Browsing Tag

Ulkosuomalainen

24 tuntia Brysselissä

Hurautimme toukokuisena viikonloppuna Brysseliin. Ei ihan huvin vuoksi, vaan virallisimmissa asioissa, sillä kävin uusimassa oman passini ja hankkimassa lapselle myös uuden passin. Toki Bryssel on ollut bucket listalla täällä Saksassa asuessamme muutenkin, ja tällä kertaa asioiden hoito yhdistyi tähän kätevästi.

Aikaa meillä oli perillä noin 24 tuntia, ja matka taittui kätevästi junalla. Mietimme, josko sitä ajaisi, mutta junaan löytyi oikein hyvät tarjoukset ja koska lapsi on kovasti erilaisten junien ystävä, puolsi sekin päätöstä.

Matkasimme Brysseliin ranskalaisen Thalysin kyydillä parissa tunnissa, ja kotimatka taittui vaihdolla Kölnin kautta saksalaisten kyydittämänä.

Saimme hyvän diilin lipuille sunnuntai-aamun ja maanantai-päivän yhdistelmällä, olisiko noin 50€:n hujakoilla ollut koko setti per henkilö. Lapsi meni maksutta, sillä hän on alle 4-vuotias, toki hänellä ei ollut omaa paikkaa.

Menomatkalla junassa oli enemmän tilaa, paluumatka meni erittäin tiiviissä tunnelmissa Kölniin asti.

Aika oli niin lyhyt, että sen kummemmille turistikierroksille ei jäänyt aikaa ollenkaan. Kävelimme tosin Euroopan parlamentin ohitse, mutta muuten pysyttelimme Ixelles-Etterbeek-akselilla, ja nautin paikkojen tunnelmasta. Etenkin Etterbeek oli sellaista suloista katunäkymää täynnä (ja randomhuomiona – suomalaisia!).

Olen käynyt Brysselissä kerran noin 10 vuotta sitten, ja aika vähän kaupungista muistin. Silloin tuli nähtyä Brysselin pääaukio ja Manneken Pis, nyt jotain muuta.

Koska vuorokauden aikana ei ehdi kaikkea nähdä, olin kiitollinen Matteon paikallisen kaverin tultua mukaamme kiertelemään.

Kävimme syömässä, kävelyllä järven rannalla sekä vielä oluella, oltiinhan Brysselissä. Taisin kuitenkin olla nukkumassa jo puoli kymmeneltä, mutta se oli juuri hyvä niin. Tällä kertaa en edes yrittänyt nähdä ”kaikkea”, vaan nauttia niistä muutamista tunneista mitä meillä Brysselissä oli. Sää suosi, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kaupunki oli kaunis.

Aiempi Brysselin visiitti ajoittui syksyyn, ja satoi. Ja oli muuten pimeä. Nyt oli ihan eri meno ja kaupunki pääsi enemmän oikeuksiinsa, kuten nyt minkä tahansa muunkin kaupungin kohdalla kauniilla säällä.

Maistoimme paikallisia ranskiksia eri soosseilla, Matteon kaveri vei meidät lempipaikkaansa.

Tämä vaikutti olevan asia, josta jokaisella on Brysselissä oma mielipide, mistä ne parhaat ranskikset sitten löytyvätkään.

Tykkään erityisesti andalucialaisesta dipistä, se on sopivan tulinen ja maukas, muttei ”polta kieltä mennessään”. Paikka, johon meidät vietiin, oli Ixellesin alueella sijaitseva Frit Flagey. Voin näin erittäin suppean kokemuksen omaavana suositella.

Ja niin, ne passit.

Passit tulivat kotiimme Saksaan aika tarkalleen kaksi viikkoa niiden tilaamisesta. Kirje, jossa passit saapuivat, oli lähetetty Brysselistä, joten ne olivat matkanneet meille Suomesta Brysselin kautta.

Kaikki sujui sutjakasti ja nopeasti, ja lähetystössäkään ei ollut sen enempää jonoa. Matteon piti olla mukana allekirjoittamassa paperit, ja  täytyy kyllä antaa täydet pisteet asioinnin helppoudesta Brysselin suurlähetystölle. Prosessi on hieman erilainen kuin Italian virallisten dokumenttien hankinnassa ulkomailla, Italian konsulaattiin tulee varata aika ja passin saa heti mukaan. Olisimme saaneet ajan tosin vasta elokuun loppuun, joten päätimme hakea uuden passin Brysselistä.

Yksi asia, minkä vuoksi annan Italian virallisille matkustusdokumenteille kiitosta on se, että lapsella niissä lukee aina vanhemman nimi. Tämä on kerran pelastanut meidät lähtöselvityksessä, jonka jälkeen olen kuitenkin varmuuden vuoksi AINA kuljettanut mukanani lapsen syntymätodistusta, isänsä passin kopiota sekä lupalappua.

Ihanana bonuksena lapsi sai vielä suurlähetystöstä Suomi-värityskirjan mukaan paluumatkalle.

Matkasimme tosiaan lapsen kanssa kaksin kotiin Deutsche Bahnin kyydissä, Matteon jäädessä vielä pariksi päiväksi Brysseliin. Alunperin tarkoituksenamme oli vaihtaa junaa Aachenissa, mutta myöhästymisen vuoksi menetimme jatkoyhteyden ja jatkoimme junalla vielä Kölniin, jossa on enemmän vaihtomahdollisuuksia Düsseldorfiin. Aikamoinen seikkailuhan tuo oli, juna tupaten täynnä, matkarattaat, kassi ja lapsi kainalossa.

Matkahan ei ole pitkä, pari tuntia, mutta täysi juna sylilapsen kanssa lapsiosastolla joka oli jostain syystä täynnä aikaerorasituksesta kärsiviä väsyneitä lapsia oli tältäkin osin aika vauhdikas. Ilmeisesti eräs iso poppoo oli saapunut Atlantin yli lennolla ja jatkoivat matkaa junalla kohteeseensa jossain Brysselin ja Frankfurtin välillä.

Oli kiva saapua kotiin illalla ja kaatua omaan sänkyyn päivän päätteeksi.

Paluupäivän väsymys ja levon tarve

Aloitin kirjoittamaan tätä postausta helmikuussa, kun tulimme  kotiin pikareissulta Bilbaosta. Tämä reissu oli intensiivinen ja kaikkea muuta kuin lomaa (vaikka ihan mukava reissu olikin), ja nyt maaliskuun puolivälissä lentäessämme Milanosta takaisin kotiin Düsseldorfiin tunnelmat olivat kotiin päästessä samanlaiset.

Väsytti. Ihan luvattoman paljon.

Olen tehnyt viimeksi puhtaan lomamatkan 5 vuotta sitten, ja nykyään sukulointi ja muut reissuihin vaikuttavat tekijät vievät mehut paluuta seuraavana päivänä. Ihan täysin. Tämä on käsittääkseni yleinen ilmiö ulkosuomalaisten keskuudessa.

Tätä postausta ei ole suunniteltu yhtään mitenkään, joten ajatusten purkua luvassa, olkaas hyvät!

Disclaimer: Tietysti olen siitä onnekkaassa asemassa, että meillä on mahdollisuus nähdä perhettämme ja ystäviämme. Ja haluan perhettä nähdä niin paljon kuin mahdollista, siitä ei kyse. Tämä on erittäin tärkeää, etenkin lapsen kannalta, sillä haluan hänen tuntevan isovanhempansa. Tämän vuoksi en halua kuulostaa kiittämättömältä bitchiltä, mutta kyllähän se itse matkanteko väsyttää, vaikka meidän matkat ovatkin usein vain muutaman tunnin lentoja (+mahdolliset vaihdot).

Mutta kotona sitten koko reissu purkautuu, ja vaikka 2-vuotiaan kanssa on nykyään helppo lentää ja matkustaa, on se silti 100% läsnäoloa koko ajan, mikä vaikuttaa asiaan ja edesauttaa väsymystä.

Eritoten se matkustamisosuus tuntuu vievän mehut minusta itsestäni, olen huomannut. Eli liikkuminen paikkojen a ja b välillä, lapsen ja kantamusten kanssa.

Ruokailemassa Bilbaossa muutama tunti ennen lennon lähtöä

Yritän aina myös järjestää paluupäivän ja sen jälkeisen päivän töiden osalta sellaiseksi, että se on mahdollisimman rento. Suunnittelua, meileihin vastaamista, rutiinihommia ja yhteydenpitoa. Aina tämä ei ole mahdollista, mutta siitä se arki sitten lähtee rullaamaan. Teen nykyään töitä reissuilla, ja siellä jo yrittää ennakoida tämän paluuväsymyksen ja tehdä mahdollisimman paljon valmiiksi ennen paluuta.

En myöskään varaa aikaisimpia aamulentoja (tai junia), ja en enää parin mokan jälkeen vie lasta hoitoon suoraan lentokentältä. Jos ei ole aivan pakko – harvemmin on. Näin saan hieman varmisteltua sitä, että yöunet ovat riittävät ja univajetta ei aikataulullisista syistä pääse syntymään, mikä helpottaa arkeen siirtymistä.

Näin kirjoitin helmikuun Bilbaon reissun jälkeen:

Väsyttää. Reissu jo itsessään, eikä paluumatka ei ollut se kaikista kätevin, sillä jouduimme kaiken säädön lisäksi koukkaamaan kotiin Düsseldorfiin Madridin kautta.

Avaan tämän reissun tarkoitusta vielä myöhemmin, mutta yhtälö oli lähestulkoon seuraava: 4 päivää, päivät yksin lapsen kanssa, hoitaen muutamia asioita siinä sivussa tuon aktiivisen 2-vuotiaan kanssa. Kävimmepä yhden tunnin Guggenheimissa kulttuurista nauttimassa kuten kunnon kansalaisen kuuluu.

Tunnin kuluttua tuli kuitenkin lähtö, sillä olin havaitsevinani hienoisia merkkejä väsymyksestä lapsen osalta, ja lähdimme kohti majapaikkaamme.

Tämä ei ollut lomareissu, vaikka iltaisin Matteon päästessä töistä olisin voinut parin tunnin ajan ehkä kuvitella olevani lomalla istuessamme iltaa ravintoloissa. Oli kyllä niin kaikkensa antanut olo, että sänky kutsui jo kymmenen aikaan. Kotioloissa lapsen kanssa kaksin olo on täysin eri asia, kun reissun päällä. Vaikka reissussakin on mukavaa, kun saadaan viettää aikaa yhdessä – ei niin, että olen yksin vastuussa kaikesta.

Vaikka matka vähän väsyttääkin, on silti huomattava yksi asia. Se, että maisemanvaihdos virkistää, oli se sitten ihan naapurikaupungissa käyntiä täällä Saksassa tai matka kauemmaksi.

Itselleni tällä on etenkin suuri vaikutus, kun teen töitä kotona ja arkisin päivät kuluvat kodin, päiväkodin ja kaupan välillä. Joskus tuntuu, että seinät kaatuvat päälle, ja ajatukset saavat omien ajatusten hyvässä seurassa välillä isot mittasuhteet. 

Eli sinänsä… vaikka väsyttääkin, muutaman päivän breikki toi taas tilaa uusille ajatuksille ja virkisti mieltä, muttei välttämättä  kehoa.

Saavuimme kotiin lauantaina illalla, keskellä kevätmyrskyä. Myrskystä varoitettiin jo Madridista lähtiessä, ja siellä Düsseldorfin päässähän se myrsky jo odotteli. Onneksi lievempänä kun mitä sen olla piti. Onneksi emme myöskään lentäneet Amsterdamin kautta kotiin, siellä oli nimittäin mitattu aikamoisia lukemia tuulen osalta.

Matka-aikahan oli kokonaisuudessaan alle 5 tuntia, mutta ottaen huomioon lentokentälle siirtymiset ja (onneksi melko lyhyen) matkan Düsseldorfin päässä, oli väsymys kova. Viimeiset 4 päivää painoivat jaloissa.

Onneksi lapsen kanssa lentäminen on tosiaan melko vaivatonta tänä päivänä, ja hän nukkuikin matkalla. Sehän tästä vielä olisi puuttunut, että olisi 1,5 tunnin + 2,5 tunnin lennot joutunut toimimaan seremoniamestarina. Riskihän tähän on aina olemassa, ja lähtökohta on se, että lapsi ei nuku – kaikki muu on vain positiivista.

Niin tai näin, tulimme kotiin kuuden aikoihin ja kaaduin illalla sänkyyn  yhdeksältä.

Sunnuntaina aamulla oli jo vähän virkeämpi olo, mutta silti aivot olivat vähän hattaraa ja otin pitkät päiväunet. Koko päivä meni kuitenkin vähän hukkaan, sillä olo ei ollut kaikista virkein. 

Väsytti myös Italiasta tullessa

Italiasta tullessa väsymys iski vieläkin pahemmin. Olimme sukuloimassa, ja minulla oli työt mukana. En pitänyt yhtään päivää vapaata, ja vähän sumplimista riitti tämän yhtälön kanssa.

Takana oli intensiiviset kaksi viikkoa, ja etenkin ensimmäisellä viikolla en juurikaan käynyt edes ulkona, sillä töitä oli paljon (mikä on ihanaa, eli tämä ei ole valitusvirsi, mutta toki Toscanan kevätauringonstakin olisi voinut nauttia). Toscanasta siirryimme Trenitalian kyyditseminä oman perheeni tykö Comolle, jossa pääsin vähän enemmän irtautumaan arjesta, sillä 10 minuuttia ennen junan lähtöä sain viimeisen videoni purkkiin.

Ja lapsenvahteja oli koko 2 viikon ajan ihan ruuhkaksi asti, mikä helpotti asioiden järjestelyssä.

Paluupäivänä kotiin Saksaan lähdimme Comolta kohti Milanon Malpensaa 9:30 junalla, eli kyseessä ei ollut mikään aikainen lähtö. Heräsin tosin jo kuudelta, mutta siinä tunnit kuluivat rennosti kahvikupin äärellä, meileihin vastaten ja viestejä lähetellen. Ja auringonnoususta nauttien. Olin nukkunutkin hyvin.

Olimme Malpensassa noin klo 10:40, ja siitä sitten aika nopeasti siirryimme Düsseldorfin koneelle. Lapsi nukahti lennon loppuvaiheessa, ja siirryimme kentältä kotiin. Düsseldorf on siitä hyvä, että kenttä on lähellä keskustaa ja olimme kotona jo tunnin kuluttua siitä, kun koneen pyörät osuivat kiitorataan.

Väsymys alkoi painaa oikeastaan jo Malpensassa. Käsimatkatavaroiden kanssa matkustaminen (kaksi North Facen Duffel -mallista laukkua, hyviä ovat mutta täysinä tietysti painavia, plus läppärilaukku), lapsen paimentaminen, lennon odