Suomen suurin matkablogiyhteisö

Budapest: iltaristeily Tonavalla & lentokonemuseo

Budapest lienee varmasti yksi suosituimmista kaupunkilomakohteista. Mekin käväisimme siellä kaupunkilomalla pari vuotta sitten. Hotelliksi valikoitui Radisson Blu Beke, joka sijaitsee kauniissa, vanhassa rakennuksessa kaupungin keskustassa. Hotellin parhaita puolia olivatkin erinomainen sijainti ja aamiainen. Hotellissa uusittiin tuolloin huoneita, mutta meille sattui tuolloin vielä remonttia kaipaava huone. Huoneessa itsessään ei sinänsä ollut mitään vikaa, vaikka se aika vahvasti 90-lukua huokuikin.

Parina ensimmäisenä päivänä kiertelimme kaupungin keskustassa ja ihailimme sen arkkitehtuuria. Kävelimme Széchenyin ketjusiltaa pitkin Tonavan toiselle puolelle ja ajoimme vanhalla puukorisella köysiratahissillä ylös Linnavuorelle, mistä avautuu kauniit näkymät yli Budapestin. Maisemat ovat hienot jo hissimatkalla. Hissi on rakennettu jo alun perin vuonna 1870, mutta sen tuhouduttua toisessa maailmansodassa se rakennettiin uudelleen vuonna 1986. Hissin ympäristössä voi tutustua sen historiaan.

Kengät Tonavan rannalla on muistomerkki juutalaisille. Muistomerkki kuvaa fasistien ampumien juutalaisten kenkiä, jotka riisuttiin ennen pudotusta Tonavaan.

Olimme nähneet mainoksia kaupungissa tehtävistä Tonavan risteilyistä, ja yhtenä päivänä päätimme osallistua iltaristeilylle. Saimme kätevästi ostettua liput risteilylle hotellimme vastaanotosta. Valittavana oli erilaisia paketteja, kuten illallisristeily aterioineen tai wine & cruise- paketti, johon kuului lasillinen kuohuviiniä ja pääsylippu risteilylle. Valitsimme jälkimmäisen ja päätimme käydä myöhemmin jossain syömässä.

Illalla meidän tuli ensin siirtyä kokoontumispaikalle, josta sitten lähdimme ryhmämme kanssa ryhmän vetäjän johdolla kohti laivaa. Laiva näytti tulevan täpötäyteen. Saimme käteemme lasilliset kuohuvaa ja siirryimme aluksen kannelle ihailemaan kaupunkia Tonavalta käsin iltavalaistuksessa. Kuulostaa aika romanttiselta eikö. ;D Risteily oli ikimuistoinen. Rakennukset näyttivät iltavalaistuksessa upeilta ja ihan erilaisilta kuin päivällä. Etenkin Budapestin Parlamenttitalo oli edukseen iltavalaistuksessa. Purtemme lipui pitkin jokea, siemailimme viiniä ja nautimme maisemista. Kannella oli aika paljon ihmisiä, ja joku amerikkalainen mies alkoi jutella meille. Voin kyllä ehdottomasti suositella nimenomaan iltaristeilyä Budapestissa, kokemus oli todella ikimuistoinen. Ai että, päättyisipä jo tämä korona-aika ja päästäisiin taas nauttimaan tällaisista kokemuksista.

Yhtenä päivänä päätimme vierailla Terror Házá Múzeum -museossa, joka toimii entisessä salaisen poliisin päämajassa. Terrorin talossa pääsee tutustumaan fasismin ja kommunismin rikoksiin. Museon kellarikerroksesta voi käydä katselemassa sellejä ja kidutushuoneita, ja paikka olikin kyllä todella hyytävä. Museo oli ilmeisen suosittu, sillä jo aamulla saapuessamme paikalle sen aukeamisen aikaan oli kadulla jo odottelemassa pitkäksi jonoksi asti muitakin innokkaita kävijöitä. Ihmisiä päästettiin sisälle aina tietty määrä. Paikalle kannattaa siis suunnata heti aamusta, mielellään jo hieman ennen avaamisaikaa. Museosta löytyy katseltavaa useasta kerroksesta ja siellä oli esillä myös panssarivaunu. Mikäli aihepiiri kiinnostaa, suosittelen museossa käyntiä, oli ihan mielenkiintoinen paikka.

Budapest on tunnettu kylpylöistään, ja alun perin olin suunnitellut että mekin sellaisessa kävimme, mutta valitettavasti aika vain loppui kesken emmekä tällä reissulla kerenneet niihin tutustua. Etenkin Széchenyin kylpylässä olisi ollut kiva päästä käymään, mutta ehkä joskus toisella kertaa sitten.

Viimeisenä päivänä sitten oli aika lähteä kotimatkalle ja istuimme taksissa matkalla kohti Budapestin lentokenttää. Olin jo saapuessamme kaupunkiin muutama päivä sitten iskenyt silmäni Budapestin lentoaseman vieressä sijaitsevaan ilmailumuseoon, Aeroparkiin, missä on näytillä vanhoja lentokoneita. Kysyin kuljettajalta vielä tuosta museosta. ”Haluatteko mennä sinne?”, hän kysyi. Emme olleet ihan vielä kentällä. Katsoimme miehen kanssa kelloa ja arvelimme, että ehtisimme kyllä käydä museossa. Itseäni kiinnostaa kovasti kaikki mahdolliset ilmailumuseot, joten vastasimme kuskille että haluamme käydä siellä ja hän käänsi kurssin kohti lentokonemuseota. Olin riemuissani. Pääsisin kuin kirsikkana kakun päälle vielä ihastelemaan vanhoja lentokoneita!

Museolle saavuttaessa ystävällinen henkilökunta otti laukkumme säilöön vastaanottoon, niin laukkua ei tarvinnut raahata museoalueella. Paikanpäällä ilmeni, että museo koostui käytöstä poistuneista Malev-lentoyhtiön koneista. Varsinaista sisänäyttelyä ei museolla ollut, vaan kyseessä oli ulkoilmamuseo. Käynnin jälkeen täytyikin hieman ottaa hieman lisää selvää Malevista. Kyseessä oli unkarilainen lentoyhtiö, joka lopetti toimintansa vuonna 2012 ajauduttuaan pahoihin velkoihin. Malev perustettiin vuonna 1946, eli kyseessä oli pitkään toiminut yhtiö. Yhtiöllä oli lentoja myös Helsinkiin. Pääsimme tutustumaan lähes kaikkien koneiden sisätiloihin ja kulkemaan niissä vapaasti, mikä oli mahtavaa. Erääseen isompaan koneeseen astuessamme huomasimme, että sen ohjaamossa oli vanhempi mieshenkilö, joka istui kapteenin paikalla. Juttelimme hänen kanssaan ja hän otti meistä kuvia koneen ohjaamossa. Voisin lyödä vaikka vetoa, että hän oli kyseisen yhtiön entinen kapteeni fiilistelemässä entistä työpaikkaansa. 😀 Ainakin itselleni tuli jotenkin tällainen tunne, sillä mies oli kuin ilmetty lentokapteeni. Ei kuitenkaan tullut kysyttyä asiasta. Suosittelen kaikille ilmailuhistoriasta kiinnostuneille vierailua täällä, mikäli sattuu olemaan ylimääräistä aikaa esimerkiksi ennen oman lennon lähtöä. Joskus parhaat jutut vain tapahtuvat extempore, niin kuin tämä museokäynti.

Pariisia ja muita matkahaaveita

Aloin katselemaan Netflixin uutuutta, jo hieman mm. ennalta-arvattavuutensa vuoksi negatiivisiakin arvioita kerännyttä, mutta kuitenkin suosituksi noussutta Emily in Paris -sarjaa. Vaikka sarja toki onkin aika ennalta arvattava ja sisältää paljon Ranskaan liittyviä kliseitä ja vaaleanpunaista hömppää, on se mielestäni ihan piristävä ja tervetullut tähän ajankohtaan koronan keskelle, alkaneeseen pimeään syksyyn ja edessä häämöttävään pitkään ja pimeään talveen. Sarjassa amerikkalainen tyttö muuttaa Pariisiin työskentelemään markkinoinnin parissa, ja luvassa on tietysti uusia ihmissuhteita, romantiikkaa, muotia ja samppanjaa. Ohjelmaa katsellessa saa ihan mukavan nojatuolimatkan Pariisiin ja niinhän siinä kävi, että sarjan Pariisi-maisemia katsellessa aloin kaivata kyseiseen kaupunkiin ja muutenkin reissuun. Olisipa ihanaa päästä sinne katselemaan uusinta muotia näyteikkunoista, ihailemaan kauniita rakennuksia, kävelemään hämärtyvässä illassa ja poikkeamaan viinilasilliselle tai nähdä iltaisin säkenöivä Eiffel-torni, niin kuin sarjassa.

Kävimme Pariisissa tyttöjen reissulla äitini ja siskoni kanssa muutama vuosi sitten, itseasiassa vuonna 2017. Kiersimme silloin suurimman osan must see -nähtävyyksistä. Kävimme katsastamassa Eiffel-tornin, Louvren, jossa olisi hyvin vierähtänyt toinenkin päivä, Sacre Coeurin sekä Versaillesin linnan. Kävimme myös kiertoajelulla. Muistan hyvin, kun lähdimme aamupäivästä Eiffel-tornille, sää oli kaunis ja lämmin ja torni tuli näkyviin, ja jäimme ottamaan kuvia sen eteen. Vaikka kyseessä on niin perusnähtävyys Pariisissa oli tuo hetki silti ikimuistoinen! Kaikki ei silti kuitenkaan sujunut niiiin helposti. Kun saavuimme Pariisiin lentokentälle, kauhistelimme kivääri kainalossa päivystäviä poliiseja (tai sotilaita?). Yritimme ostaa junalippuja kentän automaatista, ja vaikka olimme perehtyneet kentän junayhteyteen jo etukäteen, se osoittautui yllättäen jostain syystä aika hankalaksi. Yritimme pyytää apua takanamme jonottavilta lipun ostajilta, mutta kukaan ei oikein osannut neuvoa meitä. Ehkä he olivat itsekin turisteja. Lipunmyyntipisteisiin taas oli loputtoman pitkät jonot. Lopulta luovutimme ja niin päätimme lopulta ottaa sitten taksin lentokentältä hotellille.

Hotellimme osoittautui hyväksi valinnaksi ja muistelen sitä edelleen lämmöllä. Olin varatessa luottanut hyviin arvioihin hotellista ja se kannatti! Hotellimme oli nimeltään Hotel De la Porte Dorée, eli suomeksi kultainen ovi. 😉 Tuosta minulle jäi konkreettinen muisto, sillä mustassa olkalaukussani on edelleen muistona sipaus kultaista maalia, peräisin hotellin porraskaiteista, joita juuri maalattiin käyntimme aikana. 😀 Hotelli oli ihana. Huone oli viihtyisä ja siellä oli mukava sänky ja kaunis ranskalainen parveke. Aamiainen oli tarjolla hotellin pohjakerroksessa. Kyseessä ei ollut mikään runsain aamiaisvalikoima, mutta ihan riittävä kuitenkin. Hotellissa oli muuten varmaan pienin hissi, mihin olen koskaan törmännyt, sinne mahtui ehkä yksi ihminen matkalaukun kanssa. 😀 Hotelli sijaitsi palvelujen äärellä, ja metroasemalle oli vain muutaman minuutin kävelymatka. Lähistöllä sijaitsi myös paljon kauppoja ja ravintoloita. Jos lähtisin Pariisiin uudelleen, harkitsisin hyvin vahvasti tuota samaa hotellia. Suositus siis Kultaiselle Ovelle!

Jos nyt lähtisin uudelleen Pariisiin, luulen, että nähtävyyksien sijaan keskittyisin enemmän nyt vain nautiskelemaan kaupungista. Kävelisin Seinen varrella, nautiskelin ravintoloista ja kahviloista ja kävisin pariisilaisissa muotitaloissa (ainakin ikkunashoppailemassa) ja haluaisin nähdä sen Eiffel-tornin iltavalaistuksessa. Toki etenkin Louvressa ja Versaillesissa riittäisi kokonsa puolesta toisellekin kerralle nähtävää, joten ehkä niissä voisin poiketa uudelleenkin.

Jos nyt voisin lähteä matkalle, Pariisin lisäksi oman listani kärkipäässä olisivat esimerkiksi Praha, Berliini, Lissabon. Haluaisin joskus käydä uudestaan myös Venetsiassa, sillä se on mielestäni tarunhohtoisin kaupunki ikinä. Myös pienempi Slovenian Ljubljana kiinnostaa. Pienemmissä kaupungeissa tykkään siitä, että kaupunki on suht nopeasti ”haltuun otettavissa”, julkisilla ei tarvitse juurikaan liikkua (en ihan kauheasti ole metrolla kulkemisen ystävä) ja suurin osa paikoista on nähtävissä ihan apostolin kyydillä, eikä aina ulos lähdettäessä tarvitse liikkua Google Maps ojossa. Kaukaisemmista kohteista haaveilen esimerkiksi pääseväni joskus esimerkiksi Kuubaan. Jos unohdetaan hetkeksi ulkomaan kohteet, niin kotimaassakin olisi mukava nyt syksyllä lähteä mökkilomalle tai rentoutumaan johonkin kylpylään. Vinkeistä ei ainakaan tule pulaa, niin paljon on ollut nyt juttua niin blogeissa kuin mediassa erilaisista kotimaan kohteista.

Mistä kohteista olette haaveilleet viime aikoina?

Päiväreissu Bosnia-Hertsegovinan Mostariin

Kirjoittelin tuossa aiemmin Dubrovnikin reissusta, missä olin äitini ja siskoni kanssa toissa vuonna. Koska olimme viikon reissulla, päätimme tehdä päiväreissun joko Bosnia-Hertzegovinan Mostariin tai Monte Negroon. Näitä matkoja myikin useampi yritys rantakadulla lähellä majoituspaikkaamme. Erään paikan myyjä suositteli meille Bosnian Mostaria, koska Monte Negroon johtavat tiet olivat kuulemma niin ruuhkaisia ja saisimme odotella tietulleissa pitkiä aikoja. No, myöhemmin osoittautui että saimme kyllä odotella tulleissa myös matkalla Mostariin, mutta ei nyt mitenkään ihan mahdottoman kauan. Ostimme sitten matkan Mostariin seuraavalle aamulle. Meidän tulisi olla odottamassa sovitussa paikassa aamulla klo 7 majapaikkamme läheisyydessä.

Aamulla sitten aikaisin olimme odottamassa tuota kyytiä tien varressa. Ohitsemme körötteli useampiakin busseja, mutta kellon ollessa jo paljonkin yli seitsemän ei meidän kyytiämme näyttänyt kuuluvan. Lopulta sitten meitä lähestyi Mostarin kyltillä varustettu bussi, jonka arvelimme olevan meidän, mutta se ei pysähtynytkään vaan paineli ohitsemme. Olimme jo melko varmoja, että olemme jääneet kyydistä, mutta sitten kohdallemme karautti henkilöauto, jonka mieskuljettaja huikkasi meille olemmeko menossa Mostariin. Hyppäsimme kyytiin ja herra ajoi meidät ohitsemme ajaneen, pysähtyneen bussin vierelle. Meille ei selvinnyt, kuka tämä pelastajamies oli ja mistä hän tuli, mutta pääasia että pääsimme oikeaan bussiin ja kohti Bosnia-Hertzegovinaa. 😀

Ennen Mostarin kaupunkia pysähdyimme Kravicen vesiputouksella. Vesiputoukselle päästäkseen täytyi kävellä noin 10-15 minuutin matka alaspäin viettäviä portaita. Tällä luonnonnähtävyydellä oli yllättävän paljon turisteja ja useampi bussi kuskasi porukkaa paikan päälle. Päästyämme alas kävimme siskoni kanssa uimassa tuon turkoosin vesiputouksen syleilyssä, ja paikka oli kyllä todella kaunis, oikea luonnon spa.

 

Vietimme paikan päällä putouksilla aikaa noin pari tuntia, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti Mostaria. Mostarissa meillä toimi oppaana paikallinen nuori mies, joka osoittautui hyväksi oppaaksi. Hän osasi kertoa mielenkiintoisesti paikallisesta elämästä, opiskelusta ja historiasta. Historia olikin se mikä jäi kaupungista päällimmäisenä mieleen. Bosnian sota käytiin vuosina 1992-1995  ja se sai alkunsa Jugoslavian hajoamisesta. Sodan tuntu on edelleen kaupungissa vahvasti läsnä, vaikka sen päättymisestä on aikaa 25 vuotta. Kaupunkia ei ole ihan kauheasti jälleen rakennettu, ja siellä täällä taloissa näkyy edelleen luodinrekiä muistuttamassa sodasta. Kaupungissa oli todella kuuma, ja kuumuutta vielä tehosti sen sijainti laaksossa vuorten keskellä.

Mostarin symboli ja tunnetuin nähtävyys on Neretva-joen ylittävä Stari Most -silta. Silta tuhoutui sodassa täysin, mutta on sen jälkeen rakennettu uudestaan juuri samanlaiseksi kuin alkuperäinen versio. Paikallisilla nuorilla miehillä on tapana hyppiä sillalta jokeen, ja meidänkin käyntimme aikana muutama hurjapää hyppäsi alas tuolta sillalta. Vuosittain kaupungissa järjestetään myös siltahyppykilpailu. Kierroksemme kaupungin keskustassa päättyi ruokailuun paikallisessa ravintolassa. Söimme ulkona ja vierailusta jäi mieleen se, kun lapset kävivät kerjäämässä rahaa pöydistämme. Ravintolan pitäjä ei mitenkään puuttunut kerjäämiseen, tiedä sitten olivatko lapset kenties hänen omiaan ja muuten tuttuja, mutta hieman surullinen ja ristiriitainen tunne jäi paikasta joka tapauksessa. Ainakin meille tarjoiltu ruoka oli jopa vähän mautonta, vaikutti siltä ettei mausteita tai suolaa ollut juuri käytetty. Mutta ehkä kyse oli vain tuon ravintolan ruoista.

Ajaessamme Mostarista takaisin kohti Dubrovnikia tien varrella näkyi paljon pienempiä ja isompia hautausmaita ja sortuneita taloja jälleen  muistuttamassa sota-ajasta. Olimme takaisin majapaikassamme vasta illalla, olimme olleet reissussa koko päivän ja melko väsyneitä. Vaikka näimmekin matkalla hienoja paikkoja, jäi Mostarista ehkä hieman surumielinen tunne. Reissu Monte Negroon olisi varmaankin ollut tyystin erilainen. Etenkin vesiputoukset ja Neretva-joen ympäristö ja maisemat jäivät toki mieleen kauneudellaan. Dubrovnikin vastapainoksi Mostar sopi kuitenkin hyvin.

Dubrovnik & Lokrumin saari

Nyt syksyn sateiden koittaessa on ihanaa katsella aurinkoisia kesäkuvia ja muistella vaikkapa Kroatiaa ja Bosnia-Hertzegovinaa, mihin teimme viikon pituisen reissun äitini ja siskoni kanssa pari vuotta sitten kesällä. Lensimme siis Oulusta Helsingin kautta Dubrovnikiin Finnairilla, majoituksen olimme varanneet Bookingin kautta. Jo lentokoneesta lähestyessämme Dubrovnikia maisemat olivat upeat Adrianmeren siintäessä turkoosina, ehkä kauneimmat maisemat lentokoneesta tähän mennessä. Majoituspaikkamme emäntä Paulina oli meitä vastassa lentokentällä ja hän osoittautui todella sydämmelliseksi henkilöksi, joka otti meidät todella lämpimästi vastaan. Lähdimme Paulinan kyydissä kohti majapaikkaamme Dubrovnikissa ja olivathan nuo maisemat lentokentältä kaupunkiin postikorttimaisen kauniit.

Majoituksemme sijaitsi korkealla rinteessä lähellä Dubrovnikin rantakatua. Emäntämme asui itsekin perheineen majoituspaikan yhteydessä sijaitsevassa asunnossa. Huoneen parvekkeelta avautuivat kauniit maisemat merelle, mutta varatessamme emme olleet tajunneet kuinka korkealla majoitus itseasiassa oli, ja joka kerta kun lähdimme alas rantakadulle ja sieltä esimerkiksi Vanhaan kaupunkiin, täytyi meidän kolmenkymmenen asteen helteessä kiivetä nuo noin 300 porrasta ylös! Eli voi sanoa että hiki tuli ja porrastreenikin tuli tehtyä siinä samalla. 😀 Aamupalaa ei majoitukseemme kuulunut vaan kävimme aamiaisella milloin missäkin rantakadun ravintoloista ja joinain päivinä ostimme huoneen jääkaappiin aamupalatarpeet.

Rantakadulla jääkaffella

Vanhan kaupungin tunnelmaa

Olimme kaupungissa elokuun alussa, jolloin se kuhisi turisteja, ja etenkin Vanha Kaupunki oli ihan tupaten täynnä matkailijoita. Vanhassa kaupungissa kivimuurien keskellä oli päivällä tukahduttavan kuuma, joten jos mahdollista niin siellä kannattaa vierailla aikaisin aamulla tai myöhemmin illalla, kun valot syttyvät ja on ihanan tunnelmallista, eikä enää läheskään niin kuuma. Eräänä päivänä päätimme lähteä Vanhan Kaupungin satamasta lähtevällä laivalla käymään Lokrumin saarella. Liput laivaan saa ostettua satamasta ja matka saarelle kestää tovin, muistaakseni ehkä noin puolisen tuntia. Saarelle seilaava pienehkö paatti oli tuohon aikaan ihan täpötäynnä turisteja ja pelastusliivejä tulikin vähän katseltua sillä silmällä.

Päästyämme perille Lokrum osoittautui aivan ihanaksi paikaksi! Saari on kaunis, rauhallinen luontokohde lähellä vilkasta kaupunkia. Tänne siis pääsee erinomaisen hyvin pakoon Vanhan Kaupungin katujen tungosta ja turistipaljoutta rentoutumaan ja rauhoittumaan luonnon ääreen. Paikka sopii hyvin myös piknikin nauttimiseen ja siellä näkyi paljon auringonpalvojia. Sieltä löytyi myös muutamia kahviloita ja baareja. Parasta Lokrumissa olivat sen tarjoamat kauniit maisemat, luonnon rauha sekä erikoinen, pyöreänmallinen kallioiden keskelle muodostunut uimapaikka (tälle on varmaan olemassa jokin ihan oma nimikin? :D). Saarella asusteli myös erilaisia eläimiä, kuten kaneja ja riikinkukkoja, jotka eivät tuntuneet pelkäävän ihmisiä. Kuvassa esiintyvän suloisen kanin olisin halunnut ottaa matkalaukussani mukaan Suomeen! 😀

Vanhan kaupungin portti

Aamaisella rantakadun ravintolassa

Vanhan kaupungin portilla

Siis voiko olla suloisempaa? Tämä pieni söpöläinen kyyhötti polun vieressä pensaikon alla.

Maisemat Lokrumin saarelta

Uimapaikka kallioiden keskellä

Tiivistettynä Dubrovnikista voisi sanoa, että hyviä puolia olivat kauniit maisemat, luonto ja todella hyvä ruoka (ainakin meille sattui hyvät ravintolat), mutta miinuksena asiakaspalvelun tylyys ja epäkohteliaisuus, minkä en muista mistään muusta maasta niin selkästi nousseen esiin kuin nyt Kroatiassa. Etenkin kaupoissa myyjät olivat epäkohteliaita, eivät tervehtineet tai katsoneet silmiin tai saattoivat vain vastata todella tylysti. Ravintoloissa sen sijaan palvelu oli ihan hyvää, mutta tuo kauppojen myyjien epäkohteliaisuus jäi kyllä mieleen, ja tämä oli ihan niin kauppakeskuksessa kuin ruokakaupassa. Hiekkarantoja ei kaupungissa kauheasti ole. Lähellä meidän majoitustamme rantakadun varrella oli hyvä hiekkaranta, Sunset Beach Dubrovnik, missä vietimme aikaa. Rantakadun varrelta löytyi myös monia hyviä ravintoloita. Muuten rannat olivat enimmäkseen kalliorantoja.

Me vietimme Dubrovnikissa viikon, mutta kaupunkiin riittää mielestäni oikein hyvin esimerkiksi 3-5 vuorokauden reissu. Tosin me teimme päiväreissun Dubrovnikista Bosnia-Hertzegovinan Mostariin, josta lisää myöhemmin. Jos siis viikon kaupungissa viettää, niin voi hyvin lähteä Mostarin lisäksi käymään esimerkiksi Monte Negrossa tai vuokrata auton. Muuten itse Dubrovnikin katselemiseen riittää mielestäni hyvin tuo muutama vuorokausi.

Oletko vieraillut Dubrovnikissa? Mitä tykkäsit?