Tänä kesänä tuli kiva uutinen; Ala-Temmekselle Liminkaan on avautunut Kartanokahvila Kaisa! Nyt kun itse asun Raahen suunnilla, niin 4-tietä ei tule niin paljon liikuttua Limingasta etelään. Niinpä kahvilassa käynti vähän viivästyi, vaan vielä ehdittiin loman tehdessä loppuaan!
Olimme Oulun reissulla ja päätimme lopultakin poiketa kahvilassa, jonne oli hyvät opasteetkin. Vanha rakennus henkii historiaa, josta kahvilan omistaja olikin itse kertomassa kahvilan asiakkaille. Rakennusta on remontoitu useita vuosia, ja esimerkiksi tapettien valinta oli ollut vaikeaa.
Kartanokahvila pitää sisällään myös museon, sillä siellä on esillä Arabian kahvikuppeja eri vuosikymmeniltä. Niistä voi bongailla itselle tuttuja astioita!
Talon ihailun lomassa nautimme sitten virvokkeita ja raparperipiirakkaa. Kyllä oli kiva miljöö!
Olipa meillä monipuolinen kesälomareissu! Lähdimme Raahesta liikkeelle kohti Hämeenlinnaa, ja matkalla kävimme mutkan Tampereella.
Matkan varrella oli sopivasti Iittalan kylä, joka kiinnosti eritoten minua. Perille päästyämme satoi rankasti, ja Iittalan Outlet-myymälä sekä sen yhteydessä oleva kahvila-ravintola olivat aivan täynnä ihmisiä.
Kiersimme aluksi myymälän, jossa ihastelin muun muassa vintage-astioita. Sitten kävimme kahvilassa toscakakulla ja juomisilla.
Tämän jälkeen oli Designmuseon vuoro. Museo olikin vallan ihastuttava kaikkine aarteineen ja historioineen. Oli kiva bongailla tuttuja lasiesineitä ja astioita.
Monta muutakin kiintoisaa putiikkia alueella olisi ollut, mutta meidän oli aika jatkaa matkaa Parolan Panssarimuseoon. Se oli miehen suunnittelema käyntikohde, joka myös oli matkan varrella Hämeenlinnaan.
Panssarimuseon alue oli todella laaja ja monipuolinen. Vettäkin taas satoi, mutta näyttelyt olivat katon ja katoksien alla. Ymmärsin, että etenkin Kuningastiikeri oli nähtävä!
Tästä jatkoimme matkaa majapaikkaamme Scandic Aulankoon Hämeenlinnaan. Vesisateesta huolimatta heti näki, miten ainutlaatuisen kaunis Aulangon alue on.
Hotelli oli perinteikkään tyylinen ja se näkyi myös huoneissa. Meillä oli Superior-huone, ja olin tilannut sinne pieniä tarjoilujakin eli suklaata, vaahtokarkkeja ja kuohuviiniä.
Huone oli varsin tilava kulmahuone, jossa oli myös parveke. Joten kyllä kelpasi!
Ja tietysti se, että pitkästä aikaa taas päästiin kylpylään. Kylpylässä oli paljon väkeä, mutta saimme nauttia muun muassa poreista ja saunoista. Kylpylä oli kooltaan aika mukavan kokoinen eri altaineen. Hotellin asukkaille oli omat pukuhuoneet.
Ilta meni äkkiä ja olin tosi väsynytkin matkan ja pitkän päivän jäljiltä. Mutta aamulla taas pirtsakkana, kun pääsimme makoisan aamiaisen kimppuun.
Aamupalan jälkeen kävimme ulkoilemassa hotellin lähimaastossa. Siellä oli monenlaista aktiviteettia ja nähtävää. Etenkin vanha linnoitus kiehtoi.
Kohta oli aika jatkaa matkaa Helsinkiin, mutta ennen sitä kävimme vielä Aulangon näkötornilla. Sinne vei viehättävä tie, ja perillä oli näkötornin lisäksi näköalatasanne.
Mies kiipesi torniin, mutta minä jätin porrasjumpat myöhemmälle. Aivan ainutlaatuiset maisemat ja ympäristö!
Aulangolta lähdimme sitten kohti Helsinkiä, josta voit lukea seuraavasta postauksesta.
Olipa mukavaa käydä pitkästä aikaa Pitojen Helmessä Limingan Ala-Temmeksellä. Olimme varanneet äitienpäiväbrunssin, ja pääsimme ensimmäisten joukossa pirttiin.
Helmen Pirtillä oli lämmin vastaanotto jo heti ulko-ovella talon isännän puolesta. Sisälle päästyä myös yrittäjä Elina oli vastassa.
Pirttiin oli katettu Katariinan saliin kauniit pöydät, jotka kaikki olivat myös varattuja. Meillä oli mukavan rauhallinen ikkunapöytä.
Sitten talon toiselle puolelle katsomaan katettua buffetpöytää. Oli talon leipiä, salaatteja, lämpimät ruoat sekä kahvi- ja jälkiruokapöytä erikseen. Kaikki tämä talon perinteiseen tyyliin ja ihanassa miljöössä.
Ruoat maistuivat mainiosti ja olivat monipuolisia. Kiertelimme vielä pihapiirissä, sillä Pitojen Helmestä löytyy niin talomuseo, pakohuone, majoitusta kuin vanhoja esineitä ja rakennuksia. On muuten mahtava paikka esimerkiksi perhejuhlille! Pitojen Helmi tarjoaa myös pitopalvelua lähiseuduille.
Pietilän tilan juuret ulottuvat 1700-luvulle. Tilalla oli aikoinaan Kestikievari, joka palveli ohikulkevia hevosmiehiä tarjoten heille ruokaa ja yösijan. Tästä toiminta on sitten perheyrityksenä laajentunut nykypäivään.
Minulla oli ilo päästä testaamaan Ylivieskassa sijaitsevan Hotelli Käenpesän uudistettuja Superior-huoneita. Ja huone olikin huippu!
Olen nyt töissä Ylivieskassa, niinpä suuntasin töiden jälkeen liki keskustaa olevaan hotelliin. Ihastuin heti huoneen lämpimän maanläheiseen sisustukseen ja tekstiileihin. Ja puistonäkymä huoneesta oli myös kiva.
Ilokseni teetä ja muita virvokkeita oli tarjolla iso valikoima. Lisäksi huoneen varustukseen kuului pienen jääkaapin lisäksi myös mikroaaltouuni.
Kävin iltapäivällä Ylivieskan kotiseutumuseoalueella, Puuhkalassa. Siellä oli hurjasti vanhoja rakennuksia, joissa oli näkemistä pelkästään ulkopuoleltakin.
Olin syönyt päivällä vain voileivän, ja vaikka olenkin dieetillä, niin odottelin hotellin ravintolan, PikkuVELIn avautumista. Riensinkin hakemaan sieltä mahtavan burgerin Reinin Lihan rotukarjalihasta, jonka otin mukaan huoneeseen.
Tähtäimessä oli myös hotellin sauna, mutta ruokailu sattui juuri siihen aikaan, etten ennättänyt saunaa testaamaan.
Uuden työn aloituksen jälkeen olin levon tarpeessa, niinpä ilta menikin lukien kirjaa ja rentoutuessa. Nukuin pitkät yöunet, ja aamulla oli ihana päästä hotellin aamiaiselle. Sekään ei pettänyt!
Katselin vanhoja blogipostauksia Ylivieska-tagilla, ja niitä löytyykin useita. Kannattaa siis tutkia, jos muutkin nähtävyydet Ylivieskassa kiinnostavat.
