Suomen suurin matkablogiyhteisö

Wieliczkan suolakaivos & Auschwitz

Edellisessä postauksessa kirjoittelin Krakovasta ja Kazimierzista, missä kävimme viime kesänä ja lupailin palata vielä kahteen vierailukohteiseemme siellä, eli Wieliczkan suolakaivokseen ja Auschwitzin keskitysleiriin. Voitaisiin aloittaa tuosta niin sanotusti positiivisemmasta paikasta, eli suolakaivoksesta, jossa olin päättänyt että haluan Krakovassa ollessani ehdottomasti käydä. Kyseessä on noin 15 kilometrin päässä Puolasta sijaitseva entinen suolakaivos, joka toimi 700 vuotta (!) vuoteen 2007 asti. Kaivos on päässyt myös Unescon maailmanperintölistalle.

Paikkaan myydään erilaisia opastettuja retkiä, mutta päätimme ottaa paikan päälle uberin, jonka olimme todenneet Puolassa toimivaksi ja erittäin edulliseksi. Suolakaivokseen järjestetään myös suomenkielisiä kierroksia ainakin Ikaalisten matkatoimiston puolesta. Hotelliltamme oli matkaa kohteeseen noin 12 kilometriä, mutta ruuhkien takia matka tuntui etenevän aika hitaasti, ja ajomatkassa meni noin puolesta tunnista 45 minuuttia.

Saavuttuamme huomasimme, että paikalla oli todella paljon turisteja ja emme mahtuneet seuraavalle englanninkieliselle kierrokselle, vaan jouduimme odottelemaan seuraavaa touria reilun tunnin. Kaivokseen ei päästetty yksittäisiä ihmisiä omatoimiselle kierrokselle vaan kaikkien tuli ostaa lippu opastetulle ryhmäkierrokselle, tämä siksi että tunneliverkosto kaivoksessa on laaja joten eksymisvaara oli olemassa. Menimme siis läheisen ravintolan terassille nautiskelemaan kylmät juomat odotellessamme. Sää oli taas helteinen mutta kohta olisi tiedossa vähän viileämpää ilmaa maanalaisella kierroksella.

Suolakaivoksen päärakennus

Odottelun jälkeen kierroksemme pääsi alkamaan ja siirryimme ryhmän ja oppaan kanssa rakennukseen, jonka uumenista lähtivät portaat kaivokseen. Alas portaita kavutaan noin 350 kappaletta, jotka kerros toisensa jälkeen tuntuivat etteivät ne pääty koskaan. 😀 Matkaa alas kaivokseen on 135 metriä. Sisällä kaivoksessa oli viileää, mutta me pärjäsimme tällä kertaa hyvin lyhythihaisella paidalla, mutta jokin pitkähihainen vaate on silti hyvä varata matkaan. Liikkuminen kaivoksessa oli tarkkaa, ja siellä liikkui peräkkäin useita ryhmiä. Opas ohjeisti aina ryhmän viimeistä sulkemaan tunnelin oven, jotta koko ryhmä oli varmasti samassa tunnelitilassa ja alkoi sitten kertoa kaivoksesta.

Liikuimme muiden ryhmien tahdissa, odottelimme että edellinen oli liikkunut eteenpäin ja lähdimme liikkeelle jos seuraava oli hengittämässä niskaan. Ilmeisesti ryhmän kasassa pitäminen oli eksymisvaaran takiakin tärkeää, ettei kukaan poikennut reitiltä ja lähtenyt toiseen tunneliin itsekseen tutustumaan. Nyt en muista paljonko tunneliverkostoa kaikenkaikkiaan oli, mutta muistaakseni puhuttiin kuitenkin kymmenistä kilometreistä.

Kulkiessamme tunnelissa näkyi sen seinämissä ja lattiassa suolakerroksia. Matkan varrella oli erilaisia suolaveistoksia, joita pysähdyimme matkan varrella katselemaan oppaan kertoessa niistä tarkemmin. Mieleen jäävimpiä paikkoja kierroksella olivat kaivoksen upea kappeli, jonka katosta roikkuivat suolasta tehdyt kristallikruunut, korkeuserot ja kaivoksessa virtaava joki. Kaivoksen kappelissa järjestettiin myös häitä! Mieleen jäi myös oppaan kertoma surullinen tarina miehistä, jotka olivat hukkuneet kaivoksen jokeen veneen kaaduttua muistaakseni joskus 50-luvulla.

Kierroksen päätteeksi olisi voinut jäädä vielä syömään maanalaiseen ravintolaan ja ostelemaan matkamuistoja, mutta päätimme lähteä takaisin maan päälle aurinkoon. Ylös kaivoksesta meidät vietiin pienillä hisseillä, joihin otettiin vain muutama ihminen kerrallaan.

Alunperin lähdimme Krakovaan siksi, että mies oli jo kauan aikaa puhunut että haluaisi päästä käymään Auschwitzin keskitysleirillä. Minua ei taas kyseinen paikka kauheasti kiinnostanut, tai oikeastaan en ollut varma halusinko sinne koska se vaikutti niin ahdistavalta. Nyt jälkikäteen olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että uskaltauduin tuonne lähtemään tai pakkohan se oikeastaan oli seuraksi lähteä. 😀 Reissun ostokokemus muuten oli hieman hmm… erikoinen. Emme saaneet enää ostettua Auschwitzin retkeä varaussivustolta, koska olimme ostamassa sitä heti seuraavalle päivälle tai paikat olivat jo täynnä. Paikalle on mahdollista mennä myös omatoimisesti, mutta sinne suositellaan osallistumaan opastetulla kierroksella, jotta kokemuksesta saa enemmän irti. Matkaakin kohteeseen Krakovan keskustasta oli, joten halusimme ostaa ns. valmiin paketin. Olimme nähneet läheisen kivijalkamatkatoimiston ikkunassa mainoksen Auschwitzin retkestä, joten menimme ostamaan matkaa sieltä.

Matkatoimistossa oli paikalla venäjää puhuva nainen, joka kuitenkin ymmärsi mitä halusimme, mutta ei ilmeisesti kovinkaan montaa sanaa puhunut englantia. Hän ojensi minulle venäjän kielelle asetetun puhelimensa ja pyysi kertomaan toisessa päässä olevalle henkilölle asiamme. 😀 Toisessa päässä oleva nainen kertoi tulevansa matkatoimistoon noin puolen tunnin kuluessa, jos voisimme sen aikaa odottaa. Odottelimme toimistossa kunnes puhelimessa ollut nuori nainen ilmaantui paikalle, ja ostotapahtuma menikin sujuvasti. Meidän piti olla seuraavana aamuna aikaisin odottamassa kyytiä majapaikkamme viereisen kadun reunassa.

Jonkin aikaa toimistosta lähtömme jälkeen nainen soitti meille takaisin ja kertoi kyytimme tulevan puolisen tuntia sovittua myöhemmin. Tarkistin häneltä vielä kadun nimen. Päätimme kuitenkin mennä paikalle odottamaan kyytiä varmuuden vuoksi alunperin sovittuna aikana senkin takia, että jos aika ja nuo ei niin helposti lausuttavat puolalaiset kadunnimet olisivat menneet jotenkin sekaisin. 😀 Kyyti tuli kuin tulikin aamulla sovittuun paikkaan, tosin puolisen tuntia sovitun ajan jälkeen mutta pääsimme matkaan.

Auschwitz sijaitsee maaseudulla reilun tunnin ajomatkan päässä Krakovasta. Matkaa kertyy noin 80 kilometriä joten paikalle kannattaa lähteä heti aikaisin aamulla. Päivä oli taas paahtavan kuuma ja ihmisiä paikan päällä todella paljon. Perillä ryhmämme koko kasvoi, ja ei muuta kun kuulokkeet päähän ja seuraamaan opasta koko maailman tunteman portin läpi tutustumaan kenties maailman kuuluisimpaan keskitysleiriin. Vaikutelma oli synkkä, ja punatiiliset rakennukset tuntuivat masentavilta kuunnellessa oppaan kertovan niiden sisällä tapahtuneista kauheuksista. Opas osasi kertoa paikasta kiinnostavasti, ja alueella itsenäisesti vierailessa siitä ei olisi saanut läheskään niin paljon irti kuin opastettuna. Ryhmän perässä pysymisessä sai olla tarkkana, sillä etenimme melko nopeasti sillä muita ryhmiä edessä ja takana meni taas useita.

Lähdössä kierrokselle

Kävimme läpi vankisellejä ja huoneita, missä suuria määriä vankeja oli joutunut majoittumaan. Mieleen jäi kun opas kertoi vangeille annetusta ravinnosta. Kun ihmisille annettiin aamulla ”kahvia”, se ei ollut oikeastaan mitään oikeaa kahvia, vaan ennemminkin jotain kahvin makuista kuumaa vettä tms. Myös keitto saattoi olla vain ruskeaa lientä, missä ei oikeasti ollut juuri mitään ravitsevaa, ja vankien täytyi jaksaa työskennellä tuon ruoan voimalla koko pitkä päivä. Jossain vaiheessa jäin vain katsomaan kenkä- ja matkalaukkukasoja, ja vahingossa erkanin ryhmästä. Miehen ja minun lisäksi meidän ryhmästä oli eksynyt joku toinenkin mies, ja yhdessä aloimme sitten etsiä ryhmäämme. Se ei ollutkaan niin helppoa koska muita ryhmiä alueella oli paljon ja emme tienneet mihin rakennukseen ryhmämme oli mennyt. Oppaan äänikin oli jo kauan sitten lakannut kuulumasta kuulokkeista. Jotenkin sattumalta sitten löysimme ryhmämme. Eniten rakennuksista vierailuista jäivät mieleeni seinille ripustetut kuvat vangituista ihmisistä.

Seuraavaksi siirryimme autokyydillä läheisen Birkenaun leiriin, mihin oli vain noin kymmenen minuutin ajomatka. Päivä oli niin kuuma, että meille tarjottiin sateenvarjot päivänvarjoiksi, olihan alue pelkkää peltoa ja parakkeja mihin aurinko suoraan porotti. Saman oppaan johdolla jatkoimme täälläkin kierrosta aloittaen tunnetun junaradan varrelta edeten parakkeihin, joissa ihmisiä pidettiin. Pääsimme vierailemaan sisällekin yhteen parakeista. Vaikka suurin osa parakeista olikin leirin vapauttamisen yhteydessä poltettu, oli niitä silti edelleen alueella paljon. Kun olimme sisällä parakissa, se tuntui olevan enemmän eläimille tarkoitettu ja oli hankalaa ja käsittämätöntä uskoa, että siellä oli pidetty suuria määriä ihmisiä pitkiä aikoja. Parakit tuntuivat ennemminkin navetoilta.

Kirja, jossa uhrien nimet

Matkalaukkuja

Kierroksen lopuksi ennen kuin lähdimme paluumatkalle Krakovaan, kävimme vielä kirjakaupassa, jossa myytiin Auschwitziin liittyvää kirjallisuutta. Ennen tuloamme kaupassa oli ollut luennoimassa leiriltä selvinnyt kirjailija, joka oli kirjoittanut kirjan selviytymistarinastaan. Olisipa ollut kiinnostavaa olla kuuntelemassa! Paluumatkalla olimme rättiväsyneitä päivästä ja meinasin vähän väliä nukahtaa tuntemattoman kanssamatkalaisen olkapäätä vasten. 😀 Kyllä matkalla taisi tullakin vähän torkuttua. Majapaikkaamme päästyämme emme pitkän ja raskaan mutta ikimuistoisen päivän päätteeksi jaksaneet enää lähteä mihinkään kauemmas, vaan kävimme syömässä ja kävelykierroksella. Vaikka Auschwitz on toki paikkana ahdistava ja surullinen, olen kiitollinen siitä että paikka tuli nähtyä ja koettua. On kuitenkin niin eri asia käydä paikan päällä kuin lukea siitä historiankirjoista. On myös jotenkin uskomatonta kun ajattelee, ettei leirin kauheuksista ole loppupeleissä kulunut niin pitkää aikaa kuin voisi luulla.

Birkenauhun tutustuminen alkoi täältä

Yksi käyntikohde missä olisin halunnut vielä Krakovan matkalla käydä, oli vuonna 2009 avattu Oskar Schindlerin tehdasmuseo. Tällä kertaa tämä kohde täytyi kuitenkin jättää pois välistä, kun aika ja energia ei vain riitä kaikkeen. Kyseessä on siis entinen emalitehdas, johon Schindler otti juutalaisia pakkotöihin pelastaen näin heidät vainoilta. Kaikkiaan hän pelasti kuolemalta 1200 juutalaista. Tästähän kertoo Steven Spielbergin ohjaama Schindlerin lista-elokuva, jota on muuten kuvattu Kazimierzissa missä majoituimme. Jos siis joskus Krakovaan tulee palattua niin täällä haluan käydä.

Millaisia ajatuksia sulla herää paikasta tai oletko käynyt paikan päällä?

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin keskiviikko, elokuu 12, 2020 at 23:26

    Kuten aiempaan postaukseen kirjoitinkin, Krakovan piti olla meidän tämän kevään matkakohde. Liput Auschwitziin ja Wieliczkan suolakaivoksen olivat jo ostettuina, museoiden omilta lipuilta liput opaskierroksineen saa kätevästi. Schindlerin museoon emme saaneet lippuja, jostain syystä varaussivu näytti, että liput olisivat usean kuukauden ajan loppuunmyydyt. Olin suoraan yhteydessä museoon, mutta asiakaspalvelu ei ollut kummoista ja suunnitelmaksi jäi käydä paikan päällä lippuja kyselemässä. Koronan iskettyä matka tietenkin peruuntui. Sekä Auschwitzin että suolakaivoksen lippujen rahat palautettiin nopeasti tilille, ilman että asiasta tarvitsi edes mitään kysellä.

    • Reply Lentoonlähdössä by hannamarielina torstai, elokuu 13, 2020 at 20:37

      Kiitos kommentista 🙂 Kiva että palauttivat rahat ilman että tarvitsee itsellä alkaa erikseen kyselemään.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 15:03

    Krakowassa emme ole käyneet mutta mielessä on ollut erityisesti Auschwitzin vuoksi. Mutta kiitos tuosta Shindlerin vinkistä. Pitää laittaa muistiin, koska sekin olisi samalla kiva nähdä.

    • Reply Lentoonlähdössä by hannamarielina maanantai, elokuu 17, 2020 at 18:04

      Kyllä, sopii hyvin samaan teemaan!

  • Reply Reissu-Jani sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 18:43

    Olen kahdesti käynyt näissä kohteissa. Viimeksi pari vuotta sitten – tällöin se Auschwitz oli kuin ”huvipuisto” isoine turistilaumoineen ja markkinapaikkoineen. Toki sitten Birkenaussa sai kävellä rauhassa – sen verran iso alue on kyseessä. ensimmäinen kerta jäi paremmin mieleen, koska oli lokakuinen päivä ja tällöin paikalla ei ollut paljoakaan väkeä. Lehdet putosivat puista kaduille ja kylmä tuuli puhalsi pohjoisesta. Tunnelma oli synkkä ja kylmä — ja paluumatkalla Krakovaan ei paljoa puhuttu paikallisessa bussissa vaan istuttiin ihan hiljaa. Onneksi seuraavana päivänä mentiin suolakaivoksille, ja oli huomattavasti positiivisempi kokemus.

