Maakuntamatkailua Pohjois-Pohjanmaalla ja välillä kauempanakin

matkablogit, lähimatkailu, luonto, Pohjois-Pohjanmaa

Monthly Archives

Kraatterijärvi ja meteoriittikeskus – leppoisa kylpyläloma Lappajärvellä ja Tuuriakin mukana

Syyslomalla suuntasimme ystäväni ja hänen poikansa kanssa Pohjanmaalle Hotelli Kivitippuun Lappajärven maisemiin. Kriteereinä lomakohteelle olivat sopiva matka sekä kylpylä. Itsellä on pitkään kiinnostanut päästä näkemään erikoinen Lappajärvi, joka on meteoriitin putoamisesta muotoutunut kraatterijärvi.

Menomatkalla pysähdyimme lounaalla Kaustisten Kansanlääkintäkeskuksessa. Se on myös kiinnostanut nähdä, sillä paikka tarjoaa myös majoitusta. Lounas oli hyvä ja ilmapiiri miellyttävän rauhallinen ja rentouttava.

Olimme hyvissä ajoin perillä Lappajärvellä ja ajelimme ensin kylän keskustaan, josta suuntasimme sitten parin kilometrin päähän kylpylähotelli Kivitippuun. Tie myötäili kauniisti järven rantamaisemia. Huomasimme heti, että paikka oli monipuolinen, sillä esimerkiksi museoalue sijoittui tien varteen. Kesäisin paikka tarjoaa vielä enemmän näkemistä, sillä Lappajärvellä on myös risteilyjä sekä lähialueella on muun muassa golfkenttä.

Kivitipussa oli mukavan rauhallista ja pääsimmekin heti majoittumaan. Huoneesta oli näkymä järvelle. Hotellin värimaailma oli kaunis viimeisimmän remontin jälkeen.

Koska meillä oli runsaasti aikaa ja ystävän lapsella oli toiveena saada reissulta uusi lelu, niin päätimme lähteä iltapäiväksi Tuuriin ja Veljekset Keskisen kyläkauppaan – siihen Suomen suurimpaan. Matka taittui mukavasti ja suuntasimme suoraan kaupan leluosastolle. Itsekin innostuin ja tein joululahjalöytöjä sieltä!

Ähtärin eläinpuistoon emme olisi ennättäneet, mutta söimme Tuurissa ja teimme ostokset. Kyläkaupassakaan ei ollut tungosta, sillä nyt oli menossa pohjoissuomalaisten syyslomaviikko. Edellisellä viikolla on varmasti säpinää riittänyt, niin kuin kylpylässäkin. Ihastelin kyläkaupassa tavaramäärien hienoa esillepanoa!

Ennätin päivän aikana tutustua Kivitipussa olevaan meteoriittikeskukseen ja sen näyttelyyn. Näyttely oli monipuolinen ja lapsia varmaan houkuttavat erilaiset mikroskoopit, joilla oli mahdollisuus tutkailla kivinäytteitä. Järvestä on löydetty myös todella ihania simpukoita.

Tuurista palattuamme ennätimme vielä iltauinnille Kivitipun kylpylään. Kylpylä ei ollut suuren suuri, mutta kaikki tarvittavat aktiviteetit löytyivät ja uinnillekin oli hyvin tilaa. Myös kylpyläosasto on remontoitu. Hyvinvointiteemaa löytyi myös myymälästä ja hoito-osastot olivat kutsuvan näköisiä.

Aamiaisen jälkeen seuraavana aamuna kävin ulkoilemassa kierroksen järven rannassa ja museoalueella. Kuvat ovat hieman aamuhämärissä otettuja, mutta edellisenä päivänä järvellä oli kauniin kuulasta.

Sitten kotimatkalle, jolla lounaspaikassa Ylivieskassa meinasi sattua pieni tapaturma, kun tipuin pari porrasta alaspäin. Ei onneksi käynyt kumminkaan! Kotimatkalla ideoitiin myös loppulomaa ja keksimmekin jännittävää ohjelmaa pienelle lomalaiselle. Tästä seuraavassa postauksessa!

 

Kalevalaista perinnettä Utajärvellä

Varmasti monelle tuntematon paikka löytyy Utajärveltä, sillä siellä on nimittäin Ahmaksen kalevalainen perinnekylä! Itse sain vinkin paikasta vasta tänä kesänä ja se herätti heti mielenkiinnon.

Niinpä lähdin yhtenä syysviikonloppuna tutustumaan. Ajelin ensin Utajärvelle, josta lähdin oikotietä etsimään kylää. Luontevasti sitten käännyinkin järven luona väärään suuntaan ja koko järvi tuli kierrettyä. Suosittelenkin ajamaan Ahmakseen valtatieltä Rokuan suuntaan menevää tietä, sillä siellä on opasteet perille saakka!

Maisemat olivat mukavaa mäntymaisemaa järven lähellä, ja loppujen lopuksi kylä löytyikin näppärästi. Se oli jännästi metsän siimeksessä, josta ensin pilkisti kylätalo. Tämän luota sitten pilkotti vanhoja rakennuksia kumpuilevassa maastossa alhaalla.

Perinnekylään pääsi laskeutumaan portaita pitkin ja tekemään kierroksen. Rakennusten historia oli kivasti esitelty kylteissä. Pieni puro solisi ja sen viereen oli tehty mukavan näköinen nuotiopaikka, joten vaikka omin eväinkin kannattaa vierailulle valmistautua.

Kylään sulautui luontevasti myös esiintymislava katsomoineen, varmasti viehättävä ympäristö erilaisille tapahtumille! Maastossa oli siltoja ja muita jännittäviä kohtia, kunnes kierroksen tehtyään pääsi taas palaamaan ylös kylätalolle.

Aika jännittävä paikka, uskon, että monia lapsiperheitäkin kiinnostaa! Sekä ihan ulkoilumielessä Rokuan seudulla liikkuvia, Rokuan reittejä nimittäin lähti myös lähimaastosta. Näin syksylläkin näkemisen arvoinen kohde!

Plassi ja meriluontoa Kalajoella

Kalajoki on yksi maakuntamme helmiä! Monipuolisuudellaan se on ympärivuotinen matkailukohde ja tarjoaa jokaiselle jotain. Tällä kertaa kävin Vanhassa Plassissa, Tapion Tuvalla ja Meriluontokeskuksessa.

Vein menomatkalla anopille lankoja ja sain mukaan uudet villasukat. Ajelin Oulaisten ja Merijärven kautta. Lähtiessä Limingassa oli ensilumi maassa, mutta yllättäen etelämpänä ei ollutkaan satanut lunta.

Suuntasin ensin vanhaan kaupunkiin eli Plassiin. Vanhan markkinapaikan ympärillä oli vanhoja rakennuksia ja alueelta oli kaunis jokinäkymä. Tervan tietä tämäkin alue. Aika kylmä oli kuvata, mutta mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi!

Tästä lähdin Kalajoen keskustan ja komean kirkon ohi kohti Hiekkasärkkiä. Matkan varrella on myös keramiikkapaja kahviloineen. Särkillä suuntasin heti alkajaisiksi lounaspöytään Tapion tuvalle.

Kotiruoka oli maittavaa ja Tapion tuvalla oli paljon näkemistä. Taidenäyttely jatkui ympäri taloa kahdessa kerroksessa. Myymälässä oli muun muassa kaunista paikallista keramiikkaa.

Tästä jatkoin rantatietä ja pysähdyin hotellin edustalla kuvaamaan rantaa. Näkymä oli viehättävän syksyinen ja kuurainen. Syyslomalaisia oli liikkeellä ja rannalla onkin kivat ulkoilumahdollisuudet. Se on upea kaikkina vuodenaikoina. Yleensä itse käyn sekä talvi- että kesäaikaan Kalajoella uimassa joko kylpylässä tai meressä.

Lopuksi suuntasin Meriluontokeskukseen. Siellä sain aluksi henkilökohtaista opastusta liittyen jääkauteen. Luontokeskus poikkesi useammasta muusta, jossa olen käynyt, sillä näyttely oli jaettu kolmeen kerrokseen. Opas kertoikin, että joka kerroksessa on oma teemansa ja näyttely on suunniteltu siten, että se kiinnostaa kaikenikäisiä eli jokaiselle on jotakin. Tämän myös havaitsin ja totesin, että paikalla oli innostuneita lapsiakin! Multimediaakaan ei ollut näyttelystä unohdettu ja maisemaikkunasta oli hienot näköalat.

Kiva reissu oli taas, ja jään odottamaan ensi kesänä valmistuvaa ostoskylää. Sitten Hiekkasärkiltä ei kyllä puutu enää mitään! Näiden nyt käymieni paikkojen lisäksi sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan, kuten esimerkiksi vesipuisto ja seikkailupuisto.

Kivaa lomatekemistä Oulussa

Ensi viikolla on syyslomaviikko, ja monet varmaan miettivät tekemistä lomalle. Yksi kohde, jota voi suositella Oulussa on Seikkailupuisto Huikia.

Törmäsin itse puistoon sattumalta uintireissulla Raksilassa ollessani. Oli sumuinen ilta ja näkyvyys vähän huono. Olin myös aika pikaisesti liikkeellä, niin en ihan koko puistoa ennättänyt kuvata.

Ensivaikutelma kuitenkin oli, että onpa kiva paikka. Todella jännittävän näköisiä kiipeily- ja temppuilumahdollisuuksia! Puistossa oli monenikäistä porukkaa tuonakin iltana.

Aiempaa kiipeilykokemusta ei tarvita, ja puistossa voi myös järjestää tapahtumia. Nyt lokakuussa on tarjolla Pimeäseikkailuja.

Pitäisi itsekin lähteä testaamaan!

Muistathan, että blogini löytyy myös Facebookista:

Maakuntamatkailua Pohjois-Pohjanmaalla ja välillä kauempanakin

Twitterissä voi seurata @TerhiMus ja Instagramissa terhi.mustakangas

Hashtag: #maakuntamatkailuapohjoispohjanmaalla