Olen vetäytynyt vuorille

Lamppuja

Saigonin kuumasta ja kosteasta sykkeestä oli jo aika siirtyä viettämään rauhallista parantolaelämää Dalatin vuoristokaupunkiin, jonka olemassaolosta saamme kiittää ranskalaisia kolonialisteja ja orjatyövoimaa. Eliitin ja sotilaiden sanatorioksi perustetussa setlementissä on nyt vilkas kaupunki.

Dalat ja sen keskellä oleva järvi, taustalla vuoria.

Alppitunnelmaa tuovat ranskalaiset villat ja mäntymetsien kirjomat vuorenhuiput ja laaksot, joiden keskellä voin parannella keuhkosairauksia ja ihailla, kuinka vietnamilais- ja kiinalaisturistit menevät yli köysiradalla. Ja jottei alppitunnelmaa puuttuisi täältä 24 asteen lämmöstä, menee ohi paikallisia toppatakissa. Useita, ei vaan yhtä. Ja suomessa taitaa olla rantakelit nyt, kun mittari lähestyy sitä 24 astetta 🙂

Öinen art deco juna-asema

Vietnamilaiseen bussikulttuuriin on tullut tutustuttua varsin hyvin. Siihen kuuluu monenlainen hyörinä, välillä tankataan ja syödään, välillä bussiin hyppää tyyppi myymään hammasharjoja koko perheelle tai valtavia ranskanleipiä myyvä nainen. Välillä bussista hajoaa rengas kesken matkaa ja sitten se vaihdetaan, rikkinäinen ilmestyy keskelle bussia.

Kun on bussilla päässyt perille, voi esimerkiksi kokeilla tunneleihin sulloutumista. Ja koska todellinen travelleri menee tietysti paikallisbussilla sinne, minne eksyy vain ne kaksi pakollista saksalaista ja valtavasti paikallisia, vie reissu kolmen tunnin sijasta seitsemän. Mutta olenpahan nähnyt alkuperäistä tunneliverkostoa ja sen viereen perustettua huvialuetta, koska huvialueet sopii hyvin minne vaan.

Vuorilla ei sen sijaan ole tunneleita tarkastettu, vaan ihailtu omituista Alppitunnelmaa, täydennettynä Ranskan Alpeilta kopioiduilla rakennuksilla ja huviloilla. Lysee Yersenin pihalle ei enää pääse, mutta muita rakennuksiakin on pällisteltäväksi. Ja auringonlaskuja.

Vaaleanpunainen pantte.. eiku mariekirkko

Auringonlasku ja mäntymetsäistä vuoristoa

Siihen se aika sit on menny, sekä tietysti syömiseen, onhan se iso osa elämää ja elämä on ihmisen parasta aikaa. Vohvelini päällä on tietysti banaania, koska banaanipannukakkupolku. Oikeasti appelssiinihillo oli loppu.

Ylläolevaa kirjaa lukiessani totesin, että täytynee katsella uudelleen Apocalypse now. Parhaan koloniaalikäytännön mukaan myös Vietnamin vuoristoasemia (hill stations) perustettaessa on mukana ollut paikkojen kartoittamisessa iloisesti paikallisia hakkaava ja tappava sotilas, tosin Ba Na hill – asemaa kartoittamassa, joka siis oli toinen kohde Bien-Lanhgin ohella jonne piti saada Eurooppalaisille setlementti jossa ei ole malariaa ja on viileämpi ilmasto kun heikko eurooppalainen kuolee kuumuudessa. Ja koska näin on, tulee nauttia riittävästi virvokkeita.

Krapulakenguru vahtii artisokkateehetkeäni. Mukana minttusuklaa ja sininen teesetti.

Toinen sininen teesetti

Kahvi on hyvää, sitä on juonu nyt harvinaisen paljon, useamman kupin päivässä. Muuten olen juonu ehkä yhden kupin kahdessa viikossa tai jotain. Teetä sitäkin enemmän.

Kuvassa on suklaakakku. Se ei näy. Ja kahvia.

Takana on tulipesässä tuli, kiva nuotion tuoksu joka yhdistyy kahvin tuoksuun. Ei tarvi ilmastointia, koska yöllä on vaan 21 astetta lämmintä. Täällä voi pitää pitkiä housuja, eikä hiki valu säärtä alas. Uimaan en ole vielä päässyt, mutta kokeilen huomenna jos onnistuis. Täällä on nimittäin vesiputouksia pitkin poikin.

Prann vesiputous ja kolme neljästä tekstiilinelosesta, ihan saman näkösiä, sanat mekot ja hatut 🙂

Eiköhän se ollu tällä kertaa täältä tähän ja silleen.

 

 

 

 

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply