Suomen suurin matkablogiyhteisö

Rannikkoreitin parhaita paloja Launokorven matkassa

Yhteistyössä yrityksen J & M Launokorpi Oyn kanssa.

Tänä vuonna mahtipontiset kesälomasuunnitelmani Pohjois-Italiasta, Sveitsistä ja Itävallasta saivat sattuneesta syystä väistyä, mutta onneksi ei tänäkään kesänä tarvinnut aivan toimettomana kotona makoilla. Sain nimittäin mahdollisuuden päästä testaamaan Launokorven uutta pyöräilymatkaa Rannikkoreitille!

Vaikka varsinaissuomalainen olenkin, on pakko myöntää, että saaristo ei ole minulle kovin tuttua seutua. Olen käynyt monesti Kemiönsaarella, risteilyllä Loistokarilla ja kerran Nauvossa, mutta saaristossa en varsinaisesti voi väittää aikaa viettäneeni. Saaristo on näin veneettömänä ja autottomana tuntunut hieman haastavalta kohteelta vierailla. Tästä syystä yhden yön valmismatka Rannikkoreitille olikin tällaiselle saaristonoviisille mainio tapa päästä maistamaan saariston tunnelmaa ja haukkaamaan raitista meri-ilmaa.

Lähdimme matkaan heti aamusta Turun tuomiokirkolta, jossa pyörät pakattiin niille tarkoitettuun peräkärryyn. Minua ilahdutti, että oman pyörän sai matkalle mukaan, mutta tarvittaessa polkupyörän olisi voinut myös vuokrata matkanjärjestäjältä.

Ensimmäinen kohteemme oli Taalintehdas, jossa aloitimme päivän lyhyellä luontopolulla Masuunijärven ympäri oppaan samalla kertoessa alueen historiasta ja kehityksestä kohti nykypäivää. Kierroksen jälkeen jäi vielä aikaa tutustua itsenäisesti Taalintehtaan keskustaan ja haukattiinkin äitini kanssa tässä välissä pientä välipalaa.

Taalintehtaaseen tutustuttuamme olikin vihdoin aika hypätä pyörän selkään ja otettiin suunnaksi Kasnäs, jonne on matkaa noin 17 kilometriä. Matka saattaa kuulostaa pitkältä, mutta todellisuudessa se taittui yllättävän kepeästi välillä taukoja pidellen. Myös pyöräillessä oli mukana opas, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Me äiskän kanssa otettiin tämä etappi treenin kannalta ja pyöräiltiin omaa tahtiamme etujoukoissa. Ryhmän mukana ei siis ole mikään pakko polkea, jos ei sellaisesta välitä.

Ensimmäiseen pyöräilypätkä ei ollut pinnanmuodoiltaan liian raskas, mutta maasto vaihteli mukavasti hieman kumpuillen. Suurin kiipeäminen taisikin olla Lövön sillalle, joka on muuten Varsinais-Suomen pisin silta. Kipuaminen palkittiin sillalta avautuvilla upeilla maisemilla, joita kelpasi ihastella tovin, jos toisen. Pienenä miinuksena pyörätien puute Taalintehdas-Kasnäs-välillä, mutta onneksi olimme liikkeellä lauttoihin nähden sopivaan aikaan, joten liikenne oli rauhallista. Kasnäsin saavuttuamme meillä oli aikaa tutustua alueeseen ja tehdä ostoksia ennen lautan lähtöä Rosalaan.

Pyörämatkalla, kuvannut Kaisa Launokorpi

Rosalan lautalla, kuvannut Kaisa Launokorpi.

Lauttamatka Rosalan saarelle kului nopeasti maisemia ihaillessa, isompia ja pienempiä saaria silmänkantamattomiin. Ihan kuin olisi ollut ulkomailla, sillä tällaisia maisemia en ollut ennen nähnyt!

Lauttamatkan jälkeen polkaisimme lyhyen matkan Rosalan Taproom Smokehouselle ruokailemaan. Ja voi taivas mitä ruokaa! Meille kannettiin pöytään annokset uusia perunoita, lohta ja hollandaise-kastiketta, ei olisi voinut parempaa toivoa.

Kesäravintolan yhteydessä oli mahdollisuus maistella myös Rosalan pienpanimon oluita, joten tilasimme äiskän kanssa kuusi erilaista olutta sisältävän maistelumenun. Emme kumpikaan ole mitään suuria oluen ystäviä, mutta kyllä kesäkuun helteillä juomat meihin upposivat.

Ruokailun jälkeen suuntasimme lyhyen matkan päähän Rosalan Viikinkikeskukseen yöksi. Tässä kohtaa olisi ollut mahdollista tehdä vielä pyörällä lisälenkki Hiittisiin, mutta me valitsimme virkistävän pulahduksen mereen kuuman päivään päätteeksi. Viikinkikeskuksessa yöpyminen oli hauska kokemus, vaikka emme mahtavassa päällikön hallissa nukkuneetkaan.

Reissun toisen päivän kohde oli Örön saari, jonne on päästetty vierailijoita vasta kesäkuusta 2015 alkaen. Saari oli sata vuotta suljettuna sotilasalueena, mutta nykyisin matkailijat pääsevät nauttimaan tästä Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvasta saaresta. Upean luonnon lisäksi Örössä on mahdollisuus tutkailla järeitä tykkejä, jos maanpuolustusasiat kiinnostavat.

Örön saari oli kyllä hieno! Pyöräilimme sen eteläkärkeen, josta on mahtavat maisemat saaristoon ja jopa Bengtskärin majakalle saakka. Majakka näkyy kuvassa keskellä pienenä kikkarana, mutta omin silmin sen erotti paremmin. Nähtiin täällä myös (ilmeisesti) uroshaahka ja uusintapesä, joka näytti aivan villamyssyltä. Bongattiin myös Örön rannoilta runsaasti merikaalia, joka on jokseenkin harvinainen kasvi meillä päin. Saarta voi tutkia helposti myös jalan, sillä saarella on kymmenkunta kilometriä merkittyä retkeilyreitistöä. Pyörällä olisi ehtinyt saaren pohjoiskärkeenkin, mutta me valitsimme jälleen pulahduksen virkistävään meriveteen. Kesäkuu oli totisesti kuuma ja tämä ehkä yksi kesän lämpimimmistä päivistä.

Pian Örön kasarmin ravintolassa nautitun myöhäisen lounaan jälkeen olikin jo aika lähteä kohti Turkua. Merimatka taittui jälleen nopeasti veneen kannella auringossa kylpien. Sää todellakin oli meidän puolellamme koko reissun ajan, hienompaa ilmaa ei olisi uskaltanut edes toivoa. Kotimatkalle meidät noukittiin Kasnäsistä, mutta pysähdyimme vielä Kemiön Lähipuodille ostoksille. Mukaan tarttui vuoden ensimmäiset kotimaiset mansikat, ja ai että oli makiaa!

Pakko sanoa, että lähtökohtaisesti en välttämättä kuulu Launokorven perinteiseen kohderyhmään, sillä reissaan yleensä omatoimisesti. Pitkästä aikaa oli kuitenkin ihanaa vain heittäytyä muiden opastettavaksi, kuljetettavaksi ja huolehdittavaksi. Rentouttaa ihan eri tavalla! Matka Rannikkoreitille oli hyvin koottu: kahden päivän aikana ehti nähdä yllättävän paljon, mutta kuitenkin kaikkialla oli riittävästi aikaa. Kaikki matkaan kuuluvat ruoat olivat herkullisia ja oppaat asiantuntevia. Myös muihin ryhmäläisiin ehtii tutustua parin päivän aikana, joten reissulle voi huoletta lähteä yksinkin olematta silti yksin.

Örössä, kuvannut Kaisa Launokorpi

Äiskän kanssa Örössä, kuvannut Kaisa Launokorpi.

Oli kuulkaa niin kiva reissu, että saattoi pieni saaristokärpänen päästä puraisemaan ja täällä sitä tutkitaan muita saariston kohteita, kartalta on jo rastiteltu useampi kohde, jonne olisi kiva joskus vielä päästä! Eipä haittaisi myöskään uusintavisiitti Örön tai Rosalaan, nyt kun jäi Hiittisten kyläkin näkemättä.

Jos kuljetusten, lautta-aikataulujen, ravintoloiden ja majoitusten tutkiminen etukäteen ei napostele, suosittelen kyseistä matkaa lämpimästi kaikille pyöräilykunnosta ja iästä riippumatta. Tällainen reissu on vielä tänä kesänä tulossa (15.-16.8.),  ja Launokorvelta vinkattiin, että ilmoittautua ehtii vielä tämän viikon ajan eli 26.7.2020 asti. Nyt siis kipin kapin varailemaan reissua ja rohkeasti mukaan tsekkaamaan saariston parhaita paloja! Lisää tietoa matkasta löydät Launokorven verkkosivuilta.

J & M Launokorpi Oy on kemiönsaarelainen pitkän linjan matkanjärjestäjä, joka tarjoaa tilausajoja ja valmismatkoja. Jos ei juuri tämä matka saanut sinua innostumaan, Launokorven kyydissä pääsee myös lukuisiin muihin kohteisiin sekä kotimaassa että ulkomailla.

Lähimatkailua parhaimmillaan: Raision alppiruusupuisto ja Cafe Alppi

Alppiruusut ovat parhaillaan täydessä kukassa, mutta mikäli halajat nähdä upean kukkaloiston vielä tänä kesänä, älä aikaile. Alppiruusujen sesonki on kovin lyhyt, säästä riippuen toukokuun lopulta suunnilleen juhannukseen saakka. Turun seudun paras paikka alppiruusujen ihasteluun on Raision Alppiruusupuisto. Noin 4,5 hehtaarin alueelta löytyy noin 1400 alppiruusua jopa 123 eri lajissa, joista 23 on kotimaisia lajikkeita.

Raision Alppiruusupuisto oli pitkään julkinen salaisuus, mutta muutaman viime vuoden aikana se on tullut yhä tunnetummaksi. Puisto on perustettu jo vuonna 1999 ja sitä on laajennettu sekä vuonna 2008 että vuonna 2016. Viime vuonna puiston perustamisesta tuli 20 vuotta, ja puistoon sai lahjoittaa alppiruusuja 50 euron kappalehintaan Osta oma alppiruusu -kampanjan hengessä. Alppiruusujen lisäksi puistoon on istutettu paljon muitakin kasveja ja löytyy sieltä pieni kosteikkokin tupasvilloineen ja kurjenmiekkoineen. Lisäksi puistosta löytyy runsaasti levähdyspenkkejä sekä yksi piknik-pöytä.

Tänä vuonna Raision alppiruusupuiston yhteyteen on avattu sympaattinen kahvila Cafe Alppi. Tarjontaan kuului niin kahvit, munkit, jäätelöt kuin raparperipiirakatkin, joten ei ihme, että  kahvilan pöydät olivat ainakin sunnuntaina aamupäivästä jatkuvasti täynnä. Puistovierailun ohessa kahvilassa pääsi lukemaan myös päivän lehden ja vessahädän yllättäessä Raision lukion saniteettitilat palvelevat. Kahvila on avoinna alppiruusujen sesonkiaikaan säävarauksella päivittäin klo 10-20. Henkilökunta arveli, että näin kuumalla kelillä sesonki päättyy juhannukseen ja kahvila on mahdollisesti viimeistä päivää auki juhannusaatonaattona eli tulevana torstaina 18.6. Kahvila on loistojuttu, toivottavasti Cafe Alppi saa jatkoa ensi vuonna!

Alppiruusupuisto sijaitsee Raisiossa Kirkkoväärtinkujan päässä Raision lukion vieressä. Alueella on iso parkkipaikka ja perille pääsee helposti myös Fölin busseilla 6 ja 7. Pyöräilymatka Turun keskustastakaan ei ole mahdoton, vain noin 8 kilometriä. Tänne kannattaa ehdottomasti tulla, sillä puisto on mielettömän upea täydessä loistossaan.

Raision Alppiruusupuistosta voi lukea lisää Raision kaupungin sivuilta.

Cafe Alpin kuulumisia voi seurata heidän Facebook-sivuiltaan.

Zirbenweg on helppo päivävaellus Innsbruckista

Olin jo kauan himoinnut Alpeille, kunnes viime kesänä vihdoin onnistuin järjestämään kohtaamisen minun ja tuon Keski-Euroopan mahtavan vuoriston kanssa. Rakastan vuoria ja vehreyttä, joten on suoranainen ihme, etten tätä aiemmin ollut löytänyt tietäni Itävaltaan.

Parin viikon Euroopan kierroksellani vietin neljä yötä Innsbruckissa, joten minulla oli muutama päivä aikaa kartoittaa alueen patikointireittejä. Olin reissussa yksin, joten koin helpoimmaksi liikkua kaupungista ja maasta toiseen julkisilla, enkä tästä syystä halunnut Innsbruckissakaan vuokrata autoa. Vuorten läheisyys olikin yksi tärkeimmistä kriteereistä valita juuri Innsbruck kohteekseni, vaikka Itävallassa olisi voinut retkeilyyn parempaa seutua olla muualla. Pystysuorana kohoavasta vuoristosta huolimatta bongasin pari pätevää päiväpatikkaa aivan lähietäisyydeltä.

Toinen kävelemistäni reiteistä oli Zirbenweg, joka mutkittelee pitkin Tuxin Alppien pohjoisrinteitä noin kahdeksan kilometrin matkan. Nimensä reitti on saanut sen varrella kasvavista sembramännyistä (saksaksi Zirbe). Nämä alppisembrat ovat Euroopan laajin ja vanhin sembrapopulaatio: osa puista on kasvanut näillä rinteillä jo useamman vuosisadan ajan. Osa reitistä kulkeekin näiden vanhojen mäntyjen joukossa, mutta siitä huolimatta lähes koko matkan ajan aukeavat upeat näkymät Inntalin laaksoon ja vastapuolen Karwendel-vuoristoon. Kesäaikaan reitin varsia värittävät alppiruusut, joita alueella kasvaa runsain mitoin.

Mukavaa Zirbenwegissä on tosiaan se, ettei sinne päästäkseen tarvitse autoa, kuten monien luontokohteiden saavuttamiseen yleensä tarvitaan. Reitin alkupää on Iglsin kylästä, jonne kulkee bussit 4141 ja 4132 Innsbruckin päärautatieasemalta. Bussilippu maksaa kolmisen euroa kuskilta ostettuna ja matka Iglsiin kestää hieman alle 40 minuuttia.

Reitti alkaa n. 2000 metrin korkeudesta, joten bussi vie retkeilijät gondolihissille, jonka kyydissä pääsee suoraan lähtöpisteelle. Kannattaa huomioida, että hissi lähtee Römerstrasselta, ei Bilgeristrasselta, kuten se joskus ennen on tehnyt. Zirbenweg itsessään on melko tasaista polkua ilman suurempia korkeuseroja. Kulku reitillä on vaivatonta, joten omien askelten varomiselta jää reippaasti aikaa myös maisemien ihailuun. Reitillä on opasteet, mutta sen kulkeminen on melko suoraviivaista ja reitiltä on vaikea eksyä.

Zirbenwegin kulkemiseen kannattaa varata aikaa 2,5 tunnista ylöspäin riippuen omasta kulkutahdista ja siitä, miten pitkäksi aikaa tahtoo jäädä maisemia ihailemaan. Iglsin suunnasta lähdettäessä retkeilijä palkitaan patikan lopuksi Tulfeinalmin majalla, jossa tarjolla on ruokaa ja juomaa ennen matkaa alas Tulfesin kylään. Voin luvata oluen maistuvan erityisen hyvältä alppimaisemissa vaelluksen jälkeen.

Alas pääsee helpoiten hissillä, joka lähtee aivan Tulfeinalmin takaa. Bussi Innsbruckiin lähtee heti hissin alimman aseman vierestä ja takaisin Tirolin pääkaupunkiinhan pääsee bussilla numero 4134. Minä en vielä tässä kohtaa ollut saanut tarpeekseni kävelystä ja vuorimaisemista ja vehreät niityt, kumpuilevat maisemat sekä ympärillä kohoavat vuoret houkuttelivat reippailemaan 12 kilometrin matkan Tulfesista Innsbruckiin bussiin hyppäämisen sijaan.

Zirbenweg sopii hyvin kevyeksi päiväpatikaksi ja se antaa kulkijan nauttia alppimaisemista täysin rinnoin suurempia ponnistelematta. Reitti on kohtalaisen helppo, joten se sopii myös isompien lasten kanssa käveltäväksi. Polkua kulkiessa metsän siimeksestä kilkattavat lehmänkellot säestävät menoa ja tulihan näitä veijareita loppuretkestä vastaankin.

Reitti-info

Lähtöpaikka: Igls, Patscherkofelbahn-hissin yläasema
Opastus: Reitti on merkattu, reitti 350.
Kesto (arvio): alkaen 2,5h
Vaikeustaso: keskitaso
Kartta ja lisätietoa: Zirbenweg Trail

Terveisiä Venetsiasta!

Lämpimät terveiset kuvankauniista Venetsiasta! Saavuin tänne eilen ja jatkan matkaa huomenna, mutta jo tässä lyhyessä ajassa Venetsia on ehtinyt hurmata minut.

Karttoja rakastavana tuntuu hassulta ja ajoittain jopa vaikealta, että puhelimen reittiohjeita ei voi tarkasti seurata, mutta Venetsiassa eksyminen kuulemma kuuluu asiaan. Seuraavana suunnaksi Cannaregion alue, jossa aion nauttia eksymisen ja sitä myötä myös löytämisen ilosta.

Huomenna Innsbruck, vinkkejä saa laittaa tulemaan.

Palataan!

Blue Amsterdam – Voiko näkymä tästä enää parantua?

Alankomaat on kokonaisuudessaan aivan ihana, mutta jos pitää valita maaliskuisen matkan ravintolasuosikki, voitto kuuluu Blue Amsterdamille.

Mulla on ilmeisesti kehittynyt jokin fiksaatio näihin kattobaareihin ja muihin korkealla sijaitseviin ravintoloihin. Eipä siis Hollannin reissua suunnitellessa auttanut muu kuin laittaa google laulamaan, että missäs korkealla sitä tällä kertaa voisi syödä tai juoda.

Jostain esiin pompahti keskellä Amsterdamia sijaitseva ravintola Blue, jota kehuttiin erityisesti 360 asteen näköalojen takia. Kiinnostuin heti ja pienen tutkinnan jälkeen ravintola lisättiin oitis lyhyelle listallemme.

Meille ei Amsterdamin hotelliimme kuulunut aamiaista joten suuntasimme Bluehun aikaiselle lounaalle. Ravintolaan ei ole mahdollista tehdä varausta alle neljän hengen seurueille, joten hieman jännitti mahtaisiko sisään edes mahtua. Osuimme paikalle kuitenkin hyvään aikaan, sillä pöytiä oli runsaasti jäljellä ja pääsimme oikein valitsemaan näköalaa.

Söimme Bluessa aikasta lounasta, joten hollantilaiseen tapaan otettiin tietenkin leipää. Mulle BLT-leipä ja ystävälleni kaiken kattava lounassetti, johon kuului alkukeitto, lohileivät juomineen ja jälkkäriksi cookie kahvin kanssa. Minä tietty suurena pasteis de natan ystävänä nappasin sellaisen kahvin kanssa jälkkäriksi, natoja kun on niin harvoin tarjolla (Hollannissa tosin yllättävänkin suosittua!). Ruoka oli todella maukasta ja mielestäni mukavan hintaistakin ottaen huomioon, että paikka sijaitsee aivan Amsterdamin sydämessä ja aika erityisellä paikallakin. Vahva suositus juomapuolelta muuten itse tehdylle inkiväärilemonaadille, inkiväärin makua ei todellakaan oltu säästelty.

Bluessa on mielestäni sopivan konstailematon sisustus verhoamattomine ikkunoineen, mikä antaa näköalalle tilaa loistaa. Blue on sopivasti aavistuksen Amsterdamin kattoja korkeammalla, joten kaupungin kerroksellisuus tulee ihanasti ilmi. Ravintolan somisteet tukivat kivasti ympäristöä, sillä meidän pöydästä löytyi kiikarit, joilla olisi voinut tarkastella kaupungin menoa lähempääkin. Lisäksi ikkunaseinille on tarroitettu pienet infot siitä mitä näkymä oikein pitää sisällään.

Asiaan kuuluu tietysti paraatipaikan verkkotuolit, jotka esiintyvät käytännössä jokaisessa instagramin Blue-kuvassa. Tuolit oli tietysti varattuna meidän saapuessa, mutta ruokailun päätteeksi ehdimme mekin napata omat kuvamme tällä suositulla sijainnilla.

Vähän luulen, että keskeisestä sijainnistaan huolimatta Blue Amsterdam on pysynyt pienen joukon salaisuutena, sillä tänne ei helposti vahingossa eksy. Käynti ravintolaan on kauppakeskuksen sisältä ja kadulla ei ravintolasta voi juuri viitteitä nähdä. Lisäksi ravintolaan kuljetaan hissillä, eikä samassa kerroksessa sijaitse mitään muuta. Jännittävää!

”Every trip to Amsterdam should start at Blue!”, toteaa ravintola verkkosivuillaan ja olen todellakin samaa mieltä. Katuverkostoltaan sekavaa Amsterdamia alkaa hahmottaa paremmin, kun sitä on hetken aikaa tuijotellut korkeuksista. Aivan ihana paikka aamiaiselle, brunssille, lounaalle tai vaikka ihan vaan kahville Kalverstraatilla shoppailun lomassa.

Tänne kannattaa tulla, jos kaipaa jotain pientä spesiaalia kaupunkilomaltaan!

Blue Amsterdam
Singel 457, Amsterdam.