Suomen suurin matkablogiyhteisö

Maakuntamatkailua Pohjois-Pohjanmaalla ja välillä kauempanakin

matkablogit, lähimatkailu, luonto, Pohjois-Pohjanmaa

Browsing Tag

Raahe

Jouluista tunnelmaa Raahessa

Raahessa on ollut kiva idea aina joulukuussa Wanhan Raahen joulukalenteri-ikkunat. Niistä on tehty etukäteen kartta.

Lähdimme jouluaattoiltana kiertelemään ikkunoita. Oli aika kirpakka pakkassää, kun lähdimme liikkeelle museon rannasta. Suuntasimme Rantakadulta Pekkatoria kohti, ja kiersimme yhden korttelin.

Ensimmäisenä tulikin vastaan ikkuna 24. Tästä jatkettiin matkaa ja bongailtiin ikkunoita. Kartta ei ollut mukana, vaan olimme suunnitelleet reitin, jolla näemme osan ikkunoista.

Kadulla kulkijoita ei pahemmin ollut, kaupunki oli rauhoittunut. Ikkunat olivat ihanan valoisia ja kutsuvia.

Kiersimme Pekkatorille ja palasimme kohti rantaa. Paluumatkalla vielä pieni mutka ja näin oli noin puolet ikkunoista löydetty!

Viehättävä Wanha apteekki Raahessa

Tätini jo aikoinaan farmaseuttina työskennellessään puhui Raahen Wanhasta apteekista, että minunkin kannattaisi käydä siellä. Idea jäi itämään, mutta toteutuminen meni pitkälle. Viime kesänä kuitenkin lopulta pääsin apteekkimuseoon sen ollessa avoinna Meripäivien aikaan. Muutoinhan Wanhaan apteekkiin pääsee myös sovittaessa vierailulle.

Apteekkimuseo sijaitsee vanhassa Raahessa. Yllätyin sisään mennessäni, kun apteekissa olikin paljon huoneita nähtävänä. Apteekin tiskin takaa kun löytyivät laboratorio ja rohdoskammari.

Erilaiset lasiset lääkepullot ja puiset rohdoslaatikot viehättivät. Lisäksi huomiota kiinnittivät erilaiset lääkkeiden valmistusvälineet ja vanhat myyntipakkaukset. Ja kokoelma on todella runsas! Se onkin yksi arvokkaimpia farmasia-alan kokonaisuuksia Suomessa.

Mukavaa oli myös, kun Wanhassa apteekissa oli palvelualtis opas. Häneltä olisi saanut paljonkin lisätietoa. Kannatti täälläkin käydä, ja tästä poiketa sitten rantaan Meripäiville merimieslauluja kuulemaan.

Näyttävä Matti Lepistön veistospuisto Raahessa

Olinhan minä kerran vuosia sitten ihmeissäni, kun yllättäen löysin Matti Lepistön veistospuiston Raahen Pattijoelta! Ja silloin en myöskään tiennyt läheisen Pattijoen Metsäkirkon olemassaolosta. Nyt sitten molemmat ovat aivan kotikonnuilla, joten oli aika käydä molemmissa vielä tälle syyskesälle.

Pattijoella tosiaan kun ajelee, niin vastaan saattaa tulla omakotitalo, jonka piha-alue on täynnä veistoksia! Tämä Matti Lepistön veistospuisto on siis helposti saavutettava paikka. Oli ilahduttavaa, että puisto on pidetty auki perikunnan toimesta taiteilijan muistoa kunnioittaen. Nyt paikalla ei ole enää henkilökuntaa, mutta puistossa voi vapaasti käydä päivisin ja halutessaan maksaa pääsymaksun.

Piha-alue on idyllinen ja tosiaan täynnä erilaisia etupäässä eläin- ja ihmisaiheisia patsaita. Pihalla käyskennellessä huomaa alueen laajuuden ja veistoksia onkin esillä liki 300. Koska alue on kompakti, niin aikaa puistossa on helppo viettää ja lyhyessäkin ajassa ennättää nähdä paljon.

Matti Lepistö oli tunnettu ITE-taiteilija, joka teki betoniveistosten lisäksi monipuolisesti muutakin taidetta eri tekniikoilla. Toivottavasti tämä kohde saadaankin säilytettyä jälkipolville esimerkkinä taiteesta myös elämäntapana.

Lisäksi puiston lähistöllä on toinenkin nähtävyys eli Pattijoen Metsäkirkko. Sielläkin olen vain kerran aikaisemmin käynyt ja nyt poikkesimme ihan asiasta tehden siellä yhtenä iltana. Tosi kiva paikka metsän siimeksessä!

Metsäkirkkoa vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin ja kirkkoon mahtuu noin 50 henkilöä. Piha-alueella on useita erilaisia rakennuksia, kuten partiokämppä, laavu, sauna ja kota. Satunnaisesti kirkossa pidetään jumalanpalveluksia.

Kirkko on nimetty Elävän tulen, veden ja valon kirkoksi. Tämä sopiikin luonnonläheiseen teemaan hyvin. Kirkon rakennusaineksista pääosa on peräisin Pattijoen vanhan pappilan riihestä.

Lounastamassa Puolu Bistrossa Raahessa

Ystäväni kanssa teemme lounaspaikkatestauksia aina kun ennätämme. Niinpä innostuimmekin heti, kun Raahen kävelykadulle avattiin Puolu Bistro. Tätä oli odotettu!

Suuntasimme heinäkuun alussa lounaalle bistron uusiin tiloihin. Ne olivatkin miellyttävästi sisustetut ja ruuhkaa ei ollut. Minä päädyin lohikeittoon ja ystäväni otti salaatin.

Ruoat olivat riittoisia ja saimme rauhassa vaihtaa kuulumisia samalla seuraten ravintolan menoa. Bistrosta oli pääsy viereiseen vaateliikkeeseen, ja idea olikin, että voit mennä katselemaan vaatteita vaikkapa bistrosta ostetun viinilasillisen kera.

Puolusta jäikin tunnelma, että siellä voisi poiketa miehen kanssa vaikka viinilasillisella. Sekä tietysti syödä lounasta toistekin!