Takana on rentouttava, kotona vietetty joululoma, ja edessä 360 päivää tätä uutta vuotta.
vuosi 2021: ei lupauksia vaan elämää ja realistisia tavoitteita
Kuten blogini nimestä voi päätellä, jooga ja kaikki siihen arvomaailmaan liittyvä on minulle tärkeää. Kun perustin blogini noin kolme vuotta sitten, kirjoitin paljon hyvinvoinnista ja orastavasta uupumuksesta ja hidastamisen tarpeesta. Lopulta kyse ei ollut siitä, että olisin tarvinnut diagnoosia: saavutin vain sen pisteen, että olin aivan täynnä kiirettä, tekemisen määrää, omia ja muiden odotuksia ja sitä, ettei oma elämä enää ollut sitä, mitä halusin. Tai halut olivat muuttuneet. Moni asia sai jäädä: silloinen työpaikka, asuinpaikka, omakotitalo asumismuotona, toinen ura liikunnan parissa.
Kolmikymppisyys on elämänvaihe, jossa monesti painetaan täysillä vähän joka elämänalueella ja minäkin luulin, että niin pitää tehdä. Mutta ei tarvitse. Toki olen saanut monesti ihmetystä ja kyseenalaistamista osakseni, mutta jos tuntee itsensä (ja parisuhteessa olevana puolisonsa), kannattaa elää omannäköistään elämää eikä yrittää täyttää jotakin normia.
Minä hidastin tahtia jo paljon ennen koronavuoden 2020 rajoituksia. Kysymys on siis siitä, että määrittelee, mitä omaan elämäänsä tarvitsee ja haluaa ja mitä ilman voi olla. Itseä tutkailemalla ja muiden elämää seuraamalla tiedän esimerkiksi, että en halua remontoida tai hoitaa isoa taloa, tehdä jatkuvasti ylitöitä tai kahta eri työtä, olla luottamustoimissa, sitoa itseäni joka viikkoa samaan aikaan olevaan harrastukseen tai välttämättä olla edes äiti.
Tällä uudelle vuodelle en anna lupauksia. Tietenkin toiveita, haaveita ja tavoitteita saa olla, mutta nekin ovat enimmäkseen tyyliä ”saisinpa taas töitä ensi lukuvuodellekin”, ”kunpa selviäisin autokoulusta” (2012 jätin sen kesken) ja ”kunpa kiinteistönvälittäjä saisi myytyä meidän talomme”. Saisipa mies terveen paperit syöpähoidon jälkeen ja hellittäisipä koronapandemia. Ehkä loppuvuodesta uskaltaa jo turvallisin mielin miettiä kylpyläreissua tai jotakin muuta matkaa, jotka normaalisti kuuluisivat omaan elämään kiinteästi, ja ehkä ajokortin ansiosta voin lähteä yksikseni jonnekin lähimatkailemaan.
Mutta mitään lupauksia tai tavoitteita vaikkapa somen ja blogin, ulkonäön ja painon, matkojen tai luettujen kirjojen määrän suhteen en aseta. Monia mukavia ja kehittäviä asioita tapahtui blogini ja sen Instagramin kanssa vuonna 2020, mutta huomaan, että innostavuuden kääntöpuolena on myös ahdistus tietotulvasta ja sosiaalisuudesta sekä julkaisutahdista. Lopulta haluan käyttää enemmän aikaa siihen, että olen läsnä hetkissä ja kasvokkaisissa keskusteluissa ja vähemmän aikaa siihen, että mietin seuraavaa kuvaa tai muiden julkaisuja somessa. Vuonna 2020 poistin tilini LinkedInissä ja julkisen Facebook-sivuni. Tästä seurasi samantyyppinen helpotuksen tunne kuin toiminimeni lopettamisesta pari vuotta aiemmin – en tarvitse tätä, yksi kuormittava tekijä vähemmän.
Kirjavinkit hidastajalle:
(sis. mainoslinkkejä)
- Katri Syvärinen: Sinun tarinasi voima: Vapaudu vanhasta ja uskalla loistaa. Hidasta elämää – yhteisön kirjasarjassa juuri ilmestynyt joogaopettaja Katri Syvärisen kirja sopii uuteen lempeään vuoteen erinomaisesti. Kuuntelin tämän äänikirjana. Ylipäänsä Hidasta elämää – kirjoista löytyy hyviä vaihtoehtoja itseymmärrykseen ja tasapainoisempaan elämään.
- Eckhart Tolle: Läsnäolon voima. Läsnäolevan ihmisyyden perusteoksia.
- Suvi Bowellan: Ihana herkkyys. Herkkyys ja erityisherkkyys käsitellään kirjassa voimavarana, ei rasitteena.
- Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt. Kirjasta voi lukea kolmesti uupuneen kolmikymppisen mietteitä elämästä itseironialla ryyditettynä.
- Anna-Stina Nykänen: Yksin kotona. Helsingin Sanomissa keväällä 2020 ilmestyneistä Nykäsen kolumneista koottu kirja, joka raportoi koronapandemian edistymistä ja sen vaikutusta ihmisten arkeen toimittajan omista ja suomalaisten kokemuksista käsin.
- Teemu Kunto: Minimalismi tai Cait Flanders: The Year of Less. Jos haluat oppia haalimaan vähemmän tavaraa ja asioita ympärillesi.
- Jussi Pullinen: Mitä meille tapahtui? Näin internet ja sosiaalinen media muuttivat elämämme. Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana ollut kirja on must-luettavaa jokaiselle somea ja nettiä aktiivisesti käyttävälle nykyihmiselle. Varsinkin, jos näihin liittyy paljon ristiriitaisia tai negatiivisia tunteita.
- Tove Janssonin kirjat. Muumien lisäksi mm. Kesäkirja ja Haru, eräs saari vievät ihanan viipyilevään maailmaan.
- Runoja – Rupi Kaurin Milk and Honey ja Lana Del Reyn Violet Bent Backwards Over the Grass. Ihan vain sanojen kauneuden takia.
- Joogasta kiinnostuneille ja jo jonkin verran harrastaneille: Jouni Hallikaisen Total yin – Terveyttä, tyyneyttä ja tyytyväisyyttä yin-joogalla. Selkeät esittelyt asanoista ja valmiita harjoituksia.
Aion lisätä vuonna 2021 keskittyvää lukemista – en siis yritä vaikkapa lueskella somea tai sähköposteja äänikirjaa kuunnellessa. Valitsen kirjat oman kiinnostukseni mukaan, enkä sen, mikä näyttäisi somessa ja blogissa hyvältä. Todennäköisesti kuuntelen aiempaa vähemmän äänikirjoja ja luen enemmän painettuja kirjoja. Lopulta on aivan sama, luinko loppuun 15, 50 vai yli 100 kirjaa, kunhan ne olivat itselle merkityksellistä ajankäyttöä.
Lempeää vuotta 2021!
Jos haluat kokeilla Yogaia-palvelun joogaa, pilatesta tai lihaskuntotreenejä, klikkaa itsellesi ilmainen kuukausi kaveripassillani tästä.
Jos haluat kokeilla Nextoryn ääni- ja e-kirjoja rajattomasti kuukauden ajan, klikkaa tekemään tili ilmaiseksi tästä.
Blogiani voit seurata Instagramissa.






Minäkään en tee enkä ole tavannut ennenkään tehdä mitään lupauksia uutena vuotena. Ennemmin toiveita on mielessä. Enkä jaksa ottaa mitään isoja tavoitteita. Sen mukaan mennään, miten jaksetaan.
Listallasi on kiinnostavia kirjoja, ja tuon Ihanan herkkyyden olen itsekin lukenut. Se oli tosi hyvä lukuelämys. Enemmän pitäisikin lukea herkkyyskirjoja.
Joku kirjoitti somessa osuvasti jotenkin, että on harhaa että vuoden vaihtumisen pitäisi merkitä aina jonkin uuden alkua. Vuosi loppuu ja alkaa joka vuosi, ja itse olen esimerkiksi raivannut tekemistä ja kiirettä pois arjesta niin paljon, että mun vapaa-aika työpäivän ulkopuolella on enemmän loman kaltaista. Eihän kukaan pakota siihen, että arki on läpsystä vaihtoa vaikkapa puolison kanssa lastenhoidon ja muun välillä, vaan sitä tekemisen määrää voi itse päättää karsia.
Herkkyyskirjoista kiinnostaisi seuraavaksi pohjalaisen Taina Laineen Vahvuutena herkkyys: Kirjeitä hänelle, joka kokee syvästi. Hänen Kesytä kriitikkosi – kirja oli loistava.
Hyvää alkanutta vuotta sinulle!
Mä työskentelen myös opettajana, ja mulle uusi vuosi alkaakin pikemmin syksyllä kun uusi lukukausi alkaa, ei niinkään tammikuussa.
Ja just noin: useinkaan kukaan ei pakota kiireiseen arkeen vaan kyse on oikeesti paljon omista valinnoista ja siitä, että osaa ja haluaa karsia tekemisistä. Ei aina niin helppoa, mutta sanoisin, että vaivan arvoista.
Kiitos kommentista 🙂 Opettajana tosiaan vuodenkierto kulkee aika lailla lukuvuoden kanssa käsi kädessä. Mulle on ollut ihan valtavan pitkä prosessi tajuta, kuinka paljon palautumista sosiaalinen opettajantyö vaatii. Toisaalta totuin jo lapsuudessa kotona tosi rauhalliseen olemiseen. Esim. hyppytunnit kesken koulupäivää on mulle mieluinen lepotauko, kun taas jotkut opettajat inhoaa hyppäreitä 🙂