Maakuntamatkailua Pohjois-Pohjanmaalla ja välillä kauempanakin

matkablogit, lähimatkailu, luonto, Pohjois-Pohjanmaa

Browsing Tag

historia

Kiehtova Jyllinkosken Sähköpuisto Kurikassa

Etelä-Suomen reissulta palattuamme suuntasimme Jalasjärvelle kyläilemään. Meille oli mietitty ohjelmaa, ja lähdimmekin porukalla myös Kurikassa sijaitsevaan Jyllinkosken Sähköpuistoon. Matkalla oli kiva katsella lakeuksien maisemia.

Muutaman mutkan jälkeen, kuitenkin hyvillä opasteilla, pääsimme perille Jyllinkoskelle. Rakennukset olivat kiehtovan näköisiä, ja uteliaina suuntasimme sähkölaitosmuseoon.

Olipa kiva yllätys: paikalla oli todellinen sähkötekniikan asiantuntija, joka lupasi meille opastetun kierroksen. Oppaamme kertoikin meille kiinnostavasti ja humoristisesti museon esineistä. Saimme katsella myös omin päin esineitä, joita riittikin, sillä niitä oli kerättynä tuhansia.

Aloitimme vanhoista radioista, etenimme kameroihin ja videolaitteisiin sekä lopulta kännyköihin. Esineitä bongaillessa muistuivat mummolan sähkölaitteet mieleen. Museossa oli kattavasti esillä informaatiotekniikkaa.

Sähkömuseosta siirryimme sitten oppaamme johdolla voimalaitoksen puolelle. Se olikin todella vaikuttava. Generaattorit olivat isoja ja olipa yhtä laitetta käynnisteltykin taannoin eli kone toimii.

Lisäksi esillä oli erilaista sähkötekniikkaa, joka valotti tekniikan kehitystä vuosien saatossa. Kuitenkin erilaiset perusperiaatteet ovat säilyneet ennallaan; jäi minulla mieleen.

Lopuksi jatkoimme vielä luontopolulle, joka vei Jyllinkosken padolle. Polku oli mukava kulkea ja siinä huomasi maastonnousun ja -laskun kanjonissa.

Ihastelimme komeaa patoa ja nautimme, kun pieni vesisade oli sopivasti tauonnut vierailumme ajaksi. Kaiken kaikkiaan todella antoisa vierailu!

Loppupäivä meni paluumatkassa Pyhäjärvelle. Sieltä olenkin sitten ennättänyt siirtyä Raahen maisemiin, joista taitaakin olla tulossa seuraava postaus pitkästä aikaa!

Nurmijärvellä nähtävyyksiin tutustumassa

Jatkoimme matkantekoa Nurmijärven Klaukkalaan, jonne siskoni on muuttanut. Paikkakunta vaikuttikin varsin mukavalta heti ensinäkemältä. Asetuimme taloksi rivitaloon ja illalla oli aika käydä nähtävyyskierroksella.

Ajelimme ensin Kiljavan opistolle, jossa poikkesimme sisällä jäätelöillä. Laskeuduimme alas Sääksjärven rantaan ihailemaan maisemia ja nauttimaan hellepäivästä. Opiston rannalta oli näkymä uimarannalle, joka näytti olevan melkoisen suosittu!

Suuntasimme seuraavaksi Myllykoskelle. Koski oli näyttävän näköinen siltoineen, vaikka kesän edetessä vettä olikin joessa vähemmän. Alueella olisi ollut kiva kulkea myös polkuja pitkin, mutta ne jäivät toiseen kertaan. Kalastajia oli paikalla useampia ja paikka olikin varsin idyllinen.

Seuraavana aamuna lähdimme eteenpäin, mutta koukkasimme Aleksis Kiven syntymäkodin kautta. Se olikin viehättävän näköinen rakennus pihapiireineen.

Lähistöllä oli myös Taaborin vuori, jolta olin ystävältänikin kuullut. Siellä oli paljon erilaisia vanhoja rakennuksia sekä kesäteatteri. Todella houkutteleva miljöö teatterille!

Kiva, että Nurmijärvellä pääsee jatkossakin käymään!

Perinnepihan miljöössä Pyhäjärvellä

Vielä viimeisiä tutustumisia Pyhäjärvellä asuessani oli Perinnepihassa käynti. Kiinnostuin paikasta jo talvella, mutta nyt kesällä piha luonnollisesti oli ihastuttava käyntikohde.

Kesäteatteri toimii myös Perinnepihan alueella, mutta muuttopuuhien lomassa en sinne valitettavasti ennättänyt näytöstä katsomaan. Kiertelin kuitenkin pihapiirissä tutkimassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia.

Päärakennuksena toimii perinnetalo, joka on talonpoikaistyylinen kestikievari. Siellä voi nykyisellään pitää juhlia ja kokouksia.

Lisäksi pihapiiristä löytyy muun muassa työläispirtti, riihi, savupirtti ja paja.

Järven rannassa oli myös kiva rantasauna ja hienot näkymät.

Lepikon torpasta Matkailukeskus Lossisaareen

Kaupallinen yhteistyö Matkailukeskus Lossisaaren kanssa

Viikonloppuna meillä oli tilaisuus päästä Keiteleelle, sillä olimme saaneet majoituksen Matkailukeskus Lossisaaresta. Kovasti mietin matkalla, taipuuko Keitele kuten Kempele. Vastaus on ei! Kävimme siis Keiteleellä, emme Kempeleessä.

Lähdimme Pyhäjärveltä aluksi Pielaveden tietä. Matkalla ohitimme Saukonlähteen, joka olisi kiinnostanut. Ajattelimme siinä vaiheessa pysähtyvämme paluumatkalla, mutta toisin kävi.

Saavuimme Pielavedelle ja päädyimme ensimmäisenä Lepikon torpalle. Siellä olivat kahvila ja lipunmyynti auki, joten pääsimme tutustumaan Urho Kaleva Kekkosen synnyinkotiin. Kierroksen jälkeen joimme vielä kahvit sekä kurkkasimme saunarakennukseen.

Teimme kierroksen Pielaveden kylällä ja näimme mm. Suojalan, joka on nykyisin kulttuuritalo. Talo on entinen suojeluskunnan rakennus. Myös ortodoksinen kirkko oli hieno.

Sitten kohti Matkailukeskus Lossisaarta. Se löytyikin upeasta paikasta. Kävimme kuitenkin ensin mutkan myös Keiteleen kylällä. Talomuseo ei ollut auki, mutta esimerkiksi se olisi kiinnostava tutustumiskohde.

Lossisaaressa oli lämmin vastaanotto ja pääsimme meille varattuun Kalliohovi 2 -mökkiin. Se sijaitsi rauhallisella paikalla saaren loppupäässä. Muutenkin matkailukeskuksen alue vaikutti rauhalliselta.

Mökki oli meille oikeinkin tilava. Parvella oli runsaasti nukkumapaikkoja makuuhuoneen lisäksi. Tupakeittiö ja olohuone olivat viihtyisät. Yläkerran parvekkeelta oli hieno näkymä Nilakka-järvelle.

Levähtelimme mökissä sateen ropinaa kuunnellen. Sitten olikin jo aika mennä syömään. Matkailukeskuksen ravintola oli kätevän lähellä, ja nautimme siellä burger-ateriat.

Ruoan jälkeen kävimme kiertelemässä saaren polkuja sekä luontopolun ympäri. Polun varrella oli kivoja eläintauluja. Myös kalastajia oli liikkeellä.

Illalla oli ohjelmassa saunominen ja oleilu mökissä. Sauna olikin oikein tilava ja siitä oli mukava piipahtaa ulkoterassilla vilvoittelemassa.

Nukahdimme sateen ropinaan. Aamuvarhaisella herättyäni ihastelin peilityyntä järveä.

Saimme Lossisaaressa myös aamiaisen, joten lomailu oli helppoa. Täyttävän aamiaisen jälkeen lähdimme kotimatkalle, tällä kertaa Viitasaaren ja Pihtiputaan kautta.

Kävimme Pihtiputaalla katsomassa vanhaa siltaa. Koliman luontopolkua rannassa olenkin käynyt katsomassa aiemmin.