Jos kaupungissa vieraillessaan alkaa miettiä, että olisipa kiva asua siellä, taitaa olla aika myyty. Minulle kävi näin ensivisiitilläni Kokkolaan viime viikonloppuna. Olimme matkalla neljän aikuisen porukalla autolla ja viivyimme yhden yön. Kaksi päivää oli mielestäni ehdoton minimi reissulle. Starttasimme Seinäjoelta Luodon kautta Kokkolaan viettämään kaupunkipäivää perjantaiaamuna, ja menimme Tankarin majakkasaarelle laivalla lauantaiaamuna. Lauantaina jatkoimme Neristanissa syödyn myöhäisen lounaan jälkeen noin 40 km Vattajanniemeen ja Ohtakariin uimaan ja sieltä alas suorinta reittiä Keski-Pohjanmaalta Etelä-Pohjanmaalle. Kokkolaan pääsee myös junalla.
Viime vuonna 400 vuotta täyttänyt Kokkola on noin 47 000 asukkaan kaupunki. Maa kohoaa Kokkolan seudulla useita senttejä vuodessa, ja meri hallitsee seudun maisemaa.Tykkään matkailla maakuntien pääkaupungeissa ja yhdistellä niihin luontokohteita. Tämä reissu oli pitkälti kahden naisen suunnittelema, mutta riidoilta puolisoiden kanssa vältyttiin onneksi. Reissusäänä meillä oli pääasiallisesti helle, johon kesällä 2021 on toki saanut tottua. Tässä reissun kohokohdat ja vinkit.
neristan Ja keskusta
Vapiskaa Rauma ja Porvoo, Kokkolan puukaupunginosa Neristan (alakaupunki, ruotsiksi ner i stan) hurmaa vieraansa aivan varmasti! Neristan on yksi Suomen laajimmista historiallisista puukaupunkikokonaisuuksista. Alueella on 12 korttelia ja asemakaava on 1660-luvulta. Katujen kulmissa taloissa on kylttejä, joissa kerrotaan jonkin kadun olleen esimerkiksi vanha pääkatu tai jonkin rakennuksen olleen pankki tai laivurin talo. Alueella on myös palveluja, muun muassa hotelli Wanha Kartano, ravintola Nera, kahviloita ja kauppoja.
Pidimme myös kävelystä Englanninpuistossa, suihkulähteistä ja sotasaaliina saadun maihinnousuveneen barkassin ihmettelystä sekä Meripuiston rennosta fiiliksestä uimarantoineen, padelin pelaajineen ja Burger Villagen konttiravintolan virvokkeineen (sangriaa). Puistosta löytyy ulkokuntosali ja leikkipuisto sekä ihan vierestä leirintäalue. Ranta-alueella tuli jotenkin tosi eteläeurooppalainen fiilis helteisessä illassa. Meripuiston vieressä on entinen asuntomessualue, jonka läpi voi ajaa. Hieman edempänä on Suntin venevajat, jonka ulokoilualueella on kiva käydä parantelemassa vaikkapa ähkyä jälleen yhden maittavan ruokailun jälkeen. Kyseessä on Suntin joen varressa molemmin puolin olevista punaisista venevajoista, joita on peräti 97.
Lisäksi kävimme ihanassa hyvien vaatemerkkien second hand -puodissa Mirabellissa ja hyvällä Aikakone – itsepalvelukirppiksellä. Mirabellista ostin Nanson mekon ja Tiger of Swedenin poolon. Yksityisen kodin pihassa olevan myymälärakennuksen terassille voi jättää lapset tai miehet parkkiin. Ihastuin Kokkolan seutuun, emmekä ehtineet esimerkiksi Öjan kalastajakylään tai Mustakarin kesäravintolaan taikka museoihin. Onneksi ensi kerrallekin jäi vielä paikkoja ja ravintoloita käytäväksi.
tankarin majakkasaari
M/S Jenny vie Tankarin majakkasaarelle Kokkolan Meripuistosta (Meritie 7) noin 15 kilometrin päähän 1,5 tunnin laivamatkalla. Vuoroja on yksi tai kaksi päivässä ja yleisimmin perillä ehtii olla kaksi tuntia. Majakkaan pääsee sisälle harvakseltaan oppaan kanssa, mekään emme päässeet tänä lauantaipäivänä. Saaren viehätys piilee luontopolussa, karussa luonnossa, meren läheisyydessä ja vanhan luotsi- ja merimiesperinteen kuvaamisessa. Tankarin yleisölle sallittu alue on rajattu selkeästi, ja isolla osalla matkaa kulkee pitkospuut. Kasveista ja taloista on infotauluja. Saarelta löytyy kahvila, nuotiopaikka ja majoitustoimintaa sekä kesämökkejä. Kannattaa pistäytyä pienessä hylkeenpyyntimuseossa.
Tankar nousi yhdeksi neljän hengen seurueemme suosikiksi tällä reissulla loistavien ravintola- ja kahvilakokemusten lisäksi. Osta laivaliput ennakkoon netistä, jotta varmasti mahdut mukaan (linkki tässä). Minä ostin liput ennakkoon netistä kuutta päivää aiemmin kerralla koko porukalle. Aikuiselta yksisuuntainen lippu on normaalisti 10 € mutta heinäkuuksi lippuhinta nousi 14 euroon eli meno-paluu kustansi korkean sesongin aikana 28 euroa. Laivalla tuskin riittää istumapaikkoja kaikille, vaikka laivalla onkin keskikansi, yläkansi ja kahvilan alakansi. Ainakin hellepäivänä ilma loppui kahvilassa istuessa ja vaihdoimme seisomapaikoille keskikannelle. Maskeja näkyi ihmisillä melko paljon. Lapsiperheitä oli liikkeellä runsaasti. Toinen reittivaihtoehto Kokkolasta olisi risteily Luodon saaristoon.
vattaja ja ohtakari
Toisena päivänä halusimme kaupunkikävelylle vaihtoehtoja ja jatkoimme Tankarin ja lounaan jälkeen entisen Lohtajan kunnan, nykyään Kokkolaan kuuluvan, Vattajan ja Ohtakarin rannoille. Onneksi sää vaihtui iltapäivän aikana pilvisestä ja hieman sateisesta jälleen aurinkoiseksi. Ohtakari on viimeinen saari ennen ulkomerta. Vattajalta löytyy upeaa hienohiekkaista rantaa ja luontopolkuja. Puolustusvoimat harjoittelee osassa aluetta, joten Vattaja on jäänyt kuuluisuudessa Yyterin ja Kalajoen hiekkasärkkien varjoon. Pidimme kahvi- ja jäätelöbreikin Katiskabaarissa, jossa soi nostalginen iskelmä, ja uimme Pohjanlahdessa. Pengertien molemmin puolin siintää meri, ja jälleen kerran huokailin ihastuksesta ja kiitollisuudesta kesä-Suomelle. Ja taas se tunne: aivan kuin ulkomailla! Miten hienoja paikkoja Suomesta löytyy, oli se sitten biitsejä tai historiallisia rakennuksia tai hyvää ruokaa ja palvelua.
se vähän persoonallisempi majapaikka Brinkin vanha pappila (Kokkola) ja ruokapaikat
Emme halunneet perinteiseen hotelliin tällä reissulla. Valitsimme nettiselvittelyn perusteella majapaikaksi Brinkin vanhan pappilan, joka on 1800-luvulla rakennettu kotimajoitus. Perhe asuu pappilaa ja vuokraa kesällä osaa alakerran huoneista, nyt korkean kysynnän aikana myös yläkertaa. Pihassa on vielä rengin tupa, jossa voi yöpyä mutta johon ei ole vedetty vesijohtoa. Huoneet on sisustettu persoonallisesti, runsaasti ja vanhanaikaisesti. Minua uskonnolliset aiheet eivät häirinneet, vaikken edes kuulu kirkkoon. Perhehuone väliovella maksoi 119 euroa eli neljältä alle 30 euroa/nuppi. Aamupala maksaa erikseen tilattuna 6 euroa/hlö, ja se oli hyvä. Kannattaa huomata, että kylpyhuone ja wc ovat hostellityyliin yhteiskäytössä ja ilmastointia ei ole, puulattioista kuuluu kun yläkerrasta liikutaan portaita pitkin alas ja ylös ja huoneiden ovia ei saa lukkoon. Talon kissa oli saanut pentuja ja hurmaavat pikkuiset kaksi pentua pyörivät varsinkin pihassa. Sisältä ne saivat lähdöt hyvin äkkiä, esimerkiksi tuo kirjava pentu heittäytyi aamupalalla siliteltäväksi mutta sille näytettiin pian ovea.
Reissun ruokapaikat ja kahvilat olivat kaikki todella hyviä. Saimme pari suositusta ja katsoimme netistä arvioita. Pöytävarauksia emme tehneet minnekään, mutta Neraan sellainen voi joskus olla tarpeen. Ravintoloista ehdimme käydä siis Nera Scandinavian Steak House & Nera Gardenissa Neristanissa, missä koko porukan pitsat ja klassinen hampurilaisateria olivat herkullisia. Palvelu oli todella ystävällistä, ja muutaman sadepisaran tullessa saimme heti vaihtaa juomien kanssa paikkaa pihalta sisätiloihin. Kruunuvoudintalo by Gastroketun rento piharavintola ja monipuolinen ruokalista olivat Sara Ticklen Pohjanmaa-blogijutun vinkki, ja saslik pihagrillistä, pelmenit, fish & chips ja zucchini & chips maittoivat erinomaisesti, fish & chips oli syöjänsä mielestä jopa elämänsä paras. Kahvila Saha on ihanalla paikalla Ykspihlajassa meren äärellä, ja söimme välipalat ja joimme virvokkeet, hyvä kasvispiiras ja Ykspihlaja-olut, pihassa tapahtumateltta ja sisällä soi tunnelmallinen ranskalainen chanson. Kesäkahvila Vohvelikahvila museokorttelissa on pakollinen herkkusuiden paikka, ja täytteistä riippumatta (lakut, omena, rocky road jne) kermavaahdon määrässä ei ole säästelty! Vohvelikahvilasta kahveja löytyy erikoiskahveja ja tummaa Löfbergsiä. Drinksuilla keskustan Oluthuone Huismannilla oli hyvä olutvalikoima ja Meripuiston Burger Villagessa ok sangria. Ohtakarissa ja Vattajalla ei ole monia ruokapaikkoja, ja Katiskabaarin grilliruokapainotteisen menun sijaan pidimme paikassa vain kahvitauon.
Onko Kokkolan tai Pohjanmaan seutu sinulle tuttua tai herättikö juttu kiinnostuksen? Itse voisin lähteä Kokkolaan vaikka heti uudelleen. Tapahtumia Kokkolassa kesällä on mm. Venetsialaiset 28.8. Blogistani löydät tältä kesältä jutut myös Kristiinankaupungista ja Pietarsaaresta. Blogiani voit seurata @lentavajoogamatto Instassa, Bloglovinissa ja blogit.fi.
Jos suunnittelet Kokkolan-reissua, katso myös:
Paula Gastonin blogi (kokkolalainen matkabloggaaja)
Kokkolasta Neristan taitaa olla ainoia itselleni tuttu paikka. Toiveissani olisi vielä tämän vuoden aikana päästä käymään Tankarissa, se vaikuttaa mukavalta paikalta. Saapa nähdä, että ehdimmekö vielä sinne, kun tuntuu, että tällaisena aurinkoisena kesänä on niin paljon tekemistä!
Eihän sitä yhdessä kesässä kaikkea kiinnostavaa ehdi tehdä. Risteilyt, kuten Tankar, ja uimarannat toki käytävä kesällä. En harrasta talviurheilulajeja enkä käy Lapissa, niin talvella usein sitten matkat on museo- ja shoppailupainotteisia.
Onneksi noita majakkasaaria ja muita, esim. lossin päässä olevia saaria, on Suomessa useampia. Me käydään ehkä Bergössä vielä. Elämäntilanteen ja koronan takia emme vielä kovin laajasti matkaile Suomessakaan.
En tunne Kokkolaa kovin hyvin, mutta se Neristan on kyllä upea. Itse vierailin siellä yhtenä vappuna räntäsateessa 🙂 Ohtakari on minulle tuttu, todella ihana paikka! Paljon muutakin kiinnostavaa Kokkolassa tuntuu olevan, kuten tuo Tankar. Pitäisi käydä siellä joskus.
Poistin muuten tässä yhtenä päivänä molemmat Instagram-tilini. Tykkäsin aina instasta enemmän kuin fb:stä, mutta nyt tuli näköjään kiintiö täyteen senkin osalta… Yritän opetella nyt ihan tätä tosielämää 🙂
Ei minulla ollut hajuakaan, miten hieno Kokkolan seutu on, ennen kuin alettiin miettiä max 2h:n päässä olevaa kaupunkia, joka ei olisi Tampere tai Vaasa vaan vähän vieraampi.
Mulla on toiminut Instan kanssa hyvin sellainen tauko ja uusi tapa, että poistin sovelluksen ja kävin pari kertaa viikossa läppärillä selaimella. Sitten kun piti julkaista kuva ja kertoa uudesta blogipostauksestani, kännykän selaimella saa lisättyä yhden kuvan 😁 Ei tule käytyä pitkin päivää Instassa. Huomaan, kuinka se vähentää levottomuutta, mutta kun esim. eilen illalla kävin Instassa ja katsoin hetken muiden juttuja, vanha hektinen fiilis ja ”kaikilla muilla on kivempaa” -fiilis palasi. Eli somen säännöstely on se juttu mulla, mutta ymmärrän että tilin poisto voi myös olla toimiva ratkaisu. Mä en vaan jaksaisi alkaa rakentaa uudestaan tyhjästä tiliä, paitsi jos oman somettamisen aihe vaihtuisi radikaalisti.
Mulla mikään säännöstely ei ole koskaan toiminut. Nyt sitten tuli sellainen totaalinen, lopullisen tuntuinen kyllästyminen, jota ei ole koskaan ennen ollut. Liian monet asiat alkoivat tökkiä, ei ollut enää kivaa. Joten en kaipaa enää takaisin, toisin kuin joskus ennen, kun piti heti ruveta uutta tiliä perustamaan…
Aurinkoista kesän jatkoa sulle! ☀
Joo, itsehän sen parhaiten tietää, mikä itselle sopii 🙂 Elämässä on ollut meneillään niin paljon ja oon kuormittuvaa introverttityyppiä, etten itsekään jaksa somea kuin pieninä annoksina. Samoin kaikki muiden blogien kommentoinnit ja lukemisetkin on jääneet vähiin.
Oikein hyvää kesää! 🙂