Monthly Archives

maaliskuu 2019

Meloni ja sen monet muodot

Tänään pääsin merelle. Ohessa jalkani todisteeksi asiasta.  Se on nyt vähän niinkuin muodostunut tavaksi, että ensin pitää reilu viikko matkustaa ja sit vasta on hyvä siirtyä merenrantaresorttiin. Vois sitä vaan ottaa ne lennot Kanarialle suoraan. Tai mennä Hietsuun. Tosin meri ei ole tällaista linnunmaitoa (eihän linnut tuota maitoa, ne munii, mitä hittoa on linnunmaito?) jossa voi löllytellä loputtomiin. Aurinko laski kommunisminpunaisena horisonttiin, onko tämä enne? Vallankumous? Vai vaan pilviä taivaalla? Jatkan tutkimuksia seuraamalla silmä kovana huomista auringonlaskua.

Olen siis poistunut resortista, jossa olen nauttinut kuin paraskin ranskalainen koloaniaaliherra banaanirommipirtelöstä maaten lepotuolissa patiolla ja ihaillen lähestyvän yön tuomia eksoottisia ääniä ja viidakon laulua illan tuodessa gekkojen huudot korviimme maittavan illallisen jälkeen.

Maittava illallinen

Minigekko, ihana

Vähän isompi gekko, ehkä se sama joka kurkki joka ilta illallisella pöytälampun alta äärettömän söötisti. Myös iso gekko havaittu.

Ja kun kaivattiin ruokakuvia, ohessa hyönteinen tikun päässä ja sieniä kasvamassa, sekä samoja sieniä ruuassa.

Hyönteinen menossa suuhun

Sieniä kasvatuksessa

Kyseisiä sieniä vähän pidenmälle kasvaneena ruuassa.

Jäätelö (vesimelonimehujää) menossa suuhun. Koska kaikki melonista on parhautta, ostin kaiken kun käytiin paikallisilla aamumarkkinoilla. Melonimehua, meloni EUROcake?!? Melonijäätelö, lisäksi kuvaan on eksynyt mango.

Muita aamumarkkinoiden jännittävyyksiä oli oheisessa kuvassa luonnollisessa olotilassaan olevat höyrypullat, ei mitään mistä voisi arvata sisällön ja toisessa kuvassa oikeassa alakulmassa esiintyvät värjätyt hotdogmakkarat. Pinkki hodari, oujee.

Nyt onkin sitten eksoottisen resortin jälkeen eksotiikka kaukana, hello lomasaari.  Taustamusana jumputusta ja Sashin Equador. Meren aallot ei ihan peitä bassoja. Ja koska kaikki hyönteiset ja ötökät digaa musta, mulla on nyt sitten lemmikkitorakka. Tossa se chillaa moskiittoverkon päällä. Valtava otus.

Vielä hieman viidakkoa ja maaseutua, liaani ja palmu.

Tänne rannalle pääsy vaati hieman kikkailua, koska bussi ei halunnut ottaa kyytiin tai tulla ollenkaan. Kahden tunnin odotuksen jälkeen päätin kokeilla liftaamista heiluttamalla kättä kuten ohje intternetsien ihmeellisestä maailmasta. Pääsin kyydillä lähes perille, matkamusiikkina thaimaalaista poppia joka kuulosti täysin eurodiskolta. Yhteisen kielen puutteen vuoksi päädyin luonnonpuistoon. Siellä oli nähtävyys, joka tosin oli varsin kuiva vesiputous. Ne ei ole erityisen näyttäviä näin kuivana kautena, mutta näin kallion ja putouksen paikan. Olen taas nähnyt jotakin uutta. En ottanut kuvaa 🙂 ens kerralla sitten.

Iltainen tähtitaivas maaseudulla

Karistettuani pääkaupungin leveät tiet ja ruuhkat siirryin Ranongiin ihailtavaksi valkoisen ihoni kanssa. Eksoottinen eurooppalainen herättää huomiota ja tarpeen kokeilla onko ihoni samanlainen kuin muiden. Ei se kyllä ihan ole, se ei kestänyt kuumia lähteitä kuumana päivänä tulisen ruuan poltellessa vatsaa. Jalkoja vähän huljuutteli ja se riitti. Ja joessa uitteli, oli mukavampi lämpötila.

Kävin siis Ranongin julkisessa puistossa, jossa oli mahdollista uida kuumien lähteiden vesissä ja maata terveysmaalla, eli lämpimällä lattialla. Kaikki laitteet piti tietysti kokeilla, paitsi se uiminen. Siellä oli myös kiehuva lähde, se ei ollu uimiseen kelpoinen 😀.

