Matkan jälkeen – Junia, hotelleja, ruokia

Junat

Ensimmäisessä, ennen matkaa kirjoittamassamme blogissa (Balkanilla 15.4.-1.5.2019) kerroimme jännittävämme junayhteyksiä Ljubljanan, Zagrebin ja Belgradin välillä: miten hyvin junat pysyvät aikataulussa, onko junissa tilaa. Maata pitkin matkustavat -Facebook-ryhmässä meille vinkattiin, että junat ovat useimmiten myöhässä ja bussiaikataulutkaan eivät aina pidä paikkaansa. Vuoroja voi jäädä väliin, ja odottamisiin kannattaa varautua.

Todellisuudessa meillä ei ollut suurempia ongelmia. Myöhästymiset jäivät keskimäärin noin puolen tunnin mittaisiksi, ja pääsiäisen ajasta huolimatta junissa oli hyvin tilaa, vaikka Zagreb – Belgrad – Zagreb -junassa oli Serbian puolella vain kaksi vaunua. Asemien aikataulunäytöistä pystyimme päättelemään, että meillä taisi olla tuuria.

Sekä Ljubljanan ja Zagrebin että Zagrebin ja Belgradin välille ostimme meno-paluu -liput pari päivää etukäteen. Zagrebin ja Belgradin välille ostimme myös paikkaliput, mistä oli se hyöty, että niiden avulla osasimme mennä Zagrebin asemalla oikeaan, Belgradiin saakka kulkevaan vaunuun.

Junista vielä. Vaunut olivat melko vanhoja ja nuhruisia ja kyljistään täynnä tägejä, mutta niiden ilmastointi toimi mainiosti. Suurimman ongelman aiheuttivat vaunujen portaat: askelmat olivat hyvin jyrkät ja kapeat, sellaiset kuin Suomessa aikoinaan. Koska laiturit olivat matalia, portaiden alin askelma jäi noin puolen metrin korkeudelle. Kahdella matkaosuudella neljästä toinen vaunumme kahdesta WC:stä oli tukossa, eikä toinenkaan kovin siistissä kunnossa.

Hotellit

Matkamme kolme ensimmäistä yötä majoituimme pienessä bed & breakfast -paikassa, loput 13 yötä kolmen tai neljän tähden hotelleissa. B&B-majoitus oli näistä selvästi huonoin: portaat huoneeseen olivat erittäin jyrkät, sänky oli liian kova ja ”italialaista designiä” edustanut suihku hankala käyttää. Loppumatkan Ljubljana-majoitus oli parempi valinta: artistinen, nuoren porukan pyörittämä, uudehko hotelli.

Parhaat hotellimme olivat Zagrebissa: Ilica-ostoskadulla sijaitseva Hotel Park 45 ja 300 metrin päässä rautatieasemalta sijaitseva Best Western Premier Hotel Astoria. Huoneet olivat isoja ja tyylikkäästi sisustettuja, aamiaisbuffetit runsaita ja henkilökunta erittäin ystävällistä ja kohteliasta. Park-hotellin johtaja keskusteli kanssamme innokkaasti mm. koulutuksesta Suomessa ja Kroatiassa.

Belgradin hotellimme (ks. kuva) huoneessa oli kuumaa ja tunkkaista; keskuslämmitys oli yhä päällä, vaikka päivälämpötilat ylittivät jo 20 astetta. Ikkunaa auki pitämällä ongelmaa ei voinut ratkaista, sillä hotellimme sijaitsi ruuhkaisen ja meluisan pääkadun varrella. 50-luvun tyyliin sisustetussa aamiaishuoneessa oli vahva, pinttynyt tupakan lemu ja ruokatarjonta matkamme slaavilaisin monenlaisine piirakoineen.

Kokemustemme perusteella käyttämämme varaussivuston hotellikuvaukset ja -luokitukset olivat aika suurpiirteisiä. Niinpä suosittelemme varaamaan hotellihuoneet Balkanilla korkeammasta kategoriasta kuin lännessä. Jos esim. Saksassa tai Ruotsissa matkaillessa käyttää yleensä kolmen tähden hotelleja, kannattaa Balkanilla majoittua neljän tähden hotelleihin. Niissäkin hotelliyön hinta on länsituristille kohtuullinen.

Ruuat

Matkaa edeltäneet huolemme, että joudumme jatkuvasti syömään punaista lihaa tupakoinnilla savustetuissa tiloissa, osoittautuivat täysin turhiksi. Kaikkialla oli helppo löytää hyvää kasvisruokaa (esim. shopska-salaattia) ja herkullista kanaa. Kalaa sen sijaan söimme vain kahdessa sushipaikassa Ljubljanassa. Belgradissa ja Zagrebissa ravintolassa syöminen oli halpaa, Ljubljanassa hinnat sen sijaan olivat paikoin lähes Suomen tasoa.

Savuttomaan ympäristöön tottuneet nenämme haistoivat siellä täällä Serbiassa ja Kroatiassa pinttynyttä tupakan lemua. Novi Sadissa menimme vahingossa kahvilaan, joka salli tupakoinnin. Mutta missään emme kokeneet tupakan savua tai lemua riesaksi, joka olisi pakottanut meidät poistumaan paikalta.

Illallisilla päädyimme useimmin italialaistyyppisiin ruokiin: pizzoihin, pastaan, bruscetta-leipiin (ks. kuva). Kasvispizzoissa oli erittäin herkullisia vaihtoehtoja – harmi, ettemme ehtineet kokeilla useampia! Pastoista parhaiten mieleen jäivät pinaatti- ja fetatäytteiset cannellonit (Belgrad) ja tagliatelle-pasta katkarapukastikkeella (Zagreb).

Piirakkakulttuuri kukoistaa niin Sloveniassa, Kroatiassa kuin Serbiassakin. Voitaikinaan, filotaikinaan tai pullamaiseen taikinaan on kätketty juustoja, vihanneksia, kanaa, lihaa tai makeita hedelmiä, hilloja, suklaata. Piirakat olivat erinomaisia iltapäivän välipaloja, ja saimme niistä hyviä ideoita kotona kokeiltaviksi.

Jälkiruuista kremsnita tai krempita, leivos jossa kahden lehtitaikinalevyn välissä on paksua vaniljakiisseliä, oli yleinen kaikissa maissa. Jossain se oli ”isoäidin tekemää”, jossain kylän erikoisuus, jossain kaikkien kahviloiden vitriineistä löytyvä pitkulainen kakku. Siitä ja muista makeista jälkiruokaherkuista johtunee se, että runsaasta kävelystä (keskimäärin noin 10 km päivässä) huolimatta painoimme kotiin palattuamme saman verran kuin ennen matkaa.

Maria ja Matti, Herttoniemenranta, Helsinki

 

Previous Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply