Voi Levi, minkä teit – veit sydämeni

Syksyllä lappiin, on ollut itselleni täysin käsittämätön käsite ja olenkin tähän astiseen elämääni saakka ihmetellyt, miksi ihmiset niin kovasti kaipaavat ja haluavat mennä sinne. Olen kyllä tiennyt ruskan olevan siellä todella kaunis, mutta koska en ole lukeutunut syksyn ihmiseksi, en ehkä ole osannut tätä arvostaa asian vaatimalla tavalla.

Viime viikolla sitten se ihme tapahtui, ja matkustin kohti pohjoista. Lähdin Helsingistä yöjunalla ja olin päättänyt panostaa kunnon yöuniin ja otin makuuvaunusta vuoteen itselleni. Matka taittui kivasti ja muutaman tunnin sain nukuttuakin. En toki voi sanoa, että uni olisi ollut sitä, mitä sen odotin, mutta tyhjää parempi kuitenkin. Matka taittui mukavasti ja juna saapui aikataulussa Rovaniemelle, josta matka jatkui linja-autolla Leville.

Mutta siis Levi. Se vei sydämeni. Totaalisesti. Ei sitä osaa sanoa, miksi, mutta näin kävi. Upea luonto, hyvät mahdollisuudet liikkua ja harrastaa, ihmisten iloinen ja hyväntuulinen mieli. Ruska ei vielä ollut parhaimmillaan, mutta silti luonto oli kaunis. Puhdas ilma, jossa oli hyvä olla ja hengittää. Loputtomasti syitä, miksi Leviin oli helppo rakastua.

Kamera kulki todella huonosti matkassa mukana ja Kätkänkierros jäikin ainoaksi kohteeksi, josta kuvia on olemassa. Toisaalta, se oli se, mistä rakkaus lappiin syttyi. Näissä maisemissa sielu lepäsi. 

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply