Suomen suurin matkablogiyhteisö

Hae blogista

Browsing Tag

loma

Joogamatkalla Montenegron Herceg Novissa

Joogamatkalle Adrianmeren rannalle? No mutta miksi ei! Otin opintovapaastani kaiken irti ja tein alkuvuodesta useamman ulkomaanreissun. Nyt ei tarvinnut välittää koulun loma-ajoista eikä ottaa kalliiksi tulevia virkavapaapäiviä. Olin jo pidempään ollut kiinnostunut Montenegrosta, ja tammikuussa huomasin lehdessä ilmoituksen sinne järjestettävästä joogamatkasta, tarkemmin sanottuna Herceg Novissa. Mietin muutaman päivän ja varasin matkan. Tilausmatkat Oy/Matka-Moilasen matka sisälsi myös päiväretken Dubrovnikiin, josta kirjoitan 27.5. oman postauksensa. Valitsin puolihoidon ja eri hotellivaihtoehdoista parhaiten varustellun hotellin Hunguest Sun Resort Hotelin. Seitsemän yön reissu joogapaketilla, lentokenttäkuljetuksilla, opaspalveluilla ja puolihoidolla (aamiaisen ja illalliset) kustansi yksin matkustavalle noin 1000 euroa. Olin aiemmin Kreetalla toisen firman joogamatkalla ja tykkäsin kovasti. Tilausmatkojen Hyvinvointimatkalla joogattiin yhteensä kymmenen kertaa 75 minuuttia, aamuin illoin, ja muuten oli vapaata aikaa.

Joogaviikko

La 4.5.

Sadepäivä. Norwegianin lento Helsinki-Vantaalta saapui Kroatian sateiseen Dubrovnikiin alkuiltapäivästä. Sade jatkui Montenegron puolella. Herceg Novin kaupunkiin ja hotelliin saavuttuamme meillä oli vapaa-aikaa ennen matkanjärjestäjän tervetulotilaisuutta. Olin saanut flunssan jo Suomessa, joten järkeilin, että voin yhtä hyvin tehdä pienen kävelyn sateessa. Kävin kahvilla ja vanhassakaupungissa asti, rantabulevardia ja pääkohteita sai valokuvata rauhassa ilman muiden turistien näkymistä kuvissa, koska suurin osa ihmisistä oli sisätiloissa. Matkanjärjestäjän tilaisuudessa saimme perustiedot Montenegrosta sekä esittelyn viikon aikana järjestettävistä retkistä. Olin sopinut jo aiemmin, että lähden blogiyhteistyönä perjantaina Bosniaan. Matkapäivinä joogaa ei ollut.

Su 5.5.

Aurinkoa ja tihkusadetta. Ensimmäinen joogapäivä. Aamulla klo 7.30 aloitimme kymmenen tunnin joogataipaleemme Joogaolon Paula Kermanin kanssa. Sisätilasta hotellin alueelta oli ihana tuijotella merta ja vehreitä vuoria ikkunalasien läpi. Aamun harjoitus oli aina hieman voimakkaampi ja energisoivampi ja sisälsi lattialiikkeiden lisäksi seisomasarjan asanoita. Iltajooga oli aina klo 18.15 ja se oli aamua rauhallisempi.

Ma 6.5.

Kymmenen joogatunnin aikana teemat ja kehon vaikutusalueet vaihtelivat joka kerta. Seisoma-asanoita vietiin hiljalleen eteenpäin. Paulan ohjaama jooga oli minulle sopivan rauhallista ja pureutui perusteiden hyvään hallintaan, joogamatkalaisethan tulevat tunneille hyvin erilaisilla kokemustaustoilla. Minua, itsekin joogaohjaajaa, ärsyttää suunnattomasti, jos joogaa markkinoidaan akrobaattisilla asennoilla ja vähillä vaatteilla ja laihoilla malleilla. Itse en osaa seisoa päälläni enkä haluakaan, ja joogassa on tärkeämpää se, miltä tuntuu kuin se, miltä asana näyttää. Illalla minulle puhkesi nuha ja huomasin, että seuraavat päivät on otettava aika rauhassa.

Ti 7.5.

Aurinkoinen ja lämmin päivä. Jätin väliin molemmat joogat, jotta jaksaisin Dubrovnikin retken. Rakastan joogaa ja harmitti vietävästi jättää tunteja väliin, mutta jo sunnuntain ja maanantain tunneilla olin tosi tukkoinen ja yskän pidättely vei paljon energiaa. Illalla kahdeksan tunnin retkipäivän päätteeksi nousi kuume.

Ke 8.5.

Tihkusateinen päivä. Kuumetta jälleen ja silmät niin turvoksissa, että aivan kuin olisin itkenyt kuukauden putkeen. Jätin aamun joogan väliin ja otin päivän tavoitteeksi jaksaa mennä illan joogaan. Lepäsin. Otti voimille raahustaa joku puoli kilometriä apteekkiin ja supermarkettiin, jotka sijaitsivat rantabulevardia yhteen suuntaan, ja lounaalle minulle suositeltuun kahvilaan, joka oli rantaa pitkin juuri toiseen suuntaan pari sataa metriä. Lepo kuitenkin kannatti. Sairaalaan ja lääkäriin en ole onneksi koskaan ulkomailla joutunut. Illalla pääsimme ekaa kertaa viikon aikana ulos joogaamaan tavallisen sisäsalimme eteen, rantabulevardin viereen. Ihanaa! Aurinko paistoi lämpimästi suurimman osan ajasta, ja lopputunnista vedimme vilttiä päälle. Ohi kulkeviin ihmisiin ja elämän ääniin tottui hyvin nopeasti, ihan kuten New Yorkin keskustassa joogatessakin.

To 9.5.

Sadepäivä. Ei joogaa. Kävin omatoimisesti noin tunnin matkan päässä Montenegron Kotorissa ja ihastelin Kotorinlahtea, tästä kirjoitan myöhemmin oman juttunsa. Illalla hotellin relax-hierontaan, joka kesti 50 min ja maksoi 30 e. Onneksi olin jo melko terve.

Pe 10.5.

Aurinkoinen ja lämmin päivä. Aamulla oli ehkäpä jo vähän haikeuden tuntua ilmassa, koska harjoitus oli viimeinen aamutunti. Illalla joogasimme yläterassilla ennen auringonlaskua. Paula-opettajasta välittyi hyvin lempeä asenne joogaan ja elämään ja jokainen harjoitus oli aina tarkkaan mietitty. Asanoiden vaikutuksen lisäksi saimme paljon taustoitusta joogafilosofiaan ymmärrettävässä muodossa. Eräs joogamatkalainen joogasi elämänsä ensimmäiset kerrat vasta tällä matkalla ja hänkin pysyi kärryillä oikein hyvin. Illalla ennen viikon viimeistä harjoitusta otettiin viikon viimeiset valokuvat lehtijuttua varten ja joogasimme hotellin yläterassilla, josta oli seisoma-asennoissa taas ihanat maisemat merelle. Tällä viimeisellä tunnilla saimme harjoituksen aikana valita lainaksi Hidasta elämään yhden joogakortin ja ottaa sen mantran osaksi harjoitusta. Kortti valikoitui sattumalta.

Minä nostin korttipinosta ”Minä riitän”-kortin, jossa oli kolibrin kuva. En pysty kertomaan, kuinka tärkeältä ja osuvalta tuntui saada juuri tuo mantra, koska tunnen itseni usein riittämättömäksi. Rakastan kolibreja.

La 11.5.

Lämmin päivä. Seuramatkalla ja varsinkin yhteisen harrastuksen myötä joogaporukka tuntuu kotoisalta ja lämminhenkiseltä, väistämätön hyvästijättö haikealta. Perjantai-iltana söimme ”omalla” porukallamme noin 18 henkeä yhteisen illallisen hotellilla. Muuten: Myös joogista elämäntapaa ja kasvisruokavaliota noudattavalle puolihoidon ruoista löytyi ihan hyviä vaihtoehtoja. Kotimatka alkoi heti aamulla 8.30 Kroatian Dubrovnikin kautta. Kotona olin illalla noin 12 tuntia myöhemmin. Joogata voin vaikka joka päivä omassa arjessani, mutta Montenegroon ja Kroatiaan on ehdottomasti palattava joskus uudestaan. Myös Bosniassa käynti onnistui lyhyiden välimatkojen ansiosta. Ja joogaryhmämme elää edelleen muistoissa, valokuvissa ja artikkeleissa, jooga jää toivottavasti jollain tapaa jokaisen elämään. Lue myös Kuopion Kaupunkilehden juttu joogamatkastamme tästä.

Herceg Novin tärpit

Herceg Novin pikkukaupungin tärppeihin kuuluvat mielestäni 7 kilometrin rantabulevardi, meri ja vuoret sekä vanhakaupunki. Vanhassakaupungissa kannattaa nousta Kanli Kulan linnoitukseen ja ihastella kaupunkia ja merta alapuolella. Jos menet linnoitukseen pian sateen jälkeen, kannattaa portaissa olla varovainen – minä heitin pyllylleni yhdessä kohtaa! Toinen hyvä nähtävyyspaikka on hautausmaan ylätasanne. Kaupungissa ja viereisessä Igalon kylässä on paljon edullisia kauneushoitoloita. Syöminen, paikalliset yllättävän hyvät viinit ja oluet, kahvittelu ja ostokset ovat edullisia. Esimerkiksi mustekalalla värjättyä mustaa risottoa kannattaa maistaa. Pääkadulta saa ostettua jopa Guessin ja Tom Tailorin vaatteita. Kissoja vilistää joka puolella, yksin tai pienissä laumoissa. Maisemat ovat kuin vastarannalla toisella puolella Adrianmerta Italiassa, mutta hintataso on edullisempi, ja näin toukokuussa turisteja on hyvin kohtuullisesti. Reissu herätti mielenkiinnon Euroopan ja Balkanin alueen pieniin maihin laajemminkin. Ehkä jo ensi vuonna takaisin?

Onko Montenegro sinulle ennalta tuttu?

Uusimmista blogipostauksistani (aina maanantaisin) pysyt parhaiten ajan tasalla tykkäämällä Facebook-sivustani.

Instagram-sivultani voit seurailla tarinoita 🙂

 

Etelä-Saksassa autolomalla: Esimakua Baden-Württenbergistä

Varasimme syyslomalle viiden vuorokauden reissun Etelä-Saksaan Baden-Württembergin osavaltioon. Saksa ei ole paska maa, niin kuin Seppo Räty aikanaan totesi, vaan minulle ja miehelleni mieluinen maa ja tuttu työharjoitteluiden ja opiskeluvaihtojen ajalta, osaamme myös kieltä. Myös ensimmäinen yhteinen reissumme oli aikoinaan Saksan Müncheniin autoa ostamaan, ja sen jälkeen meille on tullut kahdeksan vuotta ja suunnilleen saman verran yhteisiä matkoja plakkariin. Lennot olivat Helsinki-Vantaalta Stuttgartiin ja takaisin. Mies halusi nähdä DTM:n rata-autosarjan kauden päätöskilpailut Hockenheimringillä, ja koska minä olen lähes aina valmis lähtemään reissuun, myönnyin matkaseuraksi. Minä sain vaikuttaa majapaikkoihin ja muihin reissukohteisiin.

Lentokentältä nappasimme vuokra-Fordin reissun alkuajaksi ja suuntasimme Metzingenin OutletCityyn shoppailemaan. Saavuimme Heidelbergiin perjantai-iltana ja ruuhkassa lähes tuplasimme arvioidun ajoajan Stuttgartista Heidelbergiin. Heidelbergin  vanhakaupunki on ollut ehdolla Unescon maailmanperintölistalle, joten minulle oli selkeä valinta viettää viikonvaihde kisapäivien lauantain ja sunnuntain ympärillä Heidelbergissä. Heidelberg on ilman ruuhkaa puolen tunnin ajomatkan päässä Hockenheimista. Autot eivät ole koskaan olleet lähellä sydäntäni, mutta rakkaiden puolesta voi seisoa vaikka koko päivän sateessa festareilla tai puoli päivää autokisoissa. Sää Saksassa on ollut viime päivinä ihanan kesäinen ja hieman poikkeuksellinenkin, päivisin 25-26 astetta. Tarkempaa juttua tulossa lähipäivinä. Tässä nopea päivitys täyden ja pitkän päivän illalta, kun olimme liikkeellä 12 tuntia autokisoissa ja Heidelbergissä, pieni lepo huoneessa ja lyhyt salitreeni hotellilla ennen nukkumaanmenoa.

Voit seurailla blogia myös Facebookissa @lentavajoogamatto ja Instagramissa @lentavajoogamattoblogi.

 

Englanninmaikkojen ensipuraisu Isoon Omenaan, part three: Nähtävyyksiä ja vaihtoehtoisia nähtävyyksiä

Osa 1/4 täällä, osa 2/4 täällä

Vaihtoehtoiset nähtävyydet

1. Metro

Kuten yllä olevan kuvan teksti kertoo, ihmiset matkustavat maassa olevassa kolossa. Tämä on paitsi nopein tapa mennä alhaalta ylös tai ylhäältä alas Manhattanilla tai muissa piirikunnissa, myös kahviloihin verrattava aitiopaikka tarkkailla ihmisiä, eri asuinalueita, käyttäytymissääntöjä ja todeta, ettei taaskaan osannut varata siirtymiin tarpeeksi aikaa. Siis Keski-Suomessa olisi tässä ajassa mennyt jo kolmen, neljän kunnan läpi!

 

2. Lasten ilo Central Parkissa

Kun ei ole kiire juuri sillä hetkellä ja ehtii kunnolla imeä ilmapiiriä ja muiden kiireettömyyttä itseensä. Ei kyllä minun lapsuudessa ollut sitä paitsi noin suuria saippuakuplia, 90-luvun lama-aikana.

3. Hassut nimet ja mielleyhtymät

Halpaa huumoria, myönnetään, mutta jos matkakumppani kaivaa kameran samalla hetkellä kuin naurultaan kykenee ja mies kotonakin nauraa tälle, niin on se hauska. Kyseessä miestenvaatekauppa Bleecker Streetin ostoskadulla West Villagessa, lähellä Carrien portaita (ja kyllä, respectable woman ja FM voi myöntää pitävänsä Sex and the Citysta).

4. Jätä nimesi historiaan

Jos käyt joskus John’s pizzerian, sen vanhassa kirkossa olevan, alakerran naistenvessassa, niin minä se töhersin tuonne mutta vain, koska kopin ovi oli täynnä kirjoituksia jo muutenkin. Kiva päiväys, kun ei tarvinnut miettiä, oliko se kuukausi vai viikonpäivä ensin.

5. Seuraa, minkälaisia versioita nimesi saa ulkomaalaisten ääntämänä

Miksi en voinut saada jotain trendikästä, kansainvälistä nimeä? Tämä on toisaalta hauskempaa. Aija, Eitsa… Joku niille pirulaisille on mennyt opettamaan suomea muun muassa lentokentän tullissa tai aamiaispaikan tiskillä, mutta eihän ne nimiä voi osata. Kuva, ilmeisesti valot, High Linen ilmassa kulkevalta puistoalueelta, vanhojen rautatiekiskojen reitiltä.

6. Turhat mutta ah, niin hupaisat tavarat

Minä olen aikuinen ihminen enkä kehdannut ostaa tuota I’m not bossy, I am the boss-kylttiä opettajanpöydälle, vaikka näinhän mä just aina teen selväksi opiskelijoille. Jokuhan voisi varastaa sen kyltin. Tai pahoittaa mielensä. Kynät sieltä luokasta ainakin lähtee kävelemään tai rikotaan. Piq-kaupassa nämä.

Ne klassiset nähtävyydet

Alla olevissa kuvissa ja kuvateksteissä omat suosikit ja mielestäni ekalla matkalla Isossa Omenassa mustit paikat. Sykähdyttäviä, vaikka nähty TV:ssä ja elokuvissa miljoona kertaa. Ole rohkea äläkä mene katsomaan vaan tee ihan oma must-listasi. Seuraava matkani NYC:iin tulee olemaan rennompi ja kuljeskelevampi, näin se on ollut missä tahansa matkakohteessa, jonne olen palannut.
Vapaudenpatsas Staten Islandin lautalta katsottuna
9/11-muistomerkki

 

Skyline, pimeässä tai valossa, alla Times Square

Pääkirjasto, entiselle osa-aikaiselle kirjaston lukusalinvalvojalle ihan taivas, ja lastenosastolta löytyy alkuperäinen Nalle Puh-pehmo A. A. Milnelta pojalleen. Hienon rakennuksen lisäksi mm. taidetta ja 60-luvun näyttely.