Ranong ei tarjoa hirveästi tekemistä noin muuten, joten piti siirtyä vielä vähän kauemmas sivistyksestä viidakkoon. Resortti, jonka tuloilla ylläpidetään vammaisten ja kehitysvammaisten koulua ja ekoviljelyä harjoittavaa yhteisöä. Tarjolla joogaa ja thaihierontaa ja samoja aktiviteetteja kun muutkin resortit, retkiä rannalle jne. Mut joogaa on, ja huomenna ilmeisesti kouluakin, jonne pääse tekemään vapaaehtoistyötä, kuten viljelmillekin. Ruokaa ainakin on ja se on hyvää, omasta puutarhasta.

Paikallinen ananaana. Alla paikallinen savitalo.

Nyt olen sitten uinut vesiputouksessa, joka ei ole jäisen kylmä. Mukavaa vaihtelua sellainen. Olen lisäksi ihaillut valtavia palmuja, kymmenmetrisiä oksia jossa metriset lehdet. Ennen luulin, että palmunlehdet on sellasia yhtenäisiä. Mutta ei ne on banaaninlehdet. Isoja kuin mitkä, niitä voi käyttää pöytäliinoina. Muuta tekemistä on kuunnelle kun viidakko sirisee ja kähisee ja viheltää. On todella äänekäs, ei ole tullut mieleen. Tähtiä pääsi ihailemaan tänään, kun on poissa kaupungin valoista ja on selkeää, viime yönä satoi ihan kunnolla koko yön.

Jälkiruokasaralla olen kunnostautunut lettujen parissa. Thai crepes eli khanom buoyean, kuin tacoja lettutaikinasta marenkitäytteellä. Oikein hyviä. Niiden lisäksi pehmeämpää taikinaa täytettynä jollakin vihreellä täytteellä. Hyvää sekin.

Yksi päivä meni kyllä ilman jälkkäriä, vähän hävettää tällanen. Koitan korjata asian. Saatan myös avautua palmuista, joita on liian monenlaisia, kuten myös mangoja, maailmani on ihan sekaisin. Alla kylpyhuoneeni.

Muutama päivä vielä tätä ja sitten eteenpäin.

Bangkok nights, extended vinyyliplussize-paketti

Kuuntelin sen uudelleen, loistavaa settiä, edelleen jatkoon. Näillä on täällä seinällä kyseinen paketti, en usko sen sisältävän tätä maailmanluokan julkaisua. (Näillä on myös Che Guevara – valotaulu, mikä juttu se täällä on?) Spotify ja thaisimmi pelastaa. Jos aikoo hankkia turistisimmin, niin ilmeisesti ainoa oikea tapa on mennä Central Plaza Pinklaoon ja siellä olevaan true-verkkoja ylläpitä-vän yhtiön kontoriin ja hankkia sieltä. Kokeilin ostaa turistisimmin nimellä kulkevan simmin 7/11 putkasta, mutta eivät ymmärtäneet englantia ja sen simmin rekisterointi oli todellan hankalaa. Eikä tullut internettiä vaan joskut toimiva wlan jolla pääsee FB:seen. Erittäin hyödyllinen, just mun juttu toi fb. Sama kuin Unkarissa, hanki sim isom puljun konttorista, niin saat toimivan. Ainakin jossain vaiheessa kuten eräs joulumatka opetti 🙂

Vika ilta Bankokissa, huomenna kattelemaan viisumijuoksuja Ranongiin, kymmenen tuntia bussissa. Olen varustautunut peitolla ja eväillä. Katellaan miten menee.

Tänään olen kokenut parhaat palat Bangkokin liikenteestä, megarämä bussi jossa tunnin verran iltaruuhkassa joogan jälkeen. Sain istumapaikan piippuhyllyntä, josta olin suunnattoman onnellinen heti seuraavan sadan metrin aikana. Jengillä täytyy olla kipeät vatsalihakset täällä kun ne pysyy pystyssä kuskin iskiessä jarrut pohjaan ja kiihdyttäessä suoraan uudelleen. Kaikilla seisovilla ihmisillä ei ollut. Piippuhyllyllä paloi pylly, koska moottori oli ilmeisesti suoraan alapuolella. Vaihteen vaihdot tunsi, ei vain kuullut. Tosin bussi tuntui katkeavan keskeltä joka vaihteenvaihdolta, ettei tainnut olla pelkästään piippuhyllyspeciaali tämä. Menomatka jokivenellä ja skyraililla tuntu luksukselta verrattuna siihen, mitä oli tulla siellä katutasolla hikisessä bussissa jossa ilmastointi meinas auki olevia ovia ja lipunmyyjä roikkui välillä ulkona. Tai sittten bussin ovet oli rikki. Pidän jälkimmäistä hieman todennäköisempänä.

