Suomen suurin matkablogiyhteisö

Tämän hetken kuulumisia sekä muistoja Roomasta

Blogissa on elelty jo jonkin aikaa hiljaiseloa. Jotenkin viime aikoina näin pimeänä vuodenaikana ei ole vain yksinkertaisesti ollut inspiraatiota kirjoittaa, tähän on vaikuttanut varmastikin lisäksi epävarmat ajat koronaan ja työtilanteeseen liittyen. Viime aikojen matkustaminen on itselläni rajoittunut muuttoapureissuun toiselle paikkakunnalle jonkin aikaa sitten, ja ns. oikealla matkalla on tullut viimeksi käytyä kesällä, kun kävimme Kuusamossa perheen kanssa Karhunkierroksella. Nyt kuitenkin innostuin kirjoittelemaan pitkästä aikaa, joten ajattelin että palataan aikaan ennen koronaa ja muistellaan viime vuoden reissua Roomaan.

Italiassa on itselläni tullut aiemmin matkusteltua Riminin alueella, jossa majoituimme Riccionessa ja kävimme samalla myös Venetsiassa sekä San Marinossa. Sittemmin on tullut käytyä myös Ischialla, josta samalla myös Caprilla ja Napolissa sekä pari kertaa Roomassa. Tuoreimmassa muistissa on viimeksi mainittu, sillä kävimme Roomassa mieheni kanssa viime vuoden syyskuussa. Ennen joulua tuli luettua Italian ja reissujen kaipuuseen Ella Kannisen Minun Italiani -kirja. Kirjan ulkoasu on kaunis, siinä on ihania kuvia ja se on mielenkiintoinen kokonaisuus kirjoittajan monipuolisia, omakohtaisia kokemuksia maasta. Kirjassa käsitellään myös koronakriisiä erityisesti Italian näkökulmasta, missä tilanne oli todella paha ennen kuin Suomessa vielä kunnolla osattiin odottaa epidemian nopeaa laajentumista myös tänne. Ella myös avaa kirjassa syitä, miksi tilanne oli juuri Italiassa niin paha, mitä oli mielenkiintoista lukea. Haaveilen tulevaisuudessa reissuista esimerkiksi Gardajärven, Amalfin rannikon tai vaikkapa uudemman Italian kohteen Calabrian maisemiin.

Mutta palataanpa siihen viime vuotiseen Rooman reissuun. Olen käynyt Roomassa kerran aiemmin äidin kanssa, ja pohtiessamme matkakohdetta syksylle miehen kanssa päädyimme Roomaan sillä hän ei ollut siellä tai muutenkaan Italiassa aiemmin käynyt, joten niin sitten lennähdimme kaupunkiin syyskuussa 2019. Olin valinnut majoituksen aikalailla kuvien ja keskeisen sijainnin perusteella, ja majapaikkana toimi La Maison D´art Spagna. Hotellia etsiessä kiinnitin huomiota varaussivuston ihanaan kesäiseen, aurinkoiseen hotellihuoneen parvekkeelta otettuun kuvaan, joten näin itseni siemailemassa cappuccinoa tai ehkäpä viinilasillista tuolla parvekkeella tyylikkäänä ihailemassa ikuisen kaupungin maisemia. No jokainen voi arvailla, vastasiko todellisuus tuota kuvaa. 😀 Huoneessa oli kyllä parveke, mutta näkymä avautui rähjäiselle sisäpihalle. Muuten huone ja hotelli osuivatkin kyllä täysin nappiin! Sijainti oli loistava lähellä metroasemaa ja keskeisiä nähtävyyksiä, kuten Espanjalaisia portaita, Pantheonia ja Villa Borghesen puistoa. Roomassahan on kirkkoja lähes joka nurkalla, ja majapaikkaamme vastapäätäkin oli todella kaunis kirkko, jonka kävimme katsastamassa.

Etsiessämme majapaikkaamme kävelimme siitä pari kertaa ohi, sillä hotellin nimeä ei ollut juurikaan nähtävillä rakennuksessa.  Lopulta huomasimme kuitenkin hotellin nimen löytyvän sisäänkäynnin kupeesta. Tai oikeastaan kyseessä ei ollut varsinainen hotelli, vaan rakennus jonka yhdessä (tai kahdessa?) kerroksessa majapaikkamme toimi. Talossa oli myös jonkun toisen majoitusliikkeen tilat. Huone itsessään oli viihtyisä ja sisustuksessa oli käytetty kauniita materiaaleja, erityisesti kylppäri oli kiva. Yhtenä reissupäivänä testasimme myös hotellin aamiaisen, mikä oli yllättävän hyvä ja monipuolinen italialaiseksi, sillä se sisälsi muutakin kuin leivoksia ja croissantteja. Aamiaista oli mahdollista nauttia myös ulkona parvekkeella, mistä oli onneksi kivemmat näkymät kuin huoneemme sisäpihan parvekkeelta. 😀 Lähes kaikki vieraat olivatkin valinneet mahdollisuuden nauttia aamupalaa ulkosalla.

Ensimmäisenä päivänä lähdimme kävelemään ja etsiskelemään sopivaa ruokapaikkaa ja tulimme vahingossa löytäneeksi Pantheonin, joka olikin itselläni jäänyt viime Rooman reissulla näkemättä. Menimme sisälle istumaan penkeille ihailemaan jykevän ikivanhan rakennuksen harrasta tunnelmaa. Viimeksi Roomassa vieraillessani Fontana di Trevin suihkulähde oli pettymyksekseni remontissa, joten se piti luonnollisesti nähdä. Suihkulähde sijaitsi sekin lähellä majapaikkaamme, ja kävimmekin ihailemassa sitä iltavalaistuksessa melkein joka ilta. Nähtävyyden ympärillä kuhisi joka kerta todella paljon turisteja ja erinäisten tavaroiden myyjiä, joten jos suihkulähdettä haluaisi ihailla rauhassa, kannattaisi paikalle mennä varmastikin hyvin aikaisin aamulla. Iltavalaistuksessaan tuo suihkulähde on kuitenkin ehdottomasti nähtävä, ainakin itse olisin voinut tuijotella sitä tuntikausia.

Colosseumiin emme tällä kertaa lähteneet, sillä olin käynyt siellä jo aiemmin ja jonot olivat valtaisat, kun saavuimme paikalle. Ihailimme nähtävyyttä kauempaa ja kävelimme lähistöllä. Päivä oli myös ihan järkyttävän lämmin, ja olisi ollut lähestulkoon tuskallista jäädä tuntikausiksi jonottamaan auringon porottaessa suoraan niskaan. Tietysti jos olisimme menneet paikalle aikaisin aamulla, ei olisi välttämättä tarvinnut jonottaa niin kauan ja vielä ei olisi niin kuumakaan. Toinen vaihtoehto välttää jonottaminen olisi ostaa opastettu kierros, millä viimeksi Colosseumissa kävimme. Lähellä hotelliamme sijaitsi myös kaunis Villa Borghesen puisto, jossa käveleskellen vietimme yhden päivän. Vehreään puistoon puiden suojaan olikin ihana paeta kaupungin kuumuutta. Puisto on ympärysmitaltaan noin kuusi kilometriä, ja sieltä löytyy muun muassa Galleria Borghesen museo, eläintarha ja tekojärvi, missä pystyi myös melomaan kanootilla.

Yhtenä päivänä päätimme lähteä käymään Trasteveren kaupunginosassa, sillä paikka kuulosti mielenkiintoiselta ja mukavan erilaiselta osalta Roomaa, ja olin niin monesta paikasta kuullut että siellä kannattaisi käydä. Otimme siis tällä kertaa mukavuuden haluisina taksin ja lähdimme Trastevereen viettämään iltaa. Ajomatkaa majapaikastamme kertyi ehkä noin 15 minuuttia. Kaupunginosa osoittautui boheemiksi, rosoiseksi ja hieman rappioromanttiseksi ja siellä oli paljon ravintoloita. Tietty rosoisuus teki paikasta iltavalaistuksessa kauniin ja sopivan tunnelmallisen. Kävelimme ympäriinsä katsellen erilaisia putiikkeja ja kävimme Santa Maria di Trasteveren kirkossa. Kävelyn jälkeen istahdimme pienen kuppilan terassille, joka näytti olevan paikallisten suosiossa ja ihmettelimme siinä roomalaista elämänmenoa. Ilta alkoi hämärtyä  ja Trastevereen näytti virtaavan koko ajan lisää porukkaa viettämään iltaa. Jonot melkein joka ravintoloihin alkoivat olla pitkiä, joten asetuimme yhden ravintolan jonon jatkoksi ja söimme siellä illallista. Odotukset olivat melko korkealla, koska ravintola oli saanut hyvät arvostelut ja paikka näytti olevan todella suosittu, ja ylipäätään Trasteveren ravintoloita oli kehuttu paljon. Valitettavasti ruoka jäi tällä kertaa ihan ok-tasolle, liekö henkilökunnan kiireellä sitten osuutta asiaan. Mutta viini ja tunnelma olivat kuitenkin kohdillaan.

Tämä postaus jääkin sitten tämän vuoden viimeiseksi. Vuosi on ollut kyllä erilaisempi, kuin olisi ikinä alkuvuonna osannut odottaa. Paljon on silti mukaviakin ja ikimuistoisia asioita tapahtunut. Tänä vuonna esimerkiksi aloitin esimerkiksi tämän blogiharrastuksen ja löysin kirjat ja lukemisharrastukseni uudestaan, kun meillä alkoivat töissä huhtikuussa lomautukset ja yhtäkkiä olikin yllin kyllin aikaa tehdä omia juttuja. Kotosalla on tullut myös tehtyä kotitreenejä ja seurattua uusia Netflix-sarjoja ja erittäin paljon on tullut liikuttua ulkona ja luonnossa kohta kaksivuotiaan mäyräkoiraherramme kanssa. Reissattua tuli kotimaassa ainakin Kuopiossa, Posiolla ja Kuusamossa. Teimme myös kotona pientä pintaremonttia. Ensi vuodelle onkin pitkästä aikaa tiedossa eräs kotimaan reissu, jota odotan innolla. Siitä sitten juttua myöhemmin (ja toivottavasti myös jossain kohtaa jopa jostain kauempaa)! Toivotan kaikille hyvää ja parempaa uutta vuotta 2021! <3

Caffe Freddolla Villa Borghesen puistossa

Budapest: iltaristeily Tonavalla & lentokonemuseo

Budapest lienee varmasti yksi suosituimmista kaupunkilomakohteista. Mekin käväisimme siellä kaupunkilomalla pari vuotta sitten. Hotelliksi valikoitui Radisson Blu Beke, joka sijaitsee kauniissa, vanhassa rakennuksessa kaupungin keskustassa. Hotellin parhaita puolia olivatkin erinomainen sijainti ja aamiainen. Hotellissa uusittiin tuolloin huoneita, mutta meille sattui tuolloin vielä remonttia kaipaava huone. Huoneessa itsessään ei sinänsä ollut mitään vikaa, vaikka se aika vahvasti 90-lukua huokuikin.

Parina ensimmäisenä päivänä kiertelimme kaupungin keskustassa ja ihailimme sen arkkitehtuuria. Kävelimme Széchenyin ketjusiltaa pitkin Tonavan toiselle puolelle ja ajoimme vanhalla puukorisella köysiratahissillä ylös Linnavuorelle, mistä avautuu kauniit näkymät yli Budapestin. Maisemat ovat hienot jo hissimatkalla. Hissi on rakennettu jo alun perin vuonna 1870, mutta sen tuhouduttua toisessa maailmansodassa se rakennettiin uudelleen vuonna 1986. Hissin ympäristössä voi tutustua sen historiaan.

Kengät Tonavan rannalla on muistomerkki juutalaisille. Muistomerkki kuvaa fasistien ampumien juutalaisten kenkiä, jotka riisuttiin ennen pudotusta Tonavaan.

Olimme nähneet mainoksia kaupungissa tehtävistä Tonavan risteilyistä, ja yhtenä päivänä päätimme osallistua iltaristeilylle. Saimme kätevästi ostettua liput risteilylle hotellimme vastaanotosta. Valittavana oli erilaisia paketteja, kuten illallisristeily aterioineen tai wine & cruise- paketti, johon kuului lasillinen kuohuviiniä ja pääsylippu risteilylle. Valitsimme jälkimmäisen ja päätimme käydä myöhemmin jossain syömässä.

Illalla meidän tuli ensin siirtyä kokoontumispaikalle, josta sitten lähdimme ryhmämme kanssa ryhmän vetäjän johdolla kohti laivaa. Laiva näytti tulevan täpötäyteen. Saimme käteemme lasilliset kuohuvaa ja siirryimme aluksen kannelle ihailemaan kaupunkia Tonavalta käsin iltavalaistuksessa. Kuulostaa aika romanttiselta eikö. ;D Risteily oli ikimuistoinen. Rakennukset näyttivät iltavalaistuksessa upeilta ja ihan erilaisilta kuin päivällä. Etenkin Budapestin Parlamenttitalo oli edukseen iltavalaistuksessa. Purtemme lipui pitkin jokea, siemailimme viiniä ja nautimme maisemista. Kannella oli aika paljon ihmisiä, ja joku amerikkalainen mies alkoi jutella meille. Voin kyllä ehdottomasti suositella nimenomaan iltaristeilyä Budapestissa, kokemus oli todella ikimuistoinen. Ai että, päättyisipä jo tämä korona-aika ja päästäisiin taas nauttimaan tällaisista kokemuksista.

Yhtenä päivänä päätimme vierailla Terror Házá Múzeum -museossa, joka toimii entisessä salaisen poliisin päämajassa. Terrorin talossa pääsee tutustumaan fasismin ja kommunismin rikoksiin. Museon kellarikerroksesta voi käydä katselemassa sellejä ja kidutushuoneita, ja paikka olikin kyllä todella hyytävä. Museo oli ilmeisen suosittu, sillä jo aamulla saapuessamme paikalle sen aukeamisen aikaan oli kadulla jo odottelemassa pitkäksi jonoksi asti muitakin innokkaita kävijöitä. Ihmisiä päästettiin sisälle aina tietty määrä. Paikalle kannattaa siis suunnata heti aamusta, mielellään jo hieman ennen avaamisaikaa. Museosta löytyy katseltavaa useasta kerroksesta ja siellä oli esillä myös panssarivaunu. Mikäli aihepiiri kiinnostaa, suosittelen museossa käyntiä, oli ihan mielenkiintoinen paikka.

Budapest on tunnettu kylpylöistään, ja alun perin olin suunnitellut että mekin sellaisessa kävimme, mutta valitettavasti aika vain loppui kesken emmekä tällä reissulla kerenneet niihin tutustua. Etenkin Széchenyin kylpylässä olisi ollut kiva päästä käymään, mutta ehkä joskus toisella kertaa sitten.

Viimeisenä päivänä sitten oli aika lähteä kotimatkalle ja istuimme taksissa matkalla kohti Budapestin lentokenttää. Olin jo saapuessamme kaupunkiin muutama päivä sitten iskenyt silmäni Budapestin lentoaseman vieressä sijaitsevaan ilmailumuseoon, Aeroparkiin, missä on näytillä vanhoja lentokoneita. Kysyin kuljettajalta vielä tuosta museosta. ”Haluatteko mennä sinne?”, hän kysyi. Emme olleet ihan vielä kentällä. Katsoimme miehen kanssa kelloa ja arvelimme, että ehtisimme kyllä käydä museossa. Itseäni kiinnostaa kovasti kaikki mahdolliset ilmailumuseot, joten vastasimme kuskille että haluamme käydä siellä ja hän käänsi kurssin kohti lentokonemuseota. Olin riemuissani. Pääsisin kuin kirsikkana kakun päälle vielä ihastelemaan vanhoja lentokoneita!

Museolle saavuttaessa ystävällinen henkilökunta otti laukkumme säilöön vastaanottoon, niin laukkua ei tarvinnut raahata museoalueella. Paikanpäällä ilmeni, että museo koostui käytöstä poistuneista Malev-lentoyhtiön koneista. Varsinaista sisänäyttelyä ei museolla ollut, vaan kyseessä oli ulkoilmamuseo. Käynnin jälkeen täytyikin hieman ottaa hieman lisää selvää Malevista. Kyseessä oli unkarilainen lentoyhtiö, joka lopetti toimintansa vuonna 2012 ajauduttuaan pahoihin velkoihin. Malev perustettiin vuonna 1946, eli kyseessä oli pitkään toiminut yhtiö. Yhtiöllä oli lentoja myös Helsinkiin. Pääsimme tutustumaan lähes kaikkien koneiden sisätiloihin ja kulkemaan niissä vapaasti, mikä oli mahtavaa. Erääseen isompaan koneeseen astuessamme huomasimme, että sen ohjaamossa oli vanhempi mieshenkilö, joka istui kapteenin paikalla. Juttelimme hänen kanssaan ja hän otti meistä kuvia koneen ohjaamossa. Voisin lyödä vaikka vetoa, että hän oli kyseisen yhtiön entinen kapteeni fiilistelemässä entistä työpaikkaansa. 😀 Ainakin itselleni tuli jotenkin tällainen tunne, sillä mies oli kuin ilmetty lentokapteeni. Ei kuitenkaan tullut kysyttyä asiasta. Suosittelen kaikille ilmailuhistoriasta kiinnostuneille vierailua täällä, mikäli sattuu olemaan ylimääräistä aikaa esimerkiksi ennen oman lennon lähtöä. Joskus parhaat jutut vain tapahtuvat extempore, niin kuin tämä museokäynti.

Pariisia ja muita matkahaaveita

Aloin katselemaan Netflixin uutuutta, jo hieman mm. ennalta-arvattavuutensa vuoksi negatiivisiakin arvioita kerännyttä, mutta kuitenkin suosituksi noussutta Emily in Paris -sarjaa. Vaikka sarja toki onkin aika ennalta arvattava ja sisältää paljon Ranskaan liittyviä kliseitä ja vaaleanpunaista hömppää, on se mielestäni ihan piristävä ja tervetullut tähän ajankohtaan koronan keskelle, alkaneeseen pimeään syksyyn ja edessä häämöttävään pitkään ja pimeään talveen. Sarjassa amerikkalainen tyttö muuttaa Pariisiin työskentelemään markkinoinnin parissa, ja luvassa on tietysti uusia ihmissuhteita, romantiikkaa, muotia ja samppanjaa. Ohjelmaa katsellessa saa ihan mukavan nojatuolimatkan Pariisiin ja niinhän siinä kävi, että sarjan Pariisi-maisemia katsellessa aloin kaivata kyseiseen kaupunkiin ja muutenkin reissuun. Olisipa ihanaa päästä sinne katselemaan uusinta muotia näyteikkunoista, ihailemaan kauniita rakennuksia, kävelemään hämärtyvässä illassa ja poikkeamaan viinilasilliselle tai nähdä iltaisin säkenöivä Eiffel-torni, niin kuin sarjassa.

Kävimme Pariisissa tyttöjen reissulla äitini ja siskoni kanssa muutama vuosi sitten, itseasiassa vuonna 2017. Kiersimme silloin suurimman osan must see -nähtävyyksistä. Kävimme katsastamassa Eiffel-tornin, Louvren, jossa olisi hyvin vierähtänyt toinenkin päivä, Sacre Coeurin sekä Versaillesin linnan. Kävimme myös kiertoajelulla. Muistan hyvin, kun lähdimme aamupäivästä Eiffel-tornille, sää oli kaunis ja lämmin ja torni tuli näkyviin, ja jäimme ottamaan kuvia sen eteen. Vaikka kyseessä on niin perusnähtävyys Pariisissa oli tuo hetki silti ikimuistoinen! Kaikki ei silti kuitenkaan sujunut niiiin helposti. Kun saavuimme Pariisiin lentokentälle, kauhistelimme kivääri kainalossa päivystäviä poliiseja (tai sotilaita?). Yritimme ostaa junalippuja kentän automaatista, ja vaikka olimme perehtyneet kentän junayhteyteen jo etukäteen, se osoittautui yllättäen jostain syystä aika hankalaksi. Yritimme pyytää apua takanamme jonottavilta lipun ostajilta, mutta kukaan ei oikein osannut neuvoa meitä. Ehkä he olivat itsekin turisteja. Lipunmyyntipisteisiin taas oli loputtoman pitkät jonot. Lopulta luovutimme ja niin päätimme lopulta ottaa sitten taksin lentokentältä hotellille.

Hotellimme osoittautui hyväksi valinnaksi ja muistelen sitä edelleen lämmöllä. Olin varatessa luottanut hyviin arvioihin hotellista ja se kannatti! Hotellimme oli nimeltään Hotel De la Porte Dorée, eli suomeksi kultainen ovi. 😉 Tuosta minulle jäi konkreettinen muisto, sillä mustassa olkalaukussani on edelleen muistona sipaus kultaista maalia, peräisin hotellin porraskaiteista, joita juuri maalattiin käyntimme aikana. 😀 Hotelli oli ihana. Huone oli viihtyisä ja siellä oli mukava sänky ja kaunis ranskalainen parveke. Aamiainen oli tarjolla hotellin pohjakerroksessa. Kyseessä ei ollut mikään runsain aamiaisvalikoima, mutta ihan riittävä kuitenkin. Hotellissa oli muuten varmaan pienin hissi, mihin olen koskaan törmännyt, sinne mahtui ehkä yksi ihminen matkalaukun kanssa. 😀 Hotelli sijaitsi palvelujen äärellä, ja metroasemalle oli vain muutaman minuutin kävelymatka. Lähistöllä sijaitsi myös paljon kauppoja ja ravintoloita. Jos lähtisin Pariisiin uudelleen, harkitsisin hyvin vahvasti tuota samaa hotellia. Suositus siis Kultaiselle Ovelle!

Jos nyt lähtisin uudelleen Pariisiin, luulen, että nähtävyyksien sijaan keskittyisin enemmän nyt vain nautiskelemaan kaupungista. Kävelisin Seinen varrella, nautiskelin ravintoloista ja kahviloista ja kävisin pariisilaisissa muotitaloissa (ainakin ikkunashoppailemassa) ja haluaisin nähdä sen Eiffel-tornin iltavalaistuksessa. Toki etenkin Louvressa ja Versaillesissa riittäisi kokonsa puolesta toisellekin kerralle nähtävää, joten ehkä niissä voisin poiketa uudelleenkin.

Jos nyt voisin lähteä matkalle, Pariisin lisäksi oman listani kärkipäässä olisivat esimerkiksi Praha, Berliini, Lissabon. Haluaisin joskus käydä uudestaan myös Venetsiassa, sillä se on mielestäni tarunhohtoisin kaupunki ikinä. Myös pienempi Slovenian Ljubljana kiinnostaa. Pienemmissä kaupungeissa tykkään siitä, että kaupunki on suht nopeasti ”haltuun otettavissa”, julkisilla ei tarvitse juurikaan liikkua (en ihan kauheasti ole metrolla kulkemisen ystävä) ja suurin osa paikoista on nähtävissä ihan apostolin kyydillä, eikä aina ulos lähdettäessä tarvitse liikkua Google Maps ojossa. Kaukaisemmista kohteista haaveilen esimerkiksi pääseväni joskus esimerkiksi Kuubaan. Jos unohdetaan hetkeksi ulkomaan kohteet, niin kotimaassakin olisi mukava nyt syksyllä lähteä mökkilomalle tai rentoutumaan johonkin kylpylään. Vinkeistä ei ainakaan tule pulaa, niin paljon on ollut nyt juttua niin blogeissa kuin mediassa erilaisista kotimaan kohteista.

Mistä kohteista olette haaveilleet viime aikoina?

Päiväreissu Bosnia-Hertsegovinan Mostariin

Kirjoittelin tuossa aiemmin Dubrovnikin reissusta, missä olin äitini ja siskoni kanssa toissa vuonna. Koska olimme viikon reissulla, päätimme tehdä päiväreissun joko Bosnia-Hertzegovinan Mostariin tai Monte Negroon. Näitä matkoja myikin useampi yritys rantakadulla lähellä majoituspaikkaamme. Erään paikan myyjä suositteli meille Bosnian Mostaria, koska Monte Negroon johtavat tiet olivat kuulemma niin ruuhkaisia ja saisimme odotella tietulleissa pitkiä aikoja. No, myöhemmin osoittautui että saimme kyllä odotella tulleissa myös matkalla Mostariin, mutta ei nyt mitenkään ihan mahdottoman kauan. Ostimme sitten matkan Mostariin seuraavalle aamulle. Meidän tulisi olla odottamassa sovitussa paikassa aamulla klo 7 majapaikkamme läheisyydessä.

