Teemu Kunto: Minimalismi

Otava 2021

144 sivua

Arvostelukappale saatu Otavalta

Kirjasta ja minimalismista

Vielä hetken kirjan kirjoittaja Teemu Kunto on seinäjokelainen. Ensi kesänä hän toteuttaa erään unelmansa ja muuttaa Helsinkiin, henkiseen kotiinsa. Joululomalla huomasin Seinäjoella ilmestyvistä lehdistä (minäkin olen viime kesästä lähtien seinäjokelainen), että Minimalismi.fi-blogia kirjoittava Kunto on tehnyt ensimmäisen suomenkielisen kirjan minimalismista. Kuuntelin kirjan välittömästi äänikirjana ääni- ja e-kirjapalvelusta ja pyysin sen joululoman lopussa vielä Otavalta fyysisenä kirjana. Jotenkin kirja siis resonoi minussa.

Minimalismi herättää varmasti monenlaisia mielikuvia, ja joillekin se on esimerkiksi sisustustyyli – vähän tavaraa, selkeitä värejä ja muotoja. Joillekin tulee mieleen asketismi ja jopa ehdottomuus – kodin tavaramäärä vähennetään johonkin tiettyyn lukuun ja siinä sitten pysytään ja karsitaan taas, jos jotain uutta kotiinsa hankkii. Kunto määrittelee minimalismin laajemmin elämäntavaksi, jossa keskitytään olennaiseen, kulutetaan tiedostavammin ja tehdään vähemmän mutta paremmin. Nelikymppinen Kunto esimerkiksi vaihtoi alaa, erosi ja vaihtoi tavaraa pursuavan kodin minimalistiseen vuokra-asuntoon, johon kolme tytärtä hänen viikonloppuinaan mahtuvat. Netissä Kunnon Youtube-kanavalla on nähtävissä video, jossa Kunto näyttää pienen kaksionsa, jossa on neljän ihmisen tavaroita ja silti myös tyhjiä hyllyjä kaapeissa.

Kunnon teos ei ilahduttavasti ole mikään tavaraan ja raivaamiseen keskittyvä opas. Olen minäkin mariekondoni lukenut, hankkinut tavaraa ja elämyksiä ähkyyn asti, potenut keskiluokkaisen ja keskituloisen länsimaisen ihmisen ilmastoahdistusta, kierrättänyt ja löytänyt second handin ja pohtinut elämääni ja valintojani. Tavaraan keskittyminen ei kuitenkaan riitä, koska jokin syy muu syy aiheuttaa sen, miksi haalimme elämäämme liikaa asioita tai tavaroita.

En rakasta tiiliskiven paksuisia kirjoja ja pidän yleensä noin 400 sivun maksimipituutta itselleni sopivana. Kunnon 144-sivuisessa kirjassa on  yhdeksän lukua ja lisäksi lista lukusuosituksia aiheesta ja aiheen vierestä sekä lähteet. Tavaraa ja kuluttamista käsitellään noin puolessa luvuista, lisäksi oman lukunsa saavat ilmastoahdistus, digitaalinen minimalismi (digimalismi), elämänhallinta ja ihmissuhteet.

Jos elämäänsä haluaa selkeyttää ja muuttaa, voi olla kuitenkin helpointa aloittaa konkreettisesta tavaroiden ja asioiden vähentämisestä. Prosessin mukana havannoi varmasti samalla omia toiminta- ja ajattelutapojaan, arvojaan sekä sitä, mitä oikeasti tarvitsee ja mitä ei. Silloin minimalismia ehkä haluaa laajentaa vaikkapa ajankäyttöön ja siihen, millaisen työn, ihmisten ja harrasteiden parissa aikansa haluaa käyttää.

Kunto listaa kirjassa omistamansa kaikki 500 tavaraa, jotka mahtuvat kirjassa kahdelle aukeamalle. Kunnioitettavaa, mutta itse en näe tarpeelliseksi karsia tavaraa johonkin tiettyyn rajaan asti, ja itse omistan esimerkiksi satoja kirjoja sekä satoja vaatteita ja koruja sekä kymmeniä laukkuja ja kenkäpareja. Saan kirjoista, asusteista ja vaatteista iloa enkä halua luopua niistä luopumisen ilosta, mutta yritän olla ostamatta lisää ja kierrätän aktiivisesti tavaraa eteenpäin. Mietin myös, että avioeron jälkeen lähivanhemman elämää elävällä aikuisella (yleensä äiti) ei välttämättä ole mahdollisuutta padota tavaratulvaa samalla tavalla kuin pääasiassa yksin asuvalla viikonloppuvanhemmalla (usein miehellä). Lähivanhempi saattaa myös joutua pitämään isomman asunnon eikä siten välttämättä ole yhtä vapaa muuttamaan toiselle paikkakunnalle lasten kanssa kuin etävanhempi. Vielä viimeisenä kritiikkinä mainittakoon, että itse en koe parisuhdetta rajoitteena, kuten Kunto vaikuttaa tekevän. Entisen pastorin ja myyntimiehen saarnaavuus nousee aavistuksen pintaan, kun Kunto kertoo parisuhteettomuuden ja monien suhteiden tai avoimen suhteen iloista. Henkilökohtaisesti olen ollut hyvässä parisuhteessa kymmenen vuotta, enkä minä tai avomieheni ajattele toisiamme omaisuutena ja statussymbolina, vaan maailman rakkaimpana ihmisenä, jonka olemme itse vierellemme valinneet. Jokainen saa kuitenkin valita itse.

