Kun Eettisen kaupan puolesta ry pyysi minua mukaan loppuvuoden #Lempivaatteeni-kampanjaan, vastasin tietenkin kyllä. Erityisen paljon kampanja näkyy sosiaalisessa mediassa ja blogeissa tunnisteella #lempivaatteeni juuri tällä viikolla, koska nyt on kuluttamiseen kannustava Black Week ja perjantaina Black Friday. #Lempivaatteeni on ollut aiemminkin, ja alkuvuodestakin siihen osallistuin. Tällä kertaa ajatuksena on pukeutua samoihin vaatteisiin viikon ajan ja olla ostamatta mitään uutta. Kierrätetty vaate on eettisesti parempi hankinta kuin uusi, mutta kampanja herättelee tunnistamaan omasta vaatekaapista niitä lempivaatteita, joita haluaa huoltaa ja käyttää vuodesta toiseen ilman, että tukisimme halpa- ja pikamuotia ja tuottaisimme jatkuvasti uutta vaatejätettä.
Vaateteollisuus tuottaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin maailman lento- ja laivaliikenne yhteensä. On tutkittu, että suomalaiset tuottavat tekstiilijätettä yli 2 kiloa sekunnissa ja 70-100 miljoonaa kiloa vuodessa. Edelleen vain pieni osa pois heitetyistä vaatteista päätyy hyötykäyttöön. Vaatteiden käyttöiän pidentäminen on siis yksi tärkeimmistä tavoista vähentää vaatteiden ympäristövaikutuksia.
Olen tänä vuonna muuttanut ajatuksiani ja toimintatapojani työn, vapaa-ajan, asumisen ja kuluttamisen suhteen. Pienempi asunto, itse asettamani ostolakot ja ostorajoitteet ja pienempi työmäärä ovat lisänneet vapaa-aikaa, mielenrauhaa ja onnellisuutta. Yksi eniten aikaa vievimmistä harrastuksistani on kirjojen lukeminen, mutta en juuri koskaan osta kirjoja itselleni, vaan hankin ne kirjastosta. Reilu kolmasosa kotimme suunnilleen 400 kirjasta on dyykattuja kirjastoista, kirppareilta, käytettynä Amozonista, mummin hyllyistä ja lahjoina saatuja. Vaatteita ostin monta vuotta mielihalusta ja palkinnoksi tai lohdutukseksi itselleni, mutta jossain vaiheessa jouduin toteamaan, että tarvitsen ehkä vain puolta omistamistani vaatteista. Meidän taloudessa jopa avopuoliso (mies) on oppinut ajattelemaan, mitä voi laittaa kirpparille ja UFF:lle, mitä puolestaan H&M:n tekstiilikierrätykseen. Useampia kertoja olen raahannut vaate- ja tavarasäkit ensin illanistujaisiin kavereiden perattavaksi, ennen kuin olen kuvannut tuotteet nettimyyntiin tai vienyt kirpparille tai kierrätykseen.
Eetti pyysi meitä suoraan haastettuja bloggaajia ja somevaikuttajia miettimään suhdettamme vaatteisiin. Voit miettiä omaa vaatesuhdettasi ja sitä, onko kulutuksessasi parantamisen varaa. Somessa voit osallistua merkitsemällä kuvaasi yksinkertaisesti #lempivaatteeni ja eetti_ry .
Millainen on suhteeni vaatteisiin?
– Onko minulla kokemuksia vaatteiden hajoamisesta tai tahattomasta vahingoittumisesta?
Valitettavasti on. Juuri viime kuussa Amsterdamin-lomalla ostamani paidan hihan sauma alkoi purkaantua jo ensimmäisellä käyttökerralla. Kyllä ärsytti. Olen huono käsitöissä, ja hermo menee näpertelyssä ja askartelemisessa hyvin nopeasti. Vaikeammat korjaukset vien aina ompelijalle. Parsimisen koitan kuitenkin hoitaa itse. Akryyliä ja nyppääntyvää neulosta koitan kaupoissa aina vältellä, ja mietin valmiiksi, kuinka paljon huoltoa vaate vaatii ja olenko siihen valmis.
– Mikä on lempivaatteeni ja miksi se on merkityksellinen minulle?
Kampanjan pääviikolle eli tälle viikolle olen valinnut Vero Modan vaaleanpunaiset culottes-housut ja kirpparilta ostetun Soya Conceptin kukkahupparin. Vaihtelen niitä Ril’sin mustien farkkujen ja jonkun toisen paidan kanssa. Talvella väljät, vajaamittaiset ja ohuet culottesit vaativat alle sukkahousut. Nämä housut ovat sellainen perussiisti vaate, joka sopii eri tilanteisiin kenkiä ja asusteita vaihtelemalla. Tämä roosa on ollut lempivärini pari vuotta. Mustat farkut ovat luottovaatteeni ja niissä on sellainen ryhdikäs fiilis ja istuvuus juuri hyvä. Lempivaatteeni vaihtelevat hieman vuodenajan mukaan, ja töihin pyöräilevänä en talviaikaan juurikaan käytä hameita, mutta kesällä en paljon muuta käytäkään kuin mekkoja ja hameita (ja niitä vaaleanpunaisia housuja).
– Mihin tarvitsemme jatkuvasti uusia vaatteita?
Emme tarvitsekaan! Mainonta ja kulutusmyönteinen länsimainen elämäntyylimme luovat meille mielihaluja ja keksittyjä tarpeita. On kestämätöntä, että vaateteollisuuden sykli on niin nopea ja että jatkuvaan ostamiseen ja pois heittämiseen kannustetaan joka paikassa.
– Millainen rooli vaatteilla on oman identiteetin ja itsetunnon rakentamisessa?
Lempivaatteissa ja vaatteissa yleensä on minusta tärkeää, että niissä viihtyy eikä tule kesken päivää sellainen fiilis, että miksi puin nämä vaatteet. Päällä olevat vaatteet voi vähän niin kuin unohtaa ja keskittyä elämään, kun ei ole ali- tai ylipukeutunut tai likaisissa vaatteissa, vaan on sopivasti pukeutunut. Esimerkiksi työhaastattelussa pukeutuminen on osa ensivaikutelmaa. Opettajana saa pukeutua melko vapaasti ja ilmaista omaa persoonaa. Mielestäni pukeutumisessa saa olla joku kiva pieni juju mieluummin kuin että olisi tylsästi pukeutunut. Viihdyn yhtä hyvin treenivaatteissa kuin siisteissä vaatteissa, mutta koruja minulla on joka päivä vaatetuksesta riippumatta. Uutta ei tarvitse kuitenkaan ostaa, jos on taitoa yhdistellä vaatteita ja asusteita toisiinsa ja etsiä käytettynä esimerkiksi kirppareilta. Merkkituotteita minulla on jonkin verran, mutta iso osa niistäkin on hankittu käytettynä.
– Mikä edistäisi vaatteiden kestävää käyttöä?
Jos vaateteollisuutta ja mainontaa ei nykyisen ilmastoahdistuksen ja ekoajattelun myötäkään saada kuriin, vastuuta jää todella paljon kuluttajille. Joudumme ihan itse miettimään, mahtuvatko kaikki uudet vaatteet ja tavarat vielä johonkin, hankimmeko ylipäänsä niitä ja mihin ne kaikki vanhat menevät. Vaatteissa kannattaa huolella tutkia pesulaput ja kankaan pinta ja ostaa vain tarpeeseen. Kannattaa myös opetella yhdistelemään jo kaapissa olevia juttuja ja korjailemaan ja tuunaamaan tai hankkia luotto-ompelija. Jos haluan olla varma, etten haksahda heräteostoksiin, en edes mene kiertelemään kaupoille. Sen ajan voi käyttää paremminkin. Menen mieluummin vaikka museoon tai kaverin kanssa kahvilaan juttelemaan.
– Millä tavoin vallitsevan pikamuotikulttuurin ja vaateteollisuuden tulisi muuttua?
Tehtäisiin määrällisesti vähemmän vaatteita ja laadullisesti parempaa. Vaatekaupoissa voi aina kysellä valmistustapojen perään, mutta ongelmat ovat usein kaukana tuotantoketjun alkupäässä ja alihankintaketjut voivat olla pitkiä ja monimutkaisia. Vaatekaupoissa tekee pahaa katsoa ylitäynnä olevia rekkejä ja pohtia, haluaako kukaan laittaa tuollaista enää päälleen vuoden kuluttua (tai onko vaate enää käyttökelpoinen silloin). Euroopan unionin jätedirektiivin mukaan tekstiilijätteelle on järjestettävä erilliskeräys vuoteen 2025 mennessä, mutta EU ei ole velvoittanut sitä, miten kierrätys pitää järjestää. Toivottavasti viimeistään tämä saa ihmiset heräämään jo siellä vaatekaupoilla.
Olen tänä vuonna saadut pienennettyä hiilijalanjälkeäni: viime vuonna se oli noin 10 000 ja nyt noin 8000 kg CO2e. Vaikka asuminen ja liikkuminen muodostavat yhteensä yli puolet suomalaisen hiilijalanjäljestä, keskivertosuomalaisella kulutus muodostaa noin neljäsosan hiilijalanjäljestä (Sitra 02/2018). Voit muuten testata oman hiilijalanjälkesi tekemällä tästä Sitran elämäntapatestin. Pienenkään maan asukkaana ei ole varaa sanoa, ettei meidän tarvitse tehdä mitään, sillä maailman luonnonvarat eivät kestäisi pitkään, jos kaikki muutkin käyttäisivät neljän maapallon verran luonnonvaroja joka vuosi. Lähdetkö mukaan #lempivaatteeni?
#Lempivaatteeni muualla somessa esimerkiksi:
Eettisen kaupan puolesta – sivut #lempivaatteeni
Vaatelainaamo Vaatepuu/Tässä kaupungissa tuulee aina-blogi
@365asua Instagram ja Twitter
@juliaihminen Instagram
Tämä oli mielenkiintoinen postaus! 🙂 mulla ei ollut hajuakaan että me suomalaiset kulutamme noin paljon.. huhhuh pistää kyllä miettimään! I