Koittihan se hetki vihdoin, kun kaikki ei mene vauvan kanssa lentäessä ihan putkeen. Vauvan lentokerrat lähenee jo kolmeakymmentä, ja tähän saakka kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin – niin varausten kuin lentojenkin osalta. Tällä kertaa lentämisen stressikerrointa lisäsi kuitenkin meidän vanhempien tunarointi.
Olimme lähdössä vajaa viikko sitten Firenzestä kohti Düsseldorfia, ja menimme lähtöselvitykseen tapamme mukaan noin 1h 15 minuuttia ennen koneen lähtöaikaa. Firenzen lentoasema on pieni, eikä siellä ole mitään tekemistä, joten olemme ottaneet tavaksi olla paikalla lähes viime tipassa. Vauvan kanssa tuo tunti ja viisitoista minuuttia sisältää jo hieman pelivaraa.
Ongelma alkoi lähtöselvityksessä
Lähtöselvityksen aikana Air Berlinin tiskin takana oleva leidi kuitenkin informoi meitä, että vauvan varausta ei meidän lipuiltamme löydy – ja tässä kohtaa aloin aavistella pahinta. Reissu oli nimittäin hyvin hektinen ja stressaava, minkä vuoksi katastrofin ainekset leijuivat ilmassa.
Matkasimme huhtikuun lopulla kiireellisesti Italiaan perhesyistä, Matteo parin tunnin varoajalla ja me vauvan kanssa muutaman päivä hänen jälkeensä. Päädyimme lopulta jäämään Italiaan lähes kolmeksi viikoksi, ja alunperin varatut paluulentomme lähtivät ilman meitä. Aikataulujen selvitessä varasimme kiireessä uudet liput – ja jossain vaiheessa ihmettelinkin jo ääneen että jo on kumma jos kaiken tämän hässäkän ja stressin keskellä kaikki menee suunnitellusti.
En vielä tänäkään päivänä tiedä, unohdimmeko oikeasti varata kaiken hässäkän keskellä sen lipun, vai osuuko syyttävä sormi Alitaliaan, jonka kautta liput varasimme. Vika on tosin suurella todennäköisyydellä ollut meidän, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Vähän amatöörimoka, mutta näköjään tekevälle sattuu.
Vauvalle ei ole lippua, ja kone lähtee pian – entäs sitten?
Tilanteen selvittyä aloimme selvittämään ratkaisuja, ja tilanne oli itselle uusi. Onneksi kyse oli vauvan lipusta – vauva kuitenkin matkustaa sylissä ja asia on helpompi järjestää sylilapsen kohdalla. Virkailija soitti pari puhelua, ja ohjasi meidät sitten lipunmyyntitiskille jonon jatkoksi. Kello kävi, ja aloin miettiä että jos tässä menee pidempään kuin puoli tuntia, niin me emme pääse koneeseen.
Lipunmyynnissä oli jonoa. Edessämme oleva italiaano alkoi kaivaa 500€:n seteleitä ylikilojaan maksaakseen, ja asiassa tuntui olevan ongelma jos toinenkin. Aika kului. Yritin pitää hermoni kurissa, sillä tässä tilanteessa perheriita ei olisi auttanut ketään – kävelin vauvan kanssa ympäri terminaalia ja tutkin kelloa. Matteo hoiti tilannetta virkailijan kanssa. Halusin palavasti tuolle lennolle jo ihan kustannussyistä (nämä viime tipassa varatut yksisuuntaiset liput rokottavat mukavasti kukkaroa), ja teki myös mieli kotiin – kolme viikkoa muiden nurkissa on vähän raskasta, vaikka ihana Italian perhe meillä onkin.
Vihdoin koitti meidän vuoromme, ja saimme ostettua vauvan lipun hintaan noin 42 euroa. Varausjärjestelmässä oli kuitenkin hässäkkää, ja varauksen läpimeno kesti ja kesti. Kello oli jo sen verran, että lennolle ehtiminen teki tiukkaa. Luojan kiitos Düsseldorfista saapuva kone oli puoli tuntia aikataulustaan myöhässä, ja saimme puoli tuntia lisää pelivaraa varauksen kanssa. Lopulta varaus meni läpi kun esimies tuli paikalle ja teki pari taikatemppua – ja alkoi juoksu kohti porttia. Ensin lähtöselvitys kuntoon, laukku ruumaan, ja turvatarkastukseen. Ehdimme portille juuri ennenkuin boarding alkoi ja ehdin pyyhkiä hikeä otsaltani.
Älä tee niinkuin minä tein
En suosittele tätä vaihtoehtoa kenellekään, joten kannattaa muistaa klikata se vauvan lippu ostoskoriin lentoja varatessa. Meillä ei olisi koitunut suurta ongelmaa jäädä Italiaan, mutta esimerkiksi lomalle lähtiessä tilanne voi harmittaa, etenkin jos jää pahimmassa tilanteessa konesta. Joten älä tee niinkuin minä tein, vaan ota opiksi!
Onko sinulla kokemusta lentolippujen kanssa tunaroinnista?