 

Englanninmaikkojen ensipuraisu Isoon Omenaan, part two: Tekemistä ja huvittelua

New York-postaussarjan ensimmäisessä osassa kirjoitin ihmisistä ja ilmapiiristä ja yleisistä asioista. Kakkososassa kirjoitan täysin minun ja matkakumppanini E:n lemppareista ja tärpeistä, mitä Isossa Omenassa voisi tehdä viikon aikana ja melko matalalla budjetilla. Koska emme ole urheilufaneja, tässä ei ole vinkkejä urheiluun. Lapsia kiinnostavaa katselimme vain sukulaislasten tuliaisten kannalta. Shoppailimme ainoastaan matkamuistomyymälöissä, museokaupoissa ja Zaran tyyppisissä vaatekaupoissa kuten Urban Outfitters ja Old Navy (yläkuva) ja tsekkasimme Times Squaren Disneyn ja M&M’sin lippulaivamyymälät. Esim. 5th Avenuella on sekä järkevänhintaisia kauppoja että luksusliikkeitä, mutta minä taidan odottaa vielä niitä 20 vuoden kokemuslisiä, ennen kuin vaihdan tamineet Gucciin ja Pradaan.

1. Tutustu eri kaupunginosiin.

Kuten ekassa postaussarjassa kirjoitin, New York Cityssa on viisi piirikuntaa ja Manhattan on niistä vain yksi. Koska kaupunki on valtava ja siellä liikkumiseen menee paljon aikaa, käytännössä ehtii tutustua ehkä yhteen, kahteen piirikuntaan, jos aikaa on vain viikko, kuten meillä oli. Asuimme Manhattanilla Midtownissa aivan Grand Central Terminal-aseman ja Pääkirjaston sekä 5th Avenuen kauppojen tuntumassa, josta pystyi kävelemään Times Squarelle. Kummankin mielestä Times Square oli hektinen ja väsyneenä iltaisin ihmistungoksessa ja isoine valonäyttöineen välillä jopa ahdistava. Rauhaa, trendejä, ruokaa, kulttuuria ja muuta tekemistä löytyy myös Brooklynista, joka oli ystäväni lempipaikkoja, ja pohjoisessa Harlem yllätti positiivisesti. West Village ja Greenwich Village oli katsastettava sen takia, että edellisessä sijaitsee Sinkkuelämään Carrien talon portaat (Perry Street) ja jälkimmäisessä Frendien talo (Bedford Streetin ja Grove Streetin kulmaus). Näiden välillä on vain 6 minuutin kävelymatka! Tykkäsimme kovasti opastetuista aluekävelyistä Sohon, Little Italyn, Chinatownin, High linen ja Chelsean alueilla. Manhattanin eteläkärki Lower Manhattan on täynnä nähtävää, sillä sieltä lähtee lautta Vapaudenpatsaalle ja rannasta on vain lyhyt kävely Wall Streetille ja bisnesalueelle sekä 9/11-muistomerkille.

 

Times Square ja Broadway, kiva pieninä annoksina
Carrien portaat ja pysykin ketjun tällä puolella, koska tässä talossa asutaan oikeastikin

 

Frendien talo

 

High Linen/Chelsean alueella on parkkeerattava kerroksittain, muuten ei mahdu ja alue kallistuu kehittyessään

2. Hyödynnä ilmainen tarjonta.

Etenkin kesällä järjestetään paljon ilmaistapahtumia ympäri kaupunkia ja katumusiikkia kuulee joka puolella, Staten Islandin opastamaton lauttakierros antaa mahdollisuuden nähdä Vapaudenpatsas ja pilvenpiirtäjät vesiteitse. Osa museoista on tiettyinä päivinä ilmaisia. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tämä vaatii hieman googlailua, Facebookin seurailua, kysymistä tai hotellin respan vaivaamista. Free tours by foot tarjoaa teemallisia kävelyitä, joista maksetaan vain tippi tai ei mitään, paikka kierrokselle varataan netistä. Tämä oli neljäs kaupunki, joissa näitä opaskävelyitä harrastin ja ovat kyllä aina olleet korkeatasoisia. Yökerhoihin voi löytää ilmaisia sisäänpääsyjä, esim. meidän matkalla naiset olisivat päässeet maksutta ilmoittamalla Facebookin tapahtumajärjestäjän nimen baarin ovella, mutta me priorisoimme nukkumisen.

SoHon kävelykierroksella
SoHon kävelykierroksella

3. Vieraile ehkä maailman parhaissa museoissa ja lukemattomissa gallerioissa.

– Metropolitan Museum of Art (MET). Pääsymaksu vuoden 2018 alusta (jos ei ole newyorkilainen) aikuiset 25 dollaria ja se hieman hiertää, toisaalta samalla lipulla pääsee kolmena päivänä sisään METin kaikkiin kolmeen toimipaikkaan. Et ehdi katsoa kaikkea, joten päätä jo ennakkoon, mitä haluat nähdä tai tule hulluksi. Ihastuin Heavenly Bodies: Fashion and the Catholic Imagination-näyttelyn pukuihin ja taustamusiikkiin. Informaatioähky taattu.
– Museum of Modern Art (MoMa). Ilmainen perjantaisin klo 16 – 20. Minulle riitti edes jonkun Warholin teoksen näkeminen mutta toki siellä muutama tunti vierähti.
– American Museum of Natural History. Maksa mitä haluat, suositushinta 23 dollaria. En kerro, paljon maksoin. Mm. eläinten luurankoja. I-S-O-J-A.
– National Museum of the American Indian. Kertoo intiaaneista niin, että on mahdollista selvitä tunnissa ulos ja jaksaa vielä mennä johonkin. Ilmainen, päähänpisto matkalla South ferryltä Battery parkin lautalta kohti Wall Streetiä.
Kävelykierroksen oppaamme Jonin mukaan yksistään SoHossa on yli 200 taidegalleriaa. Galleriat jätimme itse kokonaan väliin.
Museum of Natural History. Look at the size of that!
MET: Heavenly bodies/Yves Saint Laurent
MET: Heavenly bodies/Valentino

4. Syö joka päivä hyvin, että jaksat. Testaa matikkapääsi ravintolalaskun kanssa.

Hampurilaisia, pizzaa, pastaa, sushia, bageleita, take away-salaatteja, pancakes. Shake Shack, Five Guys, Grimaldi’s, John’s… Joskus myös miljöö on hyvä syy valita paikka, kuten John’s pizzeria Times Squarella: se on vanhassa kirkossa. Muista tipata, onneksi sopiva tippi on usein jo valmiiksi laskettuna kuittiin. Käteisellä maksaminen ja laskun jakaminen on tippikulttuureissa silti hermoja raastavaa. Kuten totesimme ystäväni E:n ja meidän kanssa pari päivää henganneen, Jenkeissä tilapäisesti asuvan työkaverini S:n kanssa, hyvin mennyt ilta jumittuu yleensä tähän. Suomalainen tapa tuntuu niin paljon järkevämmältä: verot ovat suoraan laskussa ja tarjoilijat saavat sen verran parempaa palkkaa, että asiakas maksaa vain kuitin summan. Amerikassa palvelualojen palkat ovat matalat ja tipit elintärkeät. Välillä on mukava säästää kuluissa ja ottaa jotain nopeaa mukaan, tätä varten ruokakojuja on ympäriinsä jopa kolme saman firman kojua samassa kadunkulmassa. Näihin tai tiskiltä esim. kahvilassa mukaan otettaviin annoksiin ei käsittääkseni ole pakko jättää tippiä, vaikka tippipurkki kassalla olisikin. Nälkäkiukku on valitettavan yleinen vaiva myös aikuisilla ja estää suuresti nauttimasta matkasta, joten perustarpeet ensin: milloin syödään ja missä on vessa, onhan rahat ja kortti mukana ja jaloissa hyvät kengät.

5. Nauti Broadway-musikaalista tai muista esittävistä taiteista

Osa musikaaleista ja näytelmistä on pyörinyt vuosia ja vuosikymmeniä ja ne vetävät silti salit täyteen. Tällaisia on esimerkiksi Leijonakuningas, johon ei edes saa edullisia viime hetken lippuja, vaan liput päin vastoin kallistuvat ennen esitystä. Musikaali oli meidänkin bucket listillä, mutta koska olimme joustavia sisällön suhteen, ostimme viime hetken liput vasta 30 min ennen näytöksen alkua. Virallista tietä edullisia lippuja saa TKTS-lippukojuista tai netistä, mutta me ostimme tavalliselta perheenäidiltä virallisen kojun vierestä. Puolet perheestä oli perunut tulonsa ja nainen koitti saada edes osan lipuista myytyä puoleen hintaan. Katsoin ystävääni E:tä – Sponge Bob –  ja työkaveriani S:ää virallisella lippuluukulla – Chicago – ja katsoin Sponge Bobin teatteria – ihan vieressä. Äskeisen pikakävelymme muisto, halki tukkoisen Times Squaren, kallisti vaakakupin Paavo Pesusienen puolelle, sillä en edes tiennyt, missä Chicagoa esitetään. Myyjä tuli istumaan teatteriin meidän viereemme ja E briiffasi minut Paavo Pesusienestä, koska en ole katsonut varmaankaan yhtään jaksoa kokonaan. Esiintyjät olivat aivan mahtavia, huumori puri aikuisvoittoiseen yleisöön ja esiintyjät olivat pukeutuneet ihan vaatteisiin eikä vaivaannuttaviin kalapukuihin. Harry Potter ja kirottu lapsi osat I-II oli salainen haaveeni, mutta heräsin tarkistamaan esitysajat vasta puolivälissä reissua, esitys on kahdessa osassa yli 5-tuntinen ja hinnaltaan jopa yli 300 dollaria. Stand upiin kaupiteltiin lippuja ihan kaduilla Times Squarella. Ainut baari-iltamme meni niin, että kävelimme vain ennalta tarkistamatta reitillä vastaan tulleeseen pubiin Haswell Greens’ teatterialueella ja siellä sattuikin aloittamaan livebändi. Drinkeistä on Jenkeissä tapana antaa baarimikolle tippiä dollari lasia kohti. Bändiltä sai toivoa biisejä ja repertuaari oli Frank Sinatrasta Kings of Leoniin.

 

6. Vaeltele ilman päämäärää, poikkea reitiltä ja unohda olevasi turisti

Hengähdä kahvilla, joen varrella, puistoissa, liiku ulkoreiteillä tai ilmaisjoogassa, pysähdy nauttimaan hetkestä ilman kameraa. Esim. Central park on loistava lenkkeilyyn ja siellä järjestetään mm. joogaa. Meidän lähipuistomme Bryant park tarjosi mm. kirjallisuusluentoja, alkuillan salsabileitä ja – näin joogaopettajana yksisarvishetken – joogaa ja joogamaton lainaan ilmaiseksi kahdesti viikossa! Tee jotain, mitä tekisit tavallisessa arjessasikin, minä en esimerkiksi ”ehtinyt” kertaakaan hotellin kuntosalille, vaikka se oli yksi hotellin valintaperuste, mutta puistojoogaan menin kahdesti. Meillä oli ehkä aika paljon tekemistä viikon aikana, mutta vähintään syödessä ja metrossa oli hyvä hidastaa vauhtia. Jet lag ja huono sänky vaikuttavat uneen monta päivää, joten matkalla ei välttämättä ole terävimmillään ja se on ihan fine. Puhelinta ja kameraa voi laittaa välillä jäähylle ja tallentaa asioita vain silmillään. Mielenkiintoisimmat hetket tulevat usein yllättäen ja menevät ohi sitä täydellistä kuvaa räpeltäessä. Nauti siitä hetkestä, kun alat hahmottaa ympäristöäsi ja jos joku kysyy sinulta tietä ja osaat jopa neuvoa, taputa itseäsi olkapäälle. Hymyile ja kiitä, kun kysytään kuulumisia ja tervehditään iloisesti, tämä on mukava tapa.

Jäätelöpaikka Villagessa, johon ei ollut aikaa mennä.

 

Brooklyn, joku niistä kahdesta joesta (tai ehkä meri), pieni vesisade ja liian vähän päällä. Vesi rauhoittaa, aina. Anything for the view.