Monthly Archives

heinäkuu 2018

Gili Air – part I

Gili Air tarjoaa rauhaa rakastavalle matkaajalle todella hyvät puitteet onnistuneeseen lomaan. Täällä unohtuu kiire ja stressi, jos sen vain itselleen suo. Paikka on rauhallinen eikä tarjolla ole liikaa ohjelmaa ja aktiviteettia, eikä fiilistä, että ”pakko tehdä tuo ja pakko nähdä tämä”. Täällä ei ole kiire minnekään. Saavuimme Gili Air saarelle Bangladeshissa vietetyn viikon jälkeen ja kohteet ovat täysin vastakohtia toisilleen. Kun Bangladeshissa tottui siihen, että koko ajan kuului liikenteen ääniä, oli Gili täysin vastakohta. Tuntui, ettei kuulunut ääntäkään. Tai jos kuului, eivät ne olleet autot, tuktukit, riksat yms. kulkuvälineet, jotka lakkaamatta soittavat torvea tai kelloa. Gilillä kantautui vain kavioiden kopse ja polkupyörien kellojen soitot. Mikä hiljaisuus. Käsinkosketeltava hiljaisuus. Sielu ja mieli lepäsi. Gili-saaret tarjoaa leppoisaa rantalomailua. Valkoisia hiekkarantoja ja turkoosia vettä. Täällä pääsee myös snorklaamaan heti rannasta ja sukellus on varsin suosittua myös näillä saarilla. Itse en ehkä saanut kaikkea irti Gili Airista, koska olen niin vesieläinkammoinen, että en mene mereen – kuten en myös järviinkään – uimaan. Luullakseni kuolisin aika välittömästi, jos jotain elävää meressä näkisin. Moni upea asia jää ehkä kokematta tämän vuoksi, mutta vielä en ole valmis katsomaan pelkoani silmiin ja voittamaan sitä. Ja olen asian kanssa oppinut elämään, niin en koe suurta tarvetta tämän pelon selättämiseenkään. Uskon, että Gili-saaret tarjoaa merenalaisen upean maailman, johon oikeasti kannattaa tutustua. Näin saa lomasta vielä enemmän irti. Itse pääsin näkemään vain laskuveden aikaan rannan tuntumassa olevaa elämää. Tämä myös riitti minulle.  En ole vielä käynyt siellä maanpäällisessä paratiisissa, joten odotin kovasti Gili Airilta. Olin luonut kuvien ja kertomusten perusteella mielikuvan, että tämä olisi paratiisi. Itselleni oli yllätys, että tämä ei ollutkaan se minun maanpäällinen paratiisini. Omalla tavallaan kuitenkin täydellinen ja hyvä paikka, mutta jokin tästä jäi mielestäni uupumaan, mutta en tiedä mikä. Itseäni yllätti saaren huono jätehuolto ja roskaisuus. Ei minulla näistä ollut mitään mielikuvaa tai ajatusta ennen matkaa, mutta roskien määrä ympäri saarta ja luontoa yllätti. Tässä kohden toivon todella vastuullista matkustamista jokaiselta, että osaisimme omat roskamme siivota ja huolehtia ympäristön siisteydestä. Vuorovesi on voimakasta saarten ympärillä ja jos mielii mereen uimaan, kannattaa olla rannalla jo aamupäivästä. Iltapäivästä vesi on vetäytynyt niin kauas, että uiminen on miltei mahdotonta. Vietimme Gilillä 5 yötä. Tämä aika oli oikein hyvä ja itselleni riittävä aika akkujen lataamiseen ja rentoutumiseen. Tämän jälkeen kaipasin jo vähän aktiviteettia. Gili tarjosi meille parastaan ja saimme nauttia onnistuneen loman saarella. Palaan vielä tulevissa postauksissa avaamaan lisää elämää Gilillä. Millaisia kokemuksia sinulla on Gilin saarista tai onko suunnitelmissa loma saarilla? Tämä lause pitää niin paikkansa Gili Airilla. Itselleni se ehkä enemmänkin kuvastaa sitä rentoa elämänasennetta ja tapaa olla. Ihan rennosti ja leppoisasti. Niinkuin lomalla kuuluukin.

Matkalla kohti paratiisia – Gili Air

Gili Air – pieni pala paratiisia. Näin ainakin olin luonut mielikuvan tuosta kuvankauniista saaresta. Rauhallisuuden ja hiljaisuuden tyyssijasta, jossa mieli ja sielu voi levätä.

Matka Gili Airille taittuu mukavasti veneellä auringon paistaessa ja mukavasti lämmittäen matkalaisia. Tuuli tuivertaa hiuksissa ja merivesi tuntuu iholla mukavan kevyenä ja sumuisena suihkuna. Näin olin jälleen mielikuvaa rakentanut ihanasta venematkasta Balilta Gilin saarille.

Mikä on sitten minun totuuteni näistä omista mielikuvistani? Aloitetaanpa tuosta venematkasta…

Olimme varanneet venematkan liput ennakkoon fast boat Gili sivustolta. Varaus toimi moitteettomasti ja hinta oli erittäin kohtuullinen, 4 200 000 rupiaa – eli noin 260 euroa 7 hengeltä. Henkeä kohden siis vajaa 38 euroa. Hinta sisälsi kuljetukset Balilla majoituspaikasta tai lentokentältä satamaan ja takaisin majoituspaikkaan sekä venematkat Gilin saarille. Erittäin hyvä diili mielestäni. Ja mikä positiivista, matkan sai maksaa vasta lähtöhetkellä käteisellä tai pankkikortilla. Lähtökohtaisesti meillä oli aika tiukka aikataulu veneeseen ehtimisessä. Lennon pitäisi laskeutua 9.50 ja vene lähtisi 13.30 ja matka-aika lentokentältä satamaan olisi noin 2 tuntia. Toivoimme siis, että kone on ajoissa ja kaikkien laukut löytyvät hihnalta. Matkanjärjestäjän toimesta oli meille tehty selväksi, että auto lähtisi kentältä viimeistään klo 11.30, siihen olisi ehdittävä, jotta ehtisimme veneeseen. Kentällä kaikki sujui hyvin ja olimme hyvissä ajoin valmiita. Meillä oli hyvin aikaa käydä vaihtamassa kevyempää vaatetusta ylle ja ostamassa vettä matkaan mukaan. Sitten vain kuskia etsimään… Jota ei kentältä löytynytkään… Soitto matkanjärjestäjälle ja tiedustelua, että mistä löytäisimme kuljettajan. Selvisi, että kuski olisi myöhässä. Kuljettaja saapui noin 12.15 paikalle, joka tarkoitti itselleni turhaa stressiä siitä, ehtisimmekö veneeseen. Kuljettaja ei asiasta turhaa stressiä ottanut ja pysähtyi matkan varrella mm. tankkaamaan ja toisen matkaseurueen pyynnöstä ostamaan tienvarsikojusta jotain todella tarpeellista… Tämähän todella tarkoitti sitä, että emme olisi satamassa 13.30. Niinkuin emme olleetkaan. Kuitenkin vene meitä siellä odotti ja pääsimme matkaan suunnitellusti kohti Gili Airia. Syvä helpotuksen huokaus. Ihan turhaan taas stressasin. Vene oli jo täynnä matkustajia ja saimme hajapaikkoja itsellemme. Osa seurueesta löysi paikat veneen etuosasta ja minä ja tyttäreni veneen perältä. Tämä osoittautui itselleni oikein hyväksi paikaksi, koska pieni kevyt tuulenvire sieltä silloin tällöin puhalsi ja helpotti oloa. Merenkäynti ja veneen nopeus ei ollut oikein hyvä kombo ja me kaksi takapenkin matkustajaa olimme aika huonoina. En yleensä voi huonosti merellä, mutta nyt todellakin sitä tein. Jouduin jo pyytämään oksennuspusseja veneen henkilökunnalta. Onneksi en näitä joutunut kuitenkaan käyttämään. Täytyy myös sanoa, että harvoin pelkään mitään niin paljon, kun nyt pelkäsin. Sen verran merellä oli aallokkoa ja vene puski täyttä höyryä eteenpäin. Aallot löivät pärskeitään ikkunoihin ja niiden yli. Koko matkan toivoin, että olisimmepa jo perillä. Toisinaan oli pakko vain keskittyä hengittämiseen ja itsensä rauhoittamiseen, jotta pärjäisin tämän matkan. Loppu hyvin kaikki hyvin ja saavuimme vajaan kahden tunnin matkan jälkeen Gilin saarille. Ensin Gili Trawanganille ja siitä sitten Airille. Syvä helpotuksen huokaus! Kunnes tajusin, että vielä olisi kerran koettava tuo matka. Paluumatka oli edellistä matkaa omalla tavallaan vielä kamalampi. Aallokko vaikutti suuremmalta, tuuli tuntui jo lähtösatamassa pahemmalta, pieni vesisade ja kaikki. Itsensä psyykkaus alkoi jo venettä odotellessa, mutta aika huonoin tuloksin. Matkan aikana lupasin, että ikinä en sitä venehaavetta toteuta. Se on nyt unohdettu. Ikuisiksi ajoiksi. Lupasin myös jatkossa vain lentää saarten väliset matkat, joten Gilin kaltaiselle saarelle en olisi enää koskaan menossa. Vannomatta taas paras, en tätä lupausta kuitenkaan pidä. Enkä ehkä venehaaveestakaan vielä luovu. Unohdan tämän kaltaiset asiat aika nopeasti. Vaikka samaan aikaan koin pelkoa veneessä, tunsin turvallisuuden tunnetta siitä, että veneen kapteeni oli oikein ammattilainen ja osasi hommansa. Ymmärsi, miten ja missä mennä ja millä vauhdilla. Satamassa on syytä olla valppaana ja hereillä. Satama on melko vilkasliikeinteinen ja sieltä lähtee useampi vene samoihin aikoihin. Ennen satamaan menoa tulee käydä lunastamassa liput itselleen. Meillä kuski vei meidät menomatkalla matkanjärjestäjän toimistoon, jossa liput lunastettiin ja maksettiin. Gilillä lähellä satama-aluetta oli samankaltainen lippupiste, jossa paluuliput vaihdettiin boarding pass:n.

Satamassa ei ole mitään infotaulua, josta näkisi oman veneen tai toisten veneiden aikatauluja tai mitään muutakaan tietoa. Laiturialueella ja pienessä odotustilassa kävi henkilö huutelemassa laivayhtiön nimeä ja sen mukaan ihmiset sitten siirtyivät odottamaan omaa venettänsä laiturin nokkaan. Vene tyhjäksi ja täyteen – todella tehokkaasti – ja taas matkaan. Laukut merkattiin ja matkustajat saivat tarralaput itselleen. Näin tiedettiin, kuka on menossa ja minnekin. Vaikka venematka ei vastannut romantisoitunutta mielikuvaani, kannatti se silti tehdä. Määränpää oli matkaa parempi kokemus. Kuitenkin pienenä vinkkinä sanoisin, että venematkaa ei kannata romantisoida, kuten minä tein. Se voi hyvällä säällä olla varmasti oikein leppoisa, mutta aina ei voi tyyntä tilata ja saada, vaikka kuinka sitä toivoisikin.

Mitä muistoja ja kokemuksia teillä on venematkoista? Miten selvitä tällaisista reissuista entä kuinka saada pelko hallintaan?

Pieni kurkistus kesän reissuun

Tänä vuonna olimme päättäneet pitää vain kolme viikkoa kesällä lomaa, koska halusimme säästää loput päivät odottelemaan talvea. Kesäloma menikin ensimmäisestä päivästä ihan viimeiseen päivään saakka reissussa. Pitkästä aikaa meillä oli koko perhe yhdessä – koko kolmen viikon ajan. Ja voin sanoa, että kyllä nautin. Lasten ollessa jo aikuisia ja asuessaan omillaan, näitä hetkiä on enää harvoin, että olemme kaikki yhtä aikaa samassa paikassa. Varsinkin, kun yksi lapsista on lukion jälkeen enemmän viettänyt aikaa maailmalla kuin kotisuomessa.

Loma oli hyvin monimuotoinen ja toisinaan jopa aika hämmentävä. En ole matkalta pystynyt päivittämään blogiin kuulumisia. Toisaalta huonon netin vuoksi ja toisaalta sen, että on pakko hetki viipyä omien ajatusten parissa ja miettiä, että mitä teille kertoisin. Ehkä hieman hämmentynyt olo on vieläkin koko matkasta – kun kotiin paluusta on kulunut vuorokausi. Kunhan olen saanut omat ajatukset kasattua, päivittyy blogi kuvilla ja teksteillä. Matkakohteina oli tällä reissulla Bangladesh, Gili Air sekä Bali.

Bangladesh

Gili Air

Bali