Muumipappa ja meri ja kaupungit ja tie ja ….

Tein testin mikä muumi olet. Syytän sitä hiiteen velvollisuudet – kuvaa. Tähtäsin pikkumyyhyn muttei onnistunu. Pappa se sieltä tuli.

Eli 🗻 kun laskeutuu, tulee vastaan vesipuhveli ja sitten 🌵 ja meri. Eli siis seuraavaksi: harhaista filosofiaa, ”vaapukkamehua” ja meri.

Merta ja kallioita piti ihan erikseen mennä katsomaan. Olihan se merkattu Tuy Hoan ainoaksi nähtävyydeksi. No, ehkä siinä ohessa sitä meren kattomista voi ihailla myös heksalaavakiveä, joka muodosti osan rannasta.

Heksakiviriutta, nimeltään lautasriutta. Näyttävät ilmeisesti jättimäisen pinoamilta lautaspinoilta, siitä nimi.

Siellä oli myös kaktus!

Tuy Hoa on pieni kaupunki, jossa oli isoja leveitä katuja ja hyvin vähän liikennettä. Se näyttää paikalta, jonne on ollu tarkotus tulla paljon hotelleja ja iso rantalomakeskus, mutta sitä ei ole koskaan tapahtunut. Tiet on rakennettu, muuta ei. Siellä on pitkä ranta jossa on tyhjiä tontteja.

Sisääntuloväylä, jonka vieressä kylttejä New City (jota ei ilmeisesti koskaan rakennettu). Ranta vasemmalla olevan kaistaleen takana.

Teillä ei tosiaan sitä liikennettä ollu, mikä oli outoa, koska kaikkialla on liikennettä ja paljon. Merikin oli kylmempi kuin muut joissa olen uinut. Kylmä se ei ollu, mutta Siaminlahti oli +32 asteinen. Jep. 

Hiljaisuus ja paikalliselämä ei lainkaan haitannu, ilmeisesti ulkomaalaiset eksyy tällasiin paikkoihin vaan, koska ovat matkaamassa mopolla halki Vietnamin. Tapasin kolme kaupungissa, kaikki samalla lailla menossa skoottereilla joko pohjoseen tai etelään. I rest my case, ne oli myös ainoat länkkärit joita siellä näin.

Lisää kuvia merestä

Mutta eihän sitä nyt ilman turisteja ihminen pärjää! Siksi on hyvä jatkaa Hoi Aniin, jossa ne eivät kesken lopu! Turistimassat vellovat kuin meri konsanaan pitkin kaupungin katuja!

Vihreät lyhdyt valaisevat öistä maniaa.

Tätä hulluutta valaisevat kaiken väriset lyhdyt ja menon katkaisee vain taivaalta lankeava sade, joka ryöpyllään tyhjentää ja pesee kadut ihmisitä ja roskista.

Öinen Hoi An ja joenranta.

Kaunis kaupunki muuten.

Ravintolan nimeltään lintuhäkki, seinä.

Merta se on loppumatka ollukin. On uitu ja nautittu Heart of Darkness – olutta, Magpie stout oli ja paikallista vehnåolutta. Ja hyvää oli. Dalatin viiniäkin kokeilin. Vähän vaihtelua kahviin. Ettei nyt ihan jäisi alkoholi tältä reissun osuudelta, kun en sitä käärmeviinaakaan ryhtyny maistelemaan 🙂

Valitettavasti lasin logo ei oikein näy, olis pitäny pyytää pullo lavasteeksi. Olen kirjaston Apocalypse now jonossa sijalla 13. Aloitin sijalta 16. Voinee kestää hetken ennen kuin sen saa. On muuten redux-versio, että kestää se kattominenkin.  Ehkäpä ehdin lukea nauttimani oluen kanssa samannnimisen kirjan ensin, jonka juoni tuossa Vietnamleffassa on. Ja oluena saa Kurtzin hulluutta 🙂

Meri jatkuu kun menee pohjoiseen. Da Nang (oikealla) ja kalastusta (vasemmalla)

 

Da Nang tarkemmin. Miksi otin kuvan, ei mitään hajua 🙂 vasemmalla sormi.

Koskapa makeita makuja maailmalta jatkuu seuraavassa osassa, on vuorossa mereneläviä maaimalta.

Merenelävä jossakin gluteenigeelissä.

Ne kypsytetään käärittyinä banaaninlehtiin, kuten moni muukin asia, esimerkiksi sticky rice. Tuollainen vähän limasen näköinen nyytti. Hyvältä kyllä maistuu. Lisäksi täältä päin Vietnamia saa erinomaisia riisitaikinalettuja, joita paistetaan monella pikkupannulla yhtä aikaa sekä rafloissa että katukeittiöissä. Alla kuva.

Ilmeisesti pieni liekehtiminen on ihan okei. Valmiita tuotoksia tuossa kokin oikealla puolella. Banh xe on nimi. Syömisiin!

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply