Monthly Archives

kesäkuu 2019

Hue(h) hellettä.

Hikoilu jatkuu taas, kun ei olla viileämmässä ilmanalassa, Hoi Anin jälkeen nyt Hue.

Reissupäivät alkaa käydä vähiin, joten on aika siis nauttia viimeiset makumatkat makeisiin keittiöihin (ostin teemaan sopivan paidankin! Kuvia tulossa! Ehkä! Sen voi myös nähdä mun päällä!). Osa n+1, jäätelö.

draculajäätelö

 

Kyllähän se ihan nimensä veroinen on kun valuu tuota puikkoa pitkin. Maku 2/5, ei jatkoon.

Olen saapunut matkan päätepisteeseen Hue – kaupunkiin, viimeiseen Vietnamin kuninkaiden pääkaupunkiin ennen vietnamin sotaa ja uutta maailmanjärjestystä.

Kalajäätelö! Maku kuin jäätelöauton jäätelöveneissä! Lapsuus palasi, 7/5, parasta ikinä!

Kalajäätelöä olisi saanut myös macha vihreä tee punapaputahnakombona. En kokeillu. Punapaputahna on edelleen suurinta pahuutta.

Oikeita kaloja kuninkaallisen palatsin alueella, ihan parhaita, otin videotakin.

Matkalla oli tietysti tutustuttava Top Geat tiehen eli Hoi Vanh passiin. Siellä oli rannoilla kalastajaperheitä veneissään, tien laidalla historiaa ja bunkkeita ja paljon mutkia.

Neulansilmämutka tiellä. Kuvan värisävyt osottavat erinomaisuuteni kuvaajana, ehkä ei kannattais pitää säätöjä hämäräasetuksella.

Näyttävä tie ja mukava päivä, ei voi valittaa. Elefanttilähteille kun pääsi vettä tuli taas ja ukkosti, mutta sainpahan lähteet itselleni, ei kiinnostanu muita sateessa uiminen.

Kylä meren rannalla (samasta kohtaa kun top gear, kyllä, siihen pysähdyttiin).

Ei ihan yhtä päätähuimaavia pudotuksia kuin Dalatista palatessa. Mielenkiintosempi vielä kuin tämä kuuluisa pätkä oli sen jälkeen ajettu roinen lyhyempi pätkä, joka oli alkanu kasvaa jo umpeen. Tänne on tehty useita tunneleita mutta vanhat tiet on vielä olemassa.

Kalastajaperheiden asuntoveneitä

 

Kalastajaperheiden asuntoveneitä.

Tien varrella ja Huesta on löytyny siis paljon kaikenlaista. Omituinen länkkäri on tietysti kävelly kaikkialle, mitä tosiaan muut ei tee. Mutta se on kätevämpää täällä, kun ei ihan koko ajan tarviii pelätä jonkun ajavan päälle.

Hoi Van passin päällä oleva vanha rajapyykki, portit muinaisia, bunkkerit viime vuosisadan lisä.

Auringonpaiste ja kuumuus väsyttää, samoin matkustaminen, meinasin nukahtaa mopossa kuskin taakse 🙂 kun tuota Hoi An – Hue väliä ajeltiin. Kaipa sitä ihminen tottuu liiankin hyvin kuskattavana olemiseen.

Seuraavaksi epäloogisessa järjestyksessä kaikenlaista matkan varrelta.

Kuvassa keskellä pienen pieni vesipuhveli ja paikallinen viljelijä veneessä.

 

Ummetusta poteva tiikeri Marble mountain temppelivuorella.

 

Värikäs temppeliportti

 

Erittäin sujuvasti pysäköity törmäysauto. Joskus niidenkin pitää päästä näkemään maailmaa ja pois aitausestaan!

Huessa etsittiin hostellia, etsintä päätty tän näköiseen kadunkulmaukseen, kun vihdoin löyty sivukadulta oikea hostelli.

Vastapäätä löytyy kahvila, jonne paperitehdas oksensi kaikki paperilamppunsa, plörgs vaan. Ja kolmannesssa kulmassa on rafla, joka soittaa Vitasta 😀

Nää on hauskan näkösiä nää kaupungit. Ja maaseutu. Yöllä junassa heräsin katselemaan valkosia kallioita pimeydessä. Saatoin myös herätä siihen että junan patja oli jotakin sementin ja valuraudan sekotusta ja neljän hengen hytissä neljä aikuista ja kaksi lasta. Toisaalta suurimman osan ajasta istuin toisessa vaunussa jossa toimi ilmastointi. Kun tuli ilta, menin omalle osastolle, joka ei ollu yöllä jäätävän kylmä, kuten ne, joissa ilmastointi toimi. 

Juotu munakahvi

Onneksi on munakahvi, joka on parasta poisjuotuna 🙂 Siinä on kananmunaa ja sokeria marenkimaiseksi vispattuna kahvin pinnalla, paitsi että marengissa ei ole keltuaista kuten tässä. Eli kahvin päällä on kakunalkua!

Assamteetä ja banaanikinuskikakkua prameammassa cafe aparmentissa.

Sitä on hyvä nauttia erilaisten kakkujen kanssa. Saigonissa oli uskomattomia kahviloita, siellä on asuintalo täynnä putiikkeja ja kahviloita keskellä parasta liikealuetta. Se ei kuitenkaan ollu suosikkini, vaan vähän syrjässä oleva 14 Thon That Dam, joka ei ollu sellanen turistinähtävyys kuin tuo paremmalla paikalla oleva.

Yrttitee siellä Thamissa

Thö amaizin doge pari kerrosta ylempää

Siellä oli vielä rustiikkisempi tunnelma ja jouduin itse tiskaamaan teepannuni ja kuppini! Hueh hueh! Löysin siis vapaaehtoismaksuihin perustuvan Zen – teehuoneen 🙂

Sooda

Kaksi kerrosta zen yläpuolella nautin Galaxy-soodaa Mockingbirdissä. Tunnelma oli kuin Berliinissä konsanaan kun istuin vähän rapistuvan baarikahvilan parvekkeella. 

Portaikko ei minnekään

Ja koska on parempi lopettaa kuten aloittikin, pikachu – höyrypullia! Ja monsterikoko kahvista, litra! Kyllä pärisee!