Kansallispuistot ja luontopolut ovat saaneet paljon uusia vierailijoita tänä vuonna, kun korona on aiheuttanut rajoituksia matkailuun. Luontokohteet ovat paikoitellen jopa ruuhkautuneet. En innostu pitkistä siirtymistä esimerkiksi Lappiin enkä harrasta mitään talviurheilulajia, mutta kun pohdimme eräällä ystäväporukalla mökin vuokraamista pariksi yöksi jostain päin Itä-Suomea, valitsimme Kolin.

Kolilla on tietty must-kohteen maine ja runsaasti luontoa tarjottavana, ja talvisin laskettelukeskuksiin minua ei vedä lumi yhtään. Minulla olisi ainoana Länsi-Suomesta tulevana ja ajokortittomana joka tapauksessa monta junanvaihtoa edessä, mentiinpä sitten Savoon tai Karjalaan. Liikun luonnossa mieluiten juuri stressittömästi kävellen enkä omista edes askelmittaria. Olen käynyt muutamassa kansallispuistossa viime vuosina, mutta heräsin Suomi-matkailuun vasta päälle kolmikymppisenä.

Yksi porukastamme oli jo ollut aiemmin Kolilla ja tiesi jo vähän tapoja ja paikkoja. Yhdistimme reissuun hieman kaupunkilomaa Joensuussa mennen tullen, kun juna jätti meidät kaksi autotonta Joensuuhun ja liikuimme siitä eteenpäin ystävien kahdella autolla ja Kolilla yhdellä pirssillä.

Koli sai kansallispuiston statuksen 90-luvun alussa. Pielisen rannalla Lieksassa sijaitsevan kansallismaiseman korkein huippu yltää 347 metriä merenpinnan yläpuolelle ja 253 metriä Pielisen pinnan yläpuolelle. Ei siis mikään Alpit, mutta jääkauden jäljiltä kuitenkin hyvin upeaa kallio- ja vaaramaisemaa. Merkittyjä reittejä on kokonaisuudessaan noin 80 kilometriä, joten jokaiselle löytyy sopiva. Koli on ollut etenkin lapsiperheiden ja senioreiden suosiossa, mutta nyt siellä näkyi aivan joka ikäryhmän edustajia. Kun valitsimme Huippujen kierroksen jälkeen Mäkrän kierroksen ja pääsimme väljemmälle reitille, vastaan tuli peruslenkkeilijöitä, koiran tai lasten kanssa kulkevia ja rinkka selässä liikkuvia. Telttamajoitus ei ollut meidän seurueellemme vaihtoehto ja patikaksi riitti muutaman tunnin leppoisa kävelylenkki.

Useiden tuttavien kokemusten sekä Facebookin-ryhmän keskustelujen perusteella Kolille kannattaa suunnata mahdollisimman aikaisin aamulla. Meidän neljän naisen porukan herätyskellot soittivat sunnuntaiaamuna puoli kahdeksan maissa. Aamupalan syötyämme nappasimme eväät ja runsaasti juotavaa reppuihin. Ukko-Kolin parkkipaikalla olimme heti yhdeksän jälkeen. Silloin parkkipaikalla oli vielä hyvin tilaa, mitä siellä ei ollut enää puoli kahden jälkeen, kun 4,5-tuntinen reippailumme oli ohi. Päivän mittaan parkkipaikka käy pieneksi ja autoja jätetään pitkin tienvartta. Parkkipaikalta ylös kiivetään joko portaita tai ajellaan hissillä yläpihalle, jossa sijaitsee muun muassa Sokos-hotelli ja Kolin luontokeskus Ukko. Me emme käyneet luontokeskuksessa alussa emmekä viitsineet nousta sinne enää uudelleen alas parkkipaikalle tultuamme patikan lopuksi. Se harmitti hieman, mutta toisaalta kävelyreittien varressa oli infotauluja kasvillisuudesta ja netistä pystyy tarkistelemaan faktoja esimerkiksi luontoon.fi/koli – sivustolta.

näe ainakin nämä: huippujen kierros ja mäkrän kierros

Porukkamme ykkössuunnittelija oli printannut pari karttaa ennakkoon ja niistä oli helppo katsoa reitit ja muuttaa vaikkapa kiertosuuntaa tai paluureittiä. Näin ensimmäistä tai toista kertaa Kolilla käyvänä Huippujen kierros on must-nähtävyys. Tämä on myös Kolin kansoitetuin osuus, jossa saa hetkittäin hieman odottaa, että muut saavat ihailla maisemia aitiopaikalta ja valokuvansa otettua. Rengasreitti on reilut 1,5 kilometriä, ja jos siitä jatkaa Mäkrän kierroksen, matkaa tulee kiertosuunnasta ja paluureitistä riippuen yhteensä 8-9 kilometriä. Ensitunnelmat olivat mykistävät: huipuilta näkee kauas ja ihmiset ympärillä ovat hyvällä tuulella. Me korkeanpaikankammoiset, tai ainakin riskitietoiset ihmiset, vedämme välillä kylkimyyryä eteenpäin ja kauhistelemme niitä (uhka)rohkeita (nuoria), jotka jopa hyppäävät seuraavalle kallioulokkeelle.

Pidän siitä, kuinka suomalainen vaikuttaa aina hieman korostetun kohteliaalta, kun tullaan vastakkain polulla tai keskustellaan säästä ja reittivalinnoista. Taukopaikkoja ja kuvauksellisia kohtia on paljon esimerkiksi valitsemallamme Mäkrän kierroksella, myös laavu. Välillä saa ihastella ahoja, valtavia vanhoja puita ja kukkaketoja. Maasto vaihtelee kinttupolusta leveään hiekkatiehen ja metsästä avaraan vaaramaisemaan. Mäkrälle on yksi tiukempi nousu. Mäkrällä törmäsimme toiseen porukkaan opettajia, kun mussutimme eväitä ja inspiroiduimme samoista maisemista kuin monet taiteilijat, muun muassa Järnefelt, Sibelius ja Juhani Aho. Kolille matkustan ihan varmasti uudelleen, reittejä nimittäin riittää vaikka loppuelämäksi. Sitten varmasti kuvaamiselta pystyy jo keskittymään paremmin luontoon ja liikuntaan.

Pirunkirkko ja Kolin satama

Pidimme mökillä iltapäivällä muutaman tunnin huilitauon ja etsimme tietoa sunnuntaina auki olevista kohteista ja illallispaikoista. Yksi paranteli päänsärkyä ja toinen vatsakipua. Selvisi, että jos Lieksan tai lähiseutujen Juuan, Nurmeksen ja Valtimon kulttuurikohteita tai kahviloita haluaisi katsastaa, sunnuntai ei ollut paras päivä aukioloaikojen suhteen. Mökillämme Villa Hymyssä on oma pieni ranta, mutta kylmän heinäkuun alun takia uinti jäi nyt välistä. Sähkösaunan lämmitimme ensimmäisenä iltana. Teimme pöytävarauksen Gastropub Kolin Ryynäseen (keittiö auki periaatteessa kahdeksaan, mutta joustivat meidänkin kohdalla) ja otimme alkuillasta suunnaksi Pirunkirkon ja samalla suunnalla sijaitsevan Kolin sataman. Satamassa sijaitsee kahvila-ravintola Alamaja, mutta sen sulkemisaika kello 18 oli liian aikaisin meidän aikatauluamme ajatellen.

Rantatien varrella on myös Kolin reittien alkupisteitä ja pieniä parkkipaikkoja sekä uimapaikkoja. Sataman polku on tiettävästi Suomen vanhin luontopolku, mutta sille emme ravintolatamineissamme lähteneet. Pirunkirkko on luola, jonka perällä pitäisi olla runo, mutta olin porukastamme ainoa, joka uskalsi luolan suusta sisälle. Maaperä ja 33 metriä pitkän luolan seinämät ja katto olivat hyvin röpelöiset ja käännyin muutaman metrin päästä takaisin luolan suulle. Liikkuminen täällä luonnon muodostelmassa on omalla vastuulla ja onnistuin lyhyellä matkalla nirhaisemaan jo selkääni pintanaarmun. Eero Järnefeltin runo lohdutuksena tässä:

”yksi salaisuus yks henki,
yksi onni kumpaisenki,
on kirkko tämä,
sen pyhyyttä muistelemma aina”

Illalla hieman ennen kahdeksaa lompsimme Gastopub Kolin Ryynäselle syömään. Ruokalistalta valitsimme pääruoaksi siikaa, karitsaa ja minä kasvisruoan sienirisoton kasvistagliatellella. Kaikki olivat tyytyväisiä ruokiinsa, ja kolmelle neljästä maistui vielä jälkiruoka. Jos juot olutta tai siideriä, kannattaa maistaa paikallista tuotantoa. Paikassa on vanhaan tyyliin sisustettuja huoneita ja taidenäyttely.

majapaikkana villa hymy

Kolin Ahmovaaran mökki yllätti meidät positiivisesti ja nosti hymyt huulille. Etukäteen katselimme netistä etenkin Lomarenkaan mökkejä. Kun pääsimme yhteisymmärrykseen maakunnasta ja budjetista, Kolin Villa Hymy vakuutti hinta-laatusuhteellaan. Kuuden hengen ystäväporukastamme kaksi oli epävarmaa lähtijää ja neljä meitä lopulta pääsi matkaan. Varasimme mökin kesäkuussa kuukautta ennen reissua. Kaksi yötä lauantaista maanantaihin 11.-13.7. maksoi 571 euroa + toimitusmaksu 20 euroa päälle. Vuodevaatteet ja pyyhkeet toimme itse, samoin vessapaperit ja pesuaineet. Kahdeksan hengen mökissä kaikki neljä saivat siis oman makuuhuoneen. Varustukseen kuului sähkösauna, grilli, kaksi sisävessaa, siistit tilat kahdessa kerroksessa, hyvät keittiövälineet (kuten Moccamaster ja sähkövatkain), pieni ranta ja loppusiivous. Tuloiltana saimme kaataa Fresitat kanavartaiden ja salaatin seuraksi oikein skumppalaseihin.

yhdistä koliin kaupunkiloma joensuussa

Sää suosi meitä suurimman osan ajasta: Joensuussa saapumispäivänä lauantaina satoi alkuiltapäivästä iltaan asti. Kävimme kahvilla Taitokorttelissa, estetiikkaa hakemassa taidemuseossa, botaanisessa puutarhassa Botaniassa ja kauppaostoksilla Prismassa. Sunnuntaina aurinko paistoi kauniisti ja oli lämmintä, kun ulkoilimme Kolilla. Maanantaina Joensuussa kahvittelimme Houkutuksessa, kävin jälleen Taitokortteleissa, Pohjois-Karjala -näyttelyssä Hilma-museossa Carelicumissa (kyllä, auki myös maanantaisin), lounaalla Local Bistrossa ja hieman vaatekaupoilla. Joensuusta ajaa Kolille reilun tunnin. Vuokramökin, Kolin ja kaupunkiloman yhdistelmä oli oikein onnistunut.

Onko sinulla Koli-vinkkejä muille lukijoille tai vaikkapa seuraavalle Kolin-reissulleni? Haluaisin nähdä Kolin uudelleen ainakin ruskan väreissä. Blogiani voit seurata Instagramissa tai Blogit.fi ja Bloglovinissa. Kolista saa loistavasti tietoa netistä täältä tai alueen matkailuoppaista. Seuraava reissuni starttaa muutaman päivän kuluttua Seinäjoelta Helsingin kautta Viron Pärnuun ja näkyy melko tuoreeltaan Instagramissa ja myöhemmin tietenkin täällä blogissa.

Lue myös: Repoveden kansallispuisto ja Etelä-Konneveden kansallispuisto aloittelijoille