Browsing Tag

matkavinkkejä

Kiinnostavia huomioita ja vinkkejä Islannista

Vaikka Islanti on pohjoismaa, ovat siellä asiat todella erilailla kuin Suomessa; pelkästään jo maisema on aivan totaalisen erilainen, Islannissa kun ei kasva juuri lainkaan puita. Suomalaiselle, joka on tottunut siihen, että metsä alkaa yleensä käytännössä heti kaupungin keskustan ulkopuolella, tämä vaikuttaa oudolta. Silmä vain näkee kirjaimellisesti silmänkantamattomiin, ilman, että yksikään puu tai puska tukkii näkyvyyttä.
Tähän olen koonnut joitakin kiinnostavia (ja ei-niin-kiinnostavia) asioita Islannista, joista itselleni osa tuli yllätyksenä, tämän täydellisen puuttomuuden lisäksi.

1. Islanti ei ole budjettimatkaajan kohde

Tämän toki tietääkin varmaan suurin osa reissaajista. Kaikki on Islannissa kallista, jopa kalliimpaa kuin Suomessa. Edullisin majoitus, jonka löysin meille, kustansi 150 euroa per naama, per neljä yötä. Ja kyse oli guesthousesta, jossa meillä oli vain huone, jossa sängyt, ja kaikkien muiden asukkaiden kanssa yhteiset vessat ja suihkut.
Yksi hyvä tapaa säästää hieman on majoittua Reykjavikin sijaan Keflavíkissa, kuten me teimme. Keflavík on aivan lentokentän vieressä (itse asiassa lentokenttä sijaitsee nimenomaan Keflavíkin kunnassa), joten taksimatkaan kentältä hotellille ja takaisin ei tuhraannu yhtä paljoa rahaa kuin 50:n kilometrin päähän Reykjavikiin mennessä, taksit kun ovat todella kalliita, yllättäen. Lisäksi asuminen ja syöminen on hieman huokeampaa Keflavíkissa, johtuen siitä, että suurin osa turisteista majoittuu tietty Reykjavikissa.
Nähtävyydet Islannissa eivät itsessään kuitenkaan maksa yleensä mitään, sillä suurin osa niistä on luonnonihmeitä – tämä on mielestäni todella hieno puoli. Upeista maisemista pääsee siis nauttimaan täysin rinnoin ja vieläpä ilmaiseksi, kunhan vain ensin pääsee kohteisiin, joka taasen tietty kustantaa jotakin.
Yksi luonnonkohde, jonne ei veloituksetta pääse, on Blue Lagoonin kylpylä, mutta suosittelen silti ehdottomasti käymään siellä. Kokemus oli todella ainutlaatuinen ja ihana, ja koska laguuni on niin suuri, ei valtaisa ihmismääräkään siellä ahdistanut, kun pääsi toiseen päähän laguunia lillumaan omaan rauhaan.

2. Islannissa tarvitsee autoa, mikäli haluaa liikkua johonkin

Islannissa täytyy vuokrata auto (tai vaihtoehtoisesti ahtautua aasialaisturistien kanssa jollekin ylihintaiselle turistikierrokselle), jos haluaa käydä Keflavíkin ja Reykjavikin ulkopuolella, sillä julkisia ei yksinkertaisesti ole, lukuun ottamatta kaupunkien sisäisiä bussilinjoja. Kaikki upeimmat nähtävyydet ja luontokohteet taas sijaitsevat juurikin kaupunkien ulkopuolella. Auton vuokraaminen ei ole mitään halpaa lystiä, ja auton koosta, mallista ja merkistä riippuen hinta on 50-300 euroa/päivä. Edullisemmallakin voi kuitenkin päästä, mikäli etukäteen perehtyy asiaan googlailemalla ja vuokraa auton netissä. Vuokrauksen hintaan toki tulee vielä bensat päälle, joka taasen on hitusen tyyriimpää kuin Suomessa… Silti kuitenkin loppuhinta on edullisempi kuin turistikierrokset, jotka halvimmillaankin ovat parinsadan euron luokkaa. Omalla autolla on lisäksi plussana aina vapaus liikkua minne haluaa, milloin haluaa, siihen tahtiin kuin haluaa.
Liikenne on Islannissa todella rauhallista, paikalliset ajavat fiksusti ja tiet ovat (pääsääntöisesti) hyväkuntoisia. Huolimatta kovista tuulista, jotka pöllyttävät lumikasoja jatkuvasti teille, ei isoilla valtateillä sellaisia tule vastaan muulloin kuin sattuessa itse lumimyräkän keskelle (tästä lisää alempana), ja lisäksi tiet ovat aina sulia. Sen sijaan pienemmillä teillä ja sivuteillä teiden kunto voi etenkin talviaikaan olla aivan mitä tahansa, joten tähänkin kannattaa varautua varaamalla tarpeeksi aikaa ja hommaamalla tarpeeksi pystyväinen auto.
Islannissa on tiettyjä merkittyjä teitä, joilla ei saa ajaa kuin kunnon nelivedoilla. Varsinkaan talviaikaan ei tule poiketa näille ”punaisille teille”, saatikka kokonaan kielletyille teille, joita myös löytyy; näillä ajo tavallisella vuokra-autolla on kielletty ihan syystä.

3. Islannissa tuulee

… Eritoten talvella, jolloin me matkustimme. Enkä nyt tarkoita mitään pientä puhuria, millaisia Suomessa välillä on, vaan Islannissa ihan toden teolla tuulee ja kovaa. Pysähtyessämme maantien varteen kuvaamaan Seljalandsfossin vesiputousta ei kuvaamisesta meinannut tulla mitään, kun kaikki vaatteeni ja hiukseni hulmusivat ympäriinsä, ja pystyssä pysymiseen sai ihan tosissaan keskittyä. Piponi ei pysynyt päässäni. Kuulemma yleisin vahinko, joita Islannissa vuokra-autoille sattuu, on se, että tuuli puhaltaa auton oven selälleen, taittaen sen ympäri väärin päin. Epäilin, kun vuokrafirmasta kerrottiin tämä meille ja varoiteltiin asiasta, vaan en epäile enää.

4. Sääolot voivat vaihtua sekunnissa

Tämäkin on jännä ilmiö; lieneekö kyse sitten maaston vaihtelevuudesta ja vuorista, vai mistä. Kun ajoimme kohti Skógafossia, yllätti meidät aivan yhtäkkiä kesken matkan niin paha lumimyrsky, että aloimme jo etsiä paikkaa, mistä kääntyä takaisin Keflavíkiin. Näkyvyys oli aivan nollassa, automme (joka oli kuitenkin isokokoinen Duster) tuskin pysyi tiellä, ja etenemään pääsi korkeintaan 40km/h -vauhtia. Emme nähneet edes edellä ajavien takavaloja kuin silloin tällöin vilahdukselta, joten ajokeli oli melko vaarallinenkin. Lisäksi tuuli oli puhaltanut noin 30 sentin korkuisia lumidyynejä keskelle tietä. Kuitenkin saavuimme suureen solaan ennen kuin ehdimme ensimmäisellekään kääntymispaikalle – ja myräkkä tyssäsi kuin seinään. Kirjaimellisesti olimme ensin keskellä kunnon lumimyrskyä ja sekunnissa oli yhtäkkiä aivan tyyntä. Hyvä niin, sillä emme joutuneetkaan kääntymään takaisin, vaan pääsimme upealle Skógafossille, kuten suunnittelimmekin. Ehdottomasti Islantiin kannattaa kuitenkin matkustaa kesällä, jolloin tällaisia tapauksia ei satu. Myrsky kun olisi hyvin voinut katkaista matkamme siihen, ja jos vuokra-autosta bensoineen on pulittanut satasia, on melko ikävää, ettei sitten edes pääse sinne määränpäähän, jota varten auton on alleen ottanut. Lisäksi talvisin osa teistä Islannin sisämaassa on kokonaan suljettuja, kuten yllä jo mainitsin, jotka taas kesäisin ovat käytössä.

5. Hanavesi

… On todella hyvää ja täysin juotavaa! Mutta, mikäli hanaa kääntää aavistuksenkin lämpimälle, vesi muuttuu nopeasti polttavan kuumaksi. Käsienpesu ilman käsien palamista on siis yllättävän haastavaa. Tämä tuli todettua niin majapaikassamme, ravintoloissa, baareissa kuin huoltoasemillakin, joten kyse ei ollut ainoastaan guesthousemme hanoista.

6. Alkoholi

… On kallista ravintoloissa, kuten arvata saattaa. Se, mikä on erikoista, on se, ettei alkoholia saa yllättäen tavallisista päivittäistavarakaupoista tai huoltoasemilta ostettua – siis mitä!? Ainakaan Keflavíkista ei löydy kaupoista kuin korkeintaan 2,5-prosenttisia juomia. Suomalaiselle, joka on tottunut viime tingassa ennen juhannusfestareille lähtöä noutamaan matkaoluensa lähi-Nesteeltä, täysin omituinen juttu tämäkin.

7. Islantilaiset ovat ystävällisiä, puhuvat hyvin englantia ja tykkäävät nukkua pitkään

Mihin tahansa menimme, osasivat asiakaspalvelijat todella hyvää englantia. Asiakaspalveluhenki on myös parempi kuin Suomessa; he heittivät vitsejä, juttelivat ja esittelivät ylpeinä suomenkielen taitojaan – eräs tarjoilija totesi meille ”katkarapupurkki”, autonvuokraaja taas ”kananmunia”.
Ainakin Keflavíkissa paikalliset tykkäävät myös ilmeisesti nukkua pitkään, sillä kaupat, ravintolat ja pääsääntöisesti kaikki paikat aukesivat vasta klo 12, ihan arkenakin. Tosin en tiedä, onko esimerkiksi talvikaudella merkitystä asiaan, sillä aurinkokin nousee tammikuussa vasta klo 11 jälkeen. Vastaavasti taas iltapäivällä valoa riittää hiukan pidempään kuin Etelä-Suomessa talvella.

8. Turismi

Eritoten aasialaisia turisteja Kiinasta, Japanista ja Koreasta on todella paljon joka puolella, jopa Keflavíkin pikkukaupungissa. Eli turistimassojen näkemiseen kannattaa varautua. Turismi on nykyään Islannin pääelinkeino, joten sikäli tämä ei mikään ihme liene. Turismin tärkeyden huomaa hyvin ajaessa Islannin maaseudulla; jos reitti vie suositulle nähtävyydelle, kuten geysireille tai Skógafossille, koko reitti on täynnä ravintoloita, kahviloita, guesthouseja ja muita majapaikkoja. Vaikkei ympärillä välttämättä ole yhtikäs mitään ja Reykjavikiinkin parinsadan kilometrin matka.

9. Muuta

– Islannissa koetaan toisinaan maanjäristyksiä, sijaitseehan se mannerlaattojen yhtymäkohdassa ja maaperässä on paljon vulkaanista toimintaa. Mekin ”pääsimme” kokemaan yhden. Järistys oli kuitenkin hyvin pieni, ja sellaisia ne Islannissa pääsääntöisesti ovatkin, joten ei syytä huoleen.
– Koska Islanti sijaitsee pohjoisessa, ei talvisin valoisaa aikaa paljoa ole. Tämä toki on suomalaisille ihan tuttu juttu. Kannattaa olla siis hyvissä ajoin liikkeellä ja käyttää kaikki päivän vähäiset valoisat tunnit hyödyksi, mikäli matkustaa maahan talvella.
– Ainakaan Keflavíkissa ei aurata jalkakäytäviä kovinkaan usein, jos lainkaan, ja koska paikallisetkin näyttivät kävelevän pitkin autoteitä ja parkkipaikkoja tyytyväisenä, me toimimme samoin.
– Islannissa ei puhutella sukunimellä, vaan etunimellä. Paikalliset saattavat myös esitellä itsensä pelkällä etunimellä. Tämä johtuu islantilaisten sukunimen määräytymisestä, sillä sukunimenä on aina vanhemman nimi ja sen perässä -poika tai -tytär. Eli että kenenkä poikia tai tyttöjä sitä ollaan, niin sanotusti.

Mitä tehdä Fuengirolassa nolla-/pikkubudjetilla?

Minulla ei ollut suuria odotuksia Fuengirolasta, kun suuntasin tapaamaan viime syksynä sinne muuttanutta ystävääni Jenniä helmikuussa. En erityisemmin pidä suomalaisten suosimista turistikohteista, kuten Kanariansaaret ja Espanjan Aurinkorannikko, jossa ”Fuge”kin sijaitsee. Jollei Jenni olisi ollut Fuengirolassa, en varmaankaan koskaan olisi edes matkustanut sinne. Espanjaan kyllä, mutta en tähän kaupunkiin.
Kenties juuri siksi paikka tekikin minuun yllättäen hyvin positiivisen vaikutuksen – odotukseni olivat kovin matalalla ja menin paikalle lähinnä vain katsomaan ystävääni. Toki suomea kuuli jatkuvasti ympärillään, oli Tauskibaari ja muita suomibaareja, ja niin edelleen, mutta ei niin pahasti kuin pelkäsin. Kun minulla oli maahan jo kotiutunut ystävä oppaanani, pääsin kaupunkiin oikein mukavasti sisälle ja nautin neljästä päivästäni Fugessa hyvinkin paljon.

Jos on suuntaamassa Málagan alueelle Espanjaan, onnistuu budjettimatkailu helposti, ja silti saa nähdä vaikka mitä kaikkea kivaa. Meillä ei kummallakaan mennyt neljän päivän visiittini aikana juuri lainkaan rahaa – ravintoloissa syöminen on edullista, samoin julkisilla kulkeminen, ja koska majoituin Jennin luona, ei minulla mennyt yöpymiseenkään lainkaan rahaa.

Tähän postaukseen olen koonnut joitakin mahdollisia aktiviteetteja, joita kuka tahansa voi yksin, kaverin, perheen, tai kenen tahansa kanssa tehdä Fuengirolassa ja muualla lähialueilla, ja joihin ei vaadita suurta budjettia, tai välttämättä rahaa lainkaan. Paljon kaikkea muutakin ilmaista puuhaa toki seudulta löytyy – nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, joista itselläni on kokemusta (paitsi Toron luo emme patikoineet).

1. Visiitti Sohailin linnaan, eli Castillo de Sohailille

900-luvulla rakennettu upea kivilinnoitus lepää kukkulalla aivan Fuengirolan keskustan lähistöllä. Sen lisäksi, että itse linna on kiehtova nähtävyys, joka huokuu historiaa, onhan sen muureissa nähtävissä historian saatossa käytyjen sotien jäljet, sekä aukot, joista on tähystelty ja ammuttu merelle, avautuvat kukkulalta myös hienot maisemat. Tiirailla voi lähes 360 asteen näköalan verran niin kauas merelle kuin ympäri Fuengirolaakin. Linnan luo patikointi on helppoa, ja jopa pyörätuolillakin paikalle meno on mahdollista leveiden kulkuluiskojen ansiosta. Sisäänpääsy on ilmainen ja linna on avoinna tiistaista sunnuntaihin. Itse satuimme ystäväni Jennin kanssa paikalle juuri maanantaina, kun linnaan ei päässyt sisälle, mutta koska koko ulkopuolikin oli niin hieno, ei asia haitannut meitä lainkaan. Ja ainahan linnalle voi talsia uudelleenkin, se ei sieltä mihinkään katoa – tulen kuitenkin todennäköisesti vielä pistäytymään Jennin luona Espanjassa useinkin uudelleen.

2. Käppäilyä Paseo Maritimolla, eli Fuengirolan rantakadulla

Sohailin linnalle kannattaa mennä kävellen ja ehdottomasti Paseo Maritimoa, eli rantakatua pitkin. Kadulle paistaa aurinko käytännössä koko päivän, näkymä hiekkarannalle ja sen takana alkavalle merelle on kerrassaan ihana, ja kadun varrella on lukuisia ravintoloita, kuppiloita ja kauppoja, joissa voi pysähtyä ihmettelemässä sekä ostoksilla. Lisäksi rantahiekalle väsättyjä hauskoja ja hienoja erilaisia hiekkaveistoksia näkyy pitkin reittiä. Halutessaan voi veistoksen tekijälle heittää tippiä, sillä yleensä teosten edessä on jokin pussi tai astia kolikoita varten.

Kadun varrella on kaikenlaisia muitakin patsaita ja veistoksia, joista mielestäni hauskimmat olivat suuret sormet, jotka näyttivät työntyvän maan alta pinnalle.

