Anniina Nurmi: Rakastan ja vihaan vaatteita
247 sivua
Kustantamo S&S, 2021
Arvostelukappale
Kaikki me niitä käytämme, koska taaperovuosien jälkeen ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää liikuskella ilman vaatteita. Anniina Nurmen kirjan nimi kiteyttää paljon omasta vaatesuhteestani: rakastan vaatteiden ilmaisuvoimaa, värien ja muotojen piristävää vaikutusta, tilanteiden ja vuodenaikojen mukaan pukeutumista, sitä että naisena voin valita lukemattomien eri tyylien ja vaatekappaleiden väliltä (mekkopäivä, sporttilook, juhlalook, neule ja farkut, hame ja paita jne). Mutta vihaan sitä, kuinka paljon aikaa ja rahaa olen käyttänyt vaateostoksiin, ostanut sellaista joka ei kestänyt aikaa, käyttöä tai pesemistä ja jonka kierrätin tai palautin itselleni turhana. Ostanut liikaa, kun rahan olisi voinut käyttää muuhun. Siirtynyt shoppailemaan lähinnä käytettyjä vaatteita ja vakuutellut itselleni, että nyt teen samalla hyvää kun ostan lisää. Vertaillut itseäni muihin ja muita minuun ja arvottanut ihmisiä ja itseäni pukeutumisen perusteella.
Vihaan ennen kaikkea sitä, miten paljon vaatteita ylituotetaan ja meille kuluttajille luodaan mainostamalla tarpeita, joita meillä ei itse asiassa edes ole. Kun somessa tai lehdessä jollakin julkkiksella on jokin tietty vaate, kohta suuret massat haluavat sen, koska vaatteilla luodaan mielikuvia siitä, mitä voisimme olla tiettyjen tavaroiden omistajina. Jos tuohon vaatteiden ja muiden kilpavarusteluun lähtee mukaan, siihen ei koskaan tule loppua. Vaatteiden tuotannon alkulähteillä on rakenteissa on useita ongelmia, joita erityisesti halpavaatteiden valmistus ylläpitää vuodesta toiseen. Halpamaissa esimerkiksi vaatteiden ompelijat työskentelevät usein surkeissa oloissa ja surkealla palkalla.
Vastuullisia vaatteita on ollut jo vuosisatojen ja vuosituhansien ajan: vaatteita on tehty ja käytetty ympäristöä, ihmisiä ja eläimiä kunnioittaen. Me globaalissa pohjoisessa olemme vain saaneet vinksautettua vaatteiden tuotannon täysin kestämättömälle pohjalle muutamassa vuosikymmenessä. Nyt yritämme ratkoa tilannetta laastaroimalla ongelmia: tehostamme kierrätystä, vähennämme kemikaaleja, paikkaamme tehtaiden seinien halkeamia.
- Anniina Nurmi
Anniina Nurmen tietokirja ei ole mikä tahansa somevaikuttajan henkilökohtainen avautuminen vaateahdistuksesta ja kuluttamisen ongelmista. On Nurmi tietysti vastuullisuusvaikuttajakin somessa, mutta ammatillisesti Nurmella on 15 vuoden kokemus vaatteiden suunnittelusta useissa suomalaisissa vaatekonserneissa, oman vastuullisen vaatemerkin yrittäjänä ja nykyään vastuullisuuskonsulttina ja vastuullisen vaateteollisuuden asiantuntijana. Olin seurannut @nurmianniina Instagrami-tiliä jo hyvän aikaa, kun huomasin että hän kirjoittaa vaatteista kirjan.
