Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

yhteistyö

Milloin hotellien ystävä valitsee kodinomaisen majoituksen?

Huoneistomajotus Madridissa

*kaupallinen #matkachat-yhteistyö Forenomin kanssa

Seuraavaa seikkaa olen pitkään blogissa sivulauseissa tuonut esille: olen näinä päivinä äärettömän laiska ja mukavuudenhaluinen matkaaja, joka viihtyy kivoissa hotelleissa. Nimenomaan hotelleissa.

Ei hotellien tarvitse viittä tähteä olla ja kukkarokin rajottaa tätä touhua jonkin verran, mutta esimerkiksi pienemmät boutique-hotellit tai Italian ihanat agriturismot tekevät loman. Netissä tarjoushaukan tavoin alennuksia kärttävänä saattaa hyväänkin hotelliin päästä melko edullisesti. Kotona on kiva olla, ja matkalla ei halua ihan missä tahansa yöpyä. Muuten on jopa sama olla kotona. Kymmenen vuoden takainen minäni varmaan hakkaisi nykyminääni halolla päähän – tuolloin vietin lähes kaiken liikenevän ajan tien päällä, milloin missäkin majoittuen, pienellä budjetilla.

Hotellin varatessani tietää aika hyvin mitä saa. Siellä on myös usein joku vastaanotossa ongelmatilanteiden sattuessa, ja esimerkiksi 4-5* ketjuhotellissa esimerkiksi Euroopassa tietää yleensä varsin hyvin millaista tuleman pitää.

Se nyt ei ehkä ole aina se seikkailunhaluisin vaihtoehto, mutta hyvä ja usein varma vaihtoehto kuitenkin.

Mutta miten on kodinomaisen majotuksen laita, miten se sopii tähän kuvioon? Vai sopiiko?

Tällä termillä eli kodinomaisella majoituksella haetaan takaa AirBnb- ja Forenomin tyylisiä ratkaisuja, joissa matkustaja majoittuu mahdollisimman samanlaisesti kuin kotona. Tämä on tavallaan vastakohta hotellimajoitukselle, ja usein avain paikallisen elämän kokemiseen.

Kaikesta hotellikeuhkoilustani huolimatta olen käyttänyt kodinomaisia majotuspalveluita jonkin verran, pääasiassa pidemmillä reissuilla ja muutamalla Matteon työmatkalla, jossa olen ollut mukana joko lapsen kanssa tai ilman (eli siis aikaan ennen lasta jokunen vuosi sitten). Olemme löytäneet kodinomaisten majoitusten joukosta meille sopivat majotustyypit, ja etenkin huoneistohotellit ovat mieleemme.

Pariisissa, reissulla jolloin kokeilin ensi kertaa kodinomaista majoitusta

Kodinomaiselle majoitukselle on aikansa ja paikkansa, ja nytkin keväällä Bilbaossa majotuimme pari kuukautta erään espanjattaren kotona. Tai ei hän siellä siis kanssamme ollut, mutta hänen asuntonsa se oli. Tutustuimme etukäteen tarkasti hänen ja asunnon saamiin palautteisiin, ja ne pitivät hyvin paikkansa. Vaikka kaikilla meillä on omat preferenssimme ja huomion kohteemme, arvosteluista saa hyvän yleiskatsauksen ja käsityksen hostin toiminnasta ja itse asunnosta. Eli asuntoa vuokratessa lue palautteet hyvin läpi mikäli niitä on saatavilla, mutta muista terve kritiikki.

Tämä oli ainoa järkevä vaihtoehto noinkin pitkälle matkalle, etenkin kun mukana olivat myös minun vanhempani. Oli tärkeää, että pääsimme itse kokkaamaan ja käymään kaupassa, ja että kaikille oli oma huone. Se antoi myös mielenkiintoisen katsauksen paikalliseen arkeen, asuimmehan me keskellä Bilbaon kupeessa sijaitsevaa asuinaluetta. Ei sillä alueella edes montaa hotellia olisi ollut.

Hotellielämä voi pidemmillä matkoilla olla melko puuduttavaa, ja tässä tilanteessa kodinomainen ympäristö puolusti täysin paikkaansa. Ja tottakai tämä on myös kustannuskysymys: edullisemmaksihan se tuli kuin hotellimajoitus. Kustannuspuoli on tärkeä osa, vaikka tuolla reissulla ei kaikki omasta pussista mennytkään (kyseessä oli siis Matteon työmatka).

Ensimmäinen kerta Pariisissa

Ensimmäisen kerran kokeilmme tätä majoitustyyliä oikeastaan vahingossa.

Olimme Pariisissa, osaksi Matteon työmatkaa silloinkin, ja kaupungin hotellit olivat syystä tai toisesta tupaten täynnä.

Saimme lopulta vuokrattua yksiön kahdeksaksi päiväksi Poissonniére-metroaseman lähettyviltä, ja muistan vielä oikein hyvin kun sain avainkoodin huoneistoon sähköpostitse Heathrown lentoasemalla juuri ennen koneen lähtöä. En tiennyt mitä odottaa, sillä kertahan oli tosiaan ensimmäinen ja vähän kuitenkin jännitti. Olin tottunut asioimaan hotellien ja vastaanottojen kanssa, ja nyt minulla oli vain avainkoodi jonkun asuntoon.

Pariisilaisyksiössä mukikin kehottaa nauttimaan päivän tärkeimmästä ateriasta

Seuraavana aamuna heräsin pariisilaisyksiöstä, avasin suuren ikkunan kauniille pariisilaiskadulle ja otin aamupalan kyytipojaksi kupin Matteon keittämää kahvia. Olin yksin, Matteo oli lähtenyt jo töihin. Tuo hidas Pariisin kesäaamu oli tällaisen fiilistelijän unelma.

Majoitus oli hyvä kokemus, kaikki toimi hyvin ja matkakin oli onnistunut. Vähän pakonkin edessä valittu majoitusmuoto oli uusi kokemus, jonka jälkeen olemme tutustuneet kodinomaiseen majotukseen muutaman kerran uudelleen.

Vähän erilaista kodinomaista tunnelmaa Madridissa

Madridissa ollessamme olemme valinneet kahtena kertana peräkkäin hotellin sijasta suites-tyylisen majoituksen (eli varmasti tuttavallisemmin huoneistohotelli). Se ei ole täysin verrannollinen esimerkiksi Airbnb-tyyliseen kotimajotukseen, sillä se ei ole kenenkään koti. Se on kuin huoneistohotelli ilman palveluita –  vastaanotto tosin palvelee osan päivästä. Koko rakennus koostuu monesta kymmenestä huoneistosta kuin hotellissa konsanaan, mutta konsepti on kuitenkin täysin eri.

Tarjolla oli eri kokoisia huoneistoja keittiöillä, ja tunnelma on hyvinkin kodinomainen. Tein ostoksia naapurin supermarketissa, kokkasimme itse, ja nautin ranskalaisen parvekkeen tunnelmasta ihastellen Malasanan alueen kaupunkimaisemaa.

Tämä tuo esille sen, että kodinomainen majoitus ei aina tarkoita toisen asunnossa oleilua – vaan paikalliseen tunnelmaan pääsee myös muunlaisten vaihtoehtojen kautta. Tämä huoneistohotelli-majoitus oli kovasti mieleeni, ja olemme olleet tässä samaisessa paikassa Madridissa nyt muutaman kerran.

En usko, että tulen koskaan täysin hotellimajoituksesta luopumaan – enkä myöskään näistä kodinomaisista majoituskohteistakaan.

Etenkin perheen kanssa tällaiset isommat huoneistot ovat olleet erittäin tarpeellisia ja tuoneet matkoihin uusia ulottuvuuksia. Kun lapsi nukkuu makuuhuoneessa, voi olohuoneessa ja keittiössä syödä illallista rauhassa. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, ja tietyissä kohteissa tulee myös vähän pohdittua esillä ollutta keskustelua eri majoitustyyppien lieveilmiöistä.

Tämä kirjoitus toimii aasinsiltana maanantain 18.6 #matkachatiin

Maanantain valloittava Twitter-tuokio  eli minun, Annikan ja Marin emännöimä Twitterin #matkachat jatkaa ensi maanantaina juttua nimenomaan kodinomaisesta majoituksesta.

Aiheena on Pohjoismaat Uusin Silmin, ja chat toteutetaan yhdessä Forenomin kanssa. Forenom tarjoaa kodinomaista majoitusta Pohjoismaissa, ja valikoimaan kuuluu niin huoneistohotelleita, hostelleja kuin kalustettujakin asuntoja. He ovat chatissa mukana vastaamassa keskustelemassa ja kysymyksiin, mikäli kysyttävää ilmenee!

Toivottavasti nähdään maanantaina – jutellaan sitten lisää Pohjoismaista ja kodinomaisista majottumiskokemuksista. Chat on tällä kertaa 45 minuuttia pitkä, ja luvassa on taas vilkasta keskustelua kivan porukan kanssa. Tervetuloa mukaan iloiseen joukkoon!

Tässä vielä pikaohjeet Twitterin #matkachattia varten:

  1. Kirjaudu Twitteriin tai Tweetdeckiin
  2. Seuraa #matkachat hashtagia 18.6 alkaen kello 20:30
  3. Seuraa juontajien (@annikarautiola, @marikomente ja @leena_mari) esittämiä kysymyksiä.
  4. Vastaa kysymyksiin ja osallistu vilkkaaseen keskusteluun!

PS: Koodilla SUMMER20 saat 20% alennuksen Forenomin varauksista Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa (poislukien  Hostel Porvoo) matkustusaika 22.6-12.8.2018. Lue tarkemmat ohjeet ja ehdot Forenomin sivuilta.

 

SPONSORED VIDEO: millainen kuluttaja olen netissä

 

*kaupallinen yhteistyö: Klarna

Internet ja verkkokauppojen kasvu on muuttanut kaupan alan pelikenttää hurjasti. Monet ostavat lähes kaiken tarvitsemansa suoraan netistä, toiset vannovat ostokokemuksen ja ihmiskontaktin nimeen. Kuulun itse puoliväliin.

Ostan tietyt tuotteet netistä. Näihin tuotteisiin kuuluvat englanninkieliset kirjat, kodin elektroniikka (viimeisimpinä muun muuassa filmi Instax-kameraan, ilmankostutin ja aktiivisuusranneke) ja tietyt vaatteet. Olen mielestäni melko järkevä kuluttaja, ja kannan huolta ostosten järkevyydestä ja laadusta – mutta pieni heikko kohtani liittyy vaatteisiin. Jos en löydä haluamaani vaatetta kaupasta, tilaan sen netistä, ja saatan käyttää tuotteen metsästämiseen pitkänkin ajan. Joskus ostan jotain spontaanisti esimerkiksi Facebook-mainoksesta innostuneena.

Myös tavarat, joiden perässä en jaksa juosta kaupungilla, löytyvät netistä. Viimeisimpänä tilasin iPhone 4:ään sopivan laturin, sillä vanha, kadoksissa ollut iPadini sellaisen tarvitsee – eikä minulla ollut aikaa lähteä hakuammuntana sellaista etsimään. Eli jos tiedän tarkkaan mitä haluan tai kyseessä on tuote, jonka saatavuus on niin ja näin, ostan sen lähes aina kotikoneelta käsin.

Toisaalta, mikään ei voita vaatteiden hypistelyä kaupoissa tai flea marketeilla. Kengissäkin luotan kokeilun voimaan, sillä kokoni on jotain 38-39 välimaastossa ja istuvuus on luonnollisesti hyvin kenkäkohtaista. Nautin ruokakaupoissa asioinnista, ja lapsen vaatteet ja tavarat haluan nähdä ennen ostopäätöstä.

Tämä minitarina syntyi, kun Klarna pyysi minua kertomaan kokemuksiani aiheesta.

Sponsored video:

Klarna on helppouteen ja turvallisuuteen pyrkivä maksupalvelu, jonka kautta voit maksaa ostoksesi netissä. Tällä hetkellä maailmalla Klarnan verkostossa on kansainvälisesti 70,000 kauppaa ja asiakkaita palvelulla on 60 miljoonaa. Sitä käytetään paljon myös Suomessa. Klarna laskulla maksaessasi voit tutustua tuotteisiin ensin, ja maksaa laskun jälkikäteen (maksuaika on yleensä 14 päivää tuotteiden lähetyksestä).

Sponsored video

Lentoasemakokemuksia: äiti reissussa ilman lasta

*kaupallinen #matkachat-yhteistyö: Finavia

Lentäminen lapsen kanssa verrattuna ilman lasta lentämiseen… no, etenkin kun kyseessä on puolitoistavuotas lapsi, ei varmaan ole kovinkaan yllättävää että reissut ovat hieman erilaisia stressitasoasteikolla mitattuna.

Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana ollut matkalla ilman lasta muutamaan otteeseen. Nämä reissut ovat suuntautuneet eniten Helsinkiin, ja ovat luonnollisesti sisältäneet lentämistä. Ovatpa ne olleet välillä myös flashbackeja menneeseen.

Lapsen kanssa on toki välillä mukava matkustaa, etenkin kun tämä elämäntilanne sitä vaatii, mutta onhan tämä yksin matkustaminen verrattuna lapsen kanssa reissaamiseen nyt aivan kuin….. sanotaan vaikka että aivan kuin Frederik ja Sibelius musiikillisesti. Joo, se on aika hyvä vertauskuva, matkailu yksin kun on paljon harmonisempi kokemus. Nämä matkat muistuttelevat niistä ajoista kun pystyi vain kävelemään turvatarkastukseen, sieltä portille ja koneeseen.

(Jutun kuvitus on lentoasemilta, niiltä reissuilta, kun olin matkalla ilman lasta, pääasiassa Düsseldorfista ja Helsinki-Vantaan lentoasemalta)

Kun matkustan yksin, haluan vähän luppoaikaa

Kun olen liikkeellä yksin, varaan lentoasemalle aikaa hieman vähemmän kuin lapsen kanssa matkustaessa. En silti ilmesty paikalle viime tipassa – hermoilen heti, jos tiedän että lentoasemalle vievän junan peruutus tai myöhästyminen heikentää mahdollisuuksiani ehtiä lennolle. Eli en ota viimeistä mahdollista kulkuvälinettä, vaan nautin myös siitä, että minulla on hetki omaa aikaa lentoasemalla ennen koneen nousua.

Olen lentomatkustaja, joka ei halua liiaksi kiirehtiä ja hermoilla, ja pieni luppoaika lentoasemalla on ihan ok. Olen yksin matkustavana juuri sellainen matkustaja, jolla on vähän aikaa lentoasemalla, ja varmasti tämän myötä aika unelma-asiakas monelle lentoasemalla toimivalle yritykselle. Monestakin syystä.

Lentoasemalla aikaa jää ostoksiin ja kahvin saa juoda rauhassa

Helsinki-Vantaan lentoasemalla rituaaleihini kuuluvat yleensä pieni ruokatauko, ja yleisesti ottaen hyödynnän palveluja enemmän ja suuremmalla innokkuudella kuin lapsen kanssa matkustaessa. Se on muutenkin lentokentistä se yksi tutuimmista, joten uudet kaupat ja palvelut huomaa on helpointa panna merkille.

Hyödynnän jonkin verran kahviloita ja ravintoloita – viimeinen lohiruisleipä nassuun hetkeen ennen lentoa on tullut tavaksi (ulkosuomalaisen traditiot!), ja usein tämän kanssa joko kuohuva, kahvi tai kokis. Ei tässä järjestyksessä tosin, vuorokaudenajasta riippuen. Sen kahvin iloja on myös se, että sen voi juoda rauhassa, kirjaa lukien, ilman kiirettä.

Ei muuten yleensä tule juotua kahveja rauhassa, etenkään silloin kun olen lapsen kanssa kaksin menossa Suomeen tai muualle.

Loungeja käytän melko harvoin, mutta kun aikaa on reippaammin Finnairin Silver-asiakkaana loungevierailu alennettua maksua vastaan on aina hyvä ajatus.

Toisekseen, Helsinki-Vantaan lentoasemalla vaeltelu ja kauppojen kiertäminen ilman lasta on aika rentouttavaa. Suomikauppoja ja kirjakauppoja yksi toisensa jälkeen. Lohileivän lisäksi minulle on muodostunut rutiini siinä, että nappaan mukaan suomalaisen naistenlehden tai kaksi ennen lentoa. Yleensä valitsen niiden joukosta,  jotka ovat sillä hetkellä tarjouksessa, ja näitä sitten tuon mukanani kaksin kappalein. Tapanamme on myös usein muistaa naapureitamme Suomi-herkuilla, joten pari suklaalevyä lähtee lähes aina mukaan. Sekä itselleni lakupussi.

Useana viime kertana lentoni ovat lähteneet kohti Saksaa terminaalin 1 puolelta, niin Finnair, SAS kuin Lufthansakin, ja siinä heti turvatarkastuksen vieressä olevissa myymälöissätulee vietettyä tehokasta ostosaikaa.

Jos ajatellaan asioita, joita toivoisin lisää… yksi toive minulla olisi. Joku pieni, kohtuuhintainen hemmotteluhoito olisi aika ihana, mutta näitä tulee lentoasemilla harvoin vastaan. Eikä sen tarvitse olla kuin 15 minuuttia!

Matkatavarat aivan minimissään

Entäs ne matkatavarat sitten?

Less is more, ja jos olen tsekannut laukun ruumaan, käsimatkatavarani näyttää juuri tuolta kuin ylläolevassa kuvassa Düsseldorfin lentoasemalla matkalla Helsinkiin – vähäiseltä. Kevyeltä. Helposti kannettavalta. Finnairin tasokorttiini kuuluu yksi ilmainen laukku ruumaan per lento, ja olen tästä ottanut ilon irti, jos ei ole tulipalokiire lentoasemalta seuraavaan kohteeseen. Yritän tätäkin toki välttää, mutta aina se ei onnistu.

Tuohon punaiseen laukkuun mahtuu läppäri, kirja, kalenteri sekä lompakot sun muut. Sekä sellainen pieni hätävarasetti, jos laukkuni ei perille saavukaan. Ei ole rattaita, ei ole hoitolaukkua sun muuta.

Toki yksin lentämisestä saisi lisää kokemuksia kerättyä, mutta se on jo sitten toinen asia se.

 

#matkachat: Lentoasemat

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Finavian kanssa. Järjestämme yhdessä Finavian kanssa Twitterissa #matkachat’n maanantaina 23.4 klo 20:30 Suomen aikaa. Chatin keskiössä on Helsinki-Vantaan lentoasema, ja mukana meidän lisäksemme myös Finavian henkilökuntaa.

Koska Helsinki-Vantaan lentoasema on isolle osalle suomalaisista matkaajista hyvinkin tuttu, keskustelu tullee olemaan vilkasta monesta eri näkökulmasta. Meitä matkaajia on niin lapsiperheitä, yksinmatkustavia, pariskuntia, joku matkailee myös eläimen kanssa. Mielenkiinnolla odotan, millaista keskustelua chatin tiimoilta syntyy. Tervetuloa mukaan!

Chatissa arvotaan 3 kappaletta lahjakortteja Helsinki-Vantaan lentoasemalla sijaitsevaan Wine and View -ravintolaan.

Mikäli chat ei ole konseptina tuttu, alla on tiivistettynä ohjeet. Autan myös mielelläni, mikäli sinulla on kysyttävää aiheen tiimoilta!

Ohjeet Twitter-chatia varten: 

  1. Kirjaudu Twitteriin
  2. Seuraa hashtagia #matkachat 23.4. 2018 klo 20:30
  3. Seuraa juontajien (minä (@leena_mari), Marimente-blogin Mari (@marikomente) ja Tarinoita Maailmalta -blogin Annika (@annikarautiola) kysymyksiä
  4. Vastaa kysymyksiin, ja osallistu keskusteluun. Keskustelu on usein lennokasta ja leppoisaa, joten rohkeasti vain mukaan!

 

Millainen lentomatkustaja sinä olet? Tervetuloa mukaan chattailemaan!

Ensikertalaisen ristelykokemuksia Symphony of the Seas -alukselta

Kuva: Veera Bianca

*Yhteistyössä Royal Caribbean

Olen risteilijänä aikamoinen untuvikko. Aikuisiän kokemukseni rajoittuvat lapsuuden risteilyiden jälkeen muutamiin kertoihin Itämerellä, ja Välimeri ja Karibia ovat olleet täysin tuntematonta risteilyseutua – Karibia on tosin suuri tuntematon muutenkin. Eräänä päivänä sitten seison maailman suurimman risteilyaluksen, Symphony of the Seasin vieressä Malagan satamassa, ja olen aika sanaton. Laivalla on kokoa. Rakastan ilmailua ja kaikkea siihen liittyvää, ja risteilyissä on jotain samaa ilmailun kanssa – lähdön tuntua, seikkailua, suurta maailmaa.

Sain kunnian olla mukana Royal Caribbeanin uuden lippulaivan, Symphony of the Seasin, ensimetreillä. Symphony of the Seas on Royal Caribbeanin ylpeys, maailman suurin risteilylaiva, jossa on paikat 6780 matkustajalle. Matka toteutui yhteistyössä Royal Caribbeanin kanssa, ja matkaseuranani oli monia inspiroiva kollegani ja ystäväni Veera Bianca, Royal Caribbeanin Suomen edustajat sekä kotimaista lehdistöä. Olimme osa Pohjoismaiden tiimiä, johon kuului muun muuassa ruotsalaisia reality tv -tähtiä ja somepersoonia.

Upouusi laiva lähti matkaan telakalta Ranskan länsirannikolta Välimerelle, ja nappasi median ja lehdistön edustajia kyytiin Malagan satamasta maaliskuun 27. päivänä. Suuntanamme oli Barcelona, ja edessämme pari päivää laivaan tutustuen.

Malagan satamassa kävi ilmi, että laivaa oli odotettu hartaasti niin henkilökunnan, meidän median edustajien kuin paikallistenkin toimesta. Ilmassa oli juhlan tuntua.

Laiva keräsi paikalle yleisöä, ja lähtö satamasta huipentui vaikuttavaan ilotulitukseen pimeän tultua. Laivan lähtöä seurasi tuhansia ihmisiä, ja siitä oli uutisoitu laajasti paikallisessa mediassa.

Minä olen mukavuudenhaluinen turisti, myös risteilyillä

Olen risteilijänä samanlainen kuin matkailijanakin – rakastan fiilistelyä, sitä ettei tarvitse tukka putkella ravata ympäriinsä ja haluan jotain pientä ekstraa joko ruoan tai maisemien muodossa.

Apua, en jaksaisi juosta esimerkiksi museoissa ja nähtävyyksissä montaa päivää putkeen. Ajatuskin hengästyttää. Arjessa on tällä hetkellä sen verran hässäkkää, että tekee mieli ottaa mahdollisimman rauhallisesti, kun siihen on mahdollisuus. Kliseiden klisee tulee tässä: ne pienet hetket. Kuten nyt esimerkiksi auringonlasku omalla parvekkeella tai laivan kannella on asia, josta nauttii.

Arvostan myös sitä, että majoitus on siisti ja viihtyisä. Aktiivilomailu on toki myös mieleen, ja näille lomille on myös aikansa ja paikkansa.  En pidä urheilusta verenmaku suussa.

Matkan urheiluosuus tuli hoidettua jo ennen laivaan nousua, kun päätimme Veeran kanssa kävellä Malagan satamaan sen sijaan, että ottaisimme taksin. Parisataa metriä, kyllähän sen kävelee. Hotellin respassakin oltiin sitä mieltä, että ei tässä nyt takseja tarvita. Tosin tässä kohtaa kukaan ei ottanut huomioon sitä, että laiva sijaitsi aivan toisessa päässä satama-allasta, ja kävelyä tuli moninkertaisesti kantamuksien kanssa auringon paahtaessa. Siinä oli muuten kaksi hehkeää suomalaista laivaterminaalissa, welcome ladies!

Onnistuin toteuttamaan matkailufilosofiaani tuolla merimatkalla mainiosti, vaikka paljon kuvasimme ja viihdyimme myös muiden töiden parissa. Työtkin rullaavat mukavasti, kun edessä siintää Välimeri ja Espanjan rannikko. Vaihtelu virkistää.

Risteilyillähän ei aika pitkäksi muutenkaan käy. Löysin itseni nauttimassa letkeästä tunnelmasta uima-altaalla kirjan kanssa auringossa ja auringonlaskua fiilistelemässä sen sijaan, että olisin käynyt katsomassa kaikki laivan tarjoamat showt ja esitykset. Kävin toki niistäkin nauttimassa (upea jääshow kruunasi viimeisen illan ennen Barcelonaan saapumistamme), ja näissä sen oman tasapainon löytäminen on tärkeää. Kävin myös katsomassa uimahyppääjien harjoituksia, aikamoista akrobatiaa. Mahdollisuuksia on, ja jokainen voi rakentaa mieleisensä ohjelman runsaista vaihtoehdoista.

Oma hyttimme matchasi hyvin majoitusfilosofiaani: siinä oli parveke merelle, ja se oli aivan ihanaa. Parvekkeella oli ihana istua ja fiilistella merta ja vaihtuvaa maisemaa. Tuulenpuuskassa siellä istuttiin takki päällä, toisena hetkenä mekko oli aivan tarpeeksi. Maaliskuun lopussa sää oli pääosin hyvä ja Suomen kesää vastaava. Voin kertoa, että tämä jos jokin lämmitti myös mieltä. Bilbaossa oli tullut vettä ja jopa lunta helmikuusta saakka, ja oli ihana nähdä aurinko ja myös tuntea se.

Koska olin ilman lasta reissussa, nautin rauhallisista hetkistä merta ihaillen drinkin äärellä Veeran kanssa elämää pohtien. Jos olisin ollut vieläkin aktiivisempi, olisin käynyt urheilemassa, mutta tälle muutaman päivän reissulle en ollut edes pakannut urheiluvälineitä mukaan. Laivan ympäri kulkevaan juoksurataan kävin kuitenkin tutustumassa.

Symphony of the Seas ja laivan seitsemän erillistä naapurustoa

Symphony of the Seasin kokoa on vaikea hahmottaa, ennen kuin sen vieressä seisoo. Se on valtava. Tämä pätee toki moniin muihinkin suunnilleen saman kokoluokan laivoihin, etenkin ensikertalaisille.

(Sain tähän laivan suureen kokoon liittyen kysymyksen Instagramissa, kun minulta kysyttiin, miten paljon näin suuri laiva keinuu kun tuulee. Matkamme aikana mitään suurta myrskyä ei ollut, mutta kyllä puuskissa sen keinumisen huomasi kun sängyssä makoili.)

Symphony of the Seas koostuu seitsemästä erillisestä ”naapurustosta”, joista jokainen noudattaa omaa teemaansa.

Omaksi suosikikseni muodostui New Yorkin Central Parkista inspiraation saanut Central Park -kävelykatu kannella 8. Sen varrella oli lukuisia ravintoloita, ja oman viehätyksensä tarjosi sen vehreys – kasvit olivat oikeita, ja niistä huolta piti laivan ikioma puutarhuri.

Näkymä Central Parkiin

Neloskannella sijaitsevat laivan jäähalli ja teatteri, joissa viihteestä nauttiva viihtyy mielellään. Royal Caribbeanin tyyliin esiintyjät ovat huippuluokkaa, esimerkisi osa luistelijoista on jopa entisiä olympiaurheilijoita, ja esitykset on hiottu viimeisen päälle huippuunsa.

Viihteeseen panostetaan, ja siitä ollaan Royal Caribbeanilla erittäin ylpeitä. Laivan aktiiviteetteihin pääset tutustumaan Royal Caribbeanin englanninkielisellä sivulla.

Pääsimme hetkeksi fiilistelemään myös sviittielämää, kuva yllä sviittimatkustajien loungesta. Life goals!

Symphony of the Seas kokemuksia lapsiperheen näkökulmasta

Lapsi ei ollut tällä kertaa risteilyllä mukana, mutta yksi huomioni kohteista risteilyllä oli luonnollisesti lapsen kanssa matkaaminen ja puitteet lomailuun koko perheen kanssa.

Royal Caribbeanin palkittu Adventure Ocean  huolehtii siitä, että risteily tarjoaa lapsille elämyksiä ja viihtyisän loman. Tekemistä löytyy jokaiselle ikäluokalle, ja on luonnollisesti fiksua jakaa lapset ikäluokittain – jokaiselle lapselle löytyy omaa ikätasoaan vastaavaa tekemistä ja kavereita.

Kaikki aluksella työskentelevät lastenhoitajat ovat korkeakoulutettuja (kasvatustiede tai muu lasten ja nuorten kanssa työskentelyyn sopiva tutkinto), ensiapukurssin käyneitä ammattilaisia, ja omaavat paljon kokemusta lasten kanssa toimimisesta.

Symphony of the Seasin keulassa on lapsille oma suunnattu alue, johon tein risteilyn toisena päivänä tutustumisretken. Koska kyseessä oli mediaristeily, ei siellä ollut kuin muutama lapsi, mutta menoa ja meininkiä varmasti riittää kunhan laiva pääsee normaaliin rytmiinsä ja asiakkaita saapuu kaikkialta maailmasta. Lapsille oli myös oma teatteri. Järjestetyn ohjelman kielenä on englanti.

Lapset voi jättää lapsenvahdin huomaan järjestetyn ohjelman pariin, mikä tarjoaa aikuisille mahdollisuuden viettää lapsivapaata aikaa, mikäli sille on halua ja tarvetta (tarkista ajat ja hinnat laivalta). Pidin itse kovasti niinikään laivan keulassa sijaitsevasta adults only – alueesta, Solariumista, ja sielläpä kuluisi oikein hyvin muutama lapsivapaa tunti.

Royal Caribbeanin sivuston ”Mitä sisältyy risteilyn hintaan” -osiossa voit tutustua tarkemmin myös lasten ja nuorten risteilyinfoon. Lisää Royal Caribbeanin Youth & Teen -ohjelmasta voit lukea täältä (englanniksi).

Eri ikäisten lasten kanssa matkustava nauttii luonnollisesti myös muustakin laivan viihdetarjonnasta kuten jääshowsta ja musikaaleista. Urheilullisemmatkin aktiiviteetit kuten minigolf, vaijeriliuku, seinäkiipeily sekä surffisimulaattori ovat varmasti monen hieman vanhemman lapsen (ja aikuisen) listalla. Uiminen on kaiken ikäisten mieleen, ja lapsille löytyy laivan kannelta oma allasalue.

Ainakin minulla on kotona yksi pieni lapsi, joka suurella varmuudella nauttisi olostaan erilaisten aktiiviteettien parissa. Tietysti vajaa kaksivuotias tarvitsee valvontaa koko ajan, mutta leikkihuoneet ja etenkin uima-allas olisivat varmoja hittejä, mikäli yhtään lastani tunnen.

Itselläni kävi mielessä myös jopa kolmen sukupolven loma risteillen, ja tämä sai alustavaa kannatusta. Laitettiin mietintämyssyyn.

Symphony of the Seas kokemuksia ruokailusta

Noniin, sitten ruoka. Siitä ei ainakaan matkan aikana puute tullut.

Symphony of the Seasilla on 20 ravintolaa, joista voi valita mieleisensä – niin hinnan kuin tarjonnankin perusteella. Tarjolla on tavallisia, arkisempaa ruokaa tarjoavia ravintoloita (mm. Jamie’s Italian) sekä useilta laivoilta tuttu buffet. Toki tarjolla on sitten hienompaakin sapuskaa tarjoilevia ravintoloita, joissa ruokaillessa saa panna parasta päälle niin halutessaan. Eli valinnanvaraa löytyy. Suuri osa ravintoloiden tarjonnasta kuuluu risteilyn hintaan.

Oma suosikkini oli kirkkaasti laivan rento meksikolainen ravintola El Loco Fresh, josta sai rajattomasti guacamolea ja herkullisia tortilloita kylmän kokiksen kera. Kyllä kelpasi! Pidemmällä reissulla olisi ollut mukava pukeutua ja laittautua oikein kunnolla, ja mennä syömään pidemmän kaavan mukaan.

Juomakulttuuri liittyy läheisesti ruokaluihin. Sain selville, että Royal Caribbeanilla on nollatoleranssi kännisekoiluihin, mikä on mielestäni oikein hyvä politiikka (häiriköt poistetaan laivasta seuraavassa satamassa). Mutta muutama drinkki ruoan yhteydessä, laivan kannella meripäivinä tai illalla erilaisia baareja testaten on mukava ajatus. Tarjolla on juomapaketteja tai mahdollisuus ostaa juomat fiiliksen mukaan. Itse en ehkä ottaisi valmista juomapakettia, vaan ostaisin drinkin silloin kun sitä tekee mieli.

Etenkin laivan takakannella sijaitseva baari maisemineen oli mieleen, kuten myös kansien 5 ja 8 välillä hissin tavoin seilaava Rising Tide -baari, jossa oli mainiot vodkamartinit. Symphony of the Seasilla on 5. kannella myös Bionic Bar -niminen robottibaari, joka toteuttaa toiveesi iPadin välityksellä. Suosittelen kokeilemaan!

Iso osa laivan ravintoloista tosiaan kuuluu risteilyn hintaan. Laivan ruokailumahdollisuudet löytyvät täältä.

Uusi aamu valkeni Barcelonassa

Kaksi yötä ja kolme päivää kuluivat todella nopeasti, ja yhtäkkiä heräsimme uuteen aamuun Barcelonan satamasta.

Symphony of the Seas seilaa kesäkauden Välimerellä, lähtösatamanaan Barcelona, joten Barcelonan reissu on helppo yhdistää laivamatkaan. Talvikaudeksi alus matkustaa Karibialle. Me otimme muutamasta tunnistamme Barcelonassa ilon irti brunssin muodossa, ennenkuin suuntasin lentoasemalle ja sieltä kohti Bilbaota. Olisihan siellä Barcelonassa viihtynyt muutaman ekstrapäivänkin, jos ei olisi ollut kiire muualle seuraavana päivänä.

Palaan vielä asiaan ensikertalaisen risteilyvinkkien tiimoilta, mutta sitä ennen muutama hyödyllinen linkki aiheeseen liittyen:

Koodilla ”Symphony Influencer” saat 10% alennusta Royal Caribbean Internationalin risteilyn perushinnoista (ei koske veroja/palvelumaksuja) huhtikuun 30. päivään mennessä!

Oletko käynyt risteilemässä Välimerellä tai Karibialla? Mitä pidit?

Suomalais-italialaisen kodin sisustusfilosofiasta

                                                                                              *kaupallinen yhteistyö: Desenio

Suomalainen ja italialainen asuvat samassa kodissa Saksassa. Suomalainen pitää pohjoismaisesta designista, yhdistettynä hieman neutraaleihin väreihin ja vanhoihinkin huonekaluihin. Italialaiselle sisustus on oikeastaan aika sama – hän tosin vierastaa kokovalkoisia koteja. Suomalainen ei pidä Italiassa suositusta tummasta puusta esim lattian värinä, vaan suosii eri vaalean sävyjä. Perinteinen puulattia olisi aivan ihana, joko puun värissä, valkeana tai jopa harmaana.

Tämä on meidän perheemme lähtökohta sisustuksellisesti.

Minua sisustaminen kiinnostaa, ja seuraan jonkin verran sisustusaiheisia Facebook-ryhmiä, nettisivustoja ja Instagram-tilejä. Ostan joskus satunnaisesti myös joitain sisustusaiheisia lehtiä. Matteon ainoa toive on kotiin liittyen on se, että väriä olisi kokovalkoista kotia enemmän. Ettei mentäisi ihan valkoisella linjalla.

Haluan Matteonkin viihtyvän omassa kodissaan, enkä vain yksin päättää kaikesta, vaikka paljon päätöksiä sisustuksellisesti teenkin. Tosin teen töitä kotona, ja vietän siellä häntä enemmän aikaa, joten on tärkeää että pidän näkemästäni. On tästä keskustelutu useaankin otteeseen, vaikka tuota italialaista osapuolta ei sisustus tosiaan niinkään kiinnosta. Paras palaute on kuitenkin ollut se, kun hän eräänä päivänä kotiin tullessaan kertoi, miten meillä näyttää kivalta. Kompromissi saavutettu.

Ps. Alekoodi Deseniolle jutun lopussa!

Kuten tiedätte, muutamme usein eri maiden väliä, mikä tuo oman lisämausteensa soppaan. Meillä on sisustuksessa paljon perinteistä Ikeaa, mutta muutama kalliimpi design-tuote kiinnostelisi kovasti. Vielä ei kuitenkaan ole niiden aika, koska tavaroiden roudaaminen paikasta a paikkaan b on hieman työlästä, riskialtistakin, ja koen että kalliimmat pohjoismaiset designit tulevat kuvaan sitten kun joskus olemme asettuneet aloillemme edes hetkeksi. Tai niin, että tiedämme että parin vuoden päästä emme taas muuta.

Olen tätä aihetta sivunnut hieman ennenkin, mutta nyt keskityn sisustukseen siltä kantilta, miten meillä pohditaan sisustusjuttuja kulttuurierojen näkökulmasta. Miten paljon meillä on kotona vaikutusta Suomesta, miten paljon Italiasta?

Suomalaisuus näkyy italialaisuutta enemmän

Myönnettäköön, että meillä Italia näkyy kotona todella vähän. Ehkä Italiasta muistuttavat eniten espresso-pannu sekä erilaiset espresso-kupit. Sekä suuri valikoima erilaista pastaa lasipurkeissa.

Pohjoismaisuus on sitten meillä enemmän näkyvämpi juttu. Kodin sisustus on meillä yleisilmeeltään vaalea, ilman mitään värihurjasteluja – ja sisustusta on sitten vähän ”piristetty” eri tekstiilein.

Suomi on esillä melko perinteisin tavoin – Suomi-designia meiltä löytyy lähinnä mukien ja muutaman esineen muodossa. Matteokin pitää muumimukeista, ja ne ovat hänen mielestään sopivan kokoisia kahvikuppeja. Olen itse tykästynyt Taika-mukeihin, sillä ne miellyttävät silmää ja ovat juuri sopivan kokoisia teemukeina.

Italiassa ei näitä suomimukeja luonnollisesti oikein tunneta, mutta ne ovat meillä  nyt jokapäiväisessä käytössä. Italialainen ei ehkä ymmärräkään, kuinka tärkeitä nuo jutut suomalaisille ovat, vaikka pieniä juttuja ne tavallaan ovatkin. Pieni pala Suomea maailmalla. Uskon, että näitä löytyy todella monesta suomalaiskodista maailmalta – enkä edes usko, vaan tiedän. Ja olen kuitenkin muutamassa käynyt. En kuitenkaan koe olevani kovinkaan intohimoinen suomi-designin keräilijä: pidän esimerkiksi juurikin näistä mukeista, muttei kokoelmani järin suuri ole.

Tämä postaus on tehty yhteistyössä Desenion kanssa, ja sain tilata heidän kauttaan meille lisää heidän julisteitaan. Jos esimerkiksi yhtään Instagramin skandinaaviseen sisustukseen liittyviä tilejä ja hashtageja seuraa, luultavasti Desenion julisteet ovat tulleet näillä kanavilla vastaan.

Real life office check – ei aina järjestyksessä, mutta toimii ja oma toimistonurkka on hyvin mieleinen! 

Tilasin meille kuvissa näkyvät Nine arch bridge-, Exploring- ja Banana leaves close up -julisteet, koossa 30×40, ja London street view -julisteen isommassa, 50×70-koossa.

Halusin meille luonnollisen värisiä julisteita, ei mitään liian raflaavaa, ja himoitsemani kultaiset kehykset. Tilasin myös yhdet suuremmat, pinkit kehykset (50×70), sillä halusin hieman väriä kehysten muodossa lapsen makuuhuoneessa sijaitsevaan nurkkaukseen. Julisteet ovat sopivan simppeleitä, sopivat meidän sisustukseen sekä etenkin banaaninlehti tuo vähän väriä.

Yksi omista suosikeistani on tuo banaaninlehtitaulu, joka tuo kivasti vihreää värä kotiin. Meillä ei ole juurikaan kasveja, koska ei viitsi niitä aina reissujen ajaksi naapuriin viedä hoitoon, joten tulkoon se väri näin kuvan kautta sitten. Desenion sivuilta löytyy paljon erilaisia kasviaiheisia julisteita. Luontoaiheiset printit ovat myös omaan makuuni.

En yleensä pidä tummasta puusta sisustuksessa, mutta tein yhden poikkeuksen

Tumma puu on yksi asia, joka usein erottaa meidät sisustuksellisesti. Ei kuitenkaan aina. Italiassa mennään tosiaan sisustuksessa usein huomattavasti värikkäämmällä linjalla, ja vaikka en olekaan koskaan pitänyt siellä hyvinkin suositusta tummasta puusta, löytyy meiltä kadulta pelastamani tummapuinen kirjoituspöytä. Itseasiassa olen siihen hyvinkin ihastunut.

Kirjoituspöydällä on itseasiassa ihan hauska tarina. Meilläpäin Saksaa saa jättää ennalta määrättyinä päivinä tarpeettomat tavarat ulos kadulle (taitaa olla kerran kuussa, en ole aivan varma), josta kaupungin työntekijät käyvät ne sitten noutamassa. Päivät ovat luonnollisesti ennalta tiedossa, ja parhaat viedään usein nopeasti naapureiden tai keräilijöiden toimesta, ja kaupungin työntekijöiden tehtäväksi jää sitten noukkia jämät.

Himoitsin tätä kirjoituspöytää päivän ajan ikkunastamme käsin, kunnes Matteo kävi sen ystävällisesti minulle noutamassa. Saimme naapurin mieheltä kantoapua, ja eipä mennyt kauaakaan kun paikalle jääneet loputkin tavarat käytiin noutamassa paikalle tulleen käytetyn tavaran keräilijän toimesta. Siellä olisi ollut vielä kiva lipastokin, mutta se ei vain enää mahtunut meille. En pidä liiasta tavarasta, mutta en kuitenkaan ole täysi minimalisti. Kuitenkaan en meille “rohmua” enemmän tavaraa, kuin tarve on ja haluan pitää tilan avarana ja selkeälinjaisena.

Pidän pöydästä paljon, mutta en tiedä mitä pöydälle tapahtuu, kun ja jos joskus muutamme. Nyt se on lähtemätön osa kotiamme.

Matteo toivoisi vielä enemmän väriä – ja lapselle värit “sallitaan”

Kysyin Matteolta, toivoisiko hän kotiin vielä enemmän väriä, tai mitä hän sisustuksesta noin ylipäätäänsä ajattelee. Kuten sanoin, ei asia häntä juurikaan kiinnosta, ja koska minua kiinnostaa enemmän, aika paljon minä päätän sisustuksesta.  Olemme mielestämme saavuttaneet melko hyvän kompromissin, ja vaikka vaalea perustana kodissamme onkin, on meillä myös sitä väriä.

Juttelimme eräänä aamuna aamiaispöydässä tästä sisustusasiasta, ja sivusimme vielä aihetta siltä kantilta, että lapsen kanssa on kiva, että värit myös näkyvät. Meillä on lelut välillä sikin sokin, ja iso osa niistä lelukorissa olohuoneessa ja makuuhuoneessa. Haluamme, että lapsi voi ja saa näkyä kodissa, eikä leluja sen kummemmin piilotella. Osa leluista ei mitenkään sovi värimaailmaan, mutta ei se haittaa (vaikka myönnettäköön, että yhden kerran vähän turhan värikäs leikkikeittiö jäi kauppaan). Olen kuitenkin hankkinut meille silmääni miellyttävän, puunvärisen lelukorin, johon illan tullen kasaan lelut.

 

Lontoota makuuhuoneeseen

Lontoo-aiheinen taulu sopi hyvin lapsen makuuhuoneessa sijaitsevaan nurkkaan, ja se tuo vähän piristettä muuten vaaleaan makuuhuoneeseen.

Taulu sopii mielestäni kivasti lapsen 1v-syntymäpäiviltä koristeena toimineesen vesimeloniriipukseen, joka löysi paikkansa puolivahingossa makuuhuoneesta. Meillä on melko hyvin neliöitä kolmelle, noin 90, mutta asunnon pohjaratkaisu on sen verran huono, että lapsella ei ole vielä omaa huonetta ja hän nukkuu huoneessamme. Antaisin oman toimistoni mielelläni lapsen käyttöön, mutta sen sijainti keittiön takana ei ole se optimaalisin – sinne kuuluu kaikki, ja vietämme keittiössä kuitenkin paljon aikaa iltaisinkin.

Lattiassa meillä on ihan perinteistä vaaleaa parkettia – Italiassa on tummaa kaakelia lattiassa melko paljon, ja se tumma on puolestaan Matteon mieleen. Omaani taas ei niinkään, mutta jos joskus Italiaan asetumme (voi olla, että ei, mutta mahdollisuus aina on), sellainen on todennäköisesti vastassa. Etenkin, jos asunto on vanhassa talossa.

Toisaalta, siinä onkin sitten hauska sisustushaaste. Olen käynyt muutamassa upeassa, vanhassa toscanalaiskodissa, jossa tätä kaakelia on koko huushollin täydeltä. Ja onhan se kesällä ihan hyödyllinenkin. Nämä vanhat asunnot ovat yksi unelmani Italiassa, ja niissä on sisustuksellisesti todella paljon potentiaalia – vaikka sen tumman lattian kanssa

Millainen sisustus kotonasi on? Jos kulttuureita on enemmän, näkyvätkö ne?

Koodilla LEENA25 saat 25% alennuksen julisteista 27.2-1.3. Alennus ei koske Handpicked / collaboration -julisteita eikä kehyksiä.