Ajelimme eräänä kauniina päivänä sateiden välissä Järvelänjärvelle, joka sijaitsee 8-tien varressa Raahesta etelään.
Järvelänjärvi on idyllinen paikka jo sinänsä, ja järvestä saa kuulemma erilaisia kalojakin. Laiturilta on hyvät näkymät ympäriinsä.
Lisäksi Järvelänjärvi on suosittu taukopaikka, sillä siellä on kaunis Grilli-Cafe. Kahvilasta saa maukkaita burgereita tai vaikkapa munkkikahvit. Omistajan kanssa myös juttua riittää!
Kotoa on mukava poiketa ilta-ajelulla Järvelänjärvellä.
Jatkoimme matkantekoa Nurmijärven Klaukkalaan, jonne siskoni on muuttanut. Paikkakunta vaikuttikin varsin mukavalta heti ensinäkemältä. Asetuimme taloksi rivitaloon ja illalla oli aika käydä nähtävyyskierroksella.
Ajelimme ensin Kiljavan opistolle, jossa poikkesimme sisällä jäätelöillä. Laskeuduimme alas Sääksjärven rantaan ihailemaan maisemia ja nauttimaan hellepäivästä. Opiston rannalta oli näkymä uimarannalle, joka näytti olevan melkoisen suosittu!
Suuntasimme seuraavaksi Myllykoskelle. Koski oli näyttävän näköinen siltoineen, vaikka kesän edetessä vettä olikin joessa vähemmän. Alueella olisi ollut kiva kulkea myös polkuja pitkin, mutta ne jäivät toiseen kertaan. Kalastajia oli paikalla useampia ja paikka olikin varsin idyllinen.
Seuraavana aamuna lähdimme eteenpäin, mutta koukkasimme Aleksis Kiven syntymäkodin kautta. Se olikin viehättävän näköinen rakennus pihapiireineen.
Lähistöllä oli myös Taaborin vuori, jolta olin ystävältänikin kuullut. Siellä oli paljon erilaisia vanhoja rakennuksia sekä kesäteatteri. Todella houkutteleva miljöö teatterille!
Kiva, että Nurmijärvellä pääsee jatkossakin käymään!
Pääsimme kuin pääsimmekin kesälomareissulle, vaikka työt kulkivatkin mukana! Matka alkoi Pyhäjärveltä siirryttäessä Vierumäen urheiluopistolle.
Majoituksemme oli hotellien läheisyydessä olevan Country Clubin majoitussiivessä. Rakennus henki nostalgista tunnelmaa, ja mietinkin heti, mikä sen historia on.
Huoneesta löytyi kaikki tarpeellinen, tosin vedenkeitintä ei ollut. Tämä ei nyt kuitenkaan haitannut, sillä levättyämme jonkin aikaa lähdimme tutustumaan ympäristöön.
Kiersimme rakennuksen ja päädyimme läheisen järven kirkasvetiselle uimarannalle. Polku laskeutui alaspäin rantaan ja vasta sieltä lähtiessä huomasikin, että takaisin on kiivettävä mäen päälle. Mies meni kuntoportaita ja minä kipusin rinnettä pitkin.
Hotellit olivat kivan näköisiä ja aamiainen meillä olikin Sporttihotellin Puhti-ravintolassa.
Sää suosi vierailuamme. Kovin paljon muuta emme ennättäneet, sillä saavuimme vasta illemmalla ja matka jatkui heti aamusta Hyvinkään ja Nurmijärven suuntaan. Näistä lisää seuraavissa postauksissa!
Kaupallinen yhteistyö Kainuun Opiston kanssa
Minulla oli ilo työreissullani Kajaanissa päästä majoittumaan Kainuun opistolle Paltamoon. Tämä kansanopisto omasikin kiehtovan historian, ja oli aivan uusi tuttavuus minulle. Työkaverini olivat käyneet siellä kokouksissa ja tapahtumissa.
Kajaanissa oli hyvä päivä, ja sieltä ajelin parissa kymmenessä minuutissa opistolle. Siellä olikin lämmin vastaanotto. Pääsin Katrin johdolla majoittumaan, jonka jälkeen oli opiston esittelyn vuoro. Se olikin kiehtovaa kaikkine historioineen. Totesimme myös, että meillä voi löytyä erilaisia yhteistyötarpeita tulevaisuudessa.
Opiston tilat olivat monipuoliset ja rakennuksia on eri vuosikymmeniltä. Tutustuimme päärakennukseen sekä kävimme myös Pirtissä. Pirttiin on suunniteltu jopa viinibaaria, joka olisi tilauksesta auki. Opiskelijoita on paljon pääkaupunkiseudulta saakka, ja he asuvat erillisissä asuntolarakennuksissa.
Ihastelimme opiston väreissä olevia körttisukkia ja keskustelimme opiston arvoista. Ihmisten yhdenvertaisuus jäi ykkösenä mieleen. Koulutus- ja kurssitarjonta olivat myös erittäin monipuolisia.
Katri kuvasi majoitusta lähinnä hostellitasoiseksi. Ehkäpä, mutta muutoin puitteet olivat erinomaiset. Ja majoitustiloissa oli tilava oleskeluhuone, jonka yhteydessä oli keittiövarustus. Eli kyllä täällä olisi omilla eväilläkin pärjännyt!
Minun ei kuitenkaan tarvinnut, sillä päivä huipentui siihen, että minut kutsuttiin juhlapäivälliselle. Opiston rehtori Helenalla oli nimittäin merkkipäivä, jota juhlisti koko talo. Lisäksi paikalla oli toinenkin vieras, tunnettu historioitsija. Hän kertoilikin hyviä tarinoita ruokailun ja kakkukahvien ohessa. Tilaisuus oli lämminhenkinen.
Ja mitäs sitten: minulla oli vielä iltatöitä huoneessani. Väitän, että jos huolta ei olisi näin pidetty, niin syönnit olisivat jääneet vähiin. Mutta nyt minulle annettiin vielä runsas iltapalakori mukaan! Kiittelin vuolaasti, ja vastaus oli, että täällä vieraista pidetään huolta. Näin todella tehtiin viimeisen päälle!
Huoneessa oli kodinomaista nukkuakin, sillä vuodevaatteet eivät olleet hotellinvalkoiset. Muutoinkin tunsin olevani kuin mummolan hoivissa!
Aamulla sitten pääsi aamiaiselle, josta löytyi muun muassa talon kainuulaista rieskaa. Puurolla jaksoi käydä lähiympäristössä pienen kävelyn, jonka jälkeen oli aika jatkaa matkaa takaisin kohti Pyhäjärveä. Tällaista kulkemista tässä vaiheessa!