Tämä kirja on vaatteiden vastuullisuuden lisäksi vahvasti kirja myös ilmastokriisistä, luontokadosta, taloudesta, kasvuntavoittelusta, kuluttamisesta, kansalaisvaikuttamisesta, politiikasta, yhteiskunnasta ja tasa-arvosta. Teemat ovat isoja ja raskaita. Teollisuuden, yritysten ja valmistajien olisi muutettava tapojaan, ei pelkästään yksilöiden. Vastuuta ei voi jättää vain yksittäisille ihmisille ja ihmisjoukoille. Onneksi Nurmi kirjoittaa minä-muodossa ja omien, vaatemaailman sisältäpäin tuntevan, kokemustensa perusteella. Kirjassa on toki hyvä lähdeluettelo ja viittauksia tutkimuksiin sekä useita haastatteluja. Se ei kuitenkaan onneksi tee kirjasta liian raskasta lukea. Kirjan luvut ovat melko lyhyitä, joten vasta kun pääsin kirjan pisimpään lukuun Materiaalien lyhyt oppimäärä, koin pienen väsymyksen tunteen. Tieto lisää tuskaa, esimerkiksi omassa vaatekaapissani on paljon puuvillaa, jonka ympäristökuorma on merkittävä. Nurmi ei onneksi paasaa liikaa, koska vaarana on että lukija nostaisi vain kädet pystyyn että tällainen tämä maailma nyt vaan on ja mitäköhän uutta Zalandon nettikaupassa olisi.
Kirja ei tarjoa helppoja ratkaisuja vastuullisuuteen vaatteiden suhteen. Yksilölle ja lukijalle se antaa paljon tietoa vaateteollisuudesta ymmärrettävässä muodossa. Se saa ajattelemaan ja ehkä parhaimmillaan parantamaan omia kulutustapoja, ostamaan vähemmän ja kyselemään yrityksiltä niiden vastuullisuuden perään. Tai no: koska harva meistä arjessaan oikeasti jaksaa tehdä kovin paljon konkreettista vaikkapa vaateyritysten suuntaan, tarvitsemme anniinanurmia ja muita vastuullisuusvaikuttajia, kuten @eettiry pitämään ääntä asioista. Meille kaikille tärkeä muistutus ja konkreettinen teko vaatteiden suhteen on, että vastuullisin vaate on se joka on jo vaatekaapissasi. Omaa ja muidenkin kuluttamista on aiheellista kyseenalaistaa.
Nurmen sisäpiiriläisen kokemus vaatetusalalta on oleellista antia kirjan sisältöön. Hieman surullisestikin Nurmi havaitsi muille työskennellessään, että asiat voisi tehdä paremminkin, mutta hän oli ehkä hieman liian aikaisin liikkeellä oman vastuullisen vaatemerkkinsä kanssa. Vastuulliset Suomi-brändit ovat lyöneet kunnolla läpi vasta aivan viime vuosina. Vastuullisuutta voidaan määritellä, väännellä ja kaunistella paljonkin, ja vaatealalla on paljon viherpesua. Pikamuotiketju voi esimerkiksi lanseerata vastuullisen vaatemalliston tai ottaa vanhoja vaatteita kierrätykseen, mutta samalla se tuo jatkuvasti helpoja vaatteita myyntiin ja kannustaa ostamaan enemmän antamalla alennuskuponkeja kierrätykseen tuoduista tekstiileistä.
Kirjan kansien mustavalkoiselle väritykselle on muuten kiinnostava selitys: Nurmi käyttää vain muutamaa vaatetta ja ne ovat kaikki mustia tai valkoisia. Omia vaatehankintojaan Nurmi tekee hitaasti ja vertaillen, ja esimerkiksi jumppatrikoiden löytäminen voi viedä kuukausia. Tiedän, ettei kaikilla ole aikaa ja mahdollisuutta miettiä ostoksia pitkään, mutta harkinta auttaa usein ainakin tekemään parempia valintoja ja jättämään turhat ostokset väliin. Omat rahani ovat tällä hetkellä (onneksi) pitkälti kiinni auto- ja asuntolainan lyhennyksissä sekä vuokrassa ja pakollisissa elämiskuluissa, ja menen mieluummin teatteriin ja museoon kuin vaateostoksille. Toki ennen auton ostamista (eilen) olen aika surutta ostellut vaatteita tänäkin vuonna, niin että lisää en tarvitse.
Jos kuluttaminen aiheena kiinnostaa, nappaa kuvan alta lisää kirjavinkkejä. Nurmen kirja on ilmestynyt 09/2021 sekä ääni- ja e-kirjana 10/2021.
Jos tämä kirja kiinnostaa sinua, voisit pitää myös näistä:
- Laura Friman: Tauko jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämäni ehdoin tahdoin. Toimittaja-kirjailija Frimanin oma ostoslakkovuosi on riemastuttavaa luettavaa tai kuunneltavaa (Frimanin itsensä lukemana) paitsi vaatteista, myös parisuhteesta ja keski-ikäisen elämästä.
- Julia Thurén: Kaikki kuluttamisesta – Näin aloin käyttää rahojani paremmin
- Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi
- Laura Pörsti: Viimeinen vuosi – Muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista
Muita viime aikoina luettuja tai kuunneltuja hyviä kirjoja:
- Fakta: Sanna Kajander Ruuthin Laman lapset, Matt Haigin Syitä pysytellä hengissä ja Katri Syvärisen Sinun tarinasi voima
- Fiktio: Laura Malmivaaran Vaiti, Sisko Savonlahden Kai minä halusin tätä, Johanna Venhon Syyskirja.
Mitä sinä luet tällä hetkellä? Minä luen enimmäkseen uusia kirjoja, mutta en lue lukuhaasteiden mukaan. Vuoden 2021 syyslomalle on myös lanseerattu teema Lukuloma #lukuloma #lukuliike. Voit seurata minua Instagramissa/blogit.fi/Bloglovin’ @lentavajoogamatto






Vaatteisiin on tosiaan viha-rakkaussuhde, niihin liittyy niin monenlaista hyvässä ja pahassa. Minua ahdistavat tällä hetkellä eniten ylitäydet vaatekaappini, joista pitäisi jaksaa raivata kaikki turha pois. Kun vain olisi energiaa. Vastuullinen kuluttaminen tuntuu vaikealta, kun esim. juuri puuvillassa on omat ongelmansa. Ja varmaan suunnilleen kaikessa…
Kiinnostavia nuo muutkin kirjavinkkisi sekä kuluttamisesta että muusta. Matt Haigin kirjoja minun on jo kauan pitänyt lukea. Myös Johanna Venhon Syyskirja kiinnostaa.
Itse luin tänään loppuun Reeta Paakkisen Kotona Istanbulissa. Lähiaikojen lukusuunnitelmissa on esim. Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta ja Anja Snellmanin Parvekejumalat. Kaikissa noissa kirjoissa on aimo annos kansainvälisyyttä, mikä aina kiinnostaa minua.
Minua on pari viime vuotta kovasti kiehtonut sellainen muokattu versio minimalismista. Se on ollut helpompaa toteuttaa omakotitalosta luopumisen jälkeen. Vaatteet on valitettavasti sellaista, mitä mahtuu tunkemaan kaksiossakin kaappeihin vaikka kuinka paljon päällekkäin ja joita aina haluaa lisää. Olen toisaalta alkanut kyllästyä jopa kirppareihin, joten ehkä se tavaraan kyllästyminen on vihdoin koittamassa.
Minua kuitenkin lohduttaa se ajatus, että nykyään tietää aika täsmälleen, mikä tavara on missäkin ja mitä omistaa. Jos raivaamisen vaan saa alkuun, niin se lisää energiaa 🙂
Minulle tuli itse asiassa juuri tänään vihdoin energiakohtaus, ja sain jo vaatekaappien raivauksen hyvään alkuun. Kyllä se piristi ja tuli tosi paljon tilaa! Neljä muovipussillista vaatteita on jo lähdössä kirpputorille, ja se on vasta alkua… Iän myötä tavaraa on kertynyt niin paljon, että minimalismi kiinnostaa kyllä kovasti! Tästä on hyvä jatkaa tavaran vähentämistä.
Tapasin muuten anoppisi lauantaina mieheni veljen synttäreillä 😊 Oli hauska jutella hetki hänen kanssaan.
Tosi hyvä, tavaran raivaaminen on palkitsevaa 🙂
Mulla on lukemisessa nyt projektina lukea omia kirjoja eikä mulla ole yhtään varausta tai lainaa kirjastosta. Äänikirjoja toki samalla kuuntelen ohessa.
Sainkin terveiset sulta. Laita ihmeessä joskus vaikka s. postia niin käydään kahvilla!