3. Lauantain kirppismarkkinat Ferian alueella

Aivan Fuengirolan keskustan lähettyvillä järjestetään aina lauantaisin kirpparimarkkinat, joihin ihmiset tuovat omia aarteitaan ja rojujaan myyntiin. Tavaroita on näytteillä niin pöydillä, lakanoilla kuin autojen takakonteissakin. Aivan kaikkea mahdollista löytyy; tarjolla on tauluja, antiikkia, pelikonsoleita, leffoja, vaatteita, leluja, maljakoita, kirjoja… Perus kirpputori siis, mutta erittäin suuri sellainen. Aikaa kannattaa varata hyvin, mikäli paikalla oikeasti haluaa kunnolla katsella tavaroita ja kierrellä, sillä markkina-alue ulottuu melkoisen pitkälle matkalle. Kannattaa myös henkisesti varautua aivan jäätävään ihmisryysikseen ja pitää tavaroistaan hyvää huolta taskuvarkaiden varalta.

4. Patikointi El Torolle

Fuengirolan kukkuloilla näkyvällä paikalla seisoo parikymmentä metriä korkea mustan härän siluetti. Se näkyy näyttävästi niin junaan Málagasta päin kaupunkiin tultaessa kuin Fuengirolan kaduillakin talsiessa. Suuri härkä on alun perin The Osborne sherry Companyn mainokseksi rakennettu. Toron juurelle pääsee helposti kävellen.

5. Budjettishoppailua Miramarin Primarkissa ja kiinakaupoissa

Entäs jos mieli tekee shoppailemaan, mutta budjetti on tiukilla? Ei hätää, Irlantilaisen vaatekauppaketjun Primarkin liike löytyy myös Fuengirolasta, Miramarin kauppakeskuksesta, joka on ihan kivenheiton päässä Sohailin linnalta. Primark on tunnettu halpisvaateketju, jonka myymälät ovat yleensä suhteellisen isoja ja joista löytyy vaikka minkälaista eri tyylistä vaatetta, niin aikuisille kuin lapsillekin. Kaikenlaista sisustustavaraakin löytyy. Itse tulin ostaneeksi Miramarin Primarkista kolmet housut, yhden pitkähihaisen paidan, kolme toppia, kolmet alushousut ja kengät. Kaikki nämä kustansivat yhteensä noin 45 euroa. Mielestäni myös vaatteiden laatu on riittävän hyvä, eritoten hintaan nähden; saman tyylistä settiä kuin vaikkapa H&M:n vaatteet.

Budjettishoppaajalle löytyy myös niin kutsuttuja kiinakauppoja, jotka ovatkin aivan oma lukunsa. Mitä et kiinakaupasta löydä, sitä et tarvitse. Puljuja on ympäriinsä lukuisia, lähes joka kadunkulmassa, ja niistä löytyy yleensä kaikkea: päivittäistavaroita, kosmetiikkaa, vaatteita, lakanoita, astioita, keittiövälineitä, elektroniikkaa, toimistotarvikkeita, leluja, rihkamaa, mitä kaikkea ikinä keksiikään. Itse en kosmetiikkaa tällaisesta paikasta ostaisi, enkä elektroniikkaakaan, mutta joitain tuliaisia ja hyödykkeitä on hyvä kiinakaupoista etsiskellä. Hinnat harvemmin ovat yli parin euron. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jokaista tuotetta tuskin on testattu EU-standardien mukaan, jos lainkaan, ja tuotteiden toimivuudesta ei ole mitään takuita. Osto on omalla vastuulla. En myöskään usko kiinakauppojen harrastavan erityisen kestävää tai eettistä tavarantuotantoa, joten on hyvä harkita, tarvitseeko jotakin oikeasti, ennen kuin sen ostaa.

6. Retki Benalmádenaan

Junalippu Fuengirolasta Benalmádenaan kustantaa edestakaisin vain pari euroa aikuiselta. Jos pitää kävelystä ja haluaa reippailla, voi sinne toki kulkea myös jalan ihmetellen samalla kaupunkia, kunhan varaa vain hyvin aikaa. Matka kävellen Fugesta Benalmádenaan on noin 12 kilometriä yhteen suuntaan.
Benalmádenasta löytyy täysin ilmainen Parque de la Paloma -puisto, jossa voi ihastella monenlaisia lintuja joutsenista nokikanoihin, sekä kotieläimiä aaseista ja vuohista kaneihin ja kanoihin. Mitä erilaisimpia ja erikoisempia kasveja on myös joka puolella puistossa; bambuja, palmuja, aloe veroja, todella erikoisia kaktuksia ja vaikka mitä muita. Erikoisia veistoksia ja patsaita löytyy, mm. päät eräällä nurmikkoalueella, joihin pääsee sisälle hengailemaan. Moni lapsi leikkikin päiden sisällä ja ympärillä. Myös lasten omia erillisiä leikkipaikkoja liukumäkineen Paloma-puistosta löytyy. Puisto on kaunis, mutta suureen väkimäärään kannattaa varautua, eritoten, jos paikalle sattuu viikonloppuna.
Benalmádenasta löytyvät myös Euroopan suurin perhospuisto Mariposario de Benalmádena, johon sisäänpääsy maksaa parikymppiä, koko perheen Tivoli World, tivolin lähellä oleva Selwo Marina-delfinaario, Puerto Marinan SeaLife, ja vaikka mitä muuta. Monenlaista tekemistä ja nähtävää siis löytyy, myös pienemmälle budjetille, tai jopa ilmaiseksi, joten ei muuta kuin valitsemaan mieleisensä.

7. Mijas Pueblo

Busseja Mijakseen kulkee hyvin ja suoraan Fuengirolasta. Myös Benalmádenasta pääsee bussilla suoraan Mijakseen, ja mehän esimerkiksi yhdistimme Benalmádenan reissumme myös Mijas Pueblossa käymiseen – ensin junalla Benalmádenaan, sieltä bussilla ylös Mijakseen, ja sieltä bussilla illalla alas takaisin Fuengirolaan. Matka yhteen suuntaan ei kauaa kestänyt ja bussilippujenkin yhteishinta taisi olla nelisen euroa per nassu.
Mijaksessa voi käydä aasi- tai hevoskärryajelulla, syödä ja juoda hyvin, shoppailla pikkuputiikeissa ja pistäytyä härkätaistelumuseossa. Siellä on kuitenkin paljon myös täysin ilmaista nähtävää; Mijas on huikean kaunis kaupunki, jossa lähes kaikki talot ovat valkoisia. Sinistä tehosteväriä käytetään valkoisia seiniä vasten esimerkiksi kukkaruukuissa ja ulkokalusteissa, mikä näyttää upealta. Ennen kaikkea korkealla sijaitsevasta Mijaksesta aukeavat kuitenkin upeat näkymät koko Fuengirolaan ja muuallekin Málagan alueelle, ja maisemia pääsee helposti ihailemaan kallioille rakennetuilta kävelypoluilta. Polkuja reunustavat teräskaiteet, joten vaaraa putoamisesta kauas alas ei ole. Ympärillä on myös valkoisten talojen lisäksi vanhoja härkätaisteluareenoita, suihkulähteitä ja vanhoja kirkkoja.
Mijaksesta löytyy myös paljon keskiaikaisia torneja, joihin pääsee itsekin – jälleen täysin ilmaiseksi – kiipeämään. Tornin huipulta maisemat näkyvät vieläkin paremmin.
Erittäin kovaan tuuleen kannattaa Mijakseen tullessa varautua.

8. Osta lähikaupasta euron viinipullo ja tuoreita hedelmiä ja nauti

Espanja on tunnettu viinimaa. Ei siis mikään ihme, että viiniä myydään jokaisessa kaupassa ja kioskissa suurissa hyllyissä, ja edullisimmat pullot maksavat euron. Kyllä, siis yhden euron. Viininystäville on siis hyvät mahdollisuudet testailla erilaisia viinejä, kun pullo ei juuri mitään maksa. Kylkeen voi ja kannattaakin ostaa tuoreita, paikallisia hedelmiä, joita myös myydään lähes jokaisessa kaupassa. Ainakin mandariinien kilohinta on yleensä alle euron – itse ostin kaksi mandariinia 13 sentillä. Maku niissä oli erinomainen, raikas ja maukas. Lisäksi toisesta mandariinista tuli kaksi siementä, jotka kuljetin mukanani takaisin Suomeen ja istutin, ja toinen niistä on alkanut jo itää!