Yhteistyössä yrityksen J & M Launokorpi Oyn kanssa.

Tänä vuonna mahtipontiset kesälomasuunnitelmani Pohjois-Italiasta, Sveitsistä ja Itävallasta saivat sattuneesta syystä väistyä, mutta onneksi ei tänäkään kesänä tarvinnut aivan toimettomana kotona makoilla. Sain nimittäin mahdollisuuden päästä testaamaan Launokorven uutta pyöräilymatkaa Rannikkoreitille!

Vaikka varsinaissuomalainen olenkin, on pakko myöntää, että saaristo ei ole minulle kovin tuttua seutua. Olen käynyt monesti Kemiönsaarella, risteilyllä Loistokarilla ja kerran Nauvossa, mutta saaristossa en varsinaisesti voi väittää aikaa viettäneeni. Saaristo on näin veneettömänä ja autottomana tuntunut hieman haastavalta kohteelta vierailla. Tästä syystä yhden yön valmismatka Rannikkoreitille olikin tällaiselle saaristonoviisille mainio tapa päästä maistamaan saariston tunnelmaa ja haukkaamaan raitista meri-ilmaa.

Lähdimme matkaan heti aamusta Turun tuomiokirkolta, jossa pyörät pakattiin niille tarkoitettuun peräkärryyn. Minua ilahdutti, että oman pyörän sai matkalle mukaan, mutta tarvittaessa polkupyörän olisi voinut myös vuokrata matkanjärjestäjältä.

Ensimmäinen kohteemme oli Taalintehdas, jossa aloitimme päivän lyhyellä luontopolulla Masuunijärven ympäri oppaan samalla kertoessa alueen historiasta ja kehityksestä kohti nykypäivää. Kierroksen jälkeen jäi vielä aikaa tutustua itsenäisesti Taalintehtaan keskustaan ja haukattiinkin äitini kanssa tässä välissä pientä välipalaa.

Taalintehtaaseen tutustuttuamme olikin vihdoin aika hypätä pyörän selkään ja otettiin suunnaksi Kasnäs, jonne on matkaa noin 17 kilometriä. Matka saattaa kuulostaa pitkältä, mutta todellisuudessa se taittui yllättävän kepeästi välillä taukoja pidellen. Myös pyöräillessä oli mukana opas, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Me äiskän kanssa otettiin tämä etappi treenin kannalta ja pyöräiltiin omaa tahtiamme etujoukoissa. Ryhmän mukana ei siis ole mikään pakko polkea, jos ei sellaisesta välitä.

Ensimmäiseen pyöräilypätkä ei ollut pinnanmuodoiltaan liian raskas, mutta maasto vaihteli mukavasti hieman kumpuillen. Suurin kiipeäminen taisikin olla Lövön sillalle, joka on muuten Varsinais-Suomen pisin silta. Kipuaminen palkittiin sillalta avautuvilla upeilla maisemilla, joita kelpasi ihastella tovin, jos toisen. Pienenä miinuksena pyörätien puute Taalintehdas-Kasnäs-välillä, mutta onneksi olimme liikkeellä lauttoihin nähden sopivaan aikaan, joten liikenne oli rauhallista. Kasnäsin saavuttuamme meillä oli aikaa tutustua alueeseen ja tehdä ostoksia ennen lautan lähtöä Rosalaan.

Lauttamatka Rosalan saarelle kului nopeasti maisemia ihaillessa, isompia ja pienempiä saaria silmänkantamattomiin. Ihan kuin olisi ollut ulkomailla, sillä tällaisia maisemia en ollut ennen nähnyt!

Lauttamatkan jälkeen polkaisimme lyhyen matkan Rosalan Taproom Smokehouselle ruokailemaan. Ja voi taivas mitä ruokaa! Meille kannettiin pöytään annokset uusia perunoita, lohta ja hollandaise-kastiketta, ei olisi voinut parempaa toivoa.

Kesäravintolan yhteydessä oli mahdollisuus maistella myös Rosalan pienpanimon oluita, joten tilasimme äiskän kanssa kuusi erilaista olutta sisältävän maistelumenun. Emme kumpikaan ole mitään suuria oluen ystäviä, mutta kyllä kesäkuun helteillä juomat meihin upposivat.

Ruokailun jälkeen suuntasimme lyhyen matkan päähän Rosalan Viikinkikeskukseen yöksi. Tässä kohtaa olisi ollut mahdollista tehdä vielä pyörällä lisälenkki Hiittisiin, mutta me valitsimme virkistävän pulahduksen mereen kuuman päivään päätteeksi. Viikinkikeskuksessa yöpyminen oli hauska kokemus, vaikka emme mahtavassa päällikön hallissa nukkuneetkaan.

Reissun toisen päivän kohde oli Örön saari, jonne on päästetty vierailijoita vasta kesäkuusta 2015 alkaen. Saari oli sata vuotta suljettuna sotilasalueena, mutta nykyisin matkailijat pääsevät nauttimaan tästä Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvasta saaresta. Upean luonnon lisäksi Örössä on mahdollisuus tutkailla järeitä tykkejä, jos maanpuolustusasiat kiinnostavat.

Örön saari oli kyllä hieno! Pyöräilimme sen eteläkärkeen, josta on mahtavat maisemat saaristoon ja jopa Bengtskärin majakalle saakka. Majakka näkyy kuvassa keskellä pienenä kikkarana, mutta omin silmin sen erotti paremmin. Nähtiin täällä myös (ilmeisesti) uroshaahka ja uusintapesä, joka näytti aivan villamyssyltä. Bongattiin myös Örön rannoilta runsaasti merikaalia, joka on jokseenkin harvinainen kasvi meillä päin. Saarta voi tutkia helposti myös jalan, sillä saarella on kymmenkunta kilometriä merkittyä retkeilyreitistöä. Pyörällä olisi ehtinyt saaren pohjoiskärkeenkin, mutta me valitsimme jälleen pulahduksen virkistävään meriveteen. Kesäkuu oli totisesti kuuma ja tämä ehkä yksi kesän lämpimimmistä päivistä.

Pian Örön kasarmin ravintolassa nautitun myöhäisen lounaan jälkeen olikin jo aika lähteä kohti Turkua. Merimatka taittui jälleen nopeasti veneen kannella auringossa kylpien. Sää todellakin oli meidän puolellamme koko reissun ajan, hienompaa ilmaa ei olisi uskaltanut edes toivoa. Kotimatkalle meidät noukittiin Kasnäsistä, mutta pysähdyimme vielä Kemiön Lähipuodille ostoksille. Mukaan tarttui vuoden ensimmäiset kotimaiset mansikat, ja ai että oli makiaa!

Pakko sanoa, että lähtökohtaisesti en välttämättä kuulu Launokorven perinteiseen kohderyhmään, sillä reissaan yleensä omatoimisesti. Pitkästä aikaa oli kuitenkin ihanaa vain heittäytyä muiden opastettavaksi, kuljetettavaksi ja huolehdittavaksi. Rentouttaa ihan eri tavalla! Matka Rannikkoreitille oli hyvin koottu: kahden päivän aikana ehti nähdä yllättävän paljon, mutta kuitenkin kaikkialla oli riittävästi aikaa. Kaikki matkaan kuuluvat ruoat olivat herkullisia ja oppaat asiantuntevia. Myös muihin ryhmäläisiin ehtii tutustua parin päivän aikana, joten reissulle voi huoletta lähteä yksinkin olematta silti yksin.

Oli kuulkaa niin kiva reissu, että saattoi pieni saaristokärpänen päästä puraisemaan ja täällä sitä tutkitaan muita saariston kohteita, kartalta on jo rastiteltu useampi kohde, jonne olisi kiva joskus vielä päästä! Eipä haittaisi myöskään uusintavisiitti Örön tai Rosalaan, nyt kun jäi Hiittisten kyläkin näkemättä.

Jos kuljetusten, lautta-aikataulujen, ravintoloiden ja majoitusten tutkiminen etukäteen ei napostele, suosittelen kyseistä matkaa lämpimästi kaikille pyöräilykunnosta ja iästä riippumatta. Tällainen reissu on vielä tänä kesänä tulossa (15.-16.8.),  ja Launokorvelta vinkattiin, että ilmoittautua ehtii vielä tämän viikon ajan eli 26.7.2020 asti. Nyt siis kipin kapin varailemaan reissua ja rohkeasti mukaan tsekkaamaan saariston parhaita paloja! Lisää tietoa matkasta löydät Launokorven verkkosivuilta.

J & M Launokorpi Oy on kemiönsaarelainen pitkän linjan matkanjärjestäjä, joka tarjoaa tilausajoja ja valmismatkoja. Jos ei juuri tämä matka saanut sinua innostumaan, Launokorven kyydissä pääsee myös lukuisiin muihin kohteisiin sekä kotimaassa että ulkomailla.