    • Reply Lentoonlähdössä by hannamarielina sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 19:09

      Kiitos kommentista! Varmasti tuo säätila vaikutti tunnelmaan – meidän käyntimme aikana sää oli lämmin ja helteinen ja turisteja paljon, varmasti koleampi ja harmaampi sää jättäisi hieman eri fiiliksen.

  • Reply Sini matkakuumeessa tiistai, elokuu 18, 2020 at 16:24

    Kävin tuolla viime kesänä ja kyllä jälkeenpäin oli masentunut olo. Itsekin piti mennä Schindlerin tehtaaseen, mutta en ollut varannut lippuja etukäteen. Seuraava vapaa aika sinne olisi ollut viiden päivän päästä. 🙁

    • Reply Lentoonlähdössä by hannamarielina tiistai, elokuu 18, 2020 at 18:13

      Juu, kyllä tuo paikka kauan pyöri mielessä käynnin jälkeen. Onpas sitten ollut kyllä suosittu myös tuo tehdasmuseo!

  • Reply Terhi tiistai, elokuu 18, 2020 at 22:43

    Ostimme molempiin paikkoihin opastetut matkat, olivat vain jotakin parin kympin pintaan. Tosin tästä on tietysti jo vuosia aikaa. Suolakaivoksilla pääsi heti jonojen ohi, eli kannattava sijoitus.
    Birkenau ja Auschwitz olivat masentavia paikkoja, mutta olen sitä mieltä, että ihmiset tarvitsevat aika ajoin muistutuksen tapahtuneista julmuuksista etteivät pääsisi unohtamaan niitä.

    • Reply Lentoonlähdössä by hannamarielina keskiviikko, elokuu 19, 2020 at 15:28

      Näinpä, masentavia paikkoja olivat mutta kuten meidänkin opas lopuksi totesi, on tärkeää että ihmiset saavat kuulla tapahtuneesta ja ettei sitä unohdeta.

  • Reply Maapalloilija keskiviikko, elokuu 19, 2020 at 07:23

    Näihin kohteisiin aion itsekin matkustaa, joten kiitoksia hyödyllisestä ja mielenkiintoisesta postauksesta! 🙂

    • Reply Lentoonlähdössä by hannamarielina keskiviikko, elokuu 19, 2020 at 15:25

      Kiva että tästä oli apua! 🙂

  • Reply Ne Tammelat torstai, elokuu 20, 2020 at 14:26

    Kävimme pari vuotta sitten Krakowassa, jossa paikallinen ystävämme kierrätti meitä kaupungilla. Silloin matkaohjelmaamme ei valitettavasti mahdunut vierailu noissa kohteissa, mutta ne kiinnostavat tosi paljon ja oli kiva lukea niistä tarkemmin.

    • Reply Lentoonlähdössä by hannamarielina torstai, elokuu 20, 2020 at 16:47

      Kiva kuulla että aihe kiinnosti 🙂

  • Reply elamanmakuisiamatkoja lauantai, elokuu 22, 2020 at 11:52

    Kiitos, mukava kuulla lisää kokemuksista suolakaivoksella ja Auschwitzistä. Krakova toivelistalla, joten noissa olisi mielenkiintoista käydä. Olen aikoinaan käynyt Mauthausenin keskitysleirillä ja ahdistavan tunteen siellä muistaa vielä monien vuosienkin jälkeen.

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning sunnuntai, elokuu 23, 2020 at 10:33

    Auschwitzissä tuli käytyä viime syksynä. Olihan se aika tunteita herättävä paikka, joka palaa edelleen välillä mieleen. Se on just kaikkein mykistävintä, että tuosta ei ole niin kauaa edes aikaa, ja että se kaikki hirveys oli sivistyneen länsimaan tekosia.

  • Leave a Reply