Monthly Archives

elokuu 2019

Vuoria ja välimeri – summer -19 edition

Tänä vuonna kun jokakesäinen via baltican valloitus oli suoritettu, oli aika siirtyä katsomaan, onko meri vielä sininen ja ranta kuuma. On se, kun on aurinkoa. Jos ei arvannut, myös mopokamoissa on  kuuma, kun lämpötilat on jossain kolmen kympin kieppeillä 🙂

Sininen meri

Pikkuteitä helteessä pökötellessä eteenpäin matka eteni hitaasti, mutta verrattaen mukavammin kuin jatkuvassa sateessa, jossa läpäistiin Unkarin maissipellot, Itävallan maissipellot ja Slovenian maissipellot. Paitsi että Slovenian maissipeltoja oli vaikea nähdä koska oli sateen ja ukkosen lisäksi pimeää. Euroopassa on tosi paljon maissipeltoa. Saatan toistaa itseäni tässä. Teen sen vielä uudelleen. Odottakaa vaan seuraavaa postausta.

Välimeri illalla

Pulalainen seinämaalaus

Onnistuin myös ajamaan maailman liukkaimmalle katukiveykselle, vahingossa tietty. Sitten huomasin, että täähän on sellanen bon voyage – fiilis, joka tulee aina siinä hyppyrin nokalla, että tän on kokenut aiemminkin (lainaus lapsuuteni sankarilta). Koska olen ollut täällä aiemminkin. Samassa kaupungissa, muistan keskusaukion ja maalaukset taloissa. Se saatto olla se kaupunki, jossa oli muumioita. En ole ihan varma.

Maailman paras turistikuva pulan gladiaattoriareenasta ja männyistä, huomatkaa seinäteksti 😀

Pulassa oltiin tietysti. Koska mikäs sen parempaa kuin päästä pulasta. Sieltä pääsi esimerkiksi Italiaan.

Tällä kertaa ikuinen Toscanakokemuksen (jokaisen kolmikymppisen itseään etsivän pakkoharrastus, oikean toscanakokemuksen etsintä) löytyminen sijoittui Kroatiaan. Oliiviöljyä on nautittu.

Toscanakokemus – kuu kattojen yllä

Toscanakokemus 2 – kivimajatalo

Ja sitten siis Italiaan, eikun Itävaltaan. Slovenian kautta. Koska Italia tuli vasta Itävallan jälkeen. Jotain kuvia matkalta:

Ölli joella

Hepoissa on pilkkuja

Vuoria Sloveniassa

Itävallasta löysin raekuuron. Se on kiva löytää kun on jossain tiellä ja sitte vedellä jotain kurapukua päälle kun peukalonpään kokoiset rakeet hakkaa naamaa ja kolahtelee kypärään. Kyllä matkalla on mukavaa. Sen johdosta löyty kuitenkin mengele ja maailman pienin sateenkaari ja sen pää itavaltalaiselta maatilalta, jonne siirryin kun sateelta pystyin odottamaan pahimman kaaoksen loppumista. Sillan alla ei nimittäin ollut tilaa, siellä oli biljoona autoa, varmaan niitä rakeita piilossa kun motoristiraukka seisoo sillan takana sateessa 🙂

Mengele

Sateenkaari

Maanviljelijä koitti kovasti jutella, mutta meiltä puuttui yhteinen kieli, kun ei tuo saksa oikein taivu 😀

Mutta sateen jälkeen taas aurinkoa ja enemmän itävaltaa sitten seuraavassa.

 

 

 

 

Via baltica, on a road again

Nainen imuroi hotellin pihaa, vaaleanpunainen bajamaja, preussin punainen auringonlasku.

Uimaranta Latviassa

Taas on lähdetty siiS liikkeelle mopolla kohti Euroopan eteläkärkiä. Helle painaa päälle, maissipellot huojuvat ja Baltia on edelleen lättäänää ja maaseutua. Uiminen on päivän sana. Ensin tietysti klassikkorannalle, jota ilman balticaa ei lasketa ajetuksi. Tällä rannalla on kuvattu haaksirikkoutuneita harmaasusia ja monta huonoa lomakuvaa. Ehkä yksi hyväkin. Ei tämä mikä on tässä.

Rantahan löytyi, koska rekka halusi ajaa sillalla vastaan meidän kaistallamme väistäessään mopoa, jolloin nopeat väistöliikkeet tehtyämme todettiin kuskin tarvitsevan taukoa. Ekasta oikealle ja tänne päädyttiin. Samalla reissulla tuli myös tarkastettua useita pikkuteitä, kun ei tuo data liikunnut aikanaan niin halvalla kuin nykyään ja karttojen kanssa suunnistaminen oli välillä jännää.

Puolalainen tie

Puolalainen tie

Aurinko laski tosiaan kirkkaan pinkkinä paahteisen päivän kääntyessä iltaan. Todella hieno näky, jota ei tietenkään voinut pysähtyä kuvaamaan, koska tietysti voi ajaa melkein Puolaan yhtenä päivänä 😁. Samalla tosiaan taakse jäi myös babyvaalenpunainen bajamaja. Miksei suomessa ole näitä, kysyn vaan?!?

Kaunasilaisen hotellin siivooja huolehti aamulla pihan puhtaudesta. Katselin aamupalaa syödessäni siivoojan touhuja, kun yhtäkkiä ovesta työntyi ulos imurin suulake. Ja varsi. Siinä sitten imuroitiin oven edusta sujuvasti ja takaisin sisään. En kehdannut ottaa kuvaa 🙂 Sen sijaan kuvia Białowiezan metsästä.

Siellä oli vanha minirautatie!

Ja koska ei ole linnojen voittanutta, niissähän piti käydä urakalla. Alla kootut Oravan linnan parhaat ovenkahvat ja derppileijona. Matkan teemaksi tulee vielä osoittautumaan kootut omituisen näköiset leijonat.

Oravan linna

Ovenkahva, iloinen.

Ovenkahva, toinen

Ummetusleijona

Predjaman linnalle pääsi ajamaan sateessa, pimeässä ja ukkosessa, mikä tekee matkustamisesta moottoripyärällä eeeeerittäin mukavaa. Toisaalta majotuspaikka odotti ja siellä sai reissun kolmannen gulassin, mikä oli voitto. Aiemmat oli nautittu jo Sudenpesällä Puolassa ja kahvila Molossa ( se lausutaan mooloo, senkin höpönassut). Unkarissakin satoi. Unkarilainen pelto näyttää muuten aivan samanlaiselta kuin Puolalainen,Latvialainen tai Liettualainen pelto. Maissia kasvaa Euroopassa yllättävän paljon.

Kuvassa gulassia

Predjaman linnalla tuli taas seikkailtua. Viimeinen kuvasarja sieltä,ei derppileijonia tässä. Niitä lisää myöhemmin. Alla erittäin hienosti lisätyt kuvat, kummallinen on linnan luolaosan sisältä otettu,siinä näkyy muka maisemaa sieltä aukosta pilkistäen.