 

Muutenkin tuntui yleinen epätasa-arvo aika kovalta. Ostoskeskuksia ei ole siis ihan vähän, stadio-nillakin on oma. Vieri vieressä ne kimalte-lee ja säkenöi kaikissa väreissä, ovet auki ja sisältäen ihanan viileää ilmaa. Vain rikkaille. Ostin evässubin joka maksoi seitsemän kertaa enemmän kuin bussimatkani. Ja söin tänään lounaan paikassa, jossa annokset oli pieniä ja kalliimpia kuin muualla ja ilmastointi hurisi. Tottakai olin paikan ainoa asiakas. Pehmoinen sohva takapuolen alla ja jonkin sortin hyvinvointivesi juomana tuli juuri se olo mikä oikeasti onkin, turisti.

Jim Thopsonin talossa se varmaan alkoi, kun jatkuvasti kaikkea länkkäreiden idiottimaisuuksia pahoittelevat turistioppaat hymyili ja kumarteli. Miksi ei saa viedä koko omaisuutta mukanaan museoon? Mutta kun minulla on rahat ja luottokortti täällä. Vi-

deovalvottu tila, jossa lisää hymyile-viä kaikkea valvovia turistiop-paita ja ei hymyile-viä vartijoita, paikassa jonne kaikki muutkin jättää rahansa, joita kaikilla muilla on yhtä paljon, turisteina kun ollaan. Ja miksi pitää ottaa kengät pois? Maan rajassa oli eri meininki, bussilla matkustaessa lipunmyyjä sijoitteli oikein seisomaan, koska ei ollut tyytyväinen siihen miten seison. Dis is my life now – kuten on tavattu sanoa.

Yleisen hikisen tuulen laskeutumista maanrajaan ja sen pohtimisen, jokiveneillä ajelun ja päivänokosten lisäksi olen tehnyt siis syvällistä ajattelua. Lisäisin mitä tehdä Bankokissa listaan  edellä mainitun jokiveneillä ajelun (ei pienten lasten, kauppakassien, eläinten tai heikkojen hermojen kanssa), jälkiruokapaikoissa syömisen (palleroita kaikesta!), sekä uuden harrastuksen aloittamisen, koska muuten ei tule nähtyä mitään uutta ja erilaista (näin prostituutioalueen joogamatkalla).

Tässä postauksessa makumatkalla makeuden ytimiin: kuvattuna pehmoleluölli silmäilee noita kuuluisia höyrypullia, josta toisessa oli täyte ja toisessa kreemitäyte. Nyt vaan oli ilmoitettu täytteet ihan englannilla, ei joutunut edes arvaamaan. Punapaputahnaakin, tuota hirvitystä, olis ollu tarjolla. En kokeillut.

Muuten paras aika tekemiseen on ollut aamulla ja illalla, on tullut joogailtua ja nähtyä lumpeita ja makaava Buddha.

Keskeisesti ohessa kuvia temppelistä, lootuksista, tylsä kuva Jim Thompsonin talosta, karppeja, turisti ottamassa kuvaa kissasta, opas kumartamassa turistille, sama ilman turisteja ja opasta, täysiä kulkeva jokivene (edellisestä ehti pyllykin kadota näkyvistä ennen kuvanottoa), ihan mahtava skyrailin alla olevan sillan pylväs, elefanttikuuraketti kohti korkeuksia sekä kaksi taulua, josta ylemmän nimi on pakko olla Buddha katselee hyväksyvästi nuorten miesten kisailua keskenään 🙂

 

 

 

Tänään pöydällä

Saavuin Bangkokiin muutamia päiviä sitten. Hostellin eteisessä kuorsaa tyyppi, joka asukas tai duunari, kuka tietää? Pöydällä on kissa, eri kuin eilen. Se nukkuu tuolla ulkona pahvitaatikon päällä. Erittäin kotoista.

