Suomen suurin matkablogiyhteisö

Maakuntamatkailua Pohjois-Pohjanmaalla ja välillä kauempanakin

matkablogit, lähimatkailu, luonto, Pohjois-Pohjanmaa

Browsing Tag

luontopolut

Iijokea ihastelemassa Taivalkoskella

Pitkästä aikaa kävimme sukuloimassa Taivalkoskella. Meillä ei ollut mitään erityistä ohjelmaa suunniteltuna etukäteen.

Innostuin aluksi käymään Pikkupeukussa, josta löytyikin monenlaisia kivoja ostoksia. Taivalkosken keskusta on varsin tuttu, koska olen ikäni kulkenut siellä mummolassa. Blogipostauksia olen tehnyt myös aiemmin, joten nyt en erikseen kuvannut keskustaa enkä koskeakaan.

Tällä kertaa keksimmekin sukulaismiehen kanssa yhteistyössä uutta ohjelmaa. Olin etukäteen miettinyt, löytyisikö sopivaa luontopolkua. Ilmeni, että myös sukulaiseni oli miettinyt samaa!

Lähdimme suuntaamaan Taivalvaaralta eteenpäin soratietä, josta päädyimme Iijoen rantaan vievälle luontopolulle. Ihastelin samalla, miten mahtavia hiekkatiereittejä alueella menisi.

Kovin pitkästi polkua ei tarvinnut kulkeakaan, kun jo päädyttiin laavulle ja lintutornille. Kipusimme torniin katselemaan jokea ja samalla muistelemaan menneitä.

Joessa oli pieniä saaria, ja sukulaismies muistelikin mummoni kertoneen, että mummo on nuorena ollut niittämässä Iijoen saaria. Pitkää heinää näissäkin saarissa näkyi kasvavan.

Olipa mukava luontopolkuilla uudella reitillä!

Nähtävää ja koettavaa kesäisessä Raahessa

Olen nyt Pyhäjärveltä paluun jälkeen asettunut takaisin Raaheen. Tähän juttuun olen koonnut tältä kesältä nähtyä ja koettua Raahessa. Kierros ei ole kaiken kattava ja tapahtumissa en ole ennättänyt käydä lainkaan. Mutta aiempia juttuja Raahen kohteistahan löytyy ja lisää tulee tulevaisuudessa.

Raahe on ihana kesäkaupunki. Itselleni parasta on meren läheisyys ja vanhan kaupungin idyllinen tunnelma, totta kai asumisen rauhan ja helpon kulkemisen lisäksi.

Siskoni ja kaverini vierailivat tälle kesälle meillä, ja ajelutimme heitä meren rannoilla. Uimarannoista löytyy Raahessa vaihtoehtoja. Ja aina merimaisema jaksaa ilahduttaa eri näköisenä! Siniluodossa toimi kiva kesäkioskikin.

Raahessa käydessä ehdoton juttu on vierailla Langin kauppahuoneella. Kävimmekin siellä pariin kertaan kahvittelemassa. Sattuipa samaan aikaan myös kaverini Oulusta paikalle, mikä oli iloinen yllätys! Langillehan kannattaa tulla kauempaakin.

Kävelymahdollisuuksia kaupungissa on paljon. Itse tein kesäisen kierroksen vanhassa Raahessa, jossa on monta kohdetta nopeastikin nähtävissä. Museoitahan olen kiertänyt aiempina vuosina, ja uusintakierrostakin on toki suunnitteilla.

Yksi asia, mitä ehdottomasti voi suositella Raahen vierailulle, on saaristoristeily. Kävin itse sillä muutama vuosi sitten ja siskoni perheineen koki tämän nyt tänä kesänä. Nyt minulla on suunnitteilla Raahen kaupungin lainattavan soutuveneen kokeilu kaverini kanssa. Tämäkin on hieno lisä kaupungin virkistystarjontaan.

Koska asumme Pattijoen puolella, niin vieraita on helppo ajeluttaa myös Matti Lepistön veistospuistossa sekä Metsäkirkolla. Sielläkään eivät muuten hyttyset haitanneet, vaikka metsän keskellä onkin.

Iloinen yllätys itselleni oli myös se, että luontoreitistöjen opasteita on uusittu tuoreeltaan. Kaverini kanssa aloitimme luontopolkukierroksen, ja ihastuimme etenkin Mikonkarin alueen reitteihin. Sieltä löytyi myös melkein ensimmäinen geokätköni! Rivinrannassa kannattaa myös käydä, sillä siellä myös on kiva lintutorni ja nuotiopaikka.

Ja arvatkaapas mitä: kaupungista löytyy myös alpakoita, joihin olen lähiaikoina menossa tutustumaan!

Lepikon torpasta Matkailukeskus Lossisaareen

Kaupallinen yhteistyö Matkailukeskus Lossisaaren kanssa

Viikonloppuna meillä oli tilaisuus päästä Keiteleelle, sillä olimme saaneet majoituksen Matkailukeskus Lossisaaresta. Kovasti mietin matkalla, taipuuko Keitele kuten Kempele. Vastaus on ei! Kävimme siis Keiteleellä, emme Kempeleessä.

Lähdimme Pyhäjärveltä aluksi Pielaveden tietä. Matkalla ohitimme Saukonlähteen, joka olisi kiinnostanut. Ajattelimme siinä vaiheessa pysähtyvämme paluumatkalla, mutta toisin kävi.

Saavuimme Pielavedelle ja päädyimme ensimmäisenä Lepikon torpalle. Siellä olivat kahvila ja lipunmyynti auki, joten pääsimme tutustumaan Urho Kaleva Kekkosen synnyinkotiin. Kierroksen jälkeen joimme vielä kahvit sekä kurkkasimme saunarakennukseen.

Teimme kierroksen Pielaveden kylällä ja näimme mm. Suojalan, joka on nykyisin kulttuuritalo. Talo on entinen suojeluskunnan rakennus. Myös ortodoksinen kirkko oli hieno.

Sitten kohti Matkailukeskus Lossisaarta. Se löytyikin upeasta paikasta. Kävimme kuitenkin ensin mutkan myös Keiteleen kylällä. Talomuseo ei ollut auki, mutta esimerkiksi se olisi kiinnostava tutustumiskohde.

Lossisaaressa oli lämmin vastaanotto ja pääsimme meille varattuun Kalliohovi 2 -mökkiin. Se sijaitsi rauhallisella paikalla saaren loppupäässä. Muutenkin matkailukeskuksen alue vaikutti rauhalliselta.

Mökki oli meille oikeinkin tilava. Parvella oli runsaasti nukkumapaikkoja makuuhuoneen lisäksi. Tupakeittiö ja olohuone olivat viihtyisät. Yläkerran parvekkeelta oli hieno näkymä Nilakka-järvelle.

Levähtelimme mökissä sateen ropinaa kuunnellen. Sitten olikin jo aika mennä syömään. Matkailukeskuksen ravintola oli kätevän lähellä, ja nautimme siellä burger-ateriat.

Ruoan jälkeen kävimme kiertelemässä saaren polkuja sekä luontopolun ympäri. Polun varrella oli kivoja eläintauluja. Myös kalastajia oli liikkeellä.

Illalla oli ohjelmassa saunominen ja oleilu mökissä. Sauna olikin oikein tilava ja siitä oli mukava piipahtaa ulkoterassilla vilvoittelemassa.

Nukahdimme sateen ropinaan. Aamuvarhaisella herättyäni ihastelin peilityyntä järveä.

Saimme Lossisaaressa myös aamiaisen, joten lomailu oli helppoa. Täyttävän aamiaisen jälkeen lähdimme kotimatkalle, tällä kertaa Viitasaaren ja Pihtiputaan kautta.

Kävimme Pihtiputaalla katsomassa vanhaa siltaa. Koliman luontopolkua rannassa olenkin käynyt katsomassa aiemmin.

Uudella Kuusiluodon metsäpolulla Raahessa

Olipa riemukas yllätys kuulla, että Raaheen on tullut uusi luontopolku! Veljekset Kellola ovat tehneet lähelle kasitietä Tarpiontielle kilometrin mittaisen metsäpolun opastauluineen. Itse polulle on myös opasteet.

Lähdin kiertämään polkua kaverini ja hänen tyttärensä kanssa. Eskarilainen viuhtoikin innokkaasti edellä koko polun matkan. Polun pinta oli miellyttävää haketta ja polku oli varsin helppokulkuinen. Soveltuu siis mainiosti pienemmillekin lapsille.

Kilometrin matkalla olikin paljon nähtävää, sillä matkan varrella oli 14 opastaulua. Taulut kertoivat metsänhoidosta malliesimerkkeineen.

Oli istutettu kuusentaimia, jätetty siemenpuita ja maisemapuita, tehty ruokintapaikkoja eläimille, näköalatasanne, linnunpönttöjä ja mitähän kaikkea. Lisäksi polun varrella oli penkkejä, joten taukopaikkojakin löytyy tarvittaessa vaikka pienelle eväsretkelle.

Olen kouluaikoina opiskellut maa- ja metsätaloutta. Siksi olikin tosi kiva palautella näitä oppeja mieleen. Kuusiluodon metsäpolku on mainio ja opettavainen kohde, suosittelen tekemään kauempaakin retken sinne!