Bangladesh – idän ihmemaa

Pitkään on pitänyt blogia päivittää ja ihmetellä tuota idän ihmemaata, Bangladeshia. Maa herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Olimme kesäloman ensimmäisen viikon täällä. Osalle matkaseurueesta kohde oli entuudestaan tuttu, kun taas osa oli ensimmäistä kertaa maassa. Maa on sellainen, että sitä ei voi edes oikein kuvailla kenellekään, millaista siellä on. Se pitää kokea itse. Omalla tavallaan todella karua, mutta samaan aikaan äärimmäisen kaunista.  Bangladesh sijaitsee Etelä-Aasiassa Bengalinlahden rannalla. Ilmasto on täällä trooppinen. Leudot talvet, kuumat ja kosteat kesät sekä monsuunisateet kuuluvat vuodenaikojen kiertoon. Paikalliset jakavat vuoden kuuteen eri vuodenaikaan; kesä, monsuuni, syksy, myöhäinen syksy, talvi ja kevät. Jokaiseen vuodenaikaan on omat tyypilliset tunnusmerkit.

Sanotaan, että talvi ja alkukevät ovat parasta matkustusaikaa. Itse olimme heinäkuussa ja tällöin oli kuumaa ja kosteaa. Muutamina päivinä satoi vettä, mutta ne olivat lyhyitä sadekuuroja. Lämpötila oli koko ajan yli 30 astetta. Ei sinänsä kuulosta pahalta, mutta ilman kosteus oli todella suuri ja sen vuoksi tuntui, että lämpötila olisi ollut paljon enemmän. Koska maa on muslimimaa, tulee se huomioida pukeutumisessa. Erityisesti naisten pitää pukeutua peittäviin vaatteisiin. Miehet voivat liikkua vapaammin. Naisten pukeutumisessa tulee kiinnittää huomiota siihen, että olkapäät, polvet ja takapuoli ovat riittävästi peitossa. Huivi puetaan vielä hartioille siten, että se peittää rinnat. Yllättävän hyvin tällaisella pukeutumisella saattoi tuossakin kuumuudessa olla.  Bangladesh on maailman yksi väkirikkaimmista maista. Jos Suomessa on ollut vuonna 2016 noin 5,5 miljoonaa asukasta, on samana vuonna Bangladeshin asukasluku ollut noin 163 miljoona.  Kun Suomen pinta-ala on 338 424 km2, on se Bangladeshissa  147 570 km2. Tästä voi nopeasti päätellä, millainen väkitiheys maassa vallitsee. Nopealla laskutoimituksella ja hieman oikoen on Bangladeshissa 29 kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa ja puolet pienemmällä pinta-alalla. Tästä voi hyvin nopeasti luoda oman mielikuvan siitä, kuinka paljon ihmisiä siellä onkaan. Pelkästeen maan pääkaupungissa, Dhakassa, on yli 7 miljoona asukasta. Ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Koska maa ei ole varsinainen turistikohde, herättää turisti hämmennystä ja aitoa kiinnostusta paikallisten keskuudessa. Katseita sai, meni minne vain. Ihmiset halusivat ottaa myös kuvia ja onnellisia olivat, jos saivat selfien. Oma kokemukseni maan liikenteestä on se, että se on kaaottinen. Tuktukit, riksat, autot, bussit, rekat yms. yrittävät selviytyä samoilla teillä. Yleisesti voisi sanoa, että jos ajokaistoja on kaksi, on siinä kulkupeliä rinnakkain vähintään neljä. Ja maantiellä… rehellisesti sanottuna en ole koskaan pelännyt liikenteessä niin paljon, kuin ensimmäistä kertaa ollessani Bangladeshissa ja matkustaessamme Dhakasta maaseudulle. Tällöin meidän kuljettaja kuvitteli kaiketi olevansa vähintäänkin Vatanen. Ohitukset olivat sellaisia meidän näkökulmasta katsottuna ”läheltä piti tilanteita”, mutta tuolla ihan normaalia liikennettä. Siirtymiin pitää Bangladeshissa varata paljon aikaa, koska ruuhkat ovat valtavia ja tiet huonossa kunnossa.  Ensimmäinen postaus Bangladeshista vihdoinkin tehtynä. Paljon on vielä kerrottavaa ja kuvia näytettäväksi. Monenlaista tuli matkan varrella koettua ja nähtyä. Näistä myöhemmin lisää.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Piyya 28.8.2018 at 20:36

    Ihana alku Bangladeshille, kovasti jään odottamaan seuraavia postauksia ja paljastuksia matkaltanne.
    Ristiriitaisuuksien maa, voin vaan kuvitella. Varmasti liikkumista ja olemista siellä auttoi jo ne ennestään siellä käyneet matkaseuralaisenne.

    • Reply Emilia / maailmanlaidalla 28.8.2018 at 21:49

      Kiitos Piyya!
      Todellinen ristiriitaisuuksien maa tämä kyllä on. Mutta toisaalta niin kiehtova. Vaikea kuvailla, mitä fiiliksiä tämä herättää. Toisaalta myös sellainen, että pakko päästä uudestaan. Olen itse käynyt ensimmäisen kerran noin 6-7 vuotta sitten Bangladeshissa ja viime syksynä ennen tätä kesän reissua. Minulla on ollut siellä ystävä töissä aikanaan ja nyt meillä on siellä paikallisia ystäviä. Heidän kanssa on helppo mennä ja matkustaa, he kun osaavat ja tietävät kaikesta kaiken. En ehkä muutoin tänne uskaltaisi lähteäkään… 🙂

    Leave a Reply