Suomen suurin matkablogiyhteisö

Maakuntamatkailua Pohjois-Pohjanmaalla ja välillä kauempanakin

matkablogit, lähimatkailu, luonto, Pohjois-Pohjanmaa

Browsing Tag

Kalajoki

Jääveistoksia ihailemassa Tapion Tuvalla Kalajoella

Bongasin jokin aika sitten, että Kalajoella Tapion Tuvalla oli tehty jääveistoksia. Tämä olikin kiva yllätys, kun veistosten perässä on aiemmin tullut ajeltua Kuusamoa myöten!

Nyt tarjoutui sitten tilaisuus viikonloppuna Raahessa ollessani käydä Kalajoella. Lähdin heti aamutuimaan liikkeelle, ja päivästä oli tulossa kaunis ulkoilupäivä. Sen huomasi Kalajoellakin, kun kävin myös merenrantaa katsomassa. Paha kyllä olin itse flunssassa, joten ulkoilua ei voinut liiemmälti harkita.

Tapion Tuvalla olikin piha täynnä hienoja jääveistoksia. Ne todella ilahduttivat mieltä! Tapion Tupa on itsellä ollut vakiolounaspaikkakohde monella Kalajoen reissulla. Taidettakin siellä pääsee monesti ihastelemaan. Ja nyt sitten vielä uutena vetonaulana jääveistokset, jotka olivat ainakin toistaiseksi hyvin säilyneet.

Aamuauringon säteet kajastelivat kauniisti ja veistokset oli helppo kiertää. Aamu oli rauhallinen. Vaikka matkassa oli tällä kertaa ajamista, niin kannatti käydä!

Viihtyisä kahvila-ravintola Mokkapannu Kalajoella

Työni Kalajoella on päättymässä lähiaikoina, joten nyt on mukava muistella käyntikohteita siellä. Yksi paikka, jossa olisin halunnut ennättää käydä useamminkin, on kahvila-ravintola Mokkapannu. Se sijaitsi aivan työpaikkani vieressä ja oli mainio paikka sekä lounaalle että kahveille.

Pari kertaa kävimme Mokkapannussa työporukalla lounaalla. Kerran olimme menossa kahville, ja kahvila oli juuri sulkemassa oviaan. Mutta palvelu oli huippua ja pääsimme pikaisesti hörppäämään kahvit!

Lounaalla saa maistuvaa kotiruokaa ja kahvin kanssa kunnon kahvileipiä.

Mokkapannu on tilava ja kesäisin on varmasti mukava istua myös ulkoterassilla. Tykkäsin myös sisustuksen yksityiskohdista.

Toisaalta haikeaa jättää Kalajoki, mutta toisaalta: pääseehän sinne Pyhäjärveltäkin! Ehkäpä kesällä ajelemme miehen kanssa ja poikkeamme Mokkapannussakin.

Taiteiden talo Toivo avattiin Kalajoella

Kiinnostukseni heräsi, kun sain pari viikkoa sitten kutsun Taiteiden talon avajaisiin Kalajoella. Vanhasta Etelänkylän koulusta on tehty taiteilijoiden tukikohta.

Lähdinkin innolla avajaisiin, sillä en ollut käynyt ennen koululla. Idylliset keltaiset talot löytyivätkin ja uteliaisuus tiivistyi.

Kävin kurkkaamassa opiskelijoiden kahviota, liikuntasalista tehtyä taidegalleriaa sekä koulun vanhoja luokkia. Ihan tulivat omat kouluajatkin mieleen.

Tämän jälkeen pääsimme keraamikon työhuoneeseen koulun päätyyn. Siellä saatiin kuulla taiteilijan käytännön työstä.

Sitten olikin avajaispuheen ja seremonioiden aika. Pienessä pakkasessa kuultiin tervetulosanat ja esittelyt. Tämän jälkeen oli vuorossa nauhan leikkaus ja saatiinpa talo kastettuakin muutaman yrityksen jälkeen! Ja talostahan tuli Toivo nimeltään.

Lopulta päästiin tutustumaan tiloihin. Vanhan puolen rakennuksesta löytyy asuntokäytössä oleva huoneisto sekä muita taiteilijoiden työhuoneita. Tiloja oli kahdessa kerroksessa. Mukava oli kierrellä ja ihastella.

Ai että on hieno keksintö koota taiteilijat tuotoksineen saman katon alle!

Näkemisen arvoinen Raution Eihveli Kalajoella

Olipas se, kun työn puolesta kävin Kalajoella Raution kylällä ja näin kyltin Raution Eihvelistä! Se herätti heti kiinnostuksen, ja päätinkin kesällä tutustua Rautioon tarkemmin. Tähän koittikin tilaisuus, kun heinäkuussa olimme läheisessä Pitkäjärven leirikeskuksessa.

Leirikeskus oli omassa rauhassa luonnon keskellä ja alue kokonaan käytössämme. Siellä mieli lepäsi, ja uimaranta oli upea. Täältä lähdimme sitten ajelulle Rautioon katsomaan, mitä sieltä löytyy.

Kylällä on kivoja jokinäkymiä ja koskia. Uusi kyläkauppa palvelee asukkaita ja Rautiossa onkin oma henkensä. Suuntasimme sivutielle, jota ajeltiin useita kilometrejä. Usko olisi jo saattanut loppua, mutta risteyksistä löytyi aina opasteita Raution Eihvelistä!

Jätimme lopulta auton ja jatkoimme loppumatkan kävellen, ehkä kilometrin verran. Minä kesämekossani ja sandaaleissa, eipä tullut taaskaan pukeuduttua hyttysiä ajatellen! Mutta niin sitä sinnikkäästi selvittiin ja perille pääsy oli vaivan arvoinen.

Maasto kohosi ja lähdimme nousemaan rinnettä. Tästä vähän päästä itse upea näkötorni löytyikin. Eihveliin oli helppo kivuta ja selvisi, että se oli EU-hankerahoituksella toteutettu. Enpä ole ennen näin korkeassa puisessa tornissa käynyt! Kiva oli myös, kun tornissa oli lokikirjoja aiemmista käynneistä. Tässä olisikin vinkki, että sinne saisi viedä uusia vihkoja täytettäväksi.

Mistäkö tämä Eihvelin nimi sitten juontanee juurensa? Osasyy lienee se, että Helena Petäistöllä on tiiviit siteet Rautioon. Kyläkaupasta saakin ostaa hänen teevalikoimaansa. Plus tietysti se, että on ollut varmasti kunnianhimoinen tavoite rakentaa harvinaisen korkea torni Raution kylän liekö korkeimmalle kohdalle!