutta ei ollut, lähtisikö lautta edes liikenteeseen. Lähtihän se kuitenkin, vaikka jo hetken päästä toivoin, että olisi käynyt toisin. Mentiin jostain ihmeen syystä kannen alapuolelle lautan hyttiin. Ehkä ajateltiin, että keinutus tuntuisi huonommin sinne.

Koska sisätiloissa ei ollut edes kunnollisia ikkunoita, joista olisi nähnyt ulos, voitte vain arvata, että hetken päästä vatsanpohjassa velloi aika tavalla. Vene oli natiseva vanha puupaatti, jonka puolesta pelkäsin myöskin: tuntui että liitokset irtoaisivat toisistaan hetkellä millä hyvänsä.

Paikalliset alkoivat oksentelemaan ja hetken päästä veneen lattia laineti vedestä, jota räiskyi pienistä ikkunoista sisään. Otettiin asiaksemme taistella tiemme kannelle.

Ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Paha olo helpotti kannella, mutta pelko ei. Marko nautti kyydistä merirosvon elkein, mutta minä puristin kaiteita, minkä käsistä lähti ja yritin tasapainoilla pysyäkseni pystyssä läpimärkien vaatteitteni kanssa. Säikähdyksellä selvittiin tästäkin, mutta muutamia päiviä eteenpäin, samanmoinen paatti kaatui, ja muutama turisti menetti henkensä, joten ehkä tämäkin pelko oli ihan aiheellinen..

5. Air Asian lento Makassariin Indonesiaan

Matkamme Indonesian Sulawesille ei ollut millään lailla herkullinen. Lisää siitä voit käydä lukemassa esim. täältä. Ensimmäinen etappimme oli kuitenkin Etelä-Sulawesien pääkaupunki Makassar, jonne lensimme Kuala Lumpurista Air Asialla. Vaikka Air Asia on käsittääkseni kohtalaisen turvalliseksi luokiteltu lentoyhtiö (korjatkaa jos olen väärässä), niin jostain syystä lentoyhtiö ei herättänyt luottamusta ja pelkäsin tällä lennolla enemmän kuin koskaan.

Lentosää oli jokseenkin tuulinen ja turbulenssi oli kohtalaista. Ilma oli todella sumuinen ja näkyvyys aivan nollissa. Kun lentokone alkoi laskeutumaan, aloin jossain kohtaa ihmettelemään, ettei mitään näy vaikka ollaan laskeuduttu jo ties kuinka kauan. Yhtäkkiä renkaat kolahtavat maahan, säikähdän aivan vietävästi, ja siinä samassa näen pilkahduksen maankamarasta. Sumu oli niin alhaalla, että se peitti näkyvyyden ihan viimeiseen asti, ja tämä oli heittämällä kuumottavin lento, jonka olen koskaan lentänyt!

6. Eksyminen sivukujalle Delhissä

Intia Intia, kuinka paljon sua rakastan ja vihaan samalla kertaa. Kaikki se kaaos on jotain todella viehättävää ja samalla todella oksettavaa. Lennettiin Delhiin, jossa kulttuurishokki oli heti käsin kosketeltavissa. Paljon ihmisiä, enemmän kuin koskaan olin nähnyt samassa paikassa, kovia ääniä, yrjöttäviä hajuja ja ihon alle tulevia miehiä välittömästi kadulle astuessasi.

Lähdettiin tutkimaan Delhiä jalan, mikä oli ensimmäinen virhe. Ilman karttaa (urpot) ja ilman päämäärää (urpot) seikkailtiin ja eksyttiin jonnekin, minne turistit eivät olleet selkeästikään tervetulleita. Sekunnissa saimme ihollemme joukon intialaisia miehiä, jotka kaikki yrittivät opastaa meitä eri suuntiin. Tilanne kävi jotenkin todella kaaoottiseksi ja loppujen lopuksi saatiin karistettua tyypit kannoiltamme, kunnes joku taas pompsahti kulman takaa ja seurasi meitä niin pitkään, että saatiin viimein riksha allemme. En tiedä, mikä oli näiden kavereiden agenda, mutta sen verran osasin näistä lukea, että hyväämeistä ei ainakaan ajateltu! Onneksi sentäs olimme liikkeellä päivällä, sillä luulenpa, että auringonlaskun jälkeen meille olisi saattanut käydä huonommin. Note to yourself: Älä seikkaile Delhissä ominpäin!

Lopuksi täytyy vielä sanoa, että olen aina huolehtinut matkavakuutuksestani, oli reissu sitten risteily Tukholmaan tai neljän kuukauden reppureissu Aasiassa. Onneksi tätä on joutunut käyttämään hyvin harvoin, mutta kunnollisen ja voimassaolevan matkavakuutuksen tärkeyttä ei voi painottaa liikaa!

 Onko sulle sattunut jotain todella kuumottavaa tai pelottavaa reissuissa? Miten siitä selvittiin?

 

Uusimpiin juttuihin pääset nopeiten  käsiksi Blogit.fi -sivustolla, Bloglovinissa ja The Blogjunglessa. 

You Might Also Like

27 Comments

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 13:04

    Sinä pieni urhea nainen 🙂 Mä ite oon niin turvallisuushakuinen matkaaja, että nää jutut oli mun mittareilla tosi pelottavia. Olisin itse varmaan jo pissinyt alleni. Onneksi kuitenkaan teille ei koskaan sattunut mitään.

    • Reply Outi sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 13:43

      Olishan näissä toki aineksia mihin tahansa, mutta onneksi ei mitään tosiaan ole käynyt. Huhheijaa! 😀

  • Reply Susanna sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 21:42

    Liikenne on usein matkoilla se pahin huolenaihe. Olen ollut useilla bussiretkillä Saksassa ja nähnyt onnettomuuden tiellä. Barcelonassa ratikat ajavat täysiä joskus myös vihreillä valoilla nurmikon keskellä, ei siis ihme että Gaudi menehtyi sillä tavoin. Kerran Napolin satamassa näin muutaman kerjäläisen, jotka kutsuivat ”lisävoimia” ja pian autosta tuli kerjäläisjoukko perään. Jouduin juoksemaan tosin laivaan oli muutenkin vain 5-10min. aikaa mennä. Genovan graffittikujista luin että siellä on keskellä kirkasta päivääkin ryöstetty ihmisiä, joten kävelin mieluummin leveämmillä kaduilla joissa näkyi muitakn kävelijöitä. Muualla Italiassa yleensä ne pimeät pikkukujat ovat turvallisia. Tulivuorenpurkauksen näin Sisiliassa, mutta se on siellä tavallista ja paikalliset ihailevat sitä vähän kuin ilotulitusta. Etnan purkauksen suuntaa pyritään joskus muuttamaan (usein laava valuu mereen) helikopterien avulla, jotka tuovat betoneita muuttaakseen laavavirran kulkua. Saksassa on melkein aina ollut terroriuhka kun siellä olen ollut ja mm. asemia ja joulumarkkinoita suljettu

    • Reply Outi sunnuntai, tammikuu 28, 2018 at 21:59

      Just näin, eli missä vaan voi tapahtua mitä vaan,eli toisinsanoen vaara uhkaa tavalla tai toisella joka kulmassa.

      Tuo terroriuhka on kyllä kuumottavaa, kun sitä ei pysty oikeen pakenemaan, toisin kuin lautta tai bussimatkaa, jonka voi halutessaan jättää tekemättä. Voi toki vältellä tietyille alueille matkustamista, mutta onko sekään nyt se oikea vaihtoehto, mene ja tiedä..

  • Reply Emma maanantai, tammikuu 29, 2018 at 10:23

    Hui, on todella ollut pelottavia tilanteita! Nämä toi mieleen omiakin vastaavia kokemuksia, joita en ole edes muistanut pitkään aikaan! Mä tuun iän myötä vaan mukavuudenhaluisemmaksi ja turvallisuustietoisemmaksi, mutta just esim. luonnonoloja ja liikkumista erilaisilla välineillä ei vaan voi välttää eikä niiden laatuun aina vaikuttaa.

