Monthly Archives

elokuu 2019

Spandaun linnoitus

Spandaun linnoitus sijaitsee Berliinissä Spandaun kaupunginosassa. Linnoitus on valleineen, muureineen ja kasematteineen yksi parhaiten säilyneitä renesanssiajan linnoituksia Euroopassa. Linnoituksen pääosa on rakennettu 1500-luvulla. Linnoituksen alueella on joitakin museoita, nykytaiteen keskus ja lisäksi siellä järjestetään erilaisia tapahtumia, mm. konsertteja.  Spandaun linnoitusta on aikanaan pidetty lähes valloittamattomana. Se on ollut monin tavoin osa eri sotia ja konflikteja, mutta ainoa kerta, jolloin sen luona on ollut varsinainen sotilaallinen yhteenotto oli vuonna 1813 Napoleonin sotien puitteissa. Tällöin osa linnoituksesta kärsi pahoja vahinkoja.  Linnoitus kunnostettiin 1839 ja samaisella vuosisadalla linnoituksen alueelle rakennettiin uusia rakennuksia. Myöhemmin linnoitus on toiminut myös aarrekammiona. Natsien vallan aikaan siellä oli myrkkykaasulaboratorioita.  Vuodesta 1945 linnoitusta on käytetty pelkästään ei-sotilaallisiin tarkoituksiin. Linnoituksen historiaan voi tutustua heti sisäänkäynnin luona olevassa museossa Komentajan talossa.    Linnoituksen alueella sijaitsee 1200-luvulla rakennettu Julius-torni, joka on nykyään Berliinin vanhin rakennus. Torniin pitää nousta omin jaloin, mutta kaikki 153 porrasta ovat vaivan väärti ylhäältä avautuvien näkymien vuoksi. Näköalat ovat niin linnoitukseen kuin sen ympärille ja Spandaun kaupunginosaan. Linnoitus on rakennettu saarelle, joten sitä ympäröi vesi, tarkemmin sanottuna joet ja näköalat tornista ovat sen mukaisia.  Linnoituksen alueella riittää näkemistä. Yllämainitun linnoituksen historiasta kertovan museon lisäksi alueella sijaitsee myös esimerkiksi Spandaun kaupungin historiasta kertova museo ja arkeologinen näyttely linnoituksen vanhoista osista. Yksi rakennus on pyhitetty Berliinin monumenteille. Tässä Unveiled: Berlin and its Monuments-näyttelyssä oli jännää kuljeskella patsaiden keskuudessa, jotka aikoinaan ovat olleet eri puolilla Berliiniä, mutta ovat sittemmin poistettu. Täältä löytyy vaikkapa Leninin pää patsaasta, joka on aikoinaan ollut esillä Friedrichshainin kaupunginosassa.

Linnoituksessa talvehtii noin kymmenentuhatta lepakkoa ja mitäpä olisi linnoitus ilman tilaa, jossa lepakoita voi ihailla. Koska itselläni ei ole lämpimiä tunteita kyseisiä luomakunnan olentoja kohtaan, jätin väliin tämän mahdollisuuden tutustua paremmin eläviin lepakoihin ja oppia heistä uutta, mutta lepakoista kiinnostuneiden kannattaa suunnata näyttelyyn. 

Linnoitus on auki perjantaista keskiviikkoon klo 10-17 ja torstaisin klo 13-20. Pääsymaksu aikuisilta on 4,5 euroa. Jos haluaa audioguiden, se maksaa kaksi euroa. Jotain tekstejä oli englanniksi, mutta audioguiden avulla alueesta sai paljon enemmän irti. Lähin metropysäkki on U-7-linjan Zitadelle, josta kävelymatkaa linnoitukselle on noin puoli kilometriä.

Berliinin rosoinen Kreuzberg

Yksi suosikkialueistani Berliinissä on Kreuzberg. Minua viehättää sen rosoinen, rento ja kansainvälinen ilmapiiri. Kreuzberg kehittyy ja muuttuu kovaa vauhtia: tietyt osat siistiytyvät, uusia kahviloita, ravintoloita ja baareja ilmestyy ja turistitkin tuntuvat löytävän sinne tiensä entistä useammin. Itse liikuimme tälläkin kertaa etupäässä Kottbuss Torin,  Landwehrkanaalin ja Spree-joen välisellä alueella.

Kävimme Kreuzbergissä useampana päivänä, välillä päivällä, välillä illalla. Suosittelen kokemaan alueen molempina vuorokaudenaikoina, sillä ainakin näin kesällä alue heräsi entistä enemmän eloon iltaisin, kun ihmisiä alkoi kerääntyä terasseille, puistoihin ja joenvarsille (vierailumme aikoihin päivälämpötilat olivat hyvin kuumia, joka sekin saattoi selittää ulkoilmaelämän vilkastumista illemmalla.)Jos on kiinnostunut ruoasta ja Kreuzbergissa käymässä torstai-iltana, kannattaa askeleensa suunnata kauppahalliin nimeltä Markthalle Neun (

Muina aikoina hallissa voi käydä nauttimassa päivällä lounasta tai ostamassa elintarvikkeita. Hallin yhteydessä on myös ravintola, joka on auki iltaisin tiistaista lauantaihin.Yksi suosikkipaikoistani Kreuzbergissä on Landwehr-kanaali. Sen varrella voi käydä kävelemässä, viettää iltaa vaikkapa piknikin merkeissä, ihailla kanaalissa uivia joutsenia, astua laivaan risteilylle tai nauttimaan lasillinen. Kanaalissa näkyi myös polkkuveneilijöitä ja ilmeisesti melominenkin on mahdollista. Ihmisiä kerääntyy kanaalin varrelle ottamaan aurinkoa, lenkkeilemään ja ulkoiluttamaan lemmikkejään. Siellä tuntuivat viihtyvän kaikki niin vauvasta vaariin, tosin kesäiltana paikalla oli ennen kaikkea nuoria aikuisia. Kesäisenä lauantaina kanaalin varrella oli myös ulkoilmamarkkinat, jossa myynnissä oli asioita esimerkiksi kankaista ruokaan ja koruista vaatteisiin. Koska ruoka on lähellä sydäntäni, haluan mainita muutaman paikan missä kävimme syömässä ja joihin voisimme mennä joskus uudelleenkin. Eräänä iltana söimme espanjalaista ruokaa tarjoilevassa Picoteo-ravintolassa (). Pidämme espanjalaisesta ruoasta, eritoten tapaksista ja niitä söimme täälläkin. Ruoka oli hyvää, tykästyin erityisesti sardiineihin ja ryppyperunoihin (nämä kanarialaiset herkut tunnetaan espanjaksi nimeltä papas arrugadas). Tunnelma oli tiivistä terassilla ja kannattaa tehdä pöytävaraus mikäli haluaa varmistaa paikkansa terassilla hyvällä säällä. Ja vielä yksi tekijä mistä itse espanjaa puhuvana aina ilahdun kovasti espanjalaisissa ravintoloissa: henkilökunta puhui myös espanjaa.Toisena päivänä illallistimme itävaltalaisravintolassa nimeltä Jolesch (). Tämän sympaattisen ravintolan lista oli kompakti ja ruoka oikein hyvää. Itse söin niinkin eksoottisen ruoan kuin wieninleike, joka oli hyvin tehty, kooltaan melkoisen suuri, mutta onneksi puolisoni aina auttaa, jos en meinaa jaksaa syödä omaa ruokaani loppuun. Puolisoni söi lihapataa, jota hän kehui kovasti. Ravintolassa oli kattava viinilista. Kuuman kesäpäivän iltana oli mukava syödä terassilla, mutta olisi myös kiinnostavaa käydä ravintolassa aistimassa sen tunnelmaa talvisena iltana. Kävimme myös olutpuutarhassa nimeltä Birgit&Bier (

Stasi-museossa

Koska olen kiinnostunut historiasta, erityisesti lähihistoriasta, Stasi-museo oli luonnollinen kohde Berliinin matkallamme.

Itä-Saksaa hallitsi aina vuoteen 1989 saakka Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue, SED. Puolueen lonkerot ulottuivat kaikille elämänaloille ja se kontrolloi kansalaisia. Olennainen osa tätä hallintoa oli valtion turvallisuudesta vastannut ministeriö, Ministerium für Staatssicherheit (MfS), kansanomaisesti Stasi. Museon näyttely State Security in the SED Dictatorship esittelee ministeriön rakennetta, historiaa ja toimintaa. Museo sijaitsee tiloissa, joissa aikoinaan oli ministeriön pääkonttori. Näyttely on jaettu kolmeen kerrokseen. Ensimmäisessä ja kolmannessa kerroksessa kerrotaan ministeriön synnystä ja toiminnasta. Keskeinen osa toimintaa oli ministeriön henkilökunta, joiden tekemisiä esitellään monipuolisesti. Ministeriössä työskentely vaati ehdotonta uskollisuutta puolueelle ja sosialismille ja tämän kaiken tuli ulottua myös yksityiselämään. Työntekijöiden käyttämät metodit olivat mitä moninaisimmat alkaen erilaisista teknisistä välineistä epävirallisten työntekijöiden keräämiin tietoihin. Ministeriön verkosto epävirallisine työntekijöineen oli levinnyt todella laajalle. Selkäpiitä kylmäsi ajatella kuinka ihmiset laitettiin vakoilemaan toisiaan ja kertomaan näitä havaintoja Stasille. Ihmisiä salakuunneltiin ja -kuvattiin, heidän tekemisiään kirjattiin ylös ja arkistoitiin. Toisinajattelijat päätyivät vankilaan.

Näyttelyssä kerrottiin myös kuinka työntekijöitä koulutettiin, käytännönläheiset esimerkit olivat hyvin mielenkiintoisia. Samoin kerrottiin kuinka uskollisuutta ideologialle ja puolueelle alettiin iskostaa jo lapsiin. Esillä  oli myös esimerkkejä henkilöistä, jotka olivat työskennelleet ministeriössä, mutta saaneet potkut, kuka mistäkin syystä. Kolmannessa kerroksessa esitellään myös ministeriön loppua ja sitä kuinka kansalaiset valtasivat ministeriön tiloja estääkseen arkistojen tuhoamisen.Näyttelyn toinen kerros esittelee ministeriön johtajan, ministeri Erich Mielken toimistoa ja hänen vaatimuksiaan vastaavaksi tehtyjä kokous yms. tiloja. Tilat ovat käytännössä säilyneet alkuperäisessä kunnossaan. Ministeri oli tarkka mies, hän oli mm. piirtänyt paperilapulle kuinka hänen lounaansa tulee tarjoilla ml. kuinka aterimet tulee asetella.

Näyttely oli mielestäni hyvin rakennettu. Osa informaatiosta on englanniksi, mutta kahden euron arvoinen audioguide oli hintansa väärti. Sen kertomukset olivat sopivan mittaisia ja mielenkiintoisia. Pääsymaksu museoon on 8 euroa aikuiselta. Paikalle pääsee julkisilla liikennevälineillä vaikkapa U-5 metrolinjalla, sen asema Magdalenenstrasse on muutaman minuutin kävelymatkan päässä museosta.

Valloittava Berliini

Vietimme osan kesälomastamme Berliinissä. Olimme olleet Berliinissä kaksi kertaa aiemmin, molemmilla kerroilla joulun tienoilla. Jo tuolloin kaupunki oli tehnyt meihin lähtemättömän vaikutuksen, joten päätimme kokeilla millaista siellä olisi kesällä.  Otimme tietoisen riskin, että heinäkuussa Berliinissä saattaa olla hyvinkin kuumaa ja vaikka tämä riski toteutuikin (joka päivä yli +30 astetta), kaupunki sai meidät entistä enemmän lumoihinsa.Matkaan mahtui niin museoita, erinäinen määrä ravintoloita, portaiden kiipeämistä Spandaun linnoituksessa, iltakävelyjä Kreuzbergissä, ystäväni tapaamista ja leppoisia iltapäivän hetkiä kahviloissa.

Tulen kirjoittamaan erillisiä juttuja muutamista vierailemistamme paikoista ja kaupunginosista, mutta tässä jo muutama näkemänne ja kokemamme juttu.

Tempelhofer Feld: Tämä entinen lentokenttä on nykyään julkinen puisto, jossa tekemistä riittää. Mikäli pyöräily tai lenkkeily ei kiinnosta, taitojaan voi testata vaikkapa minigolfissa (todella originaali rata). Alueella voi lennättää leijoja, ulkoiluttaa koiraa tai vaikkapa grillata piknikin ohessa. Sieltä löytyy myös ainakin kahvila ja jonkinlainen sirkusteltta aktiviteetteineen näytti olevan pystyssä lähellä terminaalia. Tavaratalo KaDeWe:n ruokaosasto: Syy minulle vierailla tässä tavaratalossa oli sen ruoka- ja ravintolaosasto. Yksi tavaratalon kerroksista on pyhitetty ruoalle. Sieltä voi ostaa niin paikallisia kuin eri puolilta maailmaa tuotuja ruoka-aineita. Teeosastolta olisin voinut kotiuttaa yhtä sun toista, suklaat ja leivokset olivat nekin hyvin houkuttelevia. Viiniosastolla riitti valinnavaraa, pastahylly oli kaunista katseltavaa värimaailmansa ansiosta ja leipäosastostolla leijui tuoreen leivän tuoksu.

Osastojen joukossa oli myös tiskejä, joissa myytiin ruokaa suoraan paikan päällä nautittavaksi. Tarjolla oli esimerkiksi voileipiä, kalaherkkuja ja mereneläviä sekä lihaa eri tavoin valmistettuna. Itse päädyimme nauttimaan viiniosaston vieressä sijaitsevan juusto-osaston antimia. Tämä melko vahvoja tuoksuja sisältävä osasto piti sisällään myös muutaman korkean pöydän, joiden ääressä nautimme juustolautasen. Kuinka herkullisia sen neljä eri juustoa olivatkaan!  Lisäpisteet siitä, että juustot olivat ennen tarjoilua olleet jo tarpeeksi kauan huoneenlämmössä ja ne olivat alkaneet ihanasta sulaa tarjottimella.

Yhtenä aamuna kävimme aamiaisella Das Café im Literaturhausessa (). Tämä vihreä keidas sijaitsee kivenheiton päässä yhdeltä kaupungin pääkaduista . Kun nautimme aamiaista aurinkovarjon alla linnunlaulun ja kukkien tuoksun säestämä, oli vaikea kuvitella, että oltiin Berliinin sydämessä. Aamiaisen saattoi koota yksittäisistä jutuista tai vaihtoehtoisesti voi valita jonkun aamiaissetin. Aamiainen oli hintava, mutta paikan ilmapiiristä saattoi mielestäni maksaa sen. Paikka tarjoilee ruokaa läpi koko päivän. Kahvilan  alakerrassa on kirjakauppa.

Päivää ennen kotiinpaluuta kävin netissä tutkimassa bussiaikatauluja ja -reittejä lentokentälle. Onneksi kävin, sillä selvisi, että paluupäivänämme Berliinissä oli Pride-paraati ja lentokenttäbusseilla poikkeusreittejä. Pride-kulkue lähtikin aivan hotellimme vierestä, joten kätevästi pääsimme aistimaan tapahtuman tunnelmaa. Harmillisesti emme päässeet näkemään itse kulkuetta, sillä meidän oli suunnattava kohti lentokenttää ennen kuin kulkue pääsi liikkeelle. Onneksi pelkkä osallistujien kokoontuminen ja liikkellelähtöä odottavista kulkueajoneuvoista soitettu musiikki antoivat aavistusta tapahtuman ainutlaatuisesta hengestä.