Ensimmäisenä iltana suoritin normaaleja turistihämmästysasioita, eli ihmettelin suoraan pään päällä olevaa kuuta. Ei se koskaan noin ole kotona, aina jää horisonttiin roikkumaan. Täytyy kattoa jotakin mahtavia turistielokuvia, lentokoneessa kattelin jotakin seniorikansalaiset muuttaa Intiaan – elokuvaa. Oli kovin englantilainen elokuva, starring kaikki englantilaisen elokuvan tähdet jotka on yli 65. Kovasti kyllä tuli mieleen kaikki high school elokuvat sillä erotuksella, että melkein elokuvan lopussa joku kuolee. Vain yksi, ei kaikki, kuten siinä ei-niin-romanttinen-komedia-high school – elokuvagenressä. Seuraavaksi sitten vaikka the Beach, jota en ole koskaan saanut katsottua loppuun. Enkä varmaan saa nytkään.

Kävin toisena iltana Khao San Roadilla. Kokemus oli suorastaan lasvastettu. Kaikki mitä turisti haluaa turistikeskittymässä kokea, oli tarjolla. Oli liian äänekkäitä ja itsepintaisia myyjiä, miljoona ravintolan sisäänheittäjää ja thaihierontaa joka paikassa. Ja pirusti turisteja. Söin katukivetyksellä istuen kojuruokaa ja ihmettelin. Toissailtana kävin nimittäin Sai Tai Main yömarkkinoilla, jossa ei todellakaan ollut mitään yllämainituista. Kukaan ei koittanut tyrkyttää tavaraa ja kysyä mitä siitä maksat. Kyllähän tietysti myyjät myi, paitsi yksi, jonka jouduin herättämään että sain kassin ostettua. 🙂 Turistille ei ollut turistihattuja eikä elefanttipöksyjä tarjolla. Kaikkea sai glitterisenä. Toista läkkäriä en nähnyt missään.

Nukkuva kissa siirtyi sisään, nyt niitä on täällä kaksi. Muita lemmikkejä on ikkunan ulkopuolelle ollut lisko ja hyttysiä kuin Lapissa pahimpina räkkävuosina. Jalkani muuttuivat turistijaloiksi ihan saman tien. Ohessa kuva. Olen varautunut asiaan ja pakkasin mukaan paljon hydrokortisonia. Kyllä se tästä vielä kivasti isoiksi kutiaviksi paukamiksi muuttuu tää elämä. 🙂

Mutta sitten olennaiseen, olen ehtinyt kokeilla kookosjäätelöä joka on muotoiltu possuksi ja siinä on tapiokakuplia ja syönyt tietysti kaikkea parasta mitä 7Elevenistä löytyy, seuraavaksi meen takaisin kauppakeskukseen ja etsin h;yrypullamyyjän, jolta osatan pullan jonka sisälmys voi olla parasta hilloa ikinä tai hirvittävä kauhukokemus. Jotain ruskeaa tahnaa, joka maistuu siltä miltä Borjomi tuoksuu sekoitettuna oksennukseen. (Ei hyvältä). Se on keskeisin osa koko h;yrypullan ideaa, olen ihan varma siitä. Tai sitten jos osaisi kieliä, vois kysyä mitä niissä on sisällä. Ei ehkä niin usein tulis harhaostoksia, mutta aina ei voi voittaa. Höyrypulla on siis sellainen höyrykaapissa kokattu valkoinen pullan näköinen juttu, jossa on täyte sisällä.

Seiskayhdestätoista ostin kaikenlaista sokerista syötävää kokeiluun. Onhan se jo monella matkalla hyväksi kokeiltu tapa tutustua paikalliseen tai jostakin muualta maahan tuotuun ruokakulttuuriin. Tällä kertaa kokeilin vihreällä teellä täytettyjä Doriskeksejä. Melko yllätyksettömiä, mutta ihan hyviä. Toisena oli tuollainen vihreä kakku, jossa joku appelsiinikreemi sisuksena. Pehmeää kuin hattara ja samalla kimmoisaa, suosittelen lämpimästi, ehdottomasti jatkoon. Pesi mennen tullen kreemikääretortun. Tutkimusmatkani maailman makeimpiin keittiöihin jatkuu. Huomenna voisi vaikka katsella nähtävyyksiä. Pahoittelen tuota heikkoa Madventures-läppää, se on ainoa matkaopas jonka luin (kämppis löysi sen halvalla kierrätyskeskuksesta).

Lopuksi vielä lupaamani kuva moottoripyöristä ja palmusta. Eivät ole samassa kuvassa.