    • Reply Outi maanantai, tammikuu 29, 2018 at 16:39

      Sama juttu, kyllä sitä nykyään välttelee viimeiseen asti yhtään uhkaavia tai pelottavia tilanteita. Mukavuudenhalu ja toisaalta taas itsesuojeluvaisto vanhemmiten kasvaa, mikä ei ole yhtään huonompi homma 😀 Vaikka täytyy kyllä samalla myöntää, että olen silti aika rämäpää kun sille tuulelle satun, mutta uskon että pahimmat (vai parhaimmat…) vuodet ovat silti takanapäin 😉

  • Reply Minna -Ku ite tekee maanantai, tammikuu 29, 2018 at 12:56

    Mulle yksi pelottavimmista kokemuksista on ollut Oslossa kun oltiin siellä samaan aikaan kun Breivik. Sinällään emme olleet missään välittömässä vaarassa, mutta epätietoisuus lietsoi pelkoa. Muuten mä koen, että ulkopuolelta tulevaan uhkaan olen tosi harvoin törmännyt reissuillani. Toki itse olen sellainen herkästi veneessä ja lentokoneessa pelkääjä, jos on vähänkin jotain isompaa aaltoa tai ilmakuoppaa.

    • Reply Outi maanantai, tammikuu 29, 2018 at 16:41

      No hui, tuo on kyllä varmasti ollut pelottavaa! Huono tuuri saa kyllä sattua kohdalle, että joku terroristi tai muuten vain pöpi sattuu tielle, mutta kun alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että niitäkin on nykyään joka kulmalla. Näihin juttuihin on vaikea suhtautua :/

  • Reply Katariina / Lomaluumu keskiviikko, tammikuu 31, 2018 at 10:51

    Apua mitä juttuja! Itse olen niin perus pelkuri, että olisin ollut näistä kaikissa ihan löysät housussa. Meri on erityisen pelottava, joten olisin ollut aivan rikki tuosta paatista 😀 Ja huh tuo video, miten noissa maisemissa edes voi edetä bussilla?! Matkavakuutus on kyllä huippu, täytyy vain toivoa ettei tulisi käyttöä.

  • Reply Stacy Siivonen keskiviikko, tammikuu 31, 2018 at 15:52

    Meksikossa oli tuollainen stalkkauskokemus kuin sinulla Delhissä. Venäjällä kävi aseistettu mies kiinni rintapieleen. Yhdysvalloissa oli valtava pensaspalo koko alueella. Yhdysvalloissa myös vuoristotiellä ajaessa poksuivat pikkukivet auton kattoon. Tiellä oli kiviä jalkapallon kokoisesta hirsimökin kokoiseen. Itsestään selvää on, että jos joku niistä murikoista olisi tippunut auton katolle, se olisi mennyt läpi niin kuin paperista. Ylipäätään Yhdysvalloista minulla on aika paljon kokemusta hurjista vuoristoteistä, esimerkiksi se, kun auto tippui rotkoon. Perussa olin lähellä tappajamehiläisten parvea. Peru on myös maa, jossa sateenkaariväkeä lynkataan ja samasta seurueesta tyyppi päätti outata minut ääneen.
    Valitettavasti tiedän, miltä murto tuntuu ja että itsekin kuvailisin oloa, että on kuin olisi raiskattu. Itse asiassa, raiskauskin oli helpompi. Minä olen kokenut vähän kaikenlaista elämässäni.

    • Reply Outi torstai, helmikuu 1, 2018 at 11:45

      Kiitos kommentista Stacy! Ihan kamalia juttuja sun kohdalle sattunut! Ja mitä tulee tuohon murtoon ja varkauteen, tajusin, että omassa tekstissäni oli aika rajulla tavalla kuvattu tuntemuksia siitä, joten siltä osin oli hiukan editoitava tarinaa. En halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta välillä tulee sanottua mitä sylki suuhun tuo, sen syvemmin sanoja tutkimatta. Ei hyvä! Mutta ihanaa kevättä sulle!

