Browsing Tag

Vauva

Mitä tapahtuu, kun unohtaa varata vauvan lentolipun?

Koittihan se hetki vihdoin, kun kaikki ei mene vauvan kanssa lentäessä ihan putkeen. Vauvan lentokerrat lähenee jo kolmeakymmentä, ja tähän saakka kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin – niin varausten kuin lentojenkin osalta. Tällä kertaa lentämisen stressikerrointa lisäsi kuitenkin meidän vanhempien tunarointi.

Olimme lähdössä vajaa viikko sitten Firenzestä kohti Düsseldorfia, ja menimme lähtöselvitykseen tapamme mukaan noin 1h 15 minuuttia ennen koneen lähtöaikaa. Firenzen lentoasema on pieni, eikä siellä ole mitään tekemistä, joten olemme ottaneet tavaksi olla paikalla lähes viime tipassa. Vauvan kanssa tuo tunti ja viisitoista minuuttia sisältää jo hieman pelivaraa.

Ongelma alkoi lähtöselvityksessä

Lähtöselvityksen aikana Air Berlinin tiskin takana oleva leidi kuitenkin informoi meitä, että vauvan varausta ei meidän lipuiltamme löydy – ja tässä kohtaa aloin aavistella pahinta. Reissu oli nimittäin hyvin hektinen ja stressaava, minkä vuoksi katastrofin ainekset leijuivat ilmassa.

Matkasimme huhtikuun lopulla kiireellisesti Italiaan perhesyistä, Matteo parin tunnin varoajalla ja me vauvan kanssa muutaman päivä hänen jälkeensä. Päädyimme lopulta jäämään Italiaan lähes kolmeksi viikoksi, ja alunperin varatut paluulentomme lähtivät ilman meitä. Aikataulujen selvitessä varasimme kiireessä uudet liput – ja jossain vaiheessa ihmettelinkin jo ääneen että jo on kumma jos kaiken tämän hässäkän ja stressin keskellä kaikki menee suunnitellusti.

En vielä tänäkään päivänä tiedä, unohdimmeko oikeasti varata kaiken hässäkän keskellä sen lipun, vai osuuko syyttävä sormi Alitaliaan, jonka kautta liput varasimme. Vika on tosin suurella todennäköisyydellä ollut meidän, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Vähän amatöörimoka, mutta näköjään tekevälle sattuu.

Vauvalle ei ole lippua, ja kone lähtee pian – entäs sitten?

Tilanteen selvittyä aloimme selvittämään ratkaisuja, ja tilanne oli itselle uusi. Onneksi kyse oli vauvan lipusta – vauva kuitenkin matkustaa sylissä ja asia on helpompi järjestää sylilapsen kohdalla. Virkailija soitti pari puhelua, ja ohjasi meidät sitten lipunmyyntitiskille jonon jatkoksi. Kello kävi, ja aloin miettiä että jos tässä menee pidempään kuin puoli tuntia, niin me emme pääse koneeseen.

Lipunmyynnissä oli jonoa. Edessämme oleva italiaano alkoi kaivaa 500€:n seteleitä ylikilojaan maksaakseen, ja asiassa tuntui olevan ongelma jos toinenkin. Aika kului. Yritin pitää hermoni kurissa, sillä tässä tilanteessa perheriita ei olisi auttanut ketään – kävelin vauvan kanssa ympäri terminaalia ja tutkin kelloa. Matteo hoiti tilannetta virkailijan kanssa. Halusin palavasti tuolle lennolle jo ihan kustannussyistä (nämä viime tipassa varatut yksisuuntaiset liput rokottavat mukavasti kukkaroa), ja teki myös mieli kotiin – kolme viikkoa muiden nurkissa on vähän raskasta, vaikka ihana Italian perhe meillä onkin.

Vihdoin koitti meidän vuoromme, ja saimme ostettua vauvan lipun hintaan noin 42 euroa. Varausjärjestelmässä oli kuitenkin hässäkkää, ja varauksen läpimeno kesti ja kesti. Kello oli jo sen verran, että lennolle ehtiminen teki tiukkaa. Luojan kiitos Düsseldorfista saapuva kone oli puoli tuntia aikataulustaan myöhässä, ja saimme puoli tuntia lisää pelivaraa varauksen kanssa. Lopulta varaus meni läpi kun esimies tuli paikalle ja teki pari taikatemppua – ja alkoi juoksu kohti porttia. Ensin lähtöselvitys kuntoon, laukku ruumaan, ja  turvatarkastukseen. Ehdimme portille juuri ennenkuin boarding alkoi ja ehdin pyyhkiä hikeä otsaltani.

Älä tee niinkuin minä tein

En suosittele tätä vaihtoehtoa kenellekään, joten kannattaa muistaa klikata se vauvan lippu ostoskoriin lentoja varatessa. Meillä ei olisi koitunut suurta ongelmaa jäädä Italiaan, mutta esimerkiksi lomalle lähtiessä tilanne voi harmittaa, etenkin jos jää pahimmassa tilanteessa konesta. Joten älä tee niinkuin minä tein, vaan ota opiksi!

Onko sinulla kokemusta lentolippujen kanssa tunaroinnista?

 

Äiti matkustaa yksin ilman vauvaa

kahvila

Ensimmäinen matkani ilman vauvaa oli joulukuussa, jolloin vauva oli 5 kuukautta vanha

Joulukuussa, parhaimpaan joulumarkkina aikaan täällä Saksan maalla, jätin viiden kuukauden ikäisen pikkuiseni Matteon kanssa kotiin Düsseldorfiin, ja nousin itse Düsseldorfin päärautatieasemalla Oberstdorfin junaan.

Oberstdorfiin asti en kuitenkaan matkannut, vain jäin poissa Mainzissa jossa tapasin Keski-Euroopassa vaikuttavia bloggaajakollegoita yhden yön verran. Juna matkasi Kölnin ja Koblenzin halki, ja jo Kölnissä avasimme pikkolopullot reissun kunniaksi Heidin ja Jonnan kanssa.

Mainzissa vietetty yö oli ensimmäinen, jonka olin erossa pikkuisesta.

(Ja anteeksi, tässä jutussa on paljon kuvia hotellisängyistä. Koska oli kiva nukkua.)

radisson

Toisen kerran olin erossa vauvasta yön yli tammikuussa, 7 kuukauden iässä

Tammikuun lopussa meidän pikkuinen läheni seitsemän kuukauden rajapyykkiä ja lähdin taas reissuun ilman häntä. Matkasin 24 tunniksi Helsinkiin matkamessuille, ja minulla oli reissullani kieltämättä oikein mukavat puitteet. Yövyin 11. kerroksen kulmahuoneistossa Helsingin Jätkäsaaren Clarionissa (yö saatu, juttua hotellista luvassa myöhemmin), nukuin hyvin pehmeässä sängyssäni, nautin shampanjaa edellisenä iltana ja söin kiireettömän aamupalan. Ja juoksin messuilla pää kolmantena jalkana.

Molemmilla kerroilla reissu kesti yhden yön.

Ja kuulkaa, minä nautin näistä reissuista. Minulla ollut mitään ongelmaa jättää pikkuista kotiin isänsä kanssa, ja kotiinkin oli aivan ihana palata lyhyen poissaolon jälkeen. Joskus on ihana rentoutua joko yksin tai ystävien kanssa, ja ihan vaan olla.

Huomaan ajatusteni kuitenkin hieman muuttuneen tämän aiheen tiimoilta. Olen jopa huomannut pehmenneeni sisältä päin.

Ennen pikkuisen syntymää olin nimittäin sitä mieltä, että jo marraskuussa voisin lähteä entiseen kotikaupunkiimme Lontooseen pitkäksi viikonlopuksi kavereita moikkaamaan. En sitten lopulta raaskinutkaan olla poissa pikkuisen luota kuin yhden yön, joten Lontoon reissu on vielä tekemättä.

Edellytys näiden reissujen onnistumiseen on myös ollut se, että pikkuinen syö myös pulloa, ja hyvin syökin. Jos pullo ei olisi maistunut, niin nämä matkat tuskin olisivat onnistuneet.

ClarionHelsinki

Äiti matkustaa ilman vauvaa on juttu, joka aiheuttaa tunteita

Blogeissa on tätä aihetta pohdittu jonkin verran, ja ei niin kovinkaan yllättäen äitien matkustaminen ilman vauvaa aiheuttaa jos jonkinmoista reaktiota.

Nostan esimerkkinä Salamatkustaja-blogin Satun, joka piipahti Lontoossa kahdestaan esikoisensa kanssa kuopuksen ollessa muutaman kuukauden ikäinen. Satun blogin lukijat eivät aivan mukisematta bloggaajan päätöstä sulattaneet, vaan kommenttiboksiin jätettiin varsin ilkeitä kommentteja. Olet huono äiti, siellä sanottiin (Toim. huom. Satun beibi oli isänsä kanssa kotona). Osa kommenteista oli myös varsin ”huolehtivaisia” (lue:syyttäviä) kannanottoja imetykseen liittyen.

Mediapersoona ja yrittäjä Annabella Daily on myos joutunut suomalaisen nettikansan syynäävän silmän alle. Marja Hintikka Show’ssa vieraana ollut Annabella ei ole kritiikilta säästynyt, syynä lienee Annabellan työn ja perheen yhdistäminen sekä eräs safari, jonka ajaksi pikkuinen jai mummon hoiviin. Minun silmiini Annabellalla on käytossään varsin onnistunut ratkaisu rakentaa omaa yritystä lasten ollessa pieniä, jos lastenvahtien palkkaamiseen on varaa ja pystyy käymään esim lounastunneilla kotona imettämässä. Yöunistakin karsitään, jotta oman uran ja perheen käsittävä kombo toimisi. Tämä lienee ainoita vaihtoehtoja Annabellan kotikaupungissa New Yorkissa, jossa elinkustannukset ovat huimat ja äitiyslomat käytännössä olemattomat.

Keskustelu on aina hyvästä, mutta anonyymit haukkukommentit eivät. Äitimaailmassa päteminen ja krtisointi on asia, joka minut on yllättänyt. Tai ei ilmiö itsessaan, vaan se ilkeilyn määrä. Jotenkin ajattelin aina äitien vetävän yhtä köyttä – mutta eihän se niin ole. Ainakaan netissä.

Minun on kovin vaikea käsittää, miten paljon toisten ihmisten valinnat aiheuttavat tunteita. Tuskin kenellekään tulee suurena shokkina tai yllätyksena, että kaikki toimintamallit eivät sovi kaikille, ja jokainen muokkaa annetuista vaihtoehdoista itselleen sopivaia. Nettikeskusteluita seuranneena huomaan itsekin välillä ”puolustelevani” omia reissujani, kunnes tulin siihen tulokseen että hei, ei minun muuten tarvitse. Vauva on kuitenkin kotona oman isänsä kanssa.

Me olemme molemmat olleet oita vauvasta erossa, tosin emme yhtä aikaa. Matteo oli olosuhteiden pakosta työmatkalla Lähi-Idässä yli viikon, ja sen koimme ehdottomasti liian pitkäksi ajaksi, tosin työmatkoille ei nyt hirveästi mitään mahda. Yksi yö on kuitenkin ollut itselleni todella hyväksi – olen saanut ladata omia akkuja, ja palata arkeen taas täynnä energiaa. Joku ei halua olla vauvasta erossa ensi vuosina ollenkaan, joku on pidempaan lomailumielessa tai olosuhteiden pakosta. Ja eipä se taida muille kuulua, eihän?

Monessa maailman kolkassa on ennenkuulumatonta, etta kotona voi olla valtion tuella parhaassa tapauksessa kolme vuotta. Kun palaa aikaisin työelamään, pelkka työpäiväkin erossa pienestä saattaa olla enemmän kuin monet suositukset kehoittavat pysymaan erossa pikkuisesta. Ja silti normaaleja lapsia kasvaa ympari maailmaa.

Ajatuksia?

EDIT 26.2: Keskustelu jatkuu uuden jutun tiimoilta Salamatkustaja-blogissa, ja Chez Helena on kirjoittanut aiheeseen mainion vasteen. Käykääs lukemassa!

Voiko lapsen kanssa matkustaa business-luokassa?

IMG_1340

Lapset ja lentäminen, etenkin busineksessä ja firstissä = shitstorm

Iltasanomien nettisivuilla silmiini osui mielenkiintoinen artikkeli. Artikkelissa Instagramissa itsellänikin seurannassa oleva Arielle Charnas alias @somethingnavy oli matkustanut pienen Ruby-vauvansa kanssa Deltan lennolla – ja siitä syntyi skandaali. Hän oli nimittäin joutunut siirtymaan vauvan itkun vuoksi koneen ykkösluokasta koneen takaosaan.

Artikkelin myötä aloin miettia itse suhtautumistani lasten kanssa business- ja ykkösluokassa lentamiseen. Asia on siltä osaa ajankohtainen, etta minulla on lapsi – business-luokassa en omalla rahalla suostu Euroopassa lentämään koska en koe saavani vastinetta rahalleni (poislukien piste- ja tuurikorotukset), hyvän tarjouksen tullessa kohdalle mielelläni kokeilisin kaukoreitillä.

Tuntuu, etta ihmisillä on todella paljon mielipiteitä a) lasten kanssa lentämisestä ja b) lasten kanssa lentämisestä siella koneen etuosassa. Kohtaan a) minulla on mielipide ja kehoitan kaikkia matkustamaan lentäen lasten kanssa. Kohtaan b) piti omaa mielipidettä muodostaa hetki, ennenkuin sen sain puettua sanoiksi.

Not a bad way to start the morning ✈️ #finland #finnair #champagne #1A #plane #london #lontoo #travelblog #travel #matkablogi

A photo posted by Leena-Mari Laukkanen (@londonandbeyondlena) on

Oman kokemukseni mukaan lapset eivät ole olleet suurin häiriön lähde lennoilla

Ne muutamat hassut kerrat kun olen business-luokassa matkustanut, kanssamatkustajinani on ollut lapsia (ei siis omia vaan jonkun muun). Olen todella huono arvioimaan ikiä, mutta sanotaan että iältään he ovat olleet siellä noin 3 vuoden korvilla. Kertaakaan en ole huonoa käytöstä todistanut, eli lapset ovat osanneet käyttäytyä ihan siinä missä muutkin.

Tuon nyt esiin sen klassisen esimerkin, mutta enemmän olen häiriintynyt esimerkiksi Bangkokin lennolla humalaisista kanssamatkustajista kuin yhdestäkään lapsesta koskaan. Enkä ole ennen omaa lasta edes ollut mikään maailman suurin lasten ystävä, joten kuvittelisin olleeni alttiimpi melulle ja ”ärsytykselle”. En tosin ole matkustanut tilauslennoilla suosittuihin rantalomakohteisiin, joihin lienee matkalla enemman lapsia kuin esimerkiksi aamun reittilennolla Helsingista Lontooseen. Tosin aamulennolla Lontooseen on harvoin myös niitä humalaisia.

Vauvat ja ihan pienet toki erikseen, heillä itku saattaa joskus tulla helpostikin. Yleisesti ottaen lapsen käytös on vanhemman vastuulla, ja vanhemman on varmistettava etta lapsi ei esimerkiksi potki edessäolevia penkkejä. Minulla on toki 6 kuukauden ikäinen vauva, eikä mitään kokemusta vanhemmista lapsista, mutta haluan uskoa etta lapsi kylla osaa olla lentokoneessa kunnolla jos sille annetaan edellytykset.

Matkustaisinko sitten itse business- tai ykkosluokassa lapsen kanssa?

Kyllä ja en.

Kyllä siksi, etta toistaiseksi meilla on mennyt vauvan kanssa kaikki lennoilla hyvin. Hänellä on nyt puolen vuoden iässä takana 18 nousua ja laskua, eivätkä ne aiheuta ongelmia esimerkiksi korvissa. Pieni itku tulee jos on esimerkiksi nälkä, vasy tai hän haluaa viihdyketta, mutta yleensä tilanne selviää kun osaa vähän lukea lasta ja hoitaa tilanteen sen vaatimalla tavalla.

Tietysti tiedostan, että tilanne voi muuttua ja varmaan muuttuukin lapsen kasvaessa (tämä boldattuna ihan tarkoituksella, koska interenet), mutta tähänastisen kokemuksen perusteella voisin hänen kanssaan matkustaa myos siellä businessluokassa. Ja jos vanhemmilla on varaa ja halua maksaa lapselle se business- tai first-paikka, onhan se lapsellekin mukavaa kun on tilaa ja viihtyy paremmin, etenkin pidemmillä lennoilla.

Löysin taannoin Secret Flyingin nettisivuilta business-luokan lennot Firenzesta Melbourneen ja Melbournesta Dusseldorfiin todella edullisesti (samaa hintaluokkaa kun liput Ausseihin yleensä turistissa), ja jos ajat olisivat sopineet niin meidän perhe olisi aika nopeasti varannut nuo Melbournen businessliput ja vauva olisi tietysti lähtenut mukaan. Eli periaatteen tasolla olen sitä mieltä, etta lapset ovat busineksessa ok. Toki jos takana olisi kauhukokemuksia vauvan kanssa lennoilla, ei matkustusluokan korotus kävisi edes mielessä. Minulla on yksi ”haastavampi” lento takana vauvan kanssa yksin, ja silloin tarvittiin aikamoista sirkusta että sain pienen pidettyä tyytyväisenä (tosin muutamasta asiasta oppiksi ottaneena ko. kokemuksen jälkeen on lennetty mallikelpoisesti epäinhimillisiinkin kellonaikoihinkin, tämä mama mokasi muun muuassa ruokailuaikataulussa tuolloin!).

Joten jos businessluokassa matkaisin, haluaisin mukaan toisen aikuisen. Näin kokemus olisi varmasti mukavampi kaikille.

Sitten se asian toinen puoli. Tieten tahtoen en nimittäin halua lentamistä inhoavan vauvan tai huonosti käyttäytyvän lapsen kanssa kallista businessluokan lippua ostaa, koska siinä on itsellä ja muilla nautinto kaukana. Muut matkustajat pitää osata ottaa huomioon matkustusluokasta riippumatta, ja myönnän etta enemman minua harmittaisi jos siellä businessluokassa vauva kiukuttelisi. Usein businessluokassa on kuitenkin matkustajina esimerkiksi liikemiehiä joille kaukolentoja seuraava päivä on työpäivä ja businessliput on ostettu juuri levon ja rauhan vuoksi.

Yhtälö on siis hankala, eikä oma mielipidekään ole täysin muodostunut. Ymmärrän asian molemmat puolet.

Tietysti on myos muistattava etta ei se itku minnekaan havia siella economyluokassakaan, ja tuskin kukaan haluaa siella koneen takaosassakaan lapsen itkua kuunnella. En muuten haluaisi olla se matkustamohenkilökunnan jäsen, joka joutuu näitä juttuja lennolla selvittelemään matkustajien kanssa.

Mitä mieltä sinä olet asiasta? Oletko koskaan lentänyt lapsen kanssa muualla kuin turistiluokassa?

Matkustatko lapsesi kanssa, jolla on eri sukunimi? Lue tämä!

Untitled design(11)

Kun matkustaa yksin vauvan kanssa, jolla on kanssasi eri sukunimi, joutuu varautumaan siihen, että joudut todistamaan lapsen olevan omasi.

Olen aina pitänyt itseäni rentona matkailijana esimerkiksi pakkaamisen suhteen. Virallisten asioiden hoito matkoilla on kuitenkin asia, jota en laiminlyö. Ennen reissuun lähtöä teen aina tuplatarkastuksen matkustusasiakirjoista, puhelimesta, lompakosta sekä muun muuassa vakuutusasioista. Ne eivät ole koskaan unohtuneet, enkä halua niiden unohtuvan jatkossakaan.

Kuljetin aikaisemmin myös kopiota vauvan syntymätodistuksesta mukanani (+lupalappua Matteolta), lentäessäni kaksin hänen kanssaan. Koska ei oo ennenkään kyselty oli sen verran vahva argumentti, että syntymätodistus jäi tällä kertaa Düsseldorfista Kuopioon lennettäessä kotiin. Matteo kuitenkin ajoi meidät lentoasemalle ja hän oli todistamassa, että vauvan matkustaminen on ok.

Kuten nyt sitten arvata saattaa, virkailijan ensimmäinen kysymys olikin heti passien luovutuksen jälkeen seuraava:

”Olisiko sinulla syntymätodistusta, kun teillä on lapsen kanssa eri sukunimi?”.

No niin, ei ollut. Matteo oli tosin mukana, joten ajattelin että sehän riittää. Tässä vaiheessa virkailija oli sitten vielä vähän vaikeana, kunnes kerroin että Italian passissa on myös vanhempien nimet ja syntymäajat kolmannella aukeamalla (mitä Suomen passeissa ei lapsilla käsittääkseni ole, korjatkaa jos olen väärässä). Ongelma ratkaistu, virkailija oli tyytyväinen, ja pääsimme matkaan. Tosin meinasi hieman pulssi nousta.

Siinähän olisi soppa syntynyt jos emme olisi lennolle päässeet, joten ensi kerralla kopio syntymätodistuksesta passin väliin ja vaikka se lupalappukin – vaikka nimeni pikkuisen passissa lukeekin. Eli tässä ilmainen vinkki kaikille teille joilla on sama tilanne: ottakaa tarvittavat dokumentit mukaan, ne eivät ihan oikeasti paljoa paina! Ainakin Saksan päässä näitä tilanteita on ilmeisesti ollut jonkun verran. Ja jos joku tietää millaiset vaatimukset lupalapulla on, niin otan tiedon kiitollisena vastaan!

(EDIT: löysin Finnairin sivuilta tämän suuntaa antavan lomakkeen. Facebook-keskusteluissa tuli ilmi, että samalla sukunimellakin matkustettaessa kannattaa varautua lupalapuin, parempi niin kuin ilman. Kommenteissa alla hyviä pointteja ja vinkkejä aiheeseen liittyen).

Oletko joutunut samaan tilanteeseen? Miten se selvisi?

Vauvan kanssa reissussa käsimatkatavaroin – hitti vai huti?

IMG_6974

IMG_6955

Vauvan kanssa voi matkustaa myös kevyesti, eikä mukana matkassa tarvitse raahata järkyttävää tavara-armeijaa. Olen kevyen pakkaamisen suuri ystävä tätä nykyä, ja suuri tavaramäärä ihan oikeasti vain ahdistaa. Aina ei ole näin tosin ollut, vaan olen matkannut Siperian läpi junassa suoristusrauta rinkassani aidon pissiksen tavoin. Arvaatte varmaan miten kätevä laite se tuolla reissulla oli.

Nyt on kokeiltu vauvan kanssa matkailua kevyen pakkaamisen filosofiaa noudattaen, ja kokemus menee ehdottomasti positiivisen puolelle – etenkin kun kyse on lyhyehköstä reissusta. Pidemmillä reissuilla voi olla eri ääni kellossa, mutta pidennetyt viikonloput onnistuvat mainiosti käsipakaasein.

Testireissu: Madrid, 4 päivää, 3 yötä.

Madridin reissu oli juuri sopivan mittainen testaukselle. Totta puhuen, minua ei kiinnostanut lähteä raahaamaan isoa laukkua ja rattaita Madridin julkisessa liikenteessä rattaiden kanssa. Vaikka meitä käsipareja mukana oli kahden aikuisen edestä, ja olisimme voineet käyttää taksia halutessamme, reissuun oli mukavampi lähteä kun tiesi että kantamuksia ei juurikaan ole.

Laukkuina meillä molemmilla Matteon kanssa on pari vuotta sitten Taipeista hankitut North Facen Duffel -laukut (minulla koossa xs, Matteolla M) ja ne ovat kulkeneet mukamme monessa paikassa. Ne menevät reppuna selässä, joten kädet jäävät vapaiksi muulle toiminnalle. Mukana kulkee usein myös läppärit, ja ne mahtuvat hyvin laukkuihin. Jopa minun 7 vuotta vanha Macbookini, joka ei tosiaan ole enää sieltä kevyemmästä päästä. Nyt mukana oli vain Matteon kevyt Mb Air koska miekkonen oli Madridissa työtarkoituksessa, ja itse olin somevapaalla. Kevyt läppäri sopii tällaiseen matkustustapaan mainiosti – tekisi mieli tästä syystä investoida uuteen itsekin, mutta (kop kop) tämä oma toimii vielä.

Kun mukana on pieni vauva, mukaan lähtee eniten vauvanvaatetta- ja tarviketta. Itse pärjään vähällä muutaman päivän reissun, eikä tuo Matteokaan mikään himopakkaaja ole.

Mukana oli 5kk ikäiselle vauvalle:

-Viisi bodyä ja saman verran housuja

-Huppari ja neule

-Yöpuku, sukkia

-Unipussi

-Päällysvaatteet, fleecehaalari

-Korviketta jauhomuodossa

-Pari vaippaa lentomatkalle, ostimme uuden vaippapaketin Madridista

-Tuttipullot, tutit, muutama lelu

-Puhdistusliinoja, rättejä, hygieniatuotteet matkakoossa (Muji on ystävä <3)

-Hotellilla oli pyyhkeet sun muut tarvikkeet

Koska kyseessä oli Madrid, en viitsinyt alkaa liioittelemaan varustuksen kanssa. Jos bodyt loppuvat, saan sieltä uuden. Jos korvike jostain syystä loppuu, saan sitä lisää (onneksi bebe ei ole millään tapaa nirso mitä ruokaan tulee). Soseita on myös saatavilla Madridista, ja tykkään muussata esimerkiksi banaania itse. Pääosin maman maidolla kuitenkin mennään.

Itselle minulla oli mukana farkut, kolme vaihtopaitaa, neule ja neuletakki sekä tietysti normaalit päällysvaatteet, meikit ja hygieniatarvikkeet. Matteolla suunnilleen sama. Me pärjättiin todella vähällä!

Matkabloggaajista Rimma on kirjoittanut myös lapsen kanssa kevyesti matkaamisesta, klikkaa tästä Rimman juttuun!

Onko sinulla kokemusta vauvan kanssa kevyesti matkustamisesta?