Parhaiten Kunnon kirja toimii johdatuksena minimalismiin ja sen moniin muotoihin eri elämänalueilla. Muun muassa digitaalisen minimalismin ajatukset osuivat hyvin yksiin omien ajatusteni kanssa siitä, että haluaa aikuisena tietoisesti itse itseltään rajoittaa ruutuajan lisäksi muun muassa digilaitteiden sovellusten, somen seurattavien tilien, tilattavien uutiskirjeiden ja tietotulvan määrää. Pidän myös ajatuksesta, että kun luopuu jostain, saa tilalle jotain muuta. Tämän kirjan ajatusmaailmassa se tarkoittaa esimerkiksi oravanpyörässä juoksemisen lopettamista, laadukkaampaa vapaa-aikaa ja kotia, josta kaikki löytyy etsimättä.

Miten minimalismi näkyy omassa elämässäni

En tunne itseäni täysin minimalistiksi, mutta olen pyrkinyt kohti parempaa tavaran- ja elämänhallintaa jo vuosia. Tässä pieni listaus omista teoistani asiaan liittyen:

• Asun tällä hetkellä kahdestaan avomieheni kanssa kaupungin keskusta-alueella kerrostalokaksiossa vuokralla. Omistamme lisäksi omakotitalon, jossa ilmeni vakavia rakennusvirheitä (vuosikymmeniä vanhoja, ei meidän aiheuttamia) ja talossa ei ole voinut asua yli vuoteen. En jaksa edes kuvailla, kuinka paljon tämä tilanne on vienyt energiaa ja luottamusta elämän perusasioihin. Olemme myymässä talon reilusti alle hankintahinnan pakon edessä. Lähes kaikki säästöt menevät lopun asuntolainan maksamiseen ja asumme todennäköisesti vuokralla seuraavat vuodet ja säästämme ja mietimme, mikä olisi järkevää pitkäaikaisena asumismuotona. Nykyinen kaksiomme on sisustettu melko väljästi, mutta sinne mahtuu hyvin esimerkiksi kaksi kirjahyllyä. Itselleni riittäisi vallan mainiosti kolmio, jotta pyykit ja työasiat saisi järjestettyä järkevämmin. Oman talon rakennuttamisesta emme koskaan ole haaveilleet ja tiedän rajoitteeni suuritöisten remonttien ja kotihommien kanssa – ei kiitos. Viihdyn kaupungissa, maaseutu ei tule kysymykseen. Mielestäni asuntoa ei tarvitse omistaa.

 

• Tein kolmenkympin molemmin puolin valtavasti töitä ja opintoja ja olin mestarillinen suorittaja. Kääntöpuolena kova stressi ja kuormittuminen. Nykyään vain yksi työ (ja piakkoin alkava autokoulu). En enää ihannoi jatkuvan tekemisen ja kehittymisen kulttuuria.

 

• Elämän yksinkertaistaminen. Liittyy edelliseen ja aloitin sen jo vuosi ennen koronapandemiaa eli enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän rahan perässä juoksemista. En käytä aikaa vapaaehtoistyöhön, luottamustoimiin tai politiikkaan. Yksikään harrastukseni ei ole sidottu tiettyyn päivään ja kellonaikaan. Olen sosiaalisessa työssä, joten arki-illat rauhoitan sosiaaliselta kanssakäymiseltä, ja ystäviäni tapaan pitkien välimatkojen takia harvoin. Käytän paljon viestisovelluksia ja sosiaalista mediaa.

 

• Koronapandemian takia vapaa-ajan matkustelu on vähentynyt ja lyhentynyt Suomen rajojen ja pitkälti vielä oman maakunnan rajojen sisälle. Ulkomaanmatkoja haluan tehdä tulevaisuudessa edelleen mutta harkitummin kuin ennen. Matkablogille hieman haastavaa, mutta matkailuhedonismi saa nyt odottaa.

 

• Vapauttavat valinnat: Lastenhankinta ja avioliitto ovat jokaisen oma asia. Me olemme onnellisesti lapsettomia avopuolisoita. 35-vuotiaana näen itseni tulevaisuudessa korkeintaan yhden lapsen äitinä tai lapsettomana. Ei maata, mökkiä, venettä, lemmikkiä tai muuta isoa irtaimistoa tällä hetkellä. Auto on työmatkojen takia oltava. Olemme sekasyöjiä, mutta ostamme paljon kierrätettynä ja käytämme kirjastoa ja muita julkisia palveluita ja yksityisiä tarpeen mukaan. Tulevaisuudessa jokin esimerkiksi vuoden irtiotto jossakin lämpimässä maassa olisi ihana. Yritämme tehdä arjestamme mukavaa joka viikko: vietämme paljon aikaa yhdessä ja haemme esimerkiksi hyvää ruokaa kotiin. Arki ja jokapäiväiset tekomme vaikuttavat elämäämme enemmän kuin pari täydellistä lomaviikkoa vuodessa.

Kirjoitin vuosi sitten blogiin ajatuksia henkisestä minimalismista ja konkreettisesta omakotitalosta luopumisesta pari vuotta sitten. Mitä minimalismi sinulle merkitsee?

Blogiani voit Instagramissa @lentavajoogamatto tai Blogit.fi tai Bloglovin’.