Suomen suurin matkablogiyhteisö

Maakuntamatkailua Pohjois-Pohjanmaalla ja välillä kauempanakin

matkablogit, lähimatkailu, luonto, Pohjois-Pohjanmaa

Browsing Tag

joet

Alkutalven retkellä Muhoksen Liimanninkoskella

Nyt kaikkien muuttohässäköiden ja huonekalujen kasauskiireiden jälkeen on aika panostaa blogiretkeilyyn! Olen asettunut Liminkaan ja aion taas kiertää lähialueita.

Marraskuinen kierros alkoi Muhokselta ja kohteeksi valikoitui Liimanninkoski. Se sijaitsee joitakin kilometrejä keskustasta, mutta hyvä tie vie luontopolun lähtöpaikalle.

Oli jännä käydä hieman lumipeitteisessä maastossa, sillä en ole ennen tähän vuodenaikaan polulla käynyt. Polkua oli kuitenkin kuljettu ja meidän lisäksemme kosken taukopaikalla oli yksi luontokuvaaja.

Kelpasikin kuvata, sillä koski oli tosi jännän näköinen osittain jäätyneenä, osittain sulana. Värit muodostivat kivan kontrastin.

Luontopolkua oli helppo kulkea eikä matka lammaslaitumen kautta koskelle ole pitkä. Taukopaikalla on hyvät puitteet nuotiointiin ja eväiden syöntiin.

Ja jos kesäisiä tunnelmia halua muistella, niin niitähän löytyy tästä Muhoksen Isterinkosken jutusta:

https://www.rantapallo.fi/maakuntamatkailuapohjoispohjanmaalla/tag/isterinkoski/

Presidentti-sviitissä Kajaanissa

Olipa jännittävää lähteä ensimmäiseen Airbnb-majoitukseeni! Varsinkin, kun tätä reissua oli siirretty erinäisen kerran.

Odotin historiallisen Villa Koskikaran näkemistä. Tässä vuonna 1941 rakennetussa talossa on vieraillut monia historian merkkihenkilöitä. Näinpä huoneemme oli nimetty Urho Kekkosen mukaan ”Presidentti”-sviitiksi.

Meitä oltiin vastassa ja esiteltiin talo. Huone oli toisessa kerroksessa ja kellarikerroksesta löytyi tilava sauna. Lisäksi käytössä oli mm. keittokomero. Tarvitseeko edes mainita, että heti oli kahvinkeiton vuoro!

Huoneessa oli runsaasti lokoisaa tilaa. Ikkunasta oli suora näkymä Kajaanin linnanraunioille, joita kävimme myöhemmin katsomassa lähempääkin.

Majailimme hetken aikaa ja sitten mies kävi autokauppakierroksella. Minä loikoilin sängyssä tällä välin ja suunnittelin loppupäivää. Lähdimmekin sitten kävelykierrokselle keskustaan ja kiertelimme kauppoja. Bongailimme myös kivoja ravintoloita.

Keskustasta ei ollut kuin kivenheitto joen rantaan. Joen toisella puolen olen aiemmin kierrellytkin Tervakanavan läheisyydessä. Nyt pääsimme tutkimaan linnanraunioita, joita olikin kiva kierrellä.

Kajaani oli kaunis syksyisessä asussaan!

Syysulkoilua Riutan luontopolulla Raahessa

Kylläpä Riutan luontopolku Raahen Pattijoella oli kiva löytö! Kaverini neuvoi sen minulle, ja vielä oli kauniita syyspäiviä lähteä tutustumaan.

Polku lähtee Pattijoen Metsästysseuran Jahtimajan pihapiiristä. Vieraskirjan mukaan kävijöitä oli näin syksylläkin ollut mukavasti.

Kävimme polulla mieheni kanssa aurinkoisena iltana ja ennätimme kiertää sen vähän ennen auringonlaskua. Polku oli vajaa kolme kilometriä pitkä, ja siihen olisi saanut tehtyä vielä puolentoista kilometrin lisälenkin. Jätimme sen myöhempään tutustumiseen.

Luontopolku on hyvin helppokulkuinen ja maasto todella viehätti monimuotoisuudellaan. Matkan varrella oli opastauluja, jotka hoksauttivat monta asiaa. Mikä yllätys oli esimerkiksi, kun muinaisranta ja rantakaarrot tulivat vastaan! Lyhyellä matkalla oli paljon nähtävää.

Kauniista pienestä Olkijoesta puhumattakaan. Joki mutkitteli maastossa ja vielä polun lopussa päästiin sillan yli nousemaan portaat ylös, sillä joki kulki syvällä uomassa.

Polku oli niin kiva, että veimme myös ystäväni sinne. Susanna onkin ottanut osan kuvista, sillä kävimme toistamiseen aurinkoisena aamupäivänä kiertämässä polun. Nyt meillä oli vielä muuta menoa, niin pidempi kierros jäi taas kiertämättä. Maastopyöräilijöitä oli liikkeellä myös ja polku soveltuukin mainiosti myös pyöräilyyn.

Iijokea ihastelemassa Taivalkoskella

Pitkästä aikaa kävimme sukuloimassa Taivalkoskella. Meillä ei ollut mitään erityistä ohjelmaa suunniteltuna etukäteen.

Innostuin aluksi käymään Pikkupeukussa, josta löytyikin monenlaisia kivoja ostoksia. Taivalkosken keskusta on varsin tuttu, koska olen ikäni kulkenut siellä mummolassa. Blogipostauksia olen tehnyt myös aiemmin, joten nyt en erikseen kuvannut keskustaa enkä koskeakaan.

Tällä kertaa keksimmekin sukulaismiehen kanssa yhteistyössä uutta ohjelmaa. Olin etukäteen miettinyt, löytyisikö sopivaa luontopolkua. Ilmeni, että myös sukulaiseni oli miettinyt samaa!

Lähdimme suuntaamaan Taivalvaaralta eteenpäin soratietä, josta päädyimme Iijoen rantaan vievälle luontopolulle. Ihastelin samalla, miten mahtavia hiekkatiereittejä alueella menisi.

Kovin pitkästi polkua ei tarvinnut kulkeakaan, kun jo päädyttiin laavulle ja lintutornille. Kipusimme torniin katselemaan jokea ja samalla muistelemaan menneitä.

Joessa oli pieniä saaria, ja sukulaismies muistelikin mummoni kertoneen, että mummo on nuorena ollut niittämässä Iijoen saaria. Pitkää heinää näissäkin saarissa näkyi kasvavan.

Olipa mukava luontopolkuilla uudella reitillä!