Lämpimät terveiset kuvankauniista Venetsiasta! Saavuin tänne eilen ja jatkan matkaa huomenna, mutta jo tässä lyhyessä ajassa Venetsia on ehtinyt hurmata minut.
Karttoja rakastavana tuntuu hassulta ja ajoittain jopa vaikealta, että puhelimen reittiohjeita ei voi tarkasti seurata, mutta Venetsiassa eksyminen kuulemma kuuluu asiaan. Seuraavana suunnaksi Cannaregion alue, jossa aion nauttia eksymisen ja sitä myötä myös löytämisen ilosta.
Huomenna Innsbruck, vinkkejä saa laittaa tulemaan.
Palataan!
Alankomaat on kokonaisuudessaan aivan ihana, mutta jos pitää valita maaliskuisen matkan ravintolasuosikki, voitto kuuluu Blue Amsterdamille.
Mulla on ilmeisesti kehittynyt jokin fiksaatio näihin kattobaareihin ja muihin korkealla sijaitseviin ravintoloihin. Eipä siis Hollannin reissua suunnitellessa auttanut muu kuin laittaa google laulamaan, että missäs korkealla sitä tällä kertaa voisi syödä tai juoda.
Jostain esiin pompahti keskellä Amsterdamia sijaitseva ravintola Blue, jota kehuttiin erityisesti 360 asteen näköalojen takia. Kiinnostuin heti ja pienen tutkinnan jälkeen ravintola lisättiin oitis lyhyelle listallemme.
Meille ei Amsterdamin hotelliimme kuulunut aamiaista joten suuntasimme Bluehun aikaiselle lounaalle. Ravintolaan ei ole mahdollista tehdä varausta alle neljän hengen seurueille, joten hieman jännitti mahtaisiko sisään edes mahtua. Osuimme paikalle kuitenkin hyvään aikaan, sillä pöytiä oli runsaasti jäljellä ja pääsimme oikein valitsemaan näköalaa.
Söimme Bluessa aikasta lounasta, joten hollantilaiseen tapaan otettiin tietenkin leipää. Mulle BLT-leipä ja ystävälleni kaiken kattava lounassetti, johon kuului alkukeitto, lohileivät juomineen ja jälkkäriksi cookie kahvin kanssa. Minä tietty suurena pasteis de natan ystävänä nappasin sellaisen kahvin kanssa jälkkäriksi, natoja kun on niin harvoin tarjolla (Hollannissa tosin yllättävänkin suosittua!). Ruoka oli todella maukasta ja mielestäni mukavan hintaistakin ottaen huomioon, että paikka sijaitsee aivan Amsterdamin sydämessä ja aika erityisellä paikallakin. Vahva suositus juomapuolelta muuten itse tehdylle inkiväärilemonaadille, inkiväärin makua ei todellakaan oltu säästelty.
Bluessa on mielestäni sopivan konstailematon sisustus verhoamattomine ikkunoineen, mikä antaa näköalalle tilaa loistaa. Blue on sopivasti aavistuksen Amsterdamin kattoja korkeammalla, joten kaupungin kerroksellisuus tulee ihanasti ilmi. Ravintolan somisteet tukivat kivasti ympäristöä, sillä meidän pöydästä löytyi kiikarit, joilla olisi voinut tarkastella kaupungin menoa lähempääkin. Lisäksi ikkunaseinille on tarroitettu pienet infot siitä mitä näkymä oikein pitää sisällään.
Asiaan kuuluu tietysti paraatipaikan verkkotuolit, jotka esiintyvät käytännössä jokaisessa instagramin Blue-kuvassa. Tuolit oli tietysti varattuna meidän saapuessa, mutta ruokailun päätteeksi ehdimme mekin napata omat kuvamme tällä suositulla sijainnilla.
Vähän luulen, että keskeisestä sijainnistaan huolimatta Blue Amsterdam on pysynyt pienen joukon salaisuutena, sillä tänne ei helposti vahingossa eksy. Käynti ravintolaan on kauppakeskuksen sisältä ja kadulla ei ravintolasta voi juuri viitteitä nähdä. Lisäksi ravintolaan kuljetaan hissillä, eikä samassa kerroksessa sijaitse mitään muuta. Jännittävää!
”Every trip to Amsterdam should start at Blue!”, toteaa ravintola verkkosivuillaan ja olen todellakin samaa mieltä. Katuverkostoltaan sekavaa Amsterdamia alkaa hahmottaa paremmin, kun sitä on hetken aikaa tuijotellut korkeuksista. Aivan ihana paikka aamiaiselle, brunssille, lounaalle tai vaikka ihan vaan kahville Kalverstraatilla shoppailun lomassa.
Tänne kannattaa tulla, jos kaipaa jotain pientä spesiaalia kaupunkilomaltaan!
Blue Amsterdam
Singel 457, Amsterdam.
Ihanaa pääsiäistä kaikille! Meidän oli huomenna Akun kanssa tarkoitus lähteä Tallinnaan, mutta oltiin molemmat niin poikki, ettei kertakaikkiaan jaksettu lähteä reissaamaan. Rehellisyyden nimissä minä meistä se väsyneempi taisin olla, sillä alle viikon takainen Alankomaiden reissu taitaa edelleen hieman painaa silmäkulmissa. Vaikka ei pääsiäiseksi lähdetty Tallinnaan, muistellaan joulukuisen pyrähdyksen erinomaista aamiaisvalintaa.
Harvemmin sitä tulee Tallinnassa erikseen aamiaista kaivanneeksi, sillä usein hyvinkin runsas sellainen kuuluu hotellihuoneen hintaan. Tällä kertaa emme valinneet varaukseemme aamiaista, sillä olimme varmoja, että Tallinnasta löytyisi helposti sopiva aamiaispaikka makuumme. Vaihtoehtoja tutkiessamme varmuutemme karisi nopeasti. Internetiä selatessa vastaan tuli lähinnä kakkuja ja voileipiä tarjoilevia kahviloita, mutta ei sellaista varsinaista aamiaisravintolaa, millaista etsimme. Lopulta meitä onnisti ja silmiimme osui kriteerit täyttävä paikka, joka sijaitsi ilahduttavasti aivan kävelymatkan päässä hotellistamme Tallinnan Hiltonista.
NOP on kauniissa yli sata vuotta vanhassa puutalossa sijaitseva sympaattinen ravintola, joka on saanut nimensä sanoista Neighborhood Organic Place. Ravintola suosii pientuottajia ja tarjoaa paikallista luomuruokaa aina kuin mahdollista. Paikka on aivan ihana sekä sisältä että ulkoa ja tunnelma jouluviikolla oli suorastaan hurmaava. Ravintolan kalusteet ovat mukavasti kuluneet ja turha pönöttäminen on muutenkin riisuttu. Kesäaikaan rakennuksen sisäpihalla on terassi, jonka ikkunasta nähtynä voin kesäaikaan kuvitella olevan hyvinkin kutsuva.
Nopin aamiaislista on sopivan runsas. Listalla on perinteisempia aamiaisruokia kuten ruispuuroa, jogurttia ja pannukakkuja, mutta erikoisempiakin juttuja listalta löytyy. Minä söin avokadoruisleivän uppomunilla ja kylmäsavulohella ja oli todella hyvää. Ystäväni sen sijaan söi ruispuuroa talvimarjoilla, jotka osoittautuivat puolukaksi, mustaviinimarjaksi ja tyrniksi. Oikein hyvää kuulemma sekin. Juomavalikoima oli laaja ja kaikki tilaamamme juomat olivat hyviä. Mikään överimakea Nop ei ole, mutta emme me tulleetkaan tänne sokerikuorutteen takia.
Aamianen on Nopissa tarjolla maanantaista perjantaihin 8-12 ja viikonloppuisin 9-15. Pöytävarauksia ei viikonloppuisin oteta alle neljän hengen seurueille. Me ehdimme pelipaikalle arkipäivänä juuri hieman ennen kahtatoista ja muutama pöytä oli tyhjänä.
Nop sijaitsee hieman syrjässä, lähellä Kadriorgin puistoa, parin kilometrin päässä Tallinnan vanhastakaupungista. Tänne kyllä käveleekin, mutta ratikat ja 1 ja 3 vievät lähelle, pysäkki on L. Koidula. Kesällä Nop on kiva yhdistää vierailuun Kadriorgin puistossa.
Ravintolan yhteydessä on herkkukauppa, jossa myydään luomutuotteita, joten tyhjin käsin ei tarvitse täältä lähteä.
Suosittelen Nopia, jos kaipaa kunnon aamiaista ja lämminhenkistä tunnelmaa. Terveellistä ja hyvää ruokaa rennolla otteella.
NOP cafe and shop, J. Köleri 1, Tallinna.
Avoinna ma-pe 8-21, la-su 9-21.
Tšekkoslovakian hajottaneesta samettierosta on tänä vuonna kulunut 25 vuotta, joten mikä olisikaan sen parempi syy matkustaa Slovakiaan vuonna 2018. Slovakia on jäänyt vierailijamäärissä entisen kumppaninsa Tšekin taakse, mutta ansaitsisi saada osakseen vähintään yhtä suurta ihailua. Euroopan salainen aarre ei nauti suurten joukkojen suosiota, vaikka potentiaalia olisi. Altavastaajan asemasta huolimatta Slovakia on yksi suosikkimaistani ja voin suositella sitä varauksetta kaikille.
Helpottaakseni just sun kesälomakohteen valintaa, kokosin yhdeksän syytä matkustaa Slovakiaan vuonna 2018 ja minä tahansa muunakin vuonna!
Bratislava on sympaattinen ja trendikäs pääkaupunki, jossa monet käyvät päiväseltään naapurimaista. Bratislavassa ei juuri ole isoja nähtävyyksiä, mutta kaupungin paikallinen meininki ja kaunis vanhakaupunki hurmaavat.
Tunnetuimpia linnoja ovat Bratislavan, Bojnicen ja Oravan linnat. Myös yksi Euroopan suurimmista linnoista, Spisin linna, sijaitsee Slovakiassa. Kuvassa romantiikan aikainen Bojnicen linnan.
Bratislavassa ruoka on luonnollisesti muuta Slovakiaa kalliimpaa, mutta silti kohtuullisen hintaista.
Bratislava saattaa olla monille tuttu kohde, mutta kaupungin rajojen ulkopuolelle mentäessä tuntemattomuus alkaa.
Karpaatit on selkeästi Alppeja matalampi vuoristo. Keskikokoiset Tatravuoret tarjoavat uskomattomia patikkareittejä ja postikorttimaisia vuoristojärviä.
Vuorten lisäksi Slovakia on täynnä luolia (6000 kpl!), rotkoja ja laaksoja. Yhdeksässä kansallispuistossa riittää nähtävää pidemmäksikin aikaa, puistoista suosikkini on Slovenský raj.
Bratislavan lisäksi Slovakiassa on monia kiinnostavia kaupunkeja, joista oma suosikkini on kaunis Košice.
Slovakia on mainio roadtrip-kohde kohtalaisen pituisten välimatkojen ja hyväkuntoisten teiden vuoksi. Autoilu Slovakiassa on helppoa, kunhan pitää nopeusrajoitukset mielessä.
Juhannusviikolla vietin ystäväni Marketan kanssa rentouttavat neljä päivää Prahassa. Nuo päivät olivat heittämällä kesän kuumimmat, lämpötila huiteli helposti yli kolmenkymmenen asteen. Hikoilimme kuin pienet porsaat, mutta kuumuus oli hyvä tekosyy pysähtyä siemailemaan Aperol Spritziä tyylikkäästi jollekin Prahan lukuisista terasseista.
Ja no, siihenhän se tyylikkyys sitten loppuikin. Vaelsimme Prahan katuja päivästä toiseen lähes samoissa vaatteissa, sen voi kuvistakin huomata. Mitä turhaan vaihtamaan tuoretta asukertaa päälle, kun kymmenen minuutin kuluttua on jälleen hiestä läpimärkä. Helteen aiheuttama ryönäisyys sinetöi homman ja ajateltiin sitten samaan konkurssiin heittää homma huolella leikiksi ja laittaa mukaan ottamani selfiekeppi todelliseen tehokäyttöön.
Oi ja voi, kun olisin tiennyt miten paljon iloa voi muutaman euron teleskooppivarresta saada. Todettiin, että turisteja tässä ollaan, mitä sitä salailemaan, joten napsittiin reippaasti vain kuvia menemään. Jokaisella nähtävyydellä ja näköalalla itselaukaisin laulamaan ja mitä enemmän kepin varsi näkyi, sen parempi. Tuntui hyvältä heittää häveliäisyys romukoppaan ja olla välittämättä muiden katseista, ainakin meillä oli hauskaa. Ja niin meillä totta totisesti olikin! Iltaisin kikateltiin itsemme väsyksiin kuvia katsellen ja tietty niitä jokaiseen mahdolliseen wappiryhmään spämmäten. Sori kaverit.
Tällä viikolla löysin itseni selailemasta näitä Prahan reissukuvia. Selfieiden kohdalla hymy venyi väkisinkin korviin saakka, niin elävästi tulvi muistoja mieleeni. Valokuvat ovat ihan parhaita matkamuistoja. Miten pieniä juttuja sitä voikaan palauttaa muistiin valokuvien kautta. Ilman näitä kuvia olisin autuaasti unohtanut esimerkiksi sen, miten pettyneitä olimmekaan, kun Tsekin kruununjalokivet oli siirretty toisaalle. Ja sen, kuinka valkosuklainen Kit Kat -patukka suli helteessä reppuuni.
”Ihanaa, kun on kaveri, joka on yhtä nolo kuin itse, eikä vain käske lopettaa.”, iloitsi Julia minulle pari viikkoa sitten Barcelonassa.
Itse olisin voinut sanoa juuri nuo sanat Prahassa Marketalle.
Kiitos Marsu, olet ihana ystävä ja huikeaa matkaseuraa. Lähtisin sun kanssa reissuun koska tahansa uudestaan. ♥
P.S. Nuo viime kesän käytetyimmät reissushortsit kokivat Taiwanissa aikansa koittaneen, joten ensi kesälle hakusessa uudet luotto-soret. Ehkä ihan hyvä. Mulla on nuo niin monessa kuvassa päällä, että oikein hävettää.