Kohtaamisia ja myöhästymisiä

Kun matkustimme 2,5 tuntia Ljubljanasta Zagrebiin, samassa vaunuosastossa oli slovenialainen arkkitehtiopiskelija. Zagreb – Belgrad -junassa vastapäätä istui puolet 7 tunnin matka-ajasta sveitsiläinen nuori nainen, joka oli menossa Sarajevoon vaihtoehtoisten hoitomuotojen seminaariin. Belgrad – Zagreb -välillä keskustelimme melkein koko kahdeksantuntisen matkan ajan kahden eläkeikäisen, terveydenhuollossa työskennelleen ruotsalaismiehen kanssa.

Kaikki tunsivat Suomen maineen koulutusmaana ja tiesivät myös kärkisijamme hyvinvointi- ja onnellisuusvertailuissa. Sveitsiläisnainen ei ollut käynyt Suomessa, ja kerroimme hänelle parhaista kohteista ja annoimme suomalaisten käytökseen (esim. hiljaisuus) liittyviä vinkkejä. Ruotsalaismiehet hämmästyttivät meidät tuntemalla suuren joukon suomenruotsalaisia kirjailijoita, mm. Tua Forsströmin, Kjell Westön ja Jörn Donnerin.

Slovenialainen vertaili kokemuksiaan Ljubljanasta, Zagrebista ja Belgradista ja kuvasi viimeksi mainittua diplomaattisesti erilaiseksi ja mystiseksi. Sveitsiläinen oli matkaillut pitkään eri puolilla maailmaa, mm. Intiassa ja Nepalissa. Ruotsalaiset kertoivat olevansa Itä-Euroopan pikakierroksella (yksi uusi pääkaupunki päivässä!), ja innostuimme vertailemaan, kuinka monessa Euroopan maassa olemme käyneet. Tämän kisan suomalaiset voittivat med två poäng (39-37).

Tietysti puhuimme myös ilmastonmuutoksesta, köyhyydestä ja tasa-arvosta. Sveitsiläinen kertoi Alppien jäätiköiden nopeasta kutistumisesta hänen elinaikanaan noin 30 vuodessa, ruotsalaiset viime kesän kuumuudesta, kuivuudesta ja metsäpaloista. Kaikilla oli silmää monien Balkanin maiden köyhyydelle, ja kaikki ymmärsivät hyvin sukupuolten koulutuksellisen tasa-arvon merkityksen.

Erottuamme ruotsalaisista Zagrebissa menimme hotelliimme ja kerroimme sen respassa, että junamme Belgradista oli puoli tuntia myöhässä. ”Vain sen verran? No sitten teillä oli onnea”, ystävällinen nainen vastasi. Eilen, kun matkustimme Zagrebista Ljubljanaan, aloimme paremmin ymmärtää, mitä nainen tarkoitti onnesta puhuessaan.

Zagrebin rautatieaseman näyttötauluista näimme, että Belgradin-juna, siis se sama, jolla me matkustimme 20.4., oli kolme tuntia myöhässä. Lopulta se tuli meidän junaamme vastaan hieman ennen Slovenian ja Kroatian rajaa, ja laskimme, että nyt se oli myöhässä viisi tuntia. Meidän Ljubljanan-junamme myöhästyi vain tunnin, sillä Zagrebin asemalle ajettiin uudet tyhjät vaunut jonnekin keskiseen Kroatiaan jääneen junan tilalle.

Pääsyy rankkoihinkin myöhästymisiin lienee ratojen parannustyö. Esimerkiksi Kroatiassa junamme kulkivat niiden vuoksi pitkiä matkoja verkkaisesti. Ratatyöt oli helppo huomata junan ikkunasta, ja niistä puhuivat myös asemien virkailijat myöhästymisistä kysyessämme. Junamatkailu Balkanilla vaatii siis kärsivällisyyttä ja kykyä sopeutua yllätyksiin.

Täällä Maria ja Matti, jälleen Ljubljanassa

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply