Kiinnostavia huomioita ja vinkkejä Islannista

Vaikka Islanti on pohjoismaa, ovat siellä asiat todella erilailla kuin Suomessa; pelkästään jo maisema on aivan totaalisen erilainen, Islannissa kun ei kasva juuri lainkaan puita. Suomalaiselle, joka on tottunut siihen, että metsä alkaa yleensä käytännössä heti kaupungin keskustan ulkopuolella, tämä vaikuttaa oudolta. Silmä vain näkee kirjaimellisesti silmänkantamattomiin, ilman, että yksikään puu tai puska tukkii näkyvyyttä.
Tähän olen koonnut joitakin kiinnostavia (ja ei-niin-kiinnostavia) asioita Islannista, joista itselleni osa tuli yllätyksenä, tämän täydellisen puuttomuuden lisäksi.

1. Islanti ei ole budjettimatkaajan kohde

Tämän toki tietääkin varmaan suurin osa reissaajista. Kaikki on Islannissa kallista, jopa kalliimpaa kuin Suomessa. Edullisin majoitus, jonka löysin meille, kustansi 150 euroa per naama, per neljä yötä. Ja kyse oli guesthousesta, jossa meillä oli vain huone, jossa sängyt, ja kaikkien muiden asukkaiden kanssa yhteiset vessat ja suihkut.
Yksi hyvä tapaa säästää hieman on majoittua Reykjavikin sijaan Keflavíkissa, kuten me teimme. Keflavík on aivan lentokentän vieressä (itse asiassa lentokenttä sijaitsee nimenomaan Keflavíkin kunnassa), joten taksimatkaan kentältä hotellille ja takaisin ei tuhraannu yhtä paljoa rahaa kuin 50:n kilometrin päähän Reykjavikiin mennessä, taksit kun ovat todella kalliita, yllättäen. Lisäksi asuminen ja syöminen on hieman huokeampaa Keflavíkissa, johtuen siitä, että suurin osa turisteista majoittuu tietty Reykjavikissa.
Nähtävyydet Islannissa eivät itsessään kuitenkaan maksa yleensä mitään, sillä suurin osa niistä on luonnonihmeitä – tämä on mielestäni todella hieno puoli. Upeista maisemista pääsee siis nauttimaan täysin rinnoin ja vieläpä ilmaiseksi, kunhan vain ensin pääsee kohteisiin, joka taasen tietty kustantaa jotakin.
Yksi luonnonkohde, jonne ei veloituksetta pääse, on Blue Lagoonin kylpylä, mutta suosittelen silti ehdottomasti käymään siellä. Kokemus oli todella ainutlaatuinen ja ihana, ja koska laguuni on niin suuri, ei valtaisa ihmismääräkään siellä ahdistanut, kun pääsi toiseen päähän laguunia lillumaan omaan rauhaan.

2. Islannissa tarvitsee autoa, mikäli haluaa liikkua johonkin

Islannissa täytyy vuokrata auto (tai vaihtoehtoisesti ahtautua aasialaisturistien kanssa jollekin ylihintaiselle turistikierrokselle), jos haluaa käydä Keflavíkin ja Reykjavikin ulkopuolella, sillä julkisia ei yksinkertaisesti ole, lukuun ottamatta kaupunkien sisäisiä bussilinjoja. Kaikki upeimmat nähtävyydet ja luontokohteet taas sijaitsevat juurikin kaupunkien ulkopuolella. Auton vuokraaminen ei ole mitään halpaa lystiä, ja auton koosta, mallista ja merkistä riippuen hinta on 50-300 euroa/päivä. Edullisemmallakin voi kuitenkin päästä, mikäli etukäteen perehtyy asiaan googlailemalla ja vuokraa auton netissä. Vuokrauksen hintaan toki tulee vielä bensat päälle, joka taasen on hitusen tyyriimpää kuin Suomessa… Silti kuitenkin loppuhinta on edullisempi kuin turistikierrokset, jotka halvimmillaankin ovat parinsadan euron luokkaa. Omalla autolla on lisäksi plussana aina vapaus liikkua minne haluaa, milloin haluaa, siihen tahtiin kuin haluaa.
Liikenne on Islannissa todella rauhallista, paikalliset ajavat fiksusti ja tiet ovat (pääsääntöisesti) hyväkuntoisia. Huolimatta kovista tuulista, jotka pöllyttävät lumikasoja jatkuvasti teille, ei isoilla valtateillä sellaisia tule vastaan muulloin kuin sattuessa itse lumimyräkän keskelle (tästä lisää alempana), ja lisäksi tiet ovat aina sulia. Sen sijaan pienemmillä teillä ja sivuteillä teiden kunto voi etenkin talviaikaan olla aivan mitä tahansa, joten tähänkin kannattaa varautua varaamalla tarpeeksi aikaa ja hommaamalla tarpeeksi pystyväinen auto.
Islannissa on tiettyjä merkittyjä teitä, joilla ei saa ajaa kuin kunnon nelivedoilla. Varsinkaan talviaikaan ei tule poiketa näille ”punaisille teille”, saatikka kokonaan kielletyille teille, joita myös löytyy; näillä ajo tavallisella vuokra-autolla on kielletty ihan syystä.

3. Islannissa tuulee

… Eritoten talvella, jolloin me matkustimme. Enkä nyt tarkoita mitään pientä puhuria, millaisia Suomessa välillä on, vaan Islannissa ihan toden teolla tuulee ja kovaa. Pysähtyessämme maantien varteen kuvaamaan Seljalandsfossin vesiputousta ei kuvaamisesta meinannut tulla mitään, kun kaikki vaatteeni ja hiukseni hulmusivat ympäriinsä, ja pystyssä pysymiseen sai ihan tosissaan keskittyä. Piponi ei pysynyt päässäni. Kuulemma yleisin vahinko, joita Islannissa vuokra-autoille sattuu, on se, että tuuli puhaltaa auton oven selälleen, taittaen sen ympäri väärin päin. Epäilin, kun vuokrafirmasta kerrottiin tämä meille ja varoiteltiin asiasta, vaan en epäile enää.

4. Sääolot voivat vaihtua sekunnissa

Tämäkin on jännä ilmiö; lieneekö kyse sitten maaston vaihtelevuudesta ja vuorista, vai mistä. Kun ajoimme kohti Skógafossia, yllätti meidät aivan yhtäkkiä kesken matkan niin paha lumimyrsky, että aloimme jo etsiä paikkaa, mistä kääntyä takaisin Keflavíkiin. Näkyvyys oli aivan nollassa, automme (joka oli kuitenkin isokokoinen Duster) tuskin pysyi tiellä, ja etenemään pääsi korkeintaan 40km/h -vauhtia. Emme nähneet edes edellä ajavien takavaloja kuin silloin tällöin vilahdukselta, joten ajokeli oli melko vaarallinenkin. Lisäksi tuuli oli puhaltanut noin 30 sentin korkuisia lumidyynejä keskelle tietä. Kuitenkin saavuimme suureen solaan ennen kuin ehdimme ensimmäisellekään kääntymispaikalle – ja myräkkä tyssäsi kuin seinään. Kirjaimellisesti olimme ensin keskellä kunnon lumimyrskyä ja sekunnissa oli yhtäkkiä aivan tyyntä. Hyvä niin, sillä emme joutuneetkaan kääntymään takaisin, vaan pääsimme upealle Skógafossille, kuten suunnittelimmekin. Ehdottomasti Islantiin kannattaa kuitenkin matkustaa kesällä, jolloin tällaisia tapauksia ei satu. Myrsky kun olisi hyvin voinut katkaista matkamme siihen, ja jos vuokra-autosta bensoineen on pulittanut satasia, on melko ikävää, ettei sitten edes pääse sinne määränpäähän, jota varten auton on alleen ottanut. Lisäksi talvisin osa teistä Islannin sisämaassa on kokonaan suljettuja, kuten yllä jo mainitsin, jotka taas kesäisin ovat käytössä.

5. Hanavesi

… On todella hyvää ja täysin juotavaa! Mutta, mikäli hanaa kääntää aavistuksenkin lämpimälle, vesi muuttuu nopeasti polttavan kuumaksi. Käsienpesu ilman käsien palamista on siis yllättävän haastavaa. Tämä tuli todettua niin majapaikassamme, ravintoloissa, baareissa kuin huoltoasemillakin, joten kyse ei ollut ainoastaan guesthousemme hanoista.

6. Alkoholi

… On kallista ravintoloissa, kuten arvata saattaa. Se, mikä on erikoista, on se, ettei alkoholia saa yllättäen tavallisista päivittäistavarakaupoista tai huoltoasemilta ostettua – siis mitä!? Ainakaan Keflavíkista ei löydy kaupoista kuin korkeintaan 2,5-prosenttisia juomia. Suomalaiselle, joka on tottunut viime tingassa ennen juhannusfestareille lähtöä noutamaan matkaoluensa lähi-Nesteeltä, täysin omituinen juttu tämäkin.

7. Islantilaiset ovat ystävällisiä, puhuvat hyvin englantia ja tykkäävät nukkua pitkään

Mihin tahansa menimme, osasivat asiakaspalvelijat todella hyvää englantia. Asiakaspalveluhenki on myös parempi kuin Suomessa; he heittivät vitsejä, juttelivat ja esittelivät ylpeinä suomenkielen taitojaan – eräs tarjoilija totesi meille ”katkarapupurkki”, autonvuokraaja taas ”kananmunia”.
Ainakin Keflavíkissa paikalliset tykkäävät myös ilmeisesti nukkua pitkään, sillä kaupat, ravintolat ja pääsääntöisesti kaikki paikat aukesivat vasta klo 12, ihan arkenakin. Tosin en tiedä, onko esimerkiksi talvikaudella merkitystä asiaan, sillä aurinkokin nousee tammikuussa vasta klo 11 jälkeen. Vastaavasti taas iltapäivällä valoa riittää hiukan pidempään kuin Etelä-Suomessa talvella.

8. Turismi

Eritoten aasialaisia turisteja Kiinasta, Japanista ja Koreasta on todella paljon joka puolella, jopa Keflavíkin pikkukaupungissa. Eli turistimassojen näkemiseen kannattaa varautua. Turismi on nykyään Islannin pääelinkeino, joten sikäli tämä ei mikään ihme liene. Turismin tärkeyden huomaa hyvin ajaessa Islannin maaseudulla; jos reitti vie suositulle nähtävyydelle, kuten geysireille tai Skógafossille, koko reitti on täynnä ravintoloita, kahviloita, guesthouseja ja muita majapaikkoja. Vaikkei ympärillä välttämättä ole yhtikäs mitään ja Reykjavikiinkin parinsadan kilometrin matka.

9. Muuta

– Islannissa koetaan toisinaan maanjäristyksiä, sijaitseehan se mannerlaattojen yhtymäkohdassa ja maaperässä on paljon vulkaanista toimintaa. Mekin ”pääsimme” kokemaan yhden. Järistys oli kuitenkin hyvin pieni, ja sellaisia ne Islannissa pääsääntöisesti ovatkin, joten ei syytä huoleen.
– Koska Islanti sijaitsee pohjoisessa, ei talvisin valoisaa aikaa paljoa ole. Tämä toki on suomalaisille ihan tuttu juttu. Kannattaa olla siis hyvissä ajoin liikkeellä ja käyttää kaikki päivän vähäiset valoisat tunnit hyödyksi, mikäli matkustaa maahan talvella.
– Ainakaan Keflavíkissa ei aurata jalkakäytäviä kovinkaan usein, jos lainkaan, ja koska paikallisetkin näyttivät kävelevän pitkin autoteitä ja parkkipaikkoja tyytyväisenä, me toimimme samoin.
– Islannissa ei puhutella sukunimellä, vaan etunimellä. Paikalliset saattavat myös esitellä itsensä pelkällä etunimellä. Tämä johtuu islantilaisten sukunimen määräytymisestä, sillä sukunimenä on aina vanhemman nimi ja sen perässä -poika tai -tytär. Eli että kenenkä poikia tai tyttöjä sitä ollaan, niin sanotusti.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

© Ramona Parkkonen 2019. Kaikki kuvat ja tekstit ovat käsialaani, ellei toisin ole mainittu. Ethän kopioi ilman lupaa, kiitos.