Rento surffarikylä Agnes Water

Kertoman mukaan viimeinen paikka Queenslandissa pohjoiseen suunnattaessa, jossa voi vielä kokeilla surffaamista, on pieni kylä nimeltä Agnes Water. Tämä tuli meille yllätyksenä, olimme jotenkin kuvitelleet, että surffata voi missä päin Australiaa tahansa, mutta ilmeisesti pohjoisempana ei oikein ole aaltoja. Totta tosiaan, kun googlailimme surffikursseja, ei Agnes Wateria pohjoisempaa löytynytkään mitään. Menimme siis viimeisessä mahdollisessa paikassa surffaamaan, mutta Agnes Wateria olimme alun perin kyseiseen aktiviteettiin suunnitelleetkin. Lisäksi suunnittelimme katsastavamme viereisen Seventeen Seventyn (1770) kylän, joka kuuleman mukaan olisi nätti paikka. Lopulta meille kuitenkin selvisi, että ilmeisesti yleensä, kun ihmiset puhuvat Seventeen Seventystä, he puhuvatkin Agnes Waterista, sillä itse 1770:ssä ei ollut hienoa näköalapaikkaa lukuun ottamatta juuri mitään, ei oikein edes kunnon kylää.
Joka tapauksessa, Agnes Water (ja 1770 myös) olivat pieniä ja oikein söpöjä paikkoja. Kiertelimme kylällä, katsastimme kivoja pikkukauppoja ja kävimme rannalla uimassa.
Yöpaikkaa kävimme tiedustelemassa infosta, sillä lähistöllä ei ollut rest areoita, ja meidät neuvottiin hostelli Cool Bananasiin. Maksoimme 12 dollaria kumpikin, ja saimme parkkeerata yöksi pakumme hostellin takapihalle, käyttää hostellin yleisiä tiloja, keittiötä, suihkuja ja vessoja, sekä pesukonetta. Myös muita travellereita oli autoineen takapihalla yöpymässä, ja me tulimme aivan viime tingassa paikalle, sillä piha oli aivan täynnä. Yhteistyössä hostellin työntekijöiden ja muiden autollareissaajien kanssa siirtelimme ja parkkeerasimme autojamme niin, että me pääsisimme lähtemään ensimmäisten lähtijöiden jälkeen heti aamulla. Hostellissa oli kiva tunnelma, juttelimme belgialaisen yksin reissaavan tytön kanssa, kokkasimme kerrankin kunnon välineillä ja pesimme likaiset vaatteemme.

Seuraavana aamuna lähdimme läheiselle surffikoululle, Reef 2 Beach Surf schoolille. Agnes Waterista löytyi muistaakseni kaksi eri aloittelijoiden surffauskursseja järjestävää koulua, mutta Reef 2 Beach oli edullisempi ja heillä oli enemmän kokemusta, joten valitsimme sen. Itse asiassa kyseinen koulu on järjestänyt surffauskursseja jo 30 vuotta.
Meidät vastaanotti keski-ikäinen, oikein kunnon vanhan ajan surffarin oloinen mies: vaaleat, pitkät kiharat laskeutuivat olkapäälle, iho oli hyvin ruskettunut ja selkeästi paljon aurinkoa elämän varrella saanut, vaatetus oli rento ja kulunut, jalassaan hänellä oli kulahtaneet varvastossut. Hänen puheenpartensa oli rennon letkeää ja ystävällistä. Täytimme muiden paikalle saapuneiden osallistujien kanssa terveys- ja vastuukaavakkeita samalla, kun mies kertoili joitakin perus- ja turvallisuusjuttuja. Kaksi nuorempaa herraa toimivat opettajinamme, ja heidän johdollaan kävelimme ensin hakemaan laina-surffipaidat ja surffilaudat, ja tämän jälkeen rannalle.
Alkuun kävimme läpi turvajuttuja, käytössääntöjä meressä (esim. uimarien puolelle ei saa mennä, edessä oleva väistää takaa tulevaa, toisen surffarin aaltoa ei saa ”varastaa”, jne), sekä surffilaudalle nousemisen teoriaa. Kokeilimme kuivalla maalla laudalle nousemista ja hioimme tekniikkaa oikeaksi; käsien ja jalkojen paikat ovat todella olennaiset, mikäli laudalla tahtoo pysyä pystyssä. Sitten ei muuta kuin mereen ja surffaamaan!

Pääsinpäs laudalle pystyyn, jopa useammankin kerran! Onneksi paikalla oli valokuvaaja, jotta sain todistusaineistoa tästä hienosta hetkestä.

”Remember, you are surfers now. You’re real surfers, remember that, girls.”

Koska olimme lähes kaikki ensikertalaisia, ja kurssi oli nimenomaan aloittelijoille tarkoitettu, surffasimme vain matalalla, ja sellaisessa kohdassa rantaa, jossa aallot olivat hyvin pieniä. Tämä kuitenkin sopi mainiosti ainakin minulle! Surffaaminen oli todella kivaa, vaikka pääsinkin laudalle kunnolla vain muutaman kerran, niin, että jopa pysyin sen päällä pystyssä; jos aallokko olisi ollut voimakkaampi, tuskin olisin päässyt ylös kertaakaan. Opettajamme olivat todella mukavia ja auttoivat saamaan aallon kiinni oikeaan aikaan.
Meillä kävi tuuri, että ryhmässämme oli ”vain” 16 henkeä – joskus aloittelevia surffareita saattaa olla paikalla jopa yli 40. Silloin kaikkien opastaminenkin varmasti muuttuu haasteelliseksi, eikä kellekään oppilaalle jää kovinkaan montaa yritystä aalloissa, ennen kuin aika loppuu. Meidän ryhmämme oli mielestäni juuri sopivan kokoinen, itse ainakin sain niin monta kertaa mennä aalloille, että väsyin ihan kunnolla fyysisesti, ja henkisestikin tuli sellainen fiilis, että määrä riitti oikein hyvin. Laudan kanssa vedessä ei tarvinnut odotella kauaa, kun pääsi taas jatkamaan.
Koululle palattuamme olimme aika puhki. Saimme meidät vastaanottaneelta mieheltä todistukset siitä, että olimme suorittaneet surffaamisen alkeiskurssin, sekä raspikurkkuäänellä lausutun voimakkaan toteamuksen: ”Remember, you are surfers now. You’re real surfers, remember that, girls.”

Iltapäivällä piipahdimme viereisessä Seventeen Seventyn kylässä, kuten olimme suunnitelleetkin. Teimme kierroksen Bustard Bayn lookoutille, josta oli muuten upeat maisemat merelle! Kuvat eivät lainkaan tee kunniaa sille, että livenä pääsi tähystämään Tyyntä Valtamerta silmänkantamattomiin.
1770:n pienen kyläsen katsastettuamme matkamme jatkui jälleen. Oli aika siirtyä yöksi Boyne River rest arealle, joka oli seuraava yöpymispaikkamme (ja jossa muuten muistaakseni oli mahdollista yöpyä ilmaiseksi jopa kahden viikon ajan!).

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

© Ramona Parkkonen 2019. Kaikki kuvat ja tekstit ovat käsialaani, ellei toisin ole mainittu. Ethän kopioi ilman lupaa, kiitos.