Aamulla sitten aikaisin olimme odottamassa tuota kyytiä tien varressa. Ohitsemme körötteli useampiakin busseja, mutta kellon ollessa jo paljonkin yli seitsemän ei meidän kyytiämme näyttänyt kuuluvan. Lopulta sitten meitä lähestyi Mostarin kyltillä varustettu bussi, jonka arvelimme olevan meidän, mutta se ei pysähtynytkään vaan paineli ohitsemme. Olimme jo melko varmoja, että olemme jääneet kyydistä, mutta sitten kohdallemme karautti henkilöauto, jonka mieskuljettaja huikkasi meille olemmeko menossa Mostariin. Hyppäsimme kyytiin ja herra ajoi meidät ohitsemme ajaneen, pysähtyneen bussin vierelle. Meille ei selvinnyt, kuka tämä pelastajamies oli ja mistä hän tuli, mutta pääasia että pääsimme oikeaan bussiin ja kohti Bosnia-Hertzegovinaa. 😀

Ennen Mostarin kaupunkia pysähdyimme Kravicen vesiputouksella. Vesiputoukselle päästäkseen täytyi kävellä noin 10-15 minuutin matka alaspäin viettäviä portaita. Tällä luonnonnähtävyydellä oli yllättävän paljon turisteja ja useampi bussi kuskasi porukkaa paikan päälle. Päästyämme alas kävimme siskoni kanssa uimassa tuon turkoosin vesiputouksen syleilyssä, ja paikka oli kyllä todella kaunis, oikea luonnon spa.

 

Vietimme paikan päällä putouksilla aikaa noin pari tuntia, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti Mostaria. Mostarissa meillä toimi oppaana paikallinen nuori mies, joka osoittautui hyväksi oppaaksi. Hän osasi kertoa mielenkiintoisesti paikallisesta elämästä, opiskelusta ja historiasta. Historia olikin se mikä jäi kaupungista päällimmäisenä mieleen. Bosnian sota käytiin vuosina 1992-1995  ja se sai alkunsa Jugoslavian hajoamisesta. Sodan tuntu on edelleen kaupungissa vahvasti läsnä, vaikka sen päättymisestä on aikaa 25 vuotta. Kaupunkia ei ole ihan kauheasti jälleen rakennettu, ja siellä täällä taloissa näkyy edelleen luodinrekiä muistuttamassa sodasta. Kaupungissa oli todella kuuma, ja kuumuutta vielä tehosti sen sijainti laaksossa vuorten keskellä.

Mostarin symboli ja tunnetuin nähtävyys on Neretva-joen ylittävä Stari Most -silta. Silta tuhoutui sodassa täysin, mutta on sen jälkeen rakennettu uudestaan juuri samanlaiseksi kuin alkuperäinen versio. Paikallisilla nuorilla miehillä on tapana hyppiä sillalta jokeen, ja meidänkin käyntimme aikana muutama hurjapää hyppäsi alas tuolta sillalta. Vuosittain kaupungissa järjestetään myös siltahyppykilpailu. Kierroksemme kaupungin keskustassa päättyi ruokailuun paikallisessa ravintolassa. Söimme ulkona ja vierailusta jäi mieleen se, kun lapset kävivät kerjäämässä rahaa pöydistämme. Ravintolan pitäjä ei mitenkään puuttunut kerjäämiseen, tiedä sitten olivatko lapset kenties hänen omiaan ja muuten tuttuja, mutta hieman surullinen ja ristiriitainen tunne jäi paikasta joka tapauksessa. Ainakin meille tarjoiltu ruoka oli jopa vähän mautonta, vaikutti siltä ettei mausteita tai suolaa ollut juuri käytetty. Mutta ehkä kyse oli vain tuon ravintolan ruoista.

Ajaessamme Mostarista takaisin kohti Dubrovnikia tien varrella näkyi paljon pienempiä ja isompia hautausmaita ja sortuneita taloja jälleen  muistuttamassa sota-ajasta. Olimme takaisin majapaikassamme vasta illalla, olimme olleet reissussa koko päivän ja melko väsyneitä. Vaikka näimmekin matkalla hienoja paikkoja, jäi Mostarista ehkä hieman surumielinen tunne. Reissu Monte Negroon olisi varmaankin ollut tyystin erilainen. Etenkin vesiputoukset ja Neretva-joen ympäristö ja maisemat jäivät toki mieleen kauneudellaan. Dubrovnikin vastapainoksi Mostar sopi kuitenkin hyvin.