Suomen suurin matkablogiyhteisö

10 x mitä kaipasin vaihdossa Suomesta

Kun loska, pimeys ja kaavailtu kesäaikamuutos oikein toden teolla ottavat päähän, on hyvä muistella mitä vaihdossa ollessani oikein kaipasinkaan Suomesta. Sitä saattaa samalla huomata, ettei tämä nyt niin ankea paikka olekaan.

Löysin vanhasta vaihdon aikaisesta blogistani kymmenen kohdan listan jutuista, joita kaipailin kovasti kolmen kuukauden Hollannissa oleilun jälkeen. Jaan listan silloisine perusteluineen kanssanne ja lisäilen jokaisen kohdan loppuun ajatuksia näin vuoden Suomessa olon jälkeen. Ei muuta kuin lista tulille!

Koululounas

Jokainen Hollannissa vaihtonsa viettäneistä varmasti allekirjoittaa tämän kohdan. Täällä lounaaksi syödään yleensä leipää, leipää tai leipää. Koulun kahvilassa on tarjolla valikoima erilaisia leipiä, panineja, toasteja ja wrappeja halvimman vaihtoehdon ollessa 2,50 e. Näiden lisäksi löytyy lämmin kuppi -keittoa, kipcornia eli pitkiä kananugetteja ja muutama viiden euron salaattiboxikin saattaa kaapissa lymytä. Paikalliset opiskelijat ottavat yleensä kotoaan evääksi sitä leipää ja ehkä hedelmiä, muutaman kappaleen pakkaukseen pakattuja keksejäkin välillä näkee. Alle kolmen euron koululounaat, voi miten teitä ikävöinkään.

Koululounaan paluuta juhlittiin kovasti. Kyllä sitä nykyäänkin osaa arvostaa, erityisesti silloin, kun tarjolla on jotain superherkkua.

Kapselikahvinkeitin

Ok, tämä on vähän nolo. Kaipaan aamukahvirutiinia omassa keittiössä.

Jep, nolo on. Aamukahvirutiiniin on palattu.

Rannekello

Ennen lähtöä netistä luetut pakkausvinkit neuvoivat jättämään arvotavarat kotiin. Minä tein työtä käskettyä ja jätin arvokkaamman rannekelloni kotiin. Virhe. Helpostihan sitä olisi yhdellä rannekellolla oikeasti pärjännyt, mutta en voinut pari viikkoa sitten vastustaa mahdollisuutta saada kello tänne poikaystävän kuljettamana. Viimeksi tänään oli kädessä!

Viimeksi eilen oli kädessä eli kiva on edelleen!

Kuntosali

Onhan Utrechtissakin salilla tullut käytyä, mutta kaipaan Turun vakkarisalia ja omaa salijengiä. Utrechtin koulusali on hintaansa nähden (15e/kk) enemmän kuin siedettävä, mutta en voi olla vertaamatta sitä parhaaseen. Turun salilla riittää ruuhka-aikaankin painoja ja lukkoja kaikille, mutta täällä ei tarvitse edes ruuhkaa, kun saa jo painoja ja varsinkin lukkoja etsiskellä ympäri salia. Positiivista nykysalissa on lähinnä aukioloajat ja halpa hinta.

Yksi parhaista asioista Suomeen paluussa oli ihanaan salijengiin palaaminen. Sydän.

Ruokakaupat

Prismassa ruokaostosten tekoon tottuneena Utrechtin suurinkin ruokakauppa on naurettavan pieni. Tiedän, etten todellakaan tarvitse kaikkea jättikaupasta löytyvää tavaraa. Rakastan valinnavaraa ja sitä, että kauppaan mennessäni tiedän saavani sieltä kaiken tarvitsemani. Täällä kaupoilla ei ole suuria varastoja, joten usein tietty tavara on loppu. Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen mennyt kauppaan hakemaan asiaa x, mutta juuri tämän tuotteen kohdalla hyllyt ovat ammottaneet tyhjyyttään.

Viimeksi eilen makkarahyllyn ohi kävellessäni mietin tätä. Ihan järkyttävä määrä erilaisia makkaroita ja ostan aina (kerran vuodessa) sitä samaa. 

Naistenlehdet

Onhan sitä suomenkielistä höpönpöppöötäkin vähän ikävä. <3

Olen ostanut naistenlehtiä vuoden aikana ehkä kahdesti, joten aiheeton parku tämä.

Oma asunto

No tämä. Soluelämä on sujunut edelleen yllättävän kivuttomasti, mutta kyllä sitä omaa asuntoa kaipaa. Monesti haaveissa on ollut tiskikone, sillä tiskaaminen on ilmeisesti kotitöistä inhottavin. Teen lähes mitä tahansa tiskin minimoimiseksi. Esimerkiksi marjat, pähkinät ja paistetut munat syön aamuisin samasta jälkiruokakulhosta, joita saattaa päivien mittaan kerääntyä pöydän kulmalle muutamia. Vähissä vaatteissa tai nakuna kulkemista kaipaan myös. Ei viitsi edes alushoususillaan käväistä hammaspesulla, kun täällä kuitenkin asuu lisäkseni 11 muuta…

Tiskaaminen on edelleen kamalaa, enkä kaipaa soluelämää tipan tippaa.

Vaihtelevat pinnanmuodot

Vietin viikonlopun Edinburghissa, jossa kukkuloita ja mäkiä riittää. Ennen Skotlannin reissua en osannut ajatellakaan, että Kaskenmäkeä tulisi ikävä. Ilmeisesti sitä haluaa välillä katsella maailmaa hieman korkeammalta enkä tarkoita sillä hollantilaisella tavalla. Onhan tämä pannukakkumaa pinnanmuodoltaan äärimmäisen käytännöllinen, mutta kovin tylsä. Silti, jos pitää valita missä pyöräilen neljän kilometrin koulumatkani, teen sen mieluiten täällä.

Edinburghia olen monesti ajatellut lämmöllä. Ja Kaskenmäkeä ylös polkiessa Hollantiakin. Enpä olisi uskonut, että jo vuoden päästä on matka tulppaanimaahan varattuna.

Hesburger ja Arnolds

Taas nolo. En edes pidä näistä niin paljon, mutta ovat siitä huolimatta ehdottomasti ”mitä syödä, kun tulen kotiin” -listallani. Juustoateria ja pomada creme tilattu kotiinpaluupäiväksi!

No jooo…. On se juustohamppari kieltämättä maistunut, mutta Arnolds vähemmän.

Sauna

Ilmojen kylmetessä olen alkanut kaipailla pehmeän lämpöistä saunaa, jossa sulatella pyörämatkan kylmettämät sormet, varpaat ja posket. Kunnon hikilöylyt olisivat nekin paikallaan. Suomalainen kämppis oli käynyt Budapestissa kylpylässä saunomassa, olen kade.

Saunottua tulee vähintään kerran viikossa edelleen!

Nautin edelleen suuresti saunasta, omasta asunnosta, ruokakaupoista ja erityisesti pikkuruisesta salijengistäni. Kahden viikon päästä on onneksi jo maaliskuu. Ehkä tämä loputon loska ei olekaan loputon.

Mitä asiaa sinä ikävöisit eniten Suomesta?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply