Suomen suurin matkablogiyhteisö

Maakuntamatkailua Pohjois-Pohjanmaalla ja välillä kauempanakin

matkablogit, lähimatkailu, luonto, Pohjois-Pohjanmaa

Monthly Archives

Näyttävä Matti Lepistön veistospuisto Raahessa

Olinhan minä kerran vuosia sitten ihmeissäni, kun yllättäen löysin Matti Lepistön veistospuiston Raahen Pattijoelta! Ja silloin en myöskään tiennyt läheisen Pattijoen Metsäkirkon olemassaolosta. Nyt sitten molemmat ovat aivan kotikonnuilla, joten oli aika käydä molemmissa vielä tälle syyskesälle.

Pattijoella tosiaan kun ajelee, niin vastaan saattaa tulla omakotitalo, jonka piha-alue on täynnä veistoksia! Tämä Matti Lepistön veistospuisto on siis helposti saavutettava paikka. Oli ilahduttavaa, että puisto on pidetty auki perikunnan toimesta taiteilijan muistoa kunnioittaen. Nyt paikalla ei ole enää henkilökuntaa, mutta puistossa voi vapaasti käydä päivisin ja halutessaan maksaa pääsymaksun.

Piha-alue on idyllinen ja tosiaan täynnä erilaisia etupäässä eläin- ja ihmisaiheisia patsaita. Pihalla käyskennellessä huomaa alueen laajuuden ja veistoksia onkin esillä liki 300. Koska alue on kompakti, niin aikaa puistossa on helppo viettää ja lyhyessäkin ajassa ennättää nähdä paljon.

Matti Lepistö oli tunnettu ITE-taiteilija, joka teki betoniveistosten lisäksi monipuolisesti muutakin taidetta eri tekniikoilla. Toivottavasti tämä kohde saadaankin säilytettyä jälkipolville esimerkkinä taiteesta myös elämäntapana.

Lisäksi puiston lähistöllä on toinenkin nähtävyys eli Pattijoen Metsäkirkko. Sielläkin olen vain kerran aikaisemmin käynyt ja nyt poikkesimme ihan asiasta tehden siellä yhtenä iltana. Tosi kiva paikka metsän siimeksessä!

Metsäkirkkoa vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin ja kirkkoon mahtuu noin 50 henkilöä. Piha-alueella on useita erilaisia rakennuksia, kuten partiokämppä, laavu, sauna ja kota. Satunnaisesti kirkossa pidetään jumalanpalveluksia.

Kirkko on nimetty Elävän tulen, veden ja valon kirkoksi. Tämä sopiikin luonnonläheiseen teemaan hyvin. Kirkon rakennusaineksista pääosa on peräisin Pattijoen vanhan pappilan riihestä.

Lounastamassa Puolu Bistrossa Raahessa

Ystäväni kanssa teemme lounaspaikkatestauksia aina kun ennätämme. Niinpä innostuimmekin heti, kun Raahen kävelykadulle avattiin Puolu Bistro. Tätä oli odotettu!

Suuntasimme heinäkuun alussa lounaalle bistron uusiin tiloihin. Ne olivatkin miellyttävästi sisustetut ja ruuhkaa ei ollut. Minä päädyin lohikeittoon ja ystäväni otti salaatin.

Ruoat olivat riittoisia ja saimme rauhassa vaihtaa kuulumisia samalla seuraten ravintolan menoa. Bistrosta oli pääsy viereiseen vaateliikkeeseen, ja idea olikin, että voit mennä katselemaan vaatteita vaikkapa bistrosta ostetun viinilasillisen kera.

Puolusta jäikin tunnelma, että siellä voisi poiketa miehen kanssa vaikka viinilasillisella. Sekä tietysti syödä lounasta toistekin!

Viehkeä Katariinan Kamari Raahessa

Aivan Raahen ytimessä, Rantakadulla, sijaitsee Katariinan Kamari. Olen jo pitkään halunnut tutustua siihen. Katariinan aittakahvila on tapahtumien aikaan avoinna. Nyt kun Raahessa olivat Raahen Pimiät, niin pääsin kahvilassa käymään.

Katariinan Kamarille oli löytänyt paljon väkeä. Rantakadulta pihaan käydessä yllättyi, kuinka tilava piha oli. Viehättäviä yksityiskohtia ja kaunista kasvustoa oli. Pihapiiri onkin museoviraston suojelema. Pihalla oli runsaasti puutarhapöytiä, joten kaikille kahvittelijoille löytyi istumapaikat.

Aittakahvilassa oli myös tilaa. Otin lohileivän kahvin kera, ja kylläpä maistui pieneen nälkään! Samalla juttelin paikan omistajan kera. Katariinan Kamarilla on pihapiirissä yksi majoitustila ja lähistöllä sijaitsevan Soveliuksen talon pihapiirissä toinen, Renkitupa. Näitä en nyt sisältä käynyt katsomassa, mutta olen kuullut, että ne ovat varsin viehättäviä.

Nettisivuilla kerrotaankin, että Katariinan Kamari on rakennettu vuonna 1840 ja on aikoinaan toiminut pakarin tupana eli leipomona samalla tontilla olevalle 1807 rakennetulle päätalolle.

Pääsin kurkistamaan myös vanhaan holvikellariin, joka oli valaistu kynttilöillä. Siellä oli ihan oma tunnelmansa. Katariinan Kellariin onkin mahdollista järjestää esimerkiksi ruokailu keskiaikaisessa miljöössä. Eikä pihapiirissä muutenkaan ollut hullumpaa, sillä alkamassa oli musiikkiesitys! Mukavan eläväinen paikka, mutta jossa toisaalta majoittuessa saa hyvin omaa rauhaakin, kuitenkin keskustan ja rannan läheisyydessä.

Näkemisen arvoinen Raution Eihveli Kalajoella

Olipas se, kun työn puolesta kävin Kalajoella Raution kylällä ja näin kyltin Raution Eihvelistä! Se herätti heti kiinnostuksen, ja päätinkin kesällä tutustua Rautioon tarkemmin. Tähän koittikin tilaisuus, kun heinäkuussa olimme läheisessä Pitkäjärven leirikeskuksessa.

Leirikeskus oli omassa rauhassa luonnon keskellä ja alue kokonaan käytössämme. Siellä mieli lepäsi, ja uimaranta oli upea. Täältä lähdimme sitten ajelulle Rautioon katsomaan, mitä sieltä löytyy.

Kylällä on kivoja jokinäkymiä ja koskia. Uusi kyläkauppa palvelee asukkaita ja Rautiossa onkin oma henkensä. Suuntasimme sivutielle, jota ajeltiin useita kilometrejä. Usko olisi jo saattanut loppua, mutta risteyksistä löytyi aina opasteita Raution Eihvelistä!

Jätimme lopulta auton ja jatkoimme loppumatkan kävellen, ehkä kilometrin verran. Minä kesämekossani ja sandaaleissa, eipä tullut taaskaan pukeuduttua hyttysiä ajatellen! Mutta niin sitä sinnikkäästi selvittiin ja perille pääsy oli vaivan arvoinen.

Maasto kohosi ja lähdimme nousemaan rinnettä. Tästä vähän päästä itse upea näkötorni löytyikin. Eihveliin oli helppo kivuta ja selvisi, että se oli EU-hankerahoituksella toteutettu. Enpä ole ennen näin korkeassa puisessa tornissa käynyt! Kiva oli myös, kun tornissa oli lokikirjoja aiemmista käynneistä. Tässä olisikin vinkki, että sinne saisi viedä uusia vihkoja täytettäväksi.

Mistäkö tämä Eihvelin nimi sitten juontanee juurensa? Osasyy lienee se, että Helena Petäistöllä on tiiviit siteet Rautioon. Kyläkaupasta saakin ostaa hänen teevalikoimaansa. Plus tietysti se, että on ollut varmasti kunnianhimoinen tavoite rakentaa harvinaisen korkea torni Raution kylän liekö korkeimmalle kohdalle!