Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Ulkosuomalaisuus

Parasta ulkosuomalaisuudessa

”Mikä on parasta ulkosuomalaisuudessa?” on kysymys, johon kuvittelun aluksi löytyvän helposti vastauksia. Hetken asiaa pähkäiltyäni totesin, että kysymys on kaikkea muuta kuin simppeli ratkottavaksi. Yritetään kuitenkin.

Haastoin ulkosuomalaisten bloggaajaryhmässä mukaan muutkin ulkomailta bloggaavat suomalaiset käsittelemään aihetta (lisään tämän jutun loppuun linkit muiden juttuihin, josta ne löytää helposti). Jännä nähdä, millaisia vastauksia saamme muille maille asettuneilta suomalaisilta lukea – sana kun on vapaa. Lempipaikkojani-blogin Jonnan artikkeli ilmestyi ennen omaani ja panin merkille yhden hauskan yksityiskohdan ennenkuin tämä artikkeli päätyi julkaistavaksi. Niin Jonnan jutussa kuin omassa luonnoksessanikin mainittiin ”rusinat pullasta”, omassa luonnoksessani jopa kolme kertaa. Kai tästä voi jotain päätellä, hah!

Tästä jutusta taitaa tulla aikamoinen sillisalaatti, mutta tulkoon.

IMG_6288

Vappua voi juhlia vaikka Thamesin rannalla, kun ei muuta vaihtoehtoa ole

Ensimmäisenä tulee mieleen ulkosuomalaisuuden tuomat kokemukset ja mahdollisuudet. Vuonna 2007 maailmalle lähtiessani minusta tuli ulkosuomalainen. En silloin tiennyt jäisinkö vai palaisinko, ja nautin siitä tunteesta. Kaikki oli avoinna, olo oli vapaa, eikä ollut huolen häivää. En tosin tiedä vieläkään palaanko koskaan, joten tunne on jokseenkin sama. Vähän haikeampi tosin, koska paluu ei vaikuta kovinkaan todennäköiseltä.

Toinen tykkää asua ja olla Suomessa, toinen ulkomailla. Itse olen jossain näiden kahden vaihtoehdon välimaastossa, mutta silti Suomeen muuttaminen ei ole tällä hetkellä vaihtoehto. Kallistun ulkomaiden puoleen osittain käytännön syistä, sillä meidän muuttamisessamme Suomeen ei olisi järjen häivää tässä talous- ja työtilanteessa, ja elintaso tulisi väkisin tippumaan.

Matteon alalla on Suomessa kovat ajat, ja vaikka itse työllistyisinkin (en tiedä, ulkomaalaiset tutkinnot arvostetuistakaan yliopistoista eivät valitettavasti ole Suomessa sitä kovinta valuuttaa, niin hölmöläisen touhulta kuin se kuulostaakin), en pystyisi rakentamaan omaa yritystäni samalla tempolla kuin nyt. Yrittäjyys on asia, josta kovasti nautin ja se mahdollistaa osaltaan tämän kiertolaiselämän. Töitä on koko ajan enemmän, ja toivottavasti meno jatkuu samanlaisena ja paljon parempana tulevaisuudessakin – koskaan kun ei tiedä, minne ja milloin taas mennään.

Eli ulkosuomalaisuudessa parasta ovat mahdollisuudet, joita Suomessa meillä ei olisi. Niin taloudellisesti, kuin  kokemuspankinkin osalta.  Vapauden ja jonkinasteisen juurettomuuden kuuluu myös asiaan: ei kuulu oikein minnekkään, mutta kuuluu kaikkialle. Muuttamisesta on tullut helppoa.

Parasta on myös se, että tein aikanaan päätöksen lähteä. Ulkosuomalaisuus on itselleni se juttu, ”jota ei tarvitse katua myöhemmin”, ja se on opettanut paljon.

IMG_8840

En tykkää kliseistä. Yksi ulkosuomalaisuuteen liittyvistä kliseistä on se, että maailmalla olo opettaa paljon. Tämä klisee on kuitenkin sen verran totta, että sitä on vaikea tässä yhteydessä ohittaa. Se, kun ymmärtää pärjäävänsä eri kulttuureissa ja oppivansa niistä koko ajan lisää on hyvä tunne, ja olen saanut ulkomailla paljon lisää itsevarmuutta. Mieleen jäi etenkin Taiwanin aika – maa on niin erilainen kuin Euroopan maat ja tykkäsin paikasta kuin hullu puurosta.

Hermot ovat menneet maailmalla kerran jos toisenkin, mutta kaikesta on aina  selvitty.  Tiedän varmaksi, että minusta on tullut näiden vuosien aikana sopeutuvaisempi uusiin tilanteisiin, myös niihin noloihin ja pääkoppaa korventaviin sellaisiin. Niiltä kun ei voi välttyä. Taiwanissa yritin tilata kiinaksi kaasupulloa puhelimessa (no eipä onnistunut ennen naapuriapua ja Google Translatorin tuomaa pelastusta), ja pankkitilin avaaminen kiinaksi oli myös aikamoinen showesitys. Viimeisimpänä hermoja ovat koetelleet katoilevat saksalaiset internetasentajat sekä postimiehet. Onneksi ulkosuomalaisella synkkaa usein toisen ulkosuomalaisen kanssa, ja näille asioille voi hajoilla yhdessä esimerkiksi Facebookissa. Vertaistuki = paras tuki.

Ulkomailla joutuu selvittämään asioita vieraalla kielellä, vieraassa maassa, tietämättä mistään mitään. Oppiipahan samalla tietämään että 99% tapauksista asiat selviävät tavalla tai toisella. Usein monen mutkan kautta, eikä pienistä vastoinkäymisistä ei enää jaksa hetkahtaa (paitsi vähän silti kiristää katoilevat postimiehet joiden olisi pitänyt toimittaa nettikaupasta tilaamiani vaatteita). Tämäkin on ulkosuomalaisuuden parhata puolia: ei hetkahda pienestä, kun tietää että ongelmia on kuitenkin usein luvassa. Mukaudun tilanteisiin aiempaa helpommin.

Joskus jos Suomeen palaisi, niin olisi ihana edes puida niitä ongelmia kielellä, jota molemmat osapuolet osaavat! (eikä niin että puhun itse englantia ja vastapuoli saksaa eikä kumpikaan ymmärrä toista – sitten tulee sovittua jotain ratkaisuehdotusta ongelmaan, ja sekin menee mönkään)

Ja nyt ne mainitsemani rusinat pullasta: ulkosuomalaisuus on hyvä juttu myös sen vuoksi, että Suomen asiat eivät juurikaan kosketa itseä. 

IMG_3345

Suomi on hyvä maa, ja arvostan kaikkea mitä se on minulle antanut: suomalaisuus on oikeasti kuin loton täysosuma, monelta kantilta. Ja olen suomalaisuudestani hyvin ylpeä, vaikka seuraavat lausahdukset saattavatkin antaa erilaisen kuvan asiasta. Suomalaisena on helppo olla maailmalla: suomalaisuus on neutraali asia, eikä sillä ole yleensä pienintäkään negatiivista kaikua, paitsi ehkä Tallinnan satamassa kaljan avulla rentoutujien saapuessa maihin. Saksassa ollaan suomalaisuudesta jopa innostuneita, ja suomalaisena täällä on hyvä olla. Mutta Suomen uutisia ja keskustelupalstoja seuratessa ei voi olla välillä ajattelematta että onneksi Suomi on aika kaukana. Olen siitä onnekkaassa asemassa, etten myöskään ymmärrä saksaa niin hyvin että pystyisin Saksan vastaavia kanavia seuraamaan, joten elelen omassa pienessä expat-kuplassani ja valikoin tarkkaan informaation lähteet. Voin valita.

Suomessa ärsyttää eritoten iänikuinen valitusvirsi ja negatiivisuus. Kaikki tuntuu olevan aina huonosti, ja välillä toivoo että HS:n ja Iltalehden kommenttibokseissa majaileva kansanosa edustaa vain sitä pientä osaa kansasta. Onhan sen näin, onhan?

Sääntely ja ihmisten kontrollointi on myös asia, joka jaksaa ällistyttää. Suomi on kieltojen luvattu maa, ja asioita lähestytään negatiivisen kautta. Uudet jutut tyrmätään helposti. Selkeästi tarvitsisin lasin lempiviiniäni tämän 9kk viinittömyyden jälkeen, kun ensimmäisenä mieleeni epäkohdista tulevat alkoholilait. Esimerkiksi viinien kaupoissa myynnistä on saatu aikaan elämääkin isompi haloo. Välillä tuntuu, että sekin energia ja aika mikä aiheen puimiseen on käytetty, olisi voitu käyttää johonkin muuhun, oikeasti merkitykselliseen.  Ja miksi ihmeessä pienpanimotuotteita ei voi ostaa panimoista ilman nakkikioskin perustamista siihen sivuun? Järki hoi, jos yrittäjän työtä on yritetty vaikeuttaa, niin siinä on kyllä onnistuttu täydellisesti. En ole perustamassa nakkikioskia saati panimoa Suomeen, mutta jos suurempaa yritystoimintaa aloittamassa kotimaassa, harkitsisin kahdesti. Tuntuu että tässä taloustilanteessa yrittäjyyttä tulisi kannattaa sen vaikeuttamisen sijaan.

Omaan kuplaani nämä ärsytykset eivät vaikuta, ja tyytyväisenä keskityn muistelemaan kesälomamuistoja ja talven kauniita lumisia maisemia Suomesta. Saksakin on kaukana täydellisestä maasta mutta koska kyseessä  on väliaikainen ratkaisu, ei minun tarvitse kaikista epäkohdista välittää täälläkään. Muy bien.

Ja niin karulta kuin se kuulostaakin, tästä siinä rusinoiden poimimisessa pullasta on kyse: Suomen passi on hyvä olla takataskussa ja Suomeen pääsee aina, mutta niin pääsee poiskin. Kuulostaa ehkä hivenen itsekkäältä, mutta mitäpä sitä kieltämään. Kun on tarpeeksi kauan poissa, hyvät asiat jäävät mieleen ja arki ei ole osa omaa todellisuutta.

Haastan tämän jutun tiimoilta kaikki ulkosuomalaiset bloggaajat pohtimaan asiaa, teemalla ”parasta ulkosuomalaisuudessa”. Sana on vapaa! Muista ilmoittaa minulle kun juttusi on valmis, niin lisään sen allaolevaan listaan:

Aino Salminen: Ulkosuomalaisuudesta

Ajatuksia Saksasta – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Chez Helena – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Eau de Cologne – Kahdeksan parasta asiaa ulkosuomalaisuudessa

Kaanhisteluja – Mikä on parasta ulkosuomalaisuudessa?

Kappelikukkulan kuulumisia – parasta ulkosuomalaisuudessa

Kaukana kotona – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Kirjoituksia kolmannesta maasta – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Laura’s Itinerary – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Lempipaikkojani – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Life in English – Parasta ja kenkuinta ulkosuomalaisuuessa, Top 3+3

Liza in London – Mikäkin saan olla (ulko)suomalainen

Martan Matkassa – Mietteitä ulkosuomalaisuudesta

Mrs Finntastic – The Best Things About Being a Finnish Expat

Muru Mou – Miten ulkosuomalaisuus on muuttanut minua?

Muuttolintu – parasta ulkosuomalaisuudessa

Näkymä Vihreältä Kukkulalta – Elävää elämää ulkosuomalaisena

Oli ennen onnianni – Kirsikoita ja rusinoita: parasta ulkosuomalaisuudessa

Silkkisamettisakki.com – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Sillä välin maailmalla – Ulkosuomalaisuuden parhaita puolia

Tarinoita maailmalta – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Thaimaanrannanmaalarit – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Wanderlustmanaged – Parasta ulkosuomalaisuudessa

Ulkosuomalaisten tarinoita radioaalloilla

ULKOSUOMALAISET

Kuuntelen harvoin radiota. Ihan siitä syystä, että sieltä harvoin tulee mitään minua kiinnostavaa. Esimerkiksi NRJ:n tyyliset kanavat eivät vetoa minuun ollenkaan. En varmaan edes osaa etsiä sitä mielenkiintoista kuultavaa – ne harvat kerrat, kun radiota kuuntelen, ovat autossa. Ja silloinkin kanavasurffaan musiikin mukaan. Monocle Radio tekee pienen poikkeuksen tässä radion kuuntelussani, sitä tulee silloin tällöin pidettyä päällä.

Selasin maanantaina tapani mukaan Facebookia. Sattumaa tai ei, silmiini osui kaksi päivitystä, joissa kerrottiin viime aikoina radiossa olleista ulkosuomalaisten haastatteluista. Naputtelin kotona #Matkachat-koostetta, joten päätin uteliaisuuttani kuunnella kirjoittelun lomassa ensin yhden haastattelun, sitten toisen. Se olikin todella mukava tapa viettää päivää, kuunnellen toisten ulkosuomalaisten kokemuksia maailmalta ja antaa kirjainten siirtyä näppäimistöltä ruudulle. Esimerkiksi Yle Puhe on minulle uusi tuttavuus ja nyt täytyykin tutkia tarkemmin, mitä heillä olisi tarjottavana kaltaiselleni kuuntelijalle.

Minä viehätyn toisten ulkosuomalaisten tarionosta. On mukava kuulla, minne toiset Suomessa kasvaneet ovat elämänsä aikana päätyneet. Miksi. Millaista heidän arkensa uudessa kotimaassa on ja mikä heidän tarinansa on. Tässä muutama sana kuuntelemistani haastatteluista (ei sisällä spoilereita!) sekä linkit nettiradion versioihin:

Italia: Kirjailija Vera Vala

Yle Puheen puolen tunnin mittaisessa haastattelussa 18 vuotta Italiassa asunut dekkarikirjailija Vera Vala kertoo luonnollisesti kirjoistaan, niiden työstöstä ja suunnittelusta sekä oikeasta italialaisesta elämästä pulppuavista inspiraation lähteistä. Vera kertoo myös mielenkiintoisesti siitä, miksi hän ei halua kirjojaan käännettävän italiaksi. Näiden juttujen lisäksi minua haastattelussa kiinnostivat eritoten jutut tavallisesta elämästä Italiassa. Italia kiehtoo minua maana aivan älyttömästi, kiitos tietenkin näiden kahden ja puolen Matteon kanssa vietetyn vuoden sekä hänen perheensä. Kun aloin reissaamaan Italiassa säännöllisesti, huomasin että maassa asuu oikeasti paljon suomalaisia. Tämä oli käynyt selväksi jo eri Facebook-ryhmistä, ja totesin asian vielä paikan päällä keväällä Firenzen konsulaatissa, jossa oli eduskuntavaalien äänestyspäivänä päällä aikamoinen kuhina ja suomen kieltä kuului runsaasti ympärillä. Italian suomalaisten tarinat ja kokemukset kiinnostavat, ja minulla on jokin päivä unelma olla yksi heistä – tällä hetkellä meidän ei vain ole järkeä sinne muuttaa. Veran haastattelu löytyy täältä.

Ranska: Bloggaaja ja toimittaja Helena Liikanen-Regner

Olen seurannut Helenan Chez Héléna-blogia säännöllisesti ja minusta on ihana lukea tarinoita Ranskan Rivieralta, joka on melkeinpä Lontoon täydellinen vastakohta. Helenan haastattelu Radio Novalla oli noin tunnin mittainen ja mitä mainioin jatko Italia-fiilistelyille. Helena kertoo haastettalussa päätymisestään Ranskaan, arjestaan Antibesissa, ranskalaisesta kulttuurista sekä lasten kasvatuksesta ja ääntää ranskaa sellaisella aksentilla, että tämä kouluranskan lukenut bloggaaja meinaa tulla ihan vähän kateelliseksi. Haastattelussa puidaan muunmuuassa sitä, miten ranskassa naisen oma pankkitili saattaa vieläkin olla outo juttu. Italian lisäksi ranskalainen kulttuuri kiehtoo minua eurooppalaisista kulttuureista ehdottomasti eniten (vaikka sen oman pankkitilin haluankin). Ranska oli maa, jonne matkustin perheeni kanssa usein loma-aikoina ja siellä on tullut käytyä usein noiden reissujen jälkeenkin. Rakastan ranskan kieltä ja sen sointua, vaikka tällä hetkellä kieltenopintojeni pääpaino onkin italian kielessä, käytännön syistä. Haastattelu löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Suosittelen kuuntelemaan molemmat haastaattelut, mikäli ulkosuomalaisuus aiheena kiinnostaa. Mielenkiintoista tarinaa tarjolla noin puolentoista tunnin verran!

Kuunteletteko te muut miten paljon radiota?

Ulkosuomalaisen lempiaktiviteetit suomilomalla

Nyt koittaa tämän ulkosuomalaisen suomiloman vuoro, kirjoittelen tätä juttua nimittäin kotikotoani Kuopiosta. Erittäin koleasta Kuopiosta. Saavuin Suomeen sunnuntaina ja jo Lontoo-Helsinki lennolla matkustajille selvisi, että Suomen kamaralla odotteleva sää olisi sateinen, lämpötilan huidellessa +11c tietämillä. Autch. Mekko päällä kulkiessani tilanne ei paljoa naurattanut ja Kuopioon laskeutuessani lämpötila oli laskenut +10c asteeseen. Teki mieli itkeä, mutta lopulta päätin kuitenkin nauraa. Lomallahan sitä tässä ollaan.

Ulkosuomalaisen suomilomiin kohdistuu usein paljon odotuksia ja kalenteri on usein täynnä must do-kesäjuttuja, visiittejä tuttujen luo ja niin edelleen. Ennenkuulumatonta ei ole sekään, että ulkosuomalaisten kauan odotetuista lomista tulee tarkasti aikataulutettuja visiittejä, joista on loma kaukana eikä perheriidoiltakaan aika vältytä. Kun vierailee kotimaassa harvoin, haluaa ottaa näistä visiiteistä kaiken irti. Olen siitä onnekas, että vierailen Suomessa monta kertaa vuodessa joten näille Suomi-reissuille ei kohdistu niin paljon paineita kuin niille, jotka reissaavat Suomeen kerran vuoden aikana. Suomeen on kiva tulla.

Minulla on kuitenkin muutama juttu, joista en kesäaikaan tapahtuvilla suomilomillani luovu.

1. Ajanvietto Kuopion järvimaisemissa

Kuopio on ihana kesäkaupunki ja järven äärellä on ihana viettää aikaa. Järvi on todella lähellä olitpa melkein missä tahansa eikä sitä voi olla hyödyntämättä kesäaikaan sattuvilla visiiteillä. Eikä sitä saa olla hyödyntämättä! Lenkkeilen paljon Väinölänniemellä ja järvimaisemissa muualla Kuopiossa sekä nautin vain järven läsnäolosta. Ei tällaisia paikkoja ole muualla maailmassa, tai ainakaan siellä missä vietän eniten aikaani! Taipeissa ja Lontoossa voi vain haaveilla tällaisesta mahdollisuudesta, puhtaista vesistä keskellä kaupunkia.

IMG_4375

IMG_1862

2. Suomiruoan syöminen

Suomiruokaa, aaaaaaah! Tykkään monesta ruoasta, eri maiden keittiöistä ja kokeilen mielelläni uusia juttuja. Mutta suomiruoan syöminen pitkän tauon jälkeen on kyllä huippu juttu. Suomessa haluan syödä ruisleipää niin että napa raikaa, sitä nimittäin on todella hankala löytää esimerkiksi Englannista. Karjalanpiirakat ovat myös herkkua, etenkin juuston ja kurkku- / tomaattiviipaleiden kanssa. Mielellään tietysti suosin kotimaisia vihanneksia, jos mahdollisuus on. Entäs ne uudet perunat sitten, voin ja lohen kanssa? Varma kesäruoka. Tykkään myös Valion jugurteista (vaikka nykyään ilmeisen trendikkäät Skyr-jugurtit ovat myös suosiossani) ja äiti osti minulle tänään mustikkateetä. Parasta!

Kuopiossa on myös lukuisia ravintoloita ja kauppoja, joissa tulee lähes poikkeuksetta piipahdettua. Etenkin Hanna Partasen lihikset ovat jokakesäinen traditio minulle ja Matteolle, ja torilta tulee käytyä ostamassa marjoja. Kauppahallissa on tietysti käytävä. Kuopion torilla on myös ihana fiilis kesäaamuisin, se kannattaa käydä kokemassa jos Kuopiossa vierailee.

IMG_3304

3. Saunominen

Sauna on minulle aivan ehdoton juttu niin kesällä kuin talvellakin, siitä en suostu luopumaan ja suuntaan usein saunaan ensitöikseni Suomeen saavuttuani. Niinkuin sunnuntainakin tein, vaikka saavuinkin Kuopioon melko myöhään. Saunaa on myös maailmalla ikävä. Olen käynyt saunoissa ympäri maailmaa, mutta ei ole perinteisen suomalaisen saunan voittanutta. En kaipaa saunaani löylynheittäjää ja haluan että kiukaalle voi heittää vettä suomalaiseen tyyliin, ei enempää eikä vähempää.

Saunominen on parhaillaan etenkin kauniina kesäiltoina, jolloin on aivan ihana hypätä saunasta terassille ja nauttia illan valoisuudesta omalla pihalla. Kuunnella lintujen laulua ja viilentyä raikkaassa ilmassa. Maailmalla sauna on useimmissa kolkissa luksustuote ja ihmiset usein yllättyvät että Suomessa niin monella on sauna ihan omassa kodissa. Suomi on tässä sauna-asiassa melko ainutlaatuinen paikka, monissa Pohjolan maissa saunat ovat harvemmassa. Ruotsalainen ystäväni kertoi, että heillä oli kotona sauna, mutta sitä käytettiin varastona. Ei tulisi minun taloudessani kuuloonkaan!

IMG_3301

4. Metsässä liikkuminen

En ollut Suomessa asuessani kovinkaan kummoinen luonnossa liikkuja ja joku saattaa siellä ruudun toisella puolella tipahtaa tuolilta kertoessani, että metsissä kuljeskelu kuuluu suomilomieni suosikkiaktiviteetteihin. Suurkaupungeissa vietetyt vuodet ovat saaneet minut toisiin ajatuksiin luonnon suhteen ja Kuopiossa käydessäni tykkään käydä Puijolla, se on niin lähellä. En aina hikilenkkeilemässä, mutta ihan kävelemässä. Olemme Matteon kanssa käyneet monet kerrat Puijolla samoilemassa (tuo samoilla on muuten yksi suomen kielen inhokkisanoistani, se vain kuulostaa oudolta) ja nauttimassa luonnosta. Metsän tuoksu, etenkin sateen jälkeen, en yksi suosikeistani.

IMG_0100

Kuva metsästä on otettu loppukesästä viime vuonna ja siten puut eivät ole yhtä vihreät kuin tällä hetkellä. Yhteinen nimittäjä ylläolevalle kuvalle ja tälle hetkelle on kuitenkin ulkona vallitseva sade. Se voisi loppua ennen juhannusta, eikö vain?

5. Ihmisten tapaaminen

IMG_0410

Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä tälle listalle kuuluvat ihmiset, tietenkin! Lomilla tärkeää on tietenkin perheen ja ystävien tapaaminen. Iso osa ystävistäni on jättänyt Kuopion taakseen ja täältä on yllättävän hankala (ja kallis) matkustaa esimerkiksi Helsinkiin heitä tapaamaan. Täten kaikkien tapaamista on aina mahdotonta sisältää Kuopion reissuihin, mutta onnekseni Kuopiossa on perhettä ja ystäviä jotka minua täällä ollessani jaksavat viihdyttää. Ylläoleva kuva on muutaman vuoden takaiselta piknikiltä Väinölänniemellä, jossa olin ystävieni kanssa nauttimassa kauniista kesäpäivästä. Näitä lisää tälle kesälle! Ps. hatunnosto vielä teille kaikille tutuille jotka blogiani luette, kaikilla ulkosuomalaisilla ei ole yhtä mahtavaa lähipiiriä. Kannattaa lukea tämä artikkeli ulkosuomalaisen ystävyyssuhteista Jennin Globe Called Home-blogistä!

Ulkosuomalaiset, mitä te teette kesälomilla? Tuletteko Suomeen vai menettekö muualle? Onko teillä jotain traditioita?

Ennakkoäänestys ulkomailla: Firenze

Satuimme Italiaan sopivasti ennakkoäänestyksen aikana ja koska koen, että kansallisvelvollisuuden käyttämättä jättäminen on jokseenkin vakava asia, suuntasimme eilen Firenzen keskustassa sijaitsevaan Suomen konsulaattiin äänestyshommiin. Matteo ihmetteli kovasti, että pystyin äänestämään pelkällä passilla, sillä Italian vaaleissa ulkomailla äänestäminen onkin jo sitten monimutkaisempi juttu. Suomi nosti taas pisteitään Matteon silmissä ja suitsutusta sai osakseen asioiden yksinkertaisuus ja käytännöllisyys. Tähän minun täytyi lisätä että tämä äänestysasia on totta tosiaan toimiva, mutta muuten Suomi on kyllä hölmöjen sääntöjen ja niuhotuksen luvattu maa. Tietäisitpä vaan.

Olimme paikalla 12-13 aikoihin ja tähän mennessä ennen minua äänestäjiä oli käynyt noin 30 kappaletta. En osaa sanoa, millaista lukua odotin, mutta minusta se oli jokseenkin paljon. Lontoossa on aina paljon äänestäjiä liikkeellä enkä tietenkään samanlaista määrää Firenzessä odottanut, mutta konsulaatti oli auki klo 18 asti ja luku varmasti nousi tuosta vielä jonkin verran.

IMG_2099

IMG_2100

(Tämä blogi on hyvin kaukana poliittisesta blogista, mutta sanon silti aiheesta pari sanaa. Vaikka näin paljon maailmaa kiertäneen näkökulmasta, jotta pysytään joksenkin aihepiirissä. Blogimaailmassa äänestämisestä ja äänioikeuden käyttämättä jättämisestä on nimittäin käyty viimeaikoina vilkasta keskustelua, ja jokaiselle mielipiteen vapaus tietysti suotakoon. Mutta kehotan kaikkia miettimään kuitenkin muutamaa asiaa. Ensinnäkin sitä, että meillä on mahdollisuus äänestää. Tiedätteko kuinka onnellisia monet maailman ihmisistä olisivat siitä, että he saisivat äänioikeuden? Onnellisia siitä, että he saisivat elää demokraattisessa, toimivassa valtiossa? En väitä, että Suomi täydellinen maa olisi, en todellakaan. Mutta on niitä paljon huonompiakin tuolla maailmalla nähty, sellaisia joissa tavan kansalaiset vaan voivat haaveilla vaikuttamisesta. Tietysti aina ei vain ole mahdollista äänestää, esimerkiksi ulkosuomalaisille paikan löytäminen voi olla hankalaa, tai mahdollisesti ulkomailla vietettyjen vuosikymmenten jälkeen ei vain Suomi ja sen politiikka tunnu kovin läheiseltä asialta. Nämä ovat mielestäni valideja syitä olla antamatta ääntä, asiat eivät ole koskaan täysin mustavalkoisia.)

Äänestykseni hoitui noin 15 minuutissa, jonka jälkeen olin valmis poistumaan Matteon kanssa keväiseen Firenzeen tutkimaan ravintoloiden tarjontaa. Oli lämmin, reippaasti yli 20 astetta, ja halusin syödä ulkona. Just because I can. Matteo kierrätti minua lempipaikoissaan syömässä, gelatolla ja kävimmepä vielä etnisessä ruokakaupassa ostamassa aineksia thairuoasta koostuneelle illalliselle. Kokkasimme anopille ja muulle perheelle thairuokaa, kiitokseksi siitä että he pitävät meistä taas huolta tämän viikon. Illallinen hieman venähti ja menimme nukkumaan vasta yhden aikaan yöllä. Myöhäiset illalliset, tykkään!

Onko teillä äänestyskokemuksia Suomen ulkopuolelta?

Ulkosuomalaisen bloggaajan ongelmat (+asiaa Matkamessuista)

Bloggaaminen suomeksi ja asuminen ulkomailla on yhtälö, joka on mieluisa monella tavalla. On kiva jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan ulkosuomalaisen näkökulmasta, ihan omalla kielellä. Kulttuurieroista on mukava kirjoittaa – kuten myös monikulttuurisesta arjesta.

Tässä yhtälössä on kuitenkin yksi varjopuoli, ja se liittyy yhteisöllisyyteen. Blogiyhteisö on aivan ihana, mutta näin ulkomailta katsottuna yksi niistä parhaista jutuista jää kuitenkin kokematta. Ja se on teidän kaikkien muiden suomibloggaajien tapaaminen ja kanssanne verkostoituminen. Suomeksi kun bloggaa, niin suomikontakteja ne blogikontaktit pääosin ovat. Siten on luonnollista, että suurin osa näistä kontakteista viettää suuren osan ajastaan Suomessa, vaikka reissubloggaajat liikkuvaista porukkaa ovatkin. Ja kun kerran itse ulkomailla asuu, ei sinne kotimaahan ole aina mahdollista matkustaa. Olen saanut olla mukana muutamassa erittäin kivassa blogiprojektissa siellä Suomessa (esimerkiksi Instagram Travel Thursday-risteily), mutta monesta jää vääjäämättä paitsi kun tätä välimatkaa on.

IMG_8643

Matkamessujen ollessa oven takana tämä fiilis nostaa päätään entistä enemmän. Tiedättekö miten mukavaa olisi olla paikalla, tapaamassa kanssabloggaajia ja fiilistellä reissutunnelmaa eri maiden ständeillä. Saada uusia kontakteja ja inspiraatiota niin kotimaisilta kuin ulkomaisiltakin bloggaajilta. Tavata uusia, samanhenkisiä ihmisiä ja vaihtaa kuulumisia vanhojen ja uusien tuttujen kanssa.Tänä vuonna minun oli tarkoitus tulla paikalle, ja viime vuoden messujen jälkeen vannoin ja lupailin että järjestän messuille ehdottomasti aikaa. Jos olisin Lontoossa tällä hetkellä asunut, olisin ehdottomasti hypännyt Helsingin koneeseen ja viipynyt messuilla ainakin viikonlopun. Kohtalo kuitenkin heitti minut Taipeihin ja täältä ei sinne Suomeen noin vain lennetäkään – syynä niin kustannuskset kuin aikatauluongelmatkin. Ensi vuosi on meidän tarkoitus viettää Euroopassa ja vuoden 2016 matkamessuille olisi nyt ihan oikeasti tarkoitus päästä. Toivotaan että tämä suunnitelma toimii ja tavataan näissä merkeissä ensi vuonna.

Ja kun matkamessuista puhuttiin, käykäähän osallistumassa blogiarvontoihin joista voitte voittaa vielä lippuja messuille mikäli kiinnostusta löytyy! Olen kerännyt tähän alle hieman listaa blogeista, joissa on arvonnat vielä avoinna:

Britannika-blogi (12.1 asti)

50 State Puzzle-blogi (12.1 asti)

Andalusian Auringossa-blogi (14.1 asti)

Haavematkoja-blogi (11.1 asti)

Siveltimellä-blogi (11.1 asti)

Cocoa Etsimässä-blogi (12.1 asti)

Vaihda Vapaalle-blogin fb-sivu (11.1 asti)

Toivotan teille messuille menijöille jo näin etukäteen oikein mukavia ja inspiraatiota antavia messuja. Toivottavasti saatte sieltä monta uutta ideaa ja bloggaajakollegoillenikin esitän tällaisen julkisen postaustoiveen: mahdollisimman paljon juttuja messuhumusta, kiitos kaunis!