Suomen suurin matkablogiyhteisö

Maakuntamatkailua Pohjois-Pohjanmaalla ja välillä kauempanakin

matkablogit, lähimatkailu, luonto, Pohjois-Pohjanmaa

Monthly Archives

Iki-ihana majapaikka ja näkemistä Torniossa

Hotelli, jolla on tarina – se on minun makuuni! Etsinnässä oli etukäteen persoonallinen majapaikka, ja se löytyikin hotelli Mustaparrasta.

Mustaparta sijaitsi aivan Rajalla-kauppakeskuksen lähettyvillä ja keskustassa. Hotellissa riitti yksityiskohtia katseltavaksi ja ihasteltavaksi. Myös henkilökunta oli pukeutunut teeman mukaisesti.

Hotellihuone oli tilava ja viihtyisästi sisustettu. Ihanat tyynyt sängyllä, karvaiset taljat, neulottu lampunvarjostin, lankkua huonekaluissa ja vaikka mitä yksityiskohtia. Mustaparran tarina ja muuta tietoa löytyi huoneessa olevasta sanomalehdestä.

Hotellin käytäviltä löytyi muun muassa vankityrmiä sekä lisää sisustusyksityiskohtia, alakerran ravintolasta puhumattakaan. Aamiainen tarjottiin veneestä, ja valinnanvaikeus oli jo siinä, minne pöytään istuisi. Katse löysi koko ajan lisää kauniita yksityiskohtia. Teema oli mietitty viimeisen päälle ja tilat olivat uudehkot.

Ennätimme Torniossa toki muutakin kuin ihastella hotellia. Jalkauduimme rajan yli Ruotsin puolelle Haaparantaan ja kävimme muun muassa sisustusliikkeessä.

Torniossa kävimme kiertelemässä keskustaa kävellen. Keskusta oli mukavan tiivis ja vanhoja puutaloja oli kiehtovasti siellä täällä. Tornionjoki tarjosi upeat näkymät siltoineen. Kahvilan totesimme hyväksi, samoin kirppiksen Rajalla-kauppakeskusta vastapäätä.

Kauppakeskuksessa teimme shoppailut ja söimme täyttävät burritot Pancho Villassa.

Totesimme, että reissu oli kaiken kaikkiaan tosi mukava ja Tornioon kannattaa tulla uudelleenkin. Lapsikin viihtyi mukana mainiosti!

Poikkinaintia, rajakauppaa ja joppausta – museohelmiä Torniossa

Tornio on monesti läpikulkupaikka Ruotsin puolelle, mutta nyt osoittautui, että sinne kannattaa pysähtyä ihan yön ylikin! Olimme siskoni ja hänen lapsensa kanssa viikonloppureissulla siellä.

Lähdimme lauantaina aamupäivästä kotoa liikkeelle ja olimme perillä Torniossa jo ennen puolta päivää. Suuntasimme suoraan Aineen Taidemuseoon, jota olimme jo etukäteen suunnitelleet käyntikohteeksi.

Museo sijaitsi samassa rakennuksessa kirjaston kanssa, ja Tornionlaakson maakuntamuseo oli ihan vieressä. Ostimmekin museoihin yhteislipun.

Aloitimme Aineesta. Museo oli tilava ja valoisa, ja siellä oli myös kahvila. Näyttelyn pystyi kiertämään jouhevasti salista toiseen.

Kaiken kaikkiaan näyttely oli hyvin monipuolinen, teoksia oli eri aikakausilta ja eri tyyleillä tehty, kuten kuvista huomaakin. Vaikea sanoa, mikä miellytti eniten, mutta oli mukava yllätys nähdä Tove Janssonin kukkataulu, vitriineissä olevia teoksia sekä paikallisia maisemia.

Taidemuseosta siirryimme Tornionlaakson maakuntamuseoon. Se yllätti positiivisesti laajuudellaan, näyttävyydellään ja monipuolisuudellaan!

Museossa oli taitavasti yhdistetty vanhoja esineitä sekä uutta tekniikkaa. Moni esine houkutteli koskettamaan, niin taiten ne olivat esillä. Asetelmat olivat eläviä ja kauniita. Lehmä ammui navetassa ja kirjakaapista pääsi kurkistamaan vanhoja koulutavaroita. Meänkieltä pääsi kuuntelemaan murretuolissa.

Tästä syttyi kipinä, että maakuntamuseoihin kannattaisi tutustua laajemminkin muilla reissuilla. Tornionlaakson museota voi suositella myös käyntikohteeksi lasten kanssa.

Seuraavassa postauksessa iki-ihanasta majapaikastamme ja muista Tornion näkymistä!

Sitä Suomen parasta kebabbia

Ainahan raahelaiset ja me entisetkin olemme sen tienneet: Katukeittiö Take Awayn kebab on parasta! Nyt se on tunnustettukin Suomen parhaaksi.

Aiemmin Take Awayn sloganina on ollut: mistä jumalatkin ostaisi kebabbia. Tänä kesänä se sitten pääsikin testaukseen ja uutisiin, joissa se useaan otteeseen todettiin herkulliseksi.

Ystäväni kanssa lähdimme viime viikonloppuna maaseututietä ajelemaan Raaheen. Ihastelimme lehmiä ja syksyistä maisemaa matkalla. Raahessa kävimme ensin Prismassa, josta sitten teinkin kahvikuppilöydön eli Myrna-kupin.

Olimme Take Awayn pihassa juuri avautumisajan jälkeen. Paikka oli silti jo aivan täynnä, mutta sulassa sovussa odottelimme ruoka-annoksia. Palvelu oli hyväntuulista kiireestä huolimatta.

Herkullisen kebabin yhtenä salaisuutena ovat kastikkeet, etenkin Rölli on kuuluisa. Otin omaan annokseeni sitä, ja sain lisäksi valkosipulikastiketta mukaan.

Odotellessa oli mukava katsella katukeittiön touhua, kebabvartaat olivat houkuttelevan näköisiä. Henkilökunnan paitojen selkämyksessä luki tietysti Suomen parasta kebabbia.

Ja sitähän se on, ahmimme annokset jo autossa!

Paljuilua kotona

Viime viikonloppu meni mukavasti kotosalla ystävien kanssa paljuillessa. Minulla oli lainassa kylpypalju, jossa oli mukava tunnelmoida syksyisinä iltoina.

Palju on peräkärryn päällä ja siihen mahtuu kuusi henkilöä. Lämmittämisessä on oma puuhansa. Täytimme paljun vedellä edellisenä päivänä. Syyskelillä ensimmäiseen lämmitykseen meni nelisen tuntia.

Pari ystävää saapui iltapäivällä meille, ja söimme aluksi kiinalaista noutoruokaa. Tämän jälkeen sauna olikin lämmin, ja saunan kautta päästiin paljuun. Veden lämpötila oli 37 astetta, ja totesimme, että hieman olisi saanut olla lämpimämpääkin.

Paljun jälkeen uudelleen saunaan, ja siitä pienelle iltapalalle. Tähän mennessä ilta olikin jo alkanut pimentyä, ja ystävät lähtivät kotimatkalle.

Illan aikana nautimme kynttilänvalosta sekä ystävien tuomista kauniista kukista ja herkuista.

Seuraavana päivänä lämmitys vei vain pari tuntia. Yksi ystävä saapui pienen poikansa kanssa, ja menimme saman kaavan mukaan. Pientä iltapalaa, sauna ja palju. Tällä kertaa saimme nauttia 39-asteisesta vedestä. Tämän jälkeen ei enää ollut tarvetta mennä saunaan!

Tämä oli jo toinen kerta paljuilua samojen kavereiden kanssa. Suunnittelimmekin jo seuraavaa kertaa, olisiko se jo lumen tullessa!

Ira ja Killi nauttivat myös kotiviikonlopusta, rennosta kotoilusta ja seurustelusta!