Tätä matkailun ilo on minulle tavallisina aikoina sekä korona-aikoina: kauniin vanhan arkkitehtuurin ihailua, kävelyjä urbaanissa ympäristössä, julkisilla liikennevälineillä liikkumista, poikkeamista reitiltä ja väljiä suunnitelmia, ihania kahviloita ja hyvän hinta-laatusuhteen ravintoloita, museoita, kivoja putiikkeja ja kirjakauppoja, omaa aikaa. Tunnelmaa. Edes hieman isompia ympyröitä. Näitä olen viimeiset puolitoista vuotta etsinyt ja löytänyt poikkeuksellisesti pelkästään Suomesta, eivätkä talvinen Turku ja Naantali olleet tässä suhteessa minkäänlaisia pettymyksiä. Turku tarjoaa sellaista entisen pääkaupungin viehätystä, jota ei aisti pienemmissä kaupungeissa. Naantali puolestaan vetää mielestäni vertoja mille tahansa pienelle puutalo- tai rantakaupungille, kuten Porvoolle, Loviisalle, Hangolle tai Kristiinankaupungille.

Joululoman välipäivinä herätyskello soitti siis eräänä aamuna luvattoman aikaisin kello 6:45 ja toteutin yksin teatterimatkan Turkuun, vaikka Turun kaupunginteatteri perui Hobitin ja kaikki muutkin esitykset joulukuun lopulta. Se oli järjestyksessään kolmas vuosi putkeen Turussa käyntejä. Jo reissulla ollessa aloin haaveilla että tänne on päästävä uudelleen heti ensi kesänä ja nähtävä saaristoa, Aurajoki-vartta ja eloisia satamaravintoloita ja -terasseja. En uskalla vielä haaveilla ulkomaanmatkoista, sillä matkustuskäytänteet ovat koko pandemia-ajan vaikuttaneet tosi sekavilta ja tuntuu, että matkaan valmistautuminen ja matkalla oleminen menisi pahimmillaan vaan stressaamiseen. Introverttina viihdyn varsinkin lyhyillä reissuilla mainiosti yksin. Joululomat ja koronarajoitukset aiheuttivat sen, että tarkistelin netistä ennakkoon ruokapaikkojen ja nähtävyyksien ja kauppojen aukioloajat mutta mitään harmia tästä ei koitunut.

 

Hotelli: original Sokos Hotel Wiklund

Nappasin marraskuussa Black Fridayn ostohulinoista Sokos Hotel Wiklundin 69 euron tarjouksen yhdestä yöstä Turussa. Hinta sisälsi aamiaisen ja saunan, mutta sauna-ajan naistenvuoron missasin olemalla kaupungilla. Huone oli peruskokoinen ja perussiisti. Jääkaappikin huoneesta löytyi ja se oli kokonaan tyhjä, mutta hyödynsin sitä ainoastaan Alkosta ostetun pienen kuohuviinin säilyttämiseen. Pöydältä löytyi välineet teen ja pikakahvin keittämiseen. Kylpyhuoneen suihkunurkkauksessa oli Lumenen täysikokoiset shampoo-, hoitoaine- ja suihkugeelipullot. Suihkussa ollessa pystyi esimerkiksi seuraamaan TV-uutisia, sillä kylppäri oli sellainen lasikuutio, jossa oli vain osittain verho edessä! Sisustuksen kuriositeettina mainittakoon kivat Turku-aiheiset mukit ja kaupunginosajuliste, joita voi ostaa myös itselleen alakerran vastaanotosta.

Hotellin respan vieressä toimii Coffee House Wiklund ja Sokos-tavaratalo ja hieman ylempänä S-ketjun ravintola Trattoria Wiklund, jota en ehtinyt testata ihan syystä että ravintola taisi sulkea jo klo 18 koronarajoitusten takia. Menopäivän illallinen piti siis kuitata hakemalla huoneeseen Burger Kingin ateria, kun kännykästäkin oli mennyt akku ja se oikeisiin ravintoiloihin vaadittu koronapassi oli siellä puhelimessa. Coffee Housessa nautin toisen päivän iltana ennen junalle menoa ihanasta gelatosta ja kahvista ennen kolmen tunnin junamatkaa Seinäjoelle. Hotellin huipulta löytyisi vielä Walo Rooftop bar -näköalabaari, mutta jotenkin se ei nyt joulukuun hämärässä houkutellut. Rakennuksessa pystyy hyvin liikuskelemaan siis talvellakin moneen paikkaan ilman ulkovaatteita, ja hotellin vieraat saavat alennuksia tavarataloon ja ravintolaan. Hotelliaamiainen oli peryshyvä, ja joulun jälkeen tarjolla oli hauskasti riisipuuroa kaurapuuron rinnalla, lisäksi munkit oli tehty paikan päällä ja taskuun sai napata tikkareita ja konvehteja. Oikeastaan ainoana miinuksena se, että Wikken kulman edessä on edelleen auki ammottava rakennustyömaa, kuten edellisellä reissulla lähes kaksi vuotta sitten. Työmaan poikki pujottelee kuitenkin luvallinen kävelyreitti.

Turussa todella mielenkiintoinen yöpymispaikka on muuten Laivahostelli SS Bore lähellä Turun linnaa ja Forum Marinumia, kokemukseni (itse maksetut) voit lukea täältä.

Talvinen turku

• Museot

Kulttuurifanina ja Museokortin omistajana tsekkasin ensimmäisenä melko lähellä rautatieasemaa sijaitsevan Turun taidemuseon. Ehdin tänne Turussa vasta ensimmäistä kertaa. Itse museorakennus on komea kansallisromanttinen graniittilinna, joka valmistui vuonna 1904. Se pitää sisällään yhden Suomen kattavimmista taidekokoelmista klassikoista nykytaiteeseen, yhteensä yli 7600 teosta. Erityisesti mieleen jäivät 1800- ja 1900-lukujen vaihteen taide sekä vaihtuvista näyttelyistä Aurora Reinhardin versiot Louis Vuittonin laukuista. Alakerrassa on trendikkään oloinen pieni kahvila ja museokauppa. Museosta poistuessa joulukuinen muutaman tunnin valo näyttäytyi parhaimmillaan ja mäen päältä useat lapsiperheet laskivat pulkkaa museon viereisessä puistossa.

Toisen päivän aamuna aloitin kävelyvaelluksen räntäsateessa Linnankatua pitkin keskustan toiselle laidalle Forum Marinum -merikeskukseen. Erityisesti minua motivoi Muumimuseon pop up -näyttely, Muumien meriseikkailu ja Tampereen Muumimuseossa olen jo muutaman kerran käynytkin. Museo jakaantuu kahteen rakennukseen ja museolaivoihin, keskuksessa on myös ravintola. Perusnäyttelykin oli yllättävän kiinnostava, kun miettii, kuinka paljon merenkulku on Turkuun vaikuttanut. Esimerkiksi satama on liikkunut Aurajokea pitkin kilometrikaupalla Tuomiokirkolta nykyiselle paikalleen meren tuntumaan. Näyttelyesineistöä on moottoreista ja videopätkistä aina täyskokoisiin laivoihin ja veneisiin. Kotkassa Merikeskus Vellamo on samantyyppinen kiinnostava ja koko perheen museokohde.

Aboa Vetuksessa ja Ars Novassa kävin viime kerralla, voit lukea kokemukseni  museosta täältä. Kävelin hotelliin takaisin joenvartta pitkin ja hymyilin Förin kohdalta lauttayhteyden takia auki olevan joen äänekkäille sorsille ja lokeille. Räntäsade väistyi, joten päätin toteuttaa muutaman tunnin pyrähdyksen Naantaliin.

• Kaupat: Ravintoloista ja kahviloista, joissa kävin, voit lukea jutun lopusta. Rakastan second hand ja -designputiikkeja, ja niistä kirjoitin enemmän täällä. (Shoppailuvinkkaus on jatkuvasti blogini luetuimpia juttuja, vaikken edes ole turkulainen.) Lyhyesti: käy ainakin Maanantaimarketissa, Dirty Hippiesissä, PUF:issa ja Forumkorttelin sisustus- ja muotiliikkeissä. Isommissa kaupungeissa käyn usein myös Stockmannilla. Muuten välttelen ketjuliikkeitä, niissä ei ole enää vuosiin ollut juuri mitään kiinnostavaa. Sammakko on Turussa kiinnostava kirjakauppa, ja myymälöitä on nykyään kaksi. Toisessa on myös kahvila. Vuodenvaihteessa oli hyvät kirja- ja vaatealet ja teinkin hankintoja suomalaisilta vaatemerkeiltä ja Dotsin Joseph Ribkoff -outletista.

 

Merellinen ja vanha Turku

Vaikka talvi-illat ovat välillä tuulisia, minun oli pakko lähteä sulattelemaan hampurilaisateriaa hotellin lähikulmille jokirantaan ja Tuomiokirkolle. Kuinka kaunis on talvinen kaupunki jouluvalaistuksessa.

 

päiväreissu turusta Naantaliin bussilla

Kun teatteriesitys peruuntui, tajusin että minulle jää kolmisen tuntia vapaata aikaa reissulla. En ollut käynyt Naantalissa aiemmin, ja noin 16 kilometrin päähän pääsee Turusta kätevästi bussilla, joko kolmen euron kertalipulla tai Föli-sovelluksella. Sinne siis! Näin talviaikaan kolme tuntia perillä oli ihan riittävä aika. Bussilla matka kesti reilun puoli tuntia suuntaansa. Siinä ehti syödä ravintolossa lounaan, kiertää kävellen vanhaakaupunkia, satamaa ja second hand -putiikki Pikku-Pariisin sekä yllättäen auki olleen Naantalin museon. Kyllä nämä riittivät houkuttelemaan päiväretkelle. Pikku-Pariisi edustaa suuresti fanittamiani naisten tarjontaan painottuvia siistejä putiikkeja, joista ei tarvi etsiä aarteita koko perheen tavararöykkiöiden alta. Ostin vain tupsupipon, kaulakorun ja Naantali-kortin, koska saldo paukkui jo Turussa.

Järkeilin että kesä täällä varmasti on paras vuodenaika käydä, mutta joulun aika toiseksi paras joulukoristelujen takia. Katsoin ennakkoon netistä että monet paikat ovat kiinni koko talvikauden (esimerkiksi Muumien Eriskummallinen kahvila olisi kiinnostanut kovasti), ja osa putiikeista ja ravintoloista oli kiinni. Naantalin kylpylä kiinnostaisi normaaliaikoina, ja siellä oli myös yksi harvoista auki olleista ravintoloista. Minusta näiden kesällä eläväisten kohteiden tutkailu off seasonina on todella kiinnostavaa eikä yhtään tylsää. Kesän huippukauden kiirettä ja ihmisvilinää en ehkä jaksaisikaan. Asiakaspalvelu oli silti tai juuri asiakkaiden puutteesta huolimatta erittäin hyvää joka paikassa.

 

reissun ruoka- ja kahvipaikat

Kaikille näille lämmin suositus. Turku: Deliberi (Hansakortteli) lounas ja lounasviini. Aiemmin olin käynyt Vantaan Deliberissä, ja lounaan lisäksi roomalaiset pizzapalat ja antipastot ovat tosi herkullisia. Halloumi-munakosorisotto oli valtavan hyvää. Coffee House Wiklundin gelato.

Naantali: Uuni Pizzerian pizzalounas. Ravintola Trappi, en syönyt täällä mutta punaviini oli loistavaa ja paikka on ilmeisen suosittu. Eräs ystävä kävi täällä toissa kesänä syömässä ja kehui seurueen ruokia, myös piharuokaa saatavilla osan vuodesta. Ensi kerralla haluan ainakin Turun Apteekkimuseon yhteydessä olevaan Kahvila Qwenseliin juomaan pannukahvia ja johonkin jokivarren ihanista ravintoloista sekä Ruissalon satama-alueelle (jälkimmäinen paljasjalkaisen turkkulaisen Reddu Redfordin suositus).

Jälleen kerran aika loppui kesken, ja haluankin tulla tänne uudelleen vaihteeksi useammaksi yöksi kesällä tai syksyllä Turun Kirjamessujen aikaan. Muista muiden vinkkien lisäksi myös Naantalin Asuntomessut kesällä 2022!

Lue myös juttuni Turun parhaista second handeista ja designkaupoista täältä.

Minua ja blogia voi seurata Instagramissa @lentavajoogamatto