Olipas se, kun työn puolesta kävin Kalajoella Raution kylällä ja näin kyltin Raution Eihvelistä! Se herätti heti kiinnostuksen, ja päätinkin kesällä tutustua Rautioon tarkemmin. Tähän koittikin tilaisuus, kun heinäkuussa olimme läheisessä Pitkäjärven leirikeskuksessa.
Leirikeskus oli omassa rauhassa luonnon keskellä ja alue kokonaan käytössämme. Siellä mieli lepäsi, ja uimaranta oli upea. Täältä lähdimme sitten ajelulle Rautioon katsomaan, mitä sieltä löytyy.
Kylällä on kivoja jokinäkymiä ja koskia. Uusi kyläkauppa palvelee asukkaita ja Rautiossa onkin oma henkensä. Suuntasimme sivutielle, jota ajeltiin useita kilometrejä. Usko olisi jo saattanut loppua, mutta risteyksistä löytyi aina opasteita Raution Eihvelistä!
Jätimme lopulta auton ja jatkoimme loppumatkan kävellen, ehkä kilometrin verran. Minä kesämekossani ja sandaaleissa, eipä tullut taaskaan pukeuduttua hyttysiä ajatellen! Mutta niin sitä sinnikkäästi selvittiin ja perille pääsy oli vaivan arvoinen.
Maasto kohosi ja lähdimme nousemaan rinnettä. Tästä vähän päästä itse upea näkötorni löytyikin. Eihveliin oli helppo kivuta ja selvisi, että se oli EU-hankerahoituksella toteutettu. Enpä ole ennen näin korkeassa puisessa tornissa käynyt! Kiva oli myös, kun tornissa oli lokikirjoja aiemmista käynneistä. Tässä olisikin vinkki, että sinne saisi viedä uusia vihkoja täytettäväksi.
Mistäkö tämä Eihvelin nimi sitten juontanee juurensa? Osasyy lienee se, että Helena Petäistöllä on tiiviit siteet Rautioon. Kyläkaupasta saakin ostaa hänen teevalikoimaansa. Plus tietysti se, että on ollut varmasti kunnianhimoinen tavoite rakentaa harvinaisen korkea torni Raution kylän liekö korkeimmalle kohdalle!