  • Reply Saana | Live now – dream later perjantai, helmikuu 2, 2018 at 07:27

    Matkailu todellakin avartaa! En tiedä, lasketaanko tämä varsinkaiseksi matkakokemukseksi, koska asuin tuohon aikaan Espanjassa, mutta (sen lisäksi että olin lähellä muuttaa murha-asuntoon) päällimmäisenä kauhistuttavimmaksi reissukokemukseksi nousee mieleen murto meidän työkämppään, missä minä, pomo ja kollega oltiin mukamas turvallisesti lukkojen takana yötä. Kysessä oli lukollisin portein aidattu ja kameroin valvottu taloyhtiö kaukana kaupungista. Tämä varas/varkaat todella osasi asiansa, kun onnistui käymään kämpässä kenenkään tiedostamatta, vaikka meistä jokainen oli jossain vaiheessa yötä hereillä eikä edes alakerran naapurin alati räksyttävä koira herännyt. Työläppärit lähti varkaan matkaan, mutta tästä kokemuksesta pelottavan teki se, kun aamulla alettiin tutkia kämppää ja löydettiin ”aseita” ympäri asuntoa. Siis valtavia kivenmurikoita ja puukalikoita, joita olivat ilmeisesti pitäneet käsillä siltä varalta, että joku meistä herää. Ajatus siitä, että meistä joku olisi käynyt vessassa väärään aikaan ja saanut kivestä kalloon tuntui jälkikäteen aika lamauttavalta. Onneksi selvittiin vaan läppärien menettämisellä. Poliisi sitten jälkeenpäin näytti, kuinka helppo asunnon ovesta on tulla sisään pelkällä pankkikortilla tai vastaavalla, jos oven turvalukko ei ole päällä. Tarinan opetus: jos hotellihuoneen ovesta löytyy turva-/takalukko, käytä sitä!

    Muistan myös kun meidän kylään iski ryöstöaalto maastopalojen aikaan. Kaikki virkavalta ja pelastusyksiköt olivat vuorilla maastopaloja sammuttamassa, joten kaupungista tuli hetkessä kuin mikäkin villi länsi. Omassa paikallispubissa, jota pyöritti mua nuorempi (tuohon aikaan ehkä 25-vuotias) brittipoika, varkaat olivat iskeneet sulkemisaikaan. Yksi oli tullut takaapäin, heittänyt pussin päähän ja toinen kuristanut niin kauan että pojalta lähti taju. Kun hän sitten heräsi, oli koko baari käännetty ylösalaisin. Tästäkin voisi ottaa opikseen omia reissuja ajatellen: jos lähiseudulla tapahtuu jotain, mikä pitää virkavallan kiireisenä – kuten nyt vaikka valtavat maastopalot – kannattaa liikkua kaupungilla varoen. (Nyt tästä mun kommentista tuli varmaan sellainen käsitys, että Espanja on tosi vaarallinen maa… 😀 )

    • Reply Outi maanantai, helmikuu 5, 2018 at 16:25

      Hei voi kamaluus mitä juttuja! Mun jutut näihin verrattuna kalpenee mennen tullen! Ihan karmeeta löytää aseita yön jälkeen kämpästä. Mitenhän sitä olisi ite reagoinut? Varmaan pyörtynyt! Onneksi teille ei käynyt mitään!!!!

      Ja hyvä opetus tosiaan tuo, että jos virkavalta on kiireinen niin täytyy olla ekstravarovainen. Eipä tuollaistakaan ole tullut ajatelleeksi. Voi kamaluus, mitä juttuja maailma on täynnä :/

      • Reply Saana | Live now – dream later keskiviikko, helmikuu 7, 2018 at 10:24

        Henkinen romahtaminen tuon murtoyön jälkeen tapahtui vähän myöhemmin samana iltana, kun lähdettiin porukalla nollaamaan tilanne paikallisiin kuppiloihin ja otin puhelun kotipuoleen. Hetkellisesti oli kova ikävä turvalliseen koti-Suomeen, mutta kyllä se elämä siitä taas alkoi hymyillä kun sai pahimman olon purettua sisuskaluista! 🙂 Eihän nuo sattumukset matkakohdetta tai maata katso, missä tahansa voi sattua lähes mitä tahansa, ja urbaanit legendat kertovat, että vaarallisin paikka on oma koti.

        • Reply Outi tiistai, helmikuu 13, 2018 at 23:28

          Toi on totta, että koti on kai aika vaarallinen. Sen vuoksi kannattaakin matkustaa mahdollisimman paljon 😉 Mutta vielä kerran hyi noille tapahtumille! Onneksi eivät sitten jääneet kai kamalan pitkiksi ajoiksi kalvamaan :/

  • Reply Anna K. perjantai, helmikuu 2, 2018 at 18:36

    Kyllähän välillä pelottaa. Onneksi kukaan ei ole murtautunut yöllä, kun olen nukkumassa. Se olis kamalaa!
    Viimeksi pelotti Kreikassa pienessä laivassa, joka nousi korkeuksiin ja jysähti sieltä aallon pohjaan myrskyssä. Oksu haisi, eikä liikkua voinut, kun laiva keinui niin paljon. Hengissä ollaan silti. 🙂
    Tässä siitä lyhyesti: https://www.rantapallo.fi/kaukaahaettua/2018/01/28/sinisen-meren-amorgos/

    • Reply Outi maanantai, helmikuu 5, 2018 at 16:16

      Onneksi meidän murtovaras olis sinänsä leppoisa kaveri eikä varmasti olisi käsiksi käynyt, mutta kyllä se silti oli pelottavampaa.

      Myrskyt laivassa ovat kyllä niin pelottavia! Toivottavasti en enää ikinä joudu kokemaan vastaavaa!

  • Reply Mika / Lähtöportti perjantai, helmikuu 2, 2018 at 20:49

    No huh, kaikenlaisiin tilanteisiin säkin olet päätynyt! Mä olen ollut varovainen ja/tai onnekas matkailija, kun mieleen ei tule oikein mitään vastaavaa. Kerran Kreetalla oli suomalaisuutisten mukaan raju maanjäristys, jota en itse edes tajunnut. Meidän bussi kyllä heilui tosi kummallisesti liikennevaloissa, mutta kukaan siinä kyydissä ei tainnut ymmärtää mistä oli kysymys.

    Ikävästi seuraan lyöttäytyneitä huumediilereitä tai kerjäläisiä tulee mieleen esimerkiksi Amsterdamista ja Barcelonasta, mutta niitä uhattuja veitsiä ei koskaan vedetty esiin, jos niitä sitten oli olemassakaan. Ja kerran italialaisen futismatsin jälkeen tuli pimeällä parkkipaikalla suoraan kohti karulta näyttänyt jengi pesismailojen kanssa. Tuskin olivat matkalla Sotkamon Jymyn treeneihin, mutta jättivät onneksi ulkopuoliset suomalaiset rauhaan.

    • Reply Outi maanantai, helmikuu 5, 2018 at 16:15

      Yh, no ei tollainen uhkailukaan kivaa ole. Kyllä mua ainakin pelottaisi! Ja parempi tosiaan kiertää pesisporukat kaukaa. Yhtä kaukaa kun mitä ne kiertäis varmasti Sotkamon Jymyn treenit. 😛

  • Reply Rosa lauantai, helmikuu 3, 2018 at 10:36

    Monia samankaltaisia tilanteita on tullut koettua. Nepalin bussit olivat pelottavia ja matkat kestivät pitkään. Delhissä olin pari päivää yksin ja se oli virhe. En uskaltanut kovinkaan paljon harhailla. Nicaraguan Managuassa oli keskellä kirkasta päivää nuorisojengi ryöstänyt tanskalaisen tutun parkkipaikalla, joten mietin asiaa aina kaupassa käydessäni.

    • Reply Outi maanantai, helmikuu 5, 2018 at 16:04

      Managuasta olen kuullut käytännössä ainoastaan kauhutarinoita, ja sen takia skipattiin se loppujen lopuksi kokonaan. Takseistakin kuulema vedetty kahvat irti, ettei ryöstäjät pääse käsiksi niin helposti. Hyvä juttu ettet Delhissä ole lähtenytkään harhailemaan. Ihan karmea paikka!

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY lauantai, helmikuu 3, 2018 at 13:49

    Hyi tuo lauttamatka kuulostaa kamalalta! Juuri tuollaiset merimatkat on joskus äärimmäisen kuumottavia. Thaimaassa esimerkiksi mentiin varsin heppoisella veneellä Koh Rokille aivan jäätävää kyytiä – musta tuntuu, että kuskis halusi viihdyttää meitä kyydissä istuvia turisteja. Mutta siinä on viihtyminen kaukana, kun veneen keula nousee ensin ison aallon voimasta ylös ja sen jälkeen näyttää syöksyvän Titaniccina suoraan mereen. Ja joo tuo liikenteessä hurjastelu on kyllä toinen, se on oikeasti iso riski! Nuo Nepalin tiet näytti kyllä olevan ihan omaa luokkaansa… 😀 Ja vielä tuosta yöllisestä hipparista, en tiedä nukkuisinko enää koskaan ilman painajaisia tuollaisen jälkeen!

    • Reply Outi maanantai, helmikuu 5, 2018 at 16:02

      Hyhhyh, nuo Aasian venematkat on tosiaan jotain ihan omaa luokkaansa. Thaimaassa onneksi ollaan monesti liikuttu vain leppoisilla pitkähäntäveneillä, joten kyyti on ollut aika maltillista. Vesi on muutenkin mulle vähän sellainen jännittävä elementti, ettei paljoakaan tarvitse keinuttaa niin jo alkaa pelottamaan.

  • Reply Veera Bianca lauantai, helmikuu 3, 2018 at 14:43

    Apua paljon tuttuja tunteita maailmalta! Jollain hullun tuurilla en ole tullut ryöstetyksi kuin kerran kadulla Hongkongissa, mutta muuten nuo kammottavat tiet, lauttamatkat ja hullut lennot on liiankin tuttuja. Kaikella on hintansa, onneksi matkustaminen on yleensä tuon kaiken arvoista ja so far ollaan selvitty säikähdyksellä! 😀

    • Reply Outi maanantai, helmikuu 5, 2018 at 16:00

      Ryöstetyksi tuleminen kuulostaa niin karmealta. Onneksi ei ole sattunut kohdalle! Mutta se ei pelaa joka pelkää. Yleensä noiden karmeiden lauttamatkojen tai tieosuuksien jälkeen onkin sitten saapunut johonkin ihanaan paratiisiin tai kokenut jonkin uskomattoman elämyksen, joten voi vain jälkeen päin todetta, että kyllä kannatti!

  • Reply Travelloverin Annika lauantai, helmikuu 3, 2018 at 21:12

    Olen selvinnyt todella vähällä, mutta oletettavasti osittain siksi, että olen aika turvallisuushakuinen. Yksi syy, miksi esimerkiksi Filippiinien saarihyppelyt ovat jääneet tekemättä, on juuri kammottavaksi sanottu lauttaliikenne. Ei ole intressi numero yksi hukkua siellä. Liikenne on minuakin ehkä eniten pelottanut. Laosissa tiestöä ilmeisesti kehitetty, koska en viime kesänä pitänyt sitä pahana. Mutta sataaviittäkymppiä mutkateillä ajavat taksikuskit saavat melkein laskemaan alle. Albaniassa näkyi liikenneonnettomuuden uhri lakanalla peitettynä pientareella, mutta ei se isäntää hidastanut. Silloin pelotti.

    • Reply Outi maanantai, helmikuu 5, 2018 at 15:58

      Liikenne on ehdottomasti pahin reissuilla. Ihan hullua, miten joissain maissa kaahaillaan aivan päättömästi, välittämättä yhtään turvallisuudesta. Autotkin ovat monesti ihan mitä sattuu, hyvä jos turvavöitä löytyy. Hyvänä esimerkkinä tuo Nepalin bussi, jossa jouduin istumaan koko matkan ajan rikkinäisellä tuolilla, eli käytännössä metalliputken päällä. Huh!

    Leave a Reply