Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Ulkosuomalaisuus

Kuulumisia loppukesän kynnyksellä

Kesäloma loppui tänä aamuna – ainakin jos sen loppumista mitataan sillä, että päiväkoti avasi aamulla taas ovensa parin viikon breikin jälkeen. Säät ovat kuitenkin vielä niin kesäisiä, että tässä ollaan kuitenkin kesätunnelmissa, ja huomiseksi on luvattu Düsseldorfiin 37 astetta lämmintä. Ei tätä kesää nyt loppuneeksi voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta ainakin arjen rutiinit ovat palaamassa takaisin loman jälkeen. Nyt seuraa sekalaisia kuulumisia arjen alkaessa taas.

Loma alkoi taas tutun kaavan mukaan lentokentältä. Vietimme viikon verran lomaa Suomessa lapsen kanssa, ja palasimme Saksaan loman viimeiseksi viikoksi. Viikko poissa on tällä kokoonpanolla hyvin optimaali aika, sillä huomaan lapsen kaipaavan isäänsä etenkin loppuajasta vaikka lomalla mukavaa onkin.

Viimeisin viikko täällä kotona sitten meni kuitenkin vähän aikatauluja sumpliessa, ja valehtelisin jos väittäisin, etteikö tässä olisi kohdattu joitain aikataulutuksellisia haasteita. Onneksi Matteolla pahin kiire töissä hellitti juuri parahiksi heinäkuun lopussa, joten saimme sumplittua kohtuulliset aikataulut molemmille.

Rautavaara: Suomalaista maantiemaisemaa – autolla tyhjää tietä ajaessa on aikaa fiilistellä

Olemme nauttineet tästä yhdessäolosta, ja lapsenkin aikataulut ovat olleet hyvin ”italialaiset” eli nukkumaan on menty lähempänä puolta yötä. Hän on tosin ollut aina iltaihminen, joten tässä ei sinänsä ole ollut suurempaa ongelmaa. Olemme nyt lomalla syöneet aivan liikaa ulkona, mutta kerrankos sitä. Helppouttahan se on tarkoittanut.

Kaikkien aikojen suosikki sushiravintolani oli kanssamme yhtäaikaa myös lomalla, ja tämän opin kantapään kautta – olin nimittäin säästänyt nälkääni Suomesta paluupäivänä, ja odottanut sitä hetkeä että saan soittaa tilauksen heti kun olen laukkuni hihnalta saanut. Ajattelin että napataanpas kätevästi sushit sitten kotimatkalla kyytiin. Mutta se tunne, kun puhelimessa odotti vastaaja ja lomailmoitus! Pieni perheravintola on toki lomansa ansainnut, ja kurvasimme puolestaan McDriven kautta kotiin. Heti ravintolan väen palattua lomalta kävin noutamassa sushit kotiin – lapsikin on kovasti tykästynyt avokadosushiin, joten tästä on tainnut tulla koko perheen suosikkiravintola.

Saimme tehtyä kivoja juttuja yhdessä, vaikka Saksan päällä hautova helleaalto verottikin voimia. Pidän kesästä ja etenkin näistä kovin romanttisiksi kuvailluista pimenevistä kesäilloista, mutta onhan tuo 35+ lämpöastetta hieman liikaa. Onneksi kotimme ei ole kaikista kuumin, vaan viilenee hyvin illaksi. Yksi yö oli tosin sellainen, että oli vähän kestämistä lämmön kanssa: ikkuna oli täysin auki ja suihkuttelin ostamaani viilentävää vesisprayta jalkoihin ja käsiin aina herätessäni. Nämä vesisprayt olivat suurelta osin myyty loppuun  DM:stä, ensimmäisellä kerralla onnistuin saamaan pelkän veden ilman ekstratuoksua, nyt hellejakson lopussa jäljellä oli vain kookoksen tuoksulla varustettua vettä. No, hyvin sekin viilensi!

Olen pannut merkille, että tähän lämpöön alkaa kuitenkin tottua. Suomesta saapuessamme olin pari päivää aivan puhki ja päätä särki – Suomessa vanhempieni kotona on sisällä mukavan viileää, ja vaikka ulkona lämmin olikin, oli Suomessa helpompi myös viilentyä esimerkiksi järvessä. Täällä toki sitten maauimalat ovat olleet kovassa käytössä, ja tuon shokkihoidon jälkeen lämpö ei enää niin haittaa ja päänsärkykin on kadonnut.

Matteolle tämä on melko normaalia kesäsäätä, eikä hän ole moksiskaan, toki erona on tässä se että hän on viettänyt usein kuumimmat kesäkuukaudet meren rannalla Italiassa – eikä kaupungissa. Mutta selkeästi häneen tämä lämpö vaikuttaa vähemmän kuin minuun, pohjoisen kasvattiin.

Kävimme noin tunnin ajomatkan päässä Scholss Drachenburgissa päiväreissulla, Königswinterin kylässä Bonnin lähellä

Loppuviikosta pitäisi tulla sitten sateisempaa ja viileämpää – sekin on nyt koettu, että 26 astetta voi kuvailla viileäksi. Tosin ei tämä kovin pitkäaikainen ilo ole, sillä lennämme pian Italiaan muutamaksi viikoksi anopin luo. Sama helle hautoo Toscanan yllä, ja tilanne ei nyt varsinaisesti ainakaan parane. Suuntaamme luultavasti hetkeksi rannalle tai vuorille.

Nyt loman jälkeen ovat pää ja mieli jotenkin täynnä uutta ja energiaa. Olen luultavasti maailman surkein lomailija, ja joskus on hankala päästä sellaiseen tilaan ettei mieti mitään muuta kuin sitä lomaa – mutta nyt tuolla Suomessa tämä onnistui melko hyvin. Pitäisi varmasti muistaa tämä useamminkin, että kaikki sujuu pienen tauon ja pään tuuletuksen jälkeen aina paremmin. Päiväkodin loman loppuminen tuo taas kaivatut rutiiinit arkeen – ehdin tehdä päivällä työt, ja illalla viettää lapsen kanssa aikaa. Ei tästä muuten mitään tulisi, muutaman tunnin pätkissä tehdyt työt stressaavat enemmän ja ei tule tehokasta oloa – vaan olo, että tässä kiireessä saan kurottua kaiken kasaan. Joten tarvitsen minäkin ne rutiinit.

Ihanaa loppukesää tai alkavaa syksyä, miten sen nyt ottaakaan! Oletko iloinen arkeen paluusta?

Ps. Suomen reissulla tuli taas hyvä muistutus eteen siitä, että lapsen kanssa kaksin reissatessa kannattaa olla dokumentit kunnossa! Lue juttu: Hoida luvat kuntoon lapsen kanssa kahdestaan matkustettaessa

Expat- ja suomalaisyhteisöjen merkitys ulkomailla

H niinkuin hausfrau -blogin Jennin kanssa viettämässä lapsivapaata aikaa Düsseldorfin Rheinuferpromenadella keväällä

Luin menneellä viikolla Ulkosuomalaisten blogit -Facebook-ryhmässä jaetun, mainion ja ajatuksia herättävän artikkelin Nordic Daysin Miian blogista. Teksti käsitteli suomalaisyhteisön tärkeyttä ulkomaille muuttaessa, ja Miia kertoo mukavasti tarinasta joka toi hänelle uuden suomalaisystävän Stuttgartissa Facebook-ryhmän kautta. Tämä on ajatuksia herättävä aihe, jota itsekin intouduin kommentoimaan postausta lyhyesti kyseisessä ryhmässä.

Aihe oli oikeastaan sen verran mielenkiintoinen ja blogipostaus puhutteleva, että päätin kirjoittaa tästä ihan oman postauksensa. Aihetta olen sivunnut blogissa aiemmin niin ulkosuomalaisesta kuin matkailijan näkökulmastakin, mutta kerta kiellon päälle – itselleni vertaistuki niin suomalaisilta kuin kansainvälisestäkin yhteisöstäkin on ollut todella arvokasta, ja siksi siitä kirjoittaa mielellään erillisen jutun verran.

Olen pannut merkille, että ulkomaille muutto ja suomalaisten seuraan ”hakeutuminen” on asia, joka jakaa mielipiteitä ulkosuomalaisten keskuudessa. Osa ei ymmärrä, miksi suomalaisten seurassa ollaan ulkomaillakin, osalle suomalaiset ovat tärkeä osa arkea maailmallakin. Tuki ja turva. Paljon riippuu toki siitä, onko kohdemaassa ”vain käymässä” muutaman vuoden vai onko tarkoitus jäädä maahan pysyvästi. Moni pysyvästi kohdemaahan muuttava haluaa opetella kielen nopeasti ja tutustua paikallisiin helpottaakseen sopeutumista – kun taas meidän kaltaisillamme usein maata vaihtavilla etenkin kv-yhteisöt ovat tärkeitä.

Luokittelisin itseni johonkin tuohon välimaastoon. En missään nimessä karsasta suomalaista seuraa, sillä en mielelläni lokeroi seuraani kansallisuuden perusteella. Jos löydän mukavia ihmisiä ympärilleni, on se ihan yksi ja sama mistä he ovat kotoisin. Toisaalta, vietämme paljon aikaa kansainvälisissä ympyröissä joissa liikkuu ihmisiä maailman joka kolkasta. Nämä expat-yhteisöt ovat olleet korvaamattomia, ja tuoneet elämäämme uusia ihmisiä sekä ihan konkreettista apua. Eli laajennetaan tätä suomi-näkökulmaa hieman koskemaan myös kansainvälisiä ympyröitä. Düsseldorf on kaupunki, joka vilisee muualta tulleita, ja yhteisö on melko tiivis: tapaamisia on usein, ja moneen mieltä askarruttavaan kysymykseen löytyy vastaus nopeasti.

Esimerkiksi Facebook-ryhmät kulkevat Düsseldorfissa expat-nimikkeen alla, joten käytän tuota nimitystä tässä postauksessa – se herättää joskus epätietoisuutta ja närää siinä mielessä kuka nyt on expat ja kuka ”mamu”, joten tämä tähän selvennykseksi sen enempää asiaan kantaa ottamatta.

Düsseldorfissa on tiivis Suomi-yhteisö

Düsseldorfissa ja kaupungin ympäristössä asuu paljon suomalaisia. Kölnkin on ihan vieressä, jossa on myös todella vilkasta suomitoimintaa, ja seurakunnalla on todella mukavat omat tilatkin.  Saksa on muutenkin maa, jonne suomalaiset kokemukseni mukaan muuttavat mielellään, etenkin perheiden kanssa – tällä on varmasti iso merkitys suomalaisten määrään Düsseldorfin alueella ja muuallakin Saksassa.

Kokemukseni mukaan suomalaisilla on täällä Düsseldorfin seudulla oikein mukava meininki. Esimerkkinä suomalaisista ystävistäni täällä Düsseldorfissa mainittakoon tämän jutun artikkelikuvassa kanssani poseeraava Jenni, jonka kanssa tutustuimme ihan ensin blogien kautta. Jenni kirjoitti kivan jutun Düsseldorfin Suomi 100 -juhlista blogissaan, juttu kannattaa lukea mikäli aihe kiinnostaa!

Düsseldorfin alueella on suomalaista toimintaa enimmäkseen Suomi-koulun muodossa, mutta tarjolla on myös pyhäkoulua lapsille sekä pienimmille lapsille viikottaisia tapaamisia Pupukerhon merkeissä. Aivan viikottain nämä eivät ole toteutuneet, mutta mielestäni oikein hyvin kuitenkin.

Olen Düsseldorfiin muutettuamme ollut mukana näissä suomalaisten äitien tapaamisissa, ja sitä kautta olen saanut elämääni uusia, mainioita tyyppejä.  Alussa näihin äititapaamisiin meno kieltämättä jännitti,  hyppäsinhän niihin mukaan suoraan reppu selässä maailmaa kiertäneenä, mentaliteetillä ”ollaan Saksassa vuosi ja sitten jatketaan matkaa”. Turhaan jännitin, ja yhteinen sävel löytyi heti. Ja täällä sitä ollaan vielä kahden vuoden jälkeenkin.

Meillä on nyt ollut tapaamisista pieni tauko päiväkodin aloituksen vuoksi, mutta tammikuussa sitten taas mukaan uudella innolla. Tarkoitus on, että kun tuo päiväkotiarki sujahtaa uomiinsa, pieni on siellä 4 päivää viikossa ja yhtenä päivänä viikossa mennään sitten suomalaisia kavereita tapaamaan ja kieltä ylläpitämään. Suomi-kouluun meillä ei ikä vielä riitä ja pyhäkoulu on jäänyt käymättä, mutta muuten nämä viikottaiset tapaamiset ovat olleet henkireikä. Seinät kun kaatuvat välillä päälle kotona ollessa.

Suomalaisia ystäviä on löytynyt muutama myös lapsiin liittymättömistä tapahtumista, ja mahtuupa joukkoon niin bloggaajia kuin blogin lukijoitakin joista on tullut tärkeitä ystäviä.

Suomalaisympyrät ovat tuoneet minulle uusien ystävien lisäksi paljon apua, ihan käytännön asioissa. Olen saanut hyviä neuvoja lukuisiin asioihin liittyen, kuten nyt esimerkiksi siihen missä on lentokentän paras ja edullisin parkkitalo,  mitä pitää tietää päiväkotiin liittyvissä asioissa ja olen saanut myös hyviä vinkkejä myös nettiliittymän valintaan. Olen hankkinut myös suomenkielisiä kirjoja ja leluja kotiin muilta suomalaisilta, ja laittanut omia tavaroita kiertoon.

Kansainvälinen yhteisö Düsseldorfissa

Kuten yllä kerroin, Düsseldorf on varmasti malliesimerkki kaupungista, jonne muuttaa paljon ulkomaalaisia työn perässä. Kaikissa yrityksissä ei tarvitse osata saksaa, joten englanninkielisille osaajille löytyy myös työtä. Toki saksan osaamisesta on hyötyä ja joskus se on kynnyskysymys, mutta koska monessa yrityksessä pääkieli on englanti, tarkoittaa se sitä että moni voi tulla tänne työn perässä kaukaakin.

Expatit tapaavat säännöllisin väliajoin esimerkiksi pubeissa tai paremmilla säillä puistopiknikeillä. Seuraan eniten yhteisön Facebook-ryhmä Düsseldorf Expat Meetups -ryhmän kautta, jossa löytyy apua niin englanninkielisten palveluiden etsintään (kampaaja, koirajutut, lääkäri, you name it) kuten myös seuran hankkimisessa esimerkiksi illanviettoon.

Teen paljon etenkin lasten leluihin liittyviä ostoksia Düsseldorf Flea Market -nimisessä ryhmässä, jossa tavara lähtee kätevästi kiertoon ilman sen kummempaa hässäkkää. Harvassa taitavat olla ne kuuluisat no show -ostelijat, ainakin mitä olen muilta käyttäjiltä kuullut – sana kiertää tiiviissä yhteisössä. Viimeksi ostin lapselle pienen ostoskärryn viidellä eurolla, ja ajelin sitä noutamaan toiselle puolelle kaupunkia lauantai-aamuna ennen yhdeksää.

Lapsiperheiden englanninkielinen ryhmä Düsseldorf Toddler Group on myös ollut kovassa käytössä, ja sieltä olemme saaneet suosituksia niin lastenlääkäreistä kuin eri tapahtumistakin, ja olemmepa saaneet ystäviäkin kyseisen ryhmän kautta.

Pari vuotta sitten ryhmässä huhuiltiin vasta kaupunkiin muuttaneena vauvaperheenä seuraa, ja laitoin viestiä kyseiselle huhuilijalle – enhän itsekään tuntenut Düsseldorfista montaa lapsiperhetta. Mukaan joukkoon liittyi pari muuta perhettä,  ja olemme tämän neljän perheen ringin kanssa tavanneet säännöllisen epäsäännöllisesti. Mukana on perheitä Meksikon ja Korean väliltä, muutaman perheen toinen vanhempi on saksalainen. Tätä porukkaa on todella kiva tavata, ja saksalaisilta saa mukavaa paikallisnäkökulmaa asioihin ja niiden hoitoon liittyen.

Uusia ystäviä myös sattuman kautta

Kansainvälisen yhteisön kautta olen saanut myös luottoystäviä täällä Düsseldorfissa – ja tavannut kolmen vuoden jälkeen saksalaisen bloggaaja-toimittaja Simonen, jonka kanssa olen ollut pressireissulla Italian Emilia Romagnassa neljä vuotta sitten. Tapasimme sattumalta expat-matkailualan toimijoiden tapaamisessa Trivagon pääkonttorilla, ihmettelimme tätä täydellistä sattumaa (emme kumpikaan tienneet että asumme molemmat Düsseldorfissa) ja ystävystyimme.

Tämä menee kategoriaan random-kohtaamiset maailmalla. Joskus joku ihminen tupsahtaa elämääsi ihan vahingossa.

Netti- ja blogiyhteisöjen merkitys

Kun muutin ulkomaille vuonna 2007, Facebook ei ollut juttu eikä mikään. Liityin palveluun muistaakseni vuosi muuton jälkeen, ja sen jälkeen Facebook-yhteisöjen merkitys on kasvanut todella hurjaa vauhtia. Aikaisemmin keskustelupalstoilla oli suuri merkitys, ja muistan seuranneeni ainakin Iso-Britannian suomalaisen opiskelijajärjestö ISORY:n palstaa ahkerasti.

Tänä päivänä Facebookissa on paljon ryhmiä ulkosuomalaisille vertaistukea tarjoamassa. Mielestäni ryhmiä ovat mielenkiintoisia seurata, sillä on aina mukava lukea muiden kokemuksia maailmalta. Sen verran suomalainen olen, että nämä kokemukset kiinnostavat ja omia kokemuksia on aina mukava vertailla muiden kokemiin asioihin.

Ryhmiä on maa- ja kaupunkikohtaisia, ja niitä on eri tarpeisiin. Toki Saksassa on myös kansainvälisiä, Saksa-kohtaisia ryhmiä, mutta olen itse tykästynyt suomalaisten omiin ryhmiin (esimerkiksi Suomalaiset Saksassa) – niitä on minun jotenkin helpompi seurata ja niihin on helpompi samaistua.  Kaupunkikohtaisissa ryhmissä seuraan Düsseldorfia silmällä pitäen enemmän tuota Düsseldorf Expat Meetups -ryhmää kuin Suomi-ryhmää, sillä se on erittäin aktiivinen ja sieltä poimii aina hyödyllistä tietoa, vaikkei varsinainen tarve olisikaan.

Saksan Suomiäidit -ryhmässä saa myös kysymyksiin usein vastauksen, englanninkielinen vastaava ryhmä on mielestäni hankalampi hahmottaa. Toki pienempi jäsenmääräkin on plussaa. En edes tiedä, mistä lähtisin hakemaan Saksan vastaavia ryhmiä, ja tällä saksan osaamisella niiden seuraaminen voisi olla vaivalloista vaikka Facebook kiltisti nykyään kieltä kääntääkin.

Ja niin, blogiyhteisöt tietenkin – henkireikä on välillä myös lähteä blogileidien kanssa jonnekin Eurooppaan viettämään laatuaikaa hyvän ruoan, viinin sekä mainion seuran kanssa. Sekä höpöttämään niitä näitä suomeksi. Viimeisimmästä Frankfurtin matkastamme voit lukea täältä.

Vastaus otsikon toteamukseen: suomipiireillä on merkitystä, kuten myös expat-piireillä, ainakin minulle. Ne auttavat arjessa, tarjoavat vertaistukea, ja apua on myös hyvä laittaa kiertoon. Toki Facebook-yhteisöissä on näin someaikana jos jonkinmoista draamaa, mutta niistä saatu vertaistuki on sen verran arvokasta, että ei niitä pikku draaman takia viitsi täysin hylätä.

 

10+1 kysymystä ulkosuomalaisille

iloiset suomilomalaiset autossa

Viherjuuria-blogin Heidi haastoi minua mukaan ulkosuomalaisten blogeissa kiertävään Liebster Award -blogihaasteeseen. Kiitos Heidi, tämä haaste osui juuri oikeaan saumaan ollessani Suomessa, ja pohtiessani kotimaatani ja omaa suhtautumistani siihen. Eikuin vastausten kimppuun!

Haastoin mukaan muutaman bloggaajakaverin, mukaan haastetut löydät jutun alta.

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Saksassa on tällä hetkellä parasta hintataso, sen sijainti keskellä Eurooppaa (ahh päivän reissut esimerkiksi Hollantiin tai Reinin jokilaaksoon), sekä sinne muotoutuneet omat kuviot. Tunnen Saksassa vielä hieman ulkopuolisuutta, vaikka alun vastahakoisuus maahan muuttamiseen onkin menneen talven lumia. Olen kuitenkin tutustunut Saksassa ihaniin ihmisiin, oppinut tuntemaan Saksaa ja sen kulttuuria ja viihdyn päivä päivältä paremmin.

Saksa on myös oikein hyvä maa lapsiperheille, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

2. Entä ikävintä?

Ikävintä Saksassa… varmaan Heidinkin mainitsema byrokratia ja joskus esiintyvä besserwisseröinti. Sekä se, että kaltaiseni vannoutunut korttimaksaja joutuu kantamaan käteistä mukana monessa paikassa, sillä käteinen on Saksassa kovaa valuuttaa. Lempiravintolani ei esimerkiksi hyväksy kuin käteistä, vaikka se onkin hyvin suosittu ja tykätty paikka Düsseldorfissa.

Eli ei tässä nyt kovin ikävien juttujen äärellä olla.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Tämä on paha kysymys, sillä kun mielikuvituksen antaa lentää, niin loppua ei näy. Sanoisin, että lähtisin Matteon ja vauvan kanssa herkuttelemaan jonnekinpäin Japania (esimerkiksi Osakasta on jäänyt mieleen herkkuruoat) tai vaihtoehdoisesti New Yorkiin. Tai sitten moikkaamaan paikallista ystävääni Färsaarille.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Aijai, tätä piti miettiä.

Vastaan, että Pohjois-Espanjan Baskimaalla sijaitseva Bilbao ja sen seutu. Vietimme alueella pari kuukautta pari vuotta sitten Matteon työn takia, ja jos onni on myötä palaamme sinne pian. Seutu jäi mieleen sellaisena Espanjana, jossa viihdyn: ei liikaa turisteja, kohtuullinen hintataso, erinomainen ruokatarjonta ja sellainen etelä-eurooppalainen fiilis josta minä pidän. Baskimaa-juttuihini pääset tutustumaan tästä.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Silloin tällöin tulee ikävä eri ruokia, mutta näin nopeasti mietittynä niitä ei aina tule mieleen niin monta kuin pitäisi. Vastaan, että dippikastike (Taffelin Taco!) ja äidin lihapullat. Ja Hanna Partasen lihapiirakat.

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

En. Toki koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, mutta koska työ sanelee elämää sen verran (Matteon työ siis), en usko että voimme palata.

Tietysti jos tilaisuus joskus tulisi, harkitsisimme tarkkaan. Matteo pitää Suomesta, ja itselläkin näin kesälomilla nousee nostalgiset fiilikset pintaan. Tosin paluumuutto voisi olla kuitenkin isompi juttu kun sitä luuleekaan, etenkin kun tässä on oltu jo melko kauan pois ja useita eri maita on tullut nähtyä.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Pakko kompata tässä taas Heidiä, mutta mielenkiintoisinta aikaa omassa osavaltiossamme Nordrhein-Westfalenissa on karnevaalikausi (asumme Heidin kanssa samassa osavaltiossa, joten Düsseldorf ja Köln jakavat monta hauskaa juhlaa). Kaikki ovat mukana juhlahumussa, vauvasta vaariin, ja tunnelma on rento. Tulin kerran metrolla kotiin karnevaaliaikaan, ja pukeutuneen lapsiporukan kanssa kanssamatkustajina oli kolme noin 60+ ikäistä herrasmiestä vihreisiin sammakkohaalareihin pukeutuneina.

Pidän tällaisesta rennosta tunnelmasta, ja juhlasta jossa kaikki haluavat ottaa ilon irti.

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

En oikein osaa vastata tähän, sillä omasta muutostani on tänä vuonna 10 vuotta ja silloin Skotlantiin lähteminen oli aika spontaani päätös – vaikka opiskelemaan lähdinkin. Ei kuitenkaan ole koskaan helppoa olla erossa läheisistä ja ihanista ystävistä.

Kuopio on aika söpö!

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Voisin, oikein hyvin. Vaikka suhteeni Saksan kanssa on tällä hetkellä hyvä, en kuitenkaan näe että sinne asettuisin (vaikka toki karma is a bitch ja kun näitä asioita huutelee ääneen isolle yleisölle niin mistäs sitä koskaan tietää vaikka sinne jäätäisiin).

Pidämme koko ajan silmät ja korvat auki.

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki? 

No pikkuisen vauvamme syntymä tietenkin! Pikkuherra täyttää näillä näppäimillä 1v, ja tämä vuosi on ollut aivan ihana <3

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Olen tällä hetkellä Kuopiossa, ja palaamme Saksan kotiin pian. Sitten varmasti reissailemme omilla kotikulmilla ja itäisessä Hollannissa, ja jos Bilbaon pidempi reissu toteutuu niin ajanemme sinne autolla Ranskan läpi ja pysähtelemme matkalla.

Katsotaan, ehdittäisiinkö myös Toscanaan anoppilaan, jonne anoppi on meidät kutsunut viettämään lomaa rannikolle.

Haastan mukaan seuraavat kamut (Heidi oli haastanut viisi, itse en malttanut vaan haastoin muutaman enemmän):

H niinkuin Hausfrau -blogin Jenni Düsseldorfista

Chez Helena -blogin Helena Ranskan Rivieralta

Tarinoita maailmalta -blogia kirjoittava Annika Ottawasta

Globe Called Home -blogin Jenni Coloradosta

Eau de Cologne -blogin Johanna Kölnistä

Viisikymppiä lasissa -blogin Aino Luxemburgista

Oh wie Nordisch -blogin Eeva Stuttgartin kupeesta

Jos muuttaisin Suomeen ja Kuopioon, millaista elämäni olisi?

Kun lentokone lähestyy Kuopion lentoasemaa, kaunista järvimaisemaa katsellessa tulee usein mietittyä yhtä sun toista. Muu muuassa sitä, että millaista elämämme olisi jos joskus asuisimme täällä, järven ja luonnon keskellä, kauniissa Kuopiossa. Suomessa.

Lensimme ensi kertaa pienenä perheenä Saksasta Kuopioon kaksi päivää sitten, ja samoja asioita mietin jälleen kerran.

Kuopioon muutto olisi lähestulkoon ainoa asia, joka minut saisi palaamaan Suomeen.

En halua asua Suomessa missään muualla kuin Kuopiossa, joten Suomeen paluuni tarkoittaisi Kuopioon paluuta. Kuopiolla on paljon tarjottavaa ja se on oikea kaupunkien helmi maailman mittakaavassa. Se on paikka, jonka jopa haluaisi pysyvän salassa suurilta massoilta.

Olen kirjottanut aiheesta aikaisemminkin, mutta kertaus on tunnetusti opintojen äiti. Ja edellisiin kertoihin erona on se, että bebe vaikuttaa luonnollisesti ajatusmaailmaan.

IMG_6703

Istun tällä hetkellä vanhempieni keittiönpöydän ääreässä, katson ulos pihalle syksyiseen maisemaan. Näen pihjajanmarjapuita, syksyn värit Puijon metsässä kaikessa komeudessaan, ihanat alkusyksyn auringonsäteet. Tämä on lempisääni, ja se saa minut usein haaveilemaan. Tähän voisi vaikka tottua.

Kuopion hyviä puolia ovat sen koko: pienehkö, juuri sopivankokoinen kaupunki, jossa on kuitenkin palveluja. Kuopiolla on tällä hetkellä hyvä meno päällä, kaupunki kasvaa ja kehittyy koko ajan.

Kuopiossa on joka paikkaan lyhyt matka. Liikenneruuhkia ei juuri ole, ja työmatkakin kaupungin laidalta toiselle on kohtuullinen. Voi asua jopa ihan maalla, ja silti päästä keskustaan puolessa tunnissa. Kuopiossa voi asua lähellä keskustaa ja olla silti luonnon helmassa, ja järvi on melkein aina lähietäisyydellä. Talvella melkein kotiovelta lähtevät hiihtoladut ja lähistöllä olevat laskettelukeskukset tuovat luksusta arkeen. Missä muualla pääsee nauttimaan tästä?

Meiltä Düsseldorfista kun täytyy ajaa Alpeille asti päästäkseen varmalumisiin rinteisiin (parin tunnin päässä on muutama keskus, mutta lumitilanne vaihtelee), ja sinne Alpeille on aika matka.

Vuodenajat kiehtovat myös. Ihana talvi, ihana syksy, ihana kevät, ihana kesä. Kävelyt kesäiltoina Väinölänniemellä, kevätfiilis kaupungilla, katujen ja luonnon tuoksu, syksyn värit… ahh, näitä ulkosuomalaisen kaipuun kohteita.

IMG_3465

Luulisin meidän elävän melko mukavaa elämää Kuopiossa.

Sellaista kiireetöntä ja laadukasta arkea, tiedättekö?

Voisin nähdä meidän asuvan esimerkiksi Saaristokaupungissa, nauttivan uudehkojen talojen helppoudesta sekä uuden asuinalueen eduista – sekä järven läheisyydestä. Ja saunan. Matteo on ihastunut saunomiseen ja jos Suomeen joskus muuttaisimme, niin sauna olisi oltava. Ja jos järvi olisi vieressä tai lähistöllä, niin napakymppihän se olisi.

Saaristokaupungin lisäksi Kuopion Sataman alue kiehtoo myös keskustan läheisyydessä, järven rannalla. Tai Niirala keskustan toisella puolella.

IMG_3343

Tämä on yksi parhaista paikoista maailmassa, ranta vanhempieni talon lähistöllä Kuopiossa. Täällä on juotu viiniä joskus aamuunkin asti, käyty uimassa ja parantamassa maailmaa. Usein. Tuon tänne aina kaikki ulkomaiset vieraani.

Asuntojen hinnat ovat kohtuulliset Suomen pääkaupunkiseutuun verrattuna, ja maailman mittakaavassa hinnat ovat myös mukiinmenevät. Esimerkiksi Düsseldorfissa saa laittaa rahaa tiskiin ostotarkoituksessa mielestäni todella paljon, etkä silti ole välttämättä luonnon tai järven lähimaillakaan. Saati keskustan. Düsseldorf osaa olla myös ruuhkainen autolla liikkuessa. Aivan vertailukelpoisia Düsseldorf ja Kuopio eivät kooltaan tietenkään ole, mutta noin osviittana.

Oma piha olisi ihana – Kuopiossa sellaisen omistaminen olisi todennäköisesti hyvinkin mahdollista. Tai suuri parveke. Olisi ihanaa grillailla aurinkoisessa kesäillassa ja syysiltoina kavereiden kanssa, saunoa, vain olla. Kyllähän tämä Saksassakin onnistuu, mutta Suomessa se on vaan niin eri juttu. Ne pitkät kesäyöt ovat ihania. Ja plussaa tietenkin siitä, että pidän Kuopiota toistaiseksi vielä turvallisena asuinympäristönä. Jos olisimme päättäneet jäädä Lontooseen, lapsiperhearki olisi ollut haastavampaa –  alue olisi pitänyt valita tarkoin ja budjetti olisi räjähtänyt helposti käsiin. Tai sitten olisi pitänyt muuttaa kauas ytimestä ja työmatkat olisi mitattu tunneissa per suunta.

Varmasti harrastaisin Kuopiossa enemmän kuin nyt, pelaisin kesät golfia tutulla klubilla hyvässä seurassa. Talvella harrastaisin lumilajeja, kokeilisin murtomaahiihtoa uudelleen vuosien jälkeen (kyllä, murtomaahiihtoakin voi tulla ikävä kaiken koulun liikuntatunnilla vuodatetun hien ja tuskan jälkeen!) ja ajelisin lumilauta auton takakontissa usein kohti Kasurilaa ja Tahkoa. Ja viimeisimpänä muttei tietenkään vähäisempänä: liittyisin ehdottomasti kuopiolaisen avantouintiklubin jäseneksi. Harrastin avantouintia lukioaikoina ystävieni kanssa monta vuotta (laskimme harrastajien keski-ikää muuten aika reippaasti) ja nautin siitä suunnattomasti – se fiilis kunnon saunomisen ja uinnin jälkeen on aivan uskomaton. Parasta tässä on se, että myös Matteo on hurahtanut lajiin ensimmäisen kerran järkytyksen jälkeen ja sitä olisi mukava harrastaa yhdessä.

Olisi myös ihanaa, että bebekin oppisi mitä on talvi ja talvilajit, Düsseldorfista käsin se ei oikein onnistu.

IMG_1272

IMG_5743

Kuviteltu elämäni Suomessani alkaa kuulostamaan vähän liiankin hyvältä.

No, otetaanpas ne ruusupunaiset lasit pois silmiltä. En ole asunut Kuopiossa kunnolla noin kymmeneen vuoteen ja romantisoin kaupunkia pääkopassani – se on se kuuluisa ulkosuomalaisen tauti.

Olen ollut jatkuvasti muuttamassa viime vuodet, ja tavaroiden pakkaaminen pysyvästi voisi olla shokki – ja tunne jämähtämisestä. Se tunne, jota lähdin silloin kymmenen vuotta sitten pakoon. Ei muuttavan elämä helppoa ole, sen tiedän varsin hyvin, mutta jollain tapaa nautin siitä kuitenkin. Maailma on meille avoin ja se pitää seikkailunhalua yllä – koko ajan on vähän sellainen kutkuttava olo vatsan pohjassa. Saksa on nyt koti seuraavat vuodet jos mitään yllättävää ei tapahdu, mutta seuraavaa paikkaa emme tiedä.

Työmahdollisuuksia Kuopiossa on myös erittäin rajoitetusti, ja Matteolle ei niitä ole. Ystävämme perhe asuu Roomassa ja perheen isä käy töissä Düsseldorfissa – hän matkustaa perheensä luokse joka viikonloppu. Mietimme tällaistakin ratkaisua puolitosissamme Kuopion ja Düsseldorfin välillä, mutta lentohinnat pitävät huolen siitä että suunnitelma on melkein yhtä järkevä kun nakkelisi sadan euron seteleitä säännöllisesti takkaan. Elintasomme laskisi Suomessa hintatason vuoksi ja esimerkiksi ulkona syöminen viikoittain olisi kuin muisto vain.

Kuopioon muuttaessamme meidän matkailu loppuisi myös aika lyhyeen  – kuten yllä mainitsin, lentohinnat ovat täältä käsin aivan sieltä ja syvältä meni minne tahansa (paitsi joskus pääsee Helsinkiin alle satasella). Budjetti ei kestäisi matkustamista näin usein, ja se voisi olla myös tämän blogin loppu tai muutos ainakin.

Ulkosuomalaiset, haaveiletteko te muutosta Suomeen? Millaista elämää haluaisit Suomessa elää?

Ulkosuomalaisella on ensimmäisen maailman ongelma

IMG_3969

Olen viime aikoina häiriintynyt enenevissä määrin eräästä asiasta. Asia ei ole maailmaa mullistava, mutta se harmittaa päivittäin – etenkin viikonloppuisin. Tämä asia liittyy sanomalehtiin.

En tiedä miten teillä muilla ulkomailla oleskelevilla on asian laita, mutta tällä hetkellä en ymmärä asuinmaani kieltä ja siten sanomalehtien lukeminen on todella hankalaa. En tiedä mitään parempaa kuin se, että saan viikonloppuisin herätä ja lueskella sanomalehteä aamupalan kanssa, kiireettä (noh, tähän saattaa pian tulla muutos). Milloinkaan muulloin tämä ei minua haittaa, kuin aamuisin.

Vietän luonnollisesti paljon aikaa päivisin joko tietokoneen tai puhelimen kimpussa. Eikä siinä mitään, olen siihen tottunut ja osaan painaa virtanappia kun sen aika tulee. Mutta aamulla olisi kiva istua alas tuoreen sanomalehden kanssa ja lukea uutiset ilman ruutua. Jos saksaa osaisin paremmin, voisin käydä hakemassa lehden naapurikioskista. Mutta tällä hetkellä saksaksi lukeminen ei ole millään tapaa rentouttavaa ja koska ymmärrän hyvällä tuurilla noin joka 25. sanan, ei se ole myöskään hauskaa. Luen sanomalehtiä rentoutuakseni ja saksan kielen tavaaminen ja kääntäminen ei vastaa mielikuvaani rentouttavasta lukuhetkestä. Toisin se oli ennen. Lontoossa oli ihana juosta sunnuntai-aamuisin naapurikauppaan hakemaan sanomalehden muhkea sunnuntainumero, Taipeissakin naapurista sai Taipei Timesin englanniksi. Näitä aikoja kaipaan.

On minulla kotona lehtiä niin englanniksi kuin suomeksikin, mutta ne ovat kuitenkin niin eri asia. En malta säästää niitä koskaan aamuiksi, ja nekin on aika nopeasti luettu.

Kaikista parhain sanomalehtimuisto on Kuopiosta, vanhempieni luota. Tähän sisältyy aamupala, Hesari ja Savon Sanomat. On ihana herätä aamuisin, kun tietää että lehti on kauimmillaankin postilaatikossa ja siten heti saatavilla. Savon Sanomista pystyi hyvin lukemaan lähiseudun uutiset: oli hyvä pysyä kartalla kotiseudun asioista, niistä tärkeistä sekä vähemmän tärkeistä. Milloin oli kissa puussa Suonenjoella, joskus uutiset kohdentuivat valituksiin, jotka puolestaan kohdentuivat johonkin Kuopion alueelle rakennettavaan uudisrakennukseen (joka pirulainen vie jonkun järvimaisemat). Hesarissa pidin etenkin sunnutainumeroista ja kuukausiliitteistä. Molemmilla oli (ja on) puolensa! Jos asuisin Suomessa, uskoisin tilaavani sanomalehteä.

Voisin toki tilata molempien lehtien nettiversiot ja lukea aamuisin lehdet padilta, mutta minä kun pidän lehden tuoksusta ja siitä ruuduttomuudesta. Olo on jotenkin rauhallisempi, kun voi olla hetken erossa elektroniikasta – ongelma on ja pysyy.

Ajatuksia?