Viinitiloilla Etelä-Afrikan Stellenboschissa

Etelä-Afrikan matkalla yövyimme muutaman yön Stellenboschissa, joka sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Kapkaupungista. Stellenboschin alue on tunnettu viineistään. Niinpä mekin pyhitimme kaksi päivää viinitiloilla vierailuun.

Teimme kierrokset Vinehopperilla. Se on yritys, joka järjestää hop on, hop off-tyyliin kiertoajelua eri viinitilojen välillä usean kerran päivässä. Heillä on tarjolla kolme eri kierrosta: pohjoinen, eteläinen ja itäinen. Kaikkia reittejä ei suinkaan järjestetä joka päivä. Sunnuntaisin ei ole mitään kierrosta. Kävimme pohjoisen ja eteläisen kierroksen. Liput olimme ostaneet etukäteen, kahden päivän lippu maksoi 630 randia. Tämä pitää sisällään siis pelkät kyydit paikasta toiseen, itse viininmaistelut pitää maksaa erikseen. Tosin montaa euroa nämä eivät yleensä maksaneet.

Emme ole mitään viiniasiantuntijoita, vaikka olemmekin vierailleet viinitiloilla useissa eri maissa eri puolilla maailmaa. Ainakin oman näkemykseni mukaan  jo parin maistelun jälkeen (siitäkin huolimatta, että viiniä ei juo vaan sen sylkee pois) makunystyräni alkavat turtumaan. Muutamilla tiloilla emme lainkaan maistelleet viinejä vaan keskityimme nauttimaan maisemista. Viinitilojen ja niiden ympäristöjen kauneus oli pääsyy miksi halusimme kiertää usean tilan melko lyhyessä ajassa.

Ensimmäisenä päivänä olimme pohjoisella reitillä, joka käsittää yhteensä kuusi tilaa. Me vierailimme niistä neljässä. Aikaa jokaiseen tilaan tutustumiseen on vähintään tunti. Käytännössä tämä tarkoittaa viinimaistelua tai maisemista nauttimista, itse viinintekoon tutustumista ei tähän kierrokseen kuulunut.

Ensimmäinen tila pohjoisella reitillä oli Beyerskloof. Täytyy tunnustaa, että paikka ja palvelu oli ehdottomasti koko kierroksen huonointa eikä viinitkään olleet erityisiä. Istuimme pienellä melko karulla etupihalla ja viinejä tuotiin maisteltavaksi niin hitaasti, että lopulta saimme hoputtaa tarjoilijaa. Viimeinen viini saatiin maistettua, kun olimme nousemassa pöydästä ehtiäksemme aikataulun mukaisen kyytiin, sillä seuraavaa kyytiä emme todellakaan halunneet jäädä tähän paikkaan odottamaan. Paikka oli niin mitäänsanomaton ettemme ottaneet sieltä edes kuvia.

Onneksi kierroksen seuraava tila, Simonsig oli erinomainen kokemus ja usko kierroksen järkevyyteen palasi. Simonsigille menimme, koska se oli tila, joka tekee kuohuviinejä. Ympäristö oli miellyttävä, tosin paikassa oli niin ruuhkaista, että joudumme istumaan sisällä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä meitä palveli asiansa osaava ja erittäin sympaattinen nuori nainen. Tämä oli ainut vierailemistamme tiloista, josta ostimme viiniä mukaan.

Seuraavaksi siirryimme Delheimiin, jossa söimme lounasta hyvin hienoissa maisemissa. Meillä kävi tuuri sillä Vinehopperin asiakkaille oli varattu tietty osa terassialueesta ja me onnistuimme saamaan pöydän aivan mielettömällä näköalalla, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.

Ruoka paikassa oli hyvää, tarjolla oli mm. paikallista riistaa ja joitain ruokia itämaisella vivahteella. Naapuripöydässä nautittu juustoasetelma näytti myös erittäin herkulliselta. Puutarhassa oli mukava kuljeskella ja tilan pihalla oli bändi soittamassa musiikkia.

Päivän viimeinen tila kohdallamme oli L’Avenir, jossa oli myös erittäin mukava puutarha pienine lampineen. Tässä vaiheessa lounas oli ehtinyt onneksi vajota jo sen verran, että päätimme tilata juustoasetelman. Jos viinit oli aika keskivertoa, niin juustot olivat todella hyviä, niitä olisi voinut syödään enemmänkin. Tämä oli ainut vierailemistamme tiloista, joissa viininmaistelun kaikki viinit tarjoiltiin yhdellä kertaa. Plussaa paikalle siitä, että sielläkin tehdään kuohuviiniä.

Toisena päivänä teimme eteläisen reitin. Ensiksi kävimme Neethlingshofin tilalla.  Pidin heidän viineistään. Erityisesti makea jälkiruokaviininsä oli erinomaista. Lisäksi tarjoilija oli asiantunteva ja ennen kaikkea mukava. Täällä maisemat olivat myös vaikuttavat.

Seuraavana vuorossa oli Spier, joka oli hyvin iso tila, ainakin mitä alueen kokoon tulee. Täällä emme maistelleet lainkaan viinejä. Sen sijaan lounastimme. Täällä olisi ollut mahdollisuus lounastaa ravintolassa, mutta itse päädyimme ostamaaan salaattia ja voileivät deli-tyyppisestä kaupasta. Delistä olisi myös saanut panttia vastaan piknikkorin ja -viltin ja koriin olisi voinut ostaa pikniktarpeet, joita olisi voinut nauttia haluamassaan paikassa ulkosalla. Tilalla on myös majoitusta. Samoin paikassa oli taideateljee, jossa oli taiteilija työssään sekä pienet markkinat, jossa erilaisia taide-esineitä myytiin.

Seuraavaksi kävimme Alton viinitilalla, mutta se oli mitäänsanomaton kokemus. Tarjoilija oli työhönsä kyllästyneen oloinen ja paikassa oli käynnissä yksityistilaisuus, joka vaikutti palveluihin ja kuinka tiloissa pystyi liikkumaan.

Viimeisenä vuorossa oli Kleine Zalze, joka oli melko pieni. Maisemat eivät olleet mitenkään järisyttäviä, mutta terassi oli miellyttävä ja tarjoilija mukava. Täällä söimme juustoasetelman, ja melko tavanomaisista kääreistään huolimatta juustot olivat hyviä.

Kaiken kaikkiaan molemmat kierrokset olivat onnistuneita vaikka molempina päivinä oli yksi tila, jonka olisi voinut jättää väliin. Viininmaistelut olivat huokean hintaisia ja joistakin viineistä pidimme kovasti. Viinitilat ympäristöineen ja hienoine maisemiin olivat jo itsessään riittävä syy käydä tiloilla.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply