Kesäloma loppui tänä aamuna – ainakin jos sen loppumista mitataan sillä, että päiväkoti avasi aamulla taas ovensa parin viikon breikin jälkeen. Säät ovat kuitenkin vielä niin kesäisiä, että tässä ollaan kuitenkin kesätunnelmissa, ja huomiseksi on luvattu Düsseldorfiin 37 astetta lämmintä. Ei tätä kesää nyt loppuneeksi voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta ainakin arjen rutiinit ovat palaamassa takaisin loman jälkeen. Nyt seuraa sekalaisia kuulumisia arjen alkaessa taas.
Loma alkoi taas tutun kaavan mukaan lentokentältä. Vietimme viikon verran lomaa Suomessa lapsen kanssa, ja palasimme Saksaan loman viimeiseksi viikoksi. Viikko poissa on tällä kokoonpanolla hyvin optimaali aika, sillä huomaan lapsen kaipaavan isäänsä etenkin loppuajasta vaikka lomalla mukavaa onkin.
Viimeisin viikko täällä kotona sitten meni kuitenkin vähän aikatauluja sumpliessa, ja valehtelisin jos väittäisin, etteikö tässä olisi kohdattu joitain aikataulutuksellisia haasteita. Onneksi Matteolla pahin kiire töissä hellitti juuri parahiksi heinäkuun lopussa, joten saimme sumplittua kohtuulliset aikataulut molemmille.
Rautavaara: Suomalaista maantiemaisemaa – autolla tyhjää tietä ajaessa on aikaa fiilistellä
Olemme nauttineet tästä yhdessäolosta, ja lapsenkin aikataulut ovat olleet hyvin ”italialaiset” eli nukkumaan on menty lähempänä puolta yötä. Hän on tosin ollut aina iltaihminen, joten tässä ei sinänsä ole ollut suurempaa ongelmaa. Olemme nyt lomalla syöneet aivan liikaa ulkona, mutta kerrankos sitä. Helppouttahan se on tarkoittanut.
Kaikkien aikojen suosikki sushiravintolani oli kanssamme yhtäaikaa myös lomalla, ja tämän opin kantapään kautta – olin nimittäin säästänyt nälkääni Suomesta paluupäivänä, ja odottanut sitä hetkeä että saan soittaa tilauksen heti kun olen laukkuni hihnalta saanut. Ajattelin että napataanpas kätevästi sushit sitten kotimatkalla kyytiin. Mutta se tunne, kun puhelimessa odotti vastaaja ja lomailmoitus! Pieni perheravintola on toki lomansa ansainnut, ja kurvasimme puolestaan McDriven kautta kotiin. Heti ravintolan väen palattua lomalta kävin noutamassa sushit kotiin – lapsikin on kovasti tykästynyt avokadosushiin, joten tästä on tainnut tulla koko perheen suosikkiravintola.
Saimme tehtyä kivoja juttuja yhdessä, vaikka Saksan päällä hautova helleaalto verottikin voimia. Pidän kesästä ja etenkin näistä kovin romanttisiksi kuvailluista pimenevistä kesäilloista, mutta onhan tuo 35+ lämpöastetta hieman liikaa. Onneksi kotimme ei ole kaikista kuumin, vaan viilenee hyvin illaksi. Yksi yö oli tosin sellainen, että oli vähän kestämistä lämmön kanssa: ikkuna oli täysin auki ja suihkuttelin ostamaani viilentävää vesisprayta jalkoihin ja käsiin aina herätessäni. Nämä vesisprayt olivat suurelta osin myyty loppuun DM:stä, ensimmäisellä kerralla onnistuin saamaan pelkän veden ilman ekstratuoksua, nyt hellejakson lopussa jäljellä oli vain kookoksen tuoksulla varustettua vettä. No, hyvin sekin viilensi!
Olen pannut merkille, että tähän lämpöön alkaa kuitenkin tottua. Suomesta saapuessamme olin pari päivää aivan puhki ja päätä särki – Suomessa vanhempieni kotona on sisällä mukavan viileää, ja vaikka ulkona lämmin olikin, oli Suomessa helpompi myös viilentyä esimerkiksi järvessä. Täällä toki sitten maauimalat ovat olleet kovassa käytössä, ja tuon shokkihoidon jälkeen lämpö ei enää niin haittaa ja päänsärkykin on kadonnut.
Matteolle tämä on melko normaalia kesäsäätä, eikä hän ole moksiskaan, toki erona on tässä se että hän on viettänyt usein kuumimmat kesäkuukaudet meren rannalla Italiassa – eikä kaupungissa. Mutta selkeästi häneen tämä lämpö vaikuttaa vähemmän kuin minuun, pohjoisen kasvattiin.
Kävimme noin tunnin ajomatkan päässä Scholss Drachenburgissa päiväreissulla, Königswinterin kylässä Bonnin lähellä
Loppuviikosta pitäisi tulla sitten sateisempaa ja viileämpää – sekin on nyt koettu, että 26 astetta voi kuvailla viileäksi. Tosin ei tämä kovin pitkäaikainen ilo ole, sillä lennämme pian Italiaan muutamaksi viikoksi anopin luo. Sama helle hautoo Toscanan yllä, ja tilanne ei nyt varsinaisesti ainakaan parane. Suuntaamme luultavasti hetkeksi rannalle tai vuorille.
Nyt loman jälkeen ovat pää ja mieli jotenkin täynnä uutta ja energiaa. Olen luultavasti maailman surkein lomailija, ja joskus on hankala päästä sellaiseen tilaan ettei mieti mitään muuta kuin sitä lomaa – mutta nyt tuolla Suomessa tämä onnistui melko hyvin. Pitäisi varmasti muistaa tämä useamminkin, että kaikki sujuu pienen tauon ja pään tuuletuksen jälkeen aina paremmin. Päiväkodin loman loppuminen tuo taas kaivatut rutiiinit arkeen – ehdin tehdä päivällä työt, ja illalla viettää lapsen kanssa aikaa. Ei tästä muuten mitään tulisi, muutaman tunnin pätkissä tehdyt työt stressaavat enemmän ja ei tule tehokasta oloa – vaan olo, että tässä kiireessä saan kurottua kaiken kasaan. Joten tarvitsen minäkin ne rutiinit.
Ihanaa loppukesää tai alkavaa syksyä, miten sen nyt ottaakaan! Oletko iloinen arkeen paluusta?
Ps. Suomen reissulla tuli taas hyvä muistutus eteen siitä, että lapsen kanssa kaksin reissatessa kannattaa olla dokumentit kunnossa! Lue juttu: Hoida luvat kuntoon lapsen kanssa kahdestaan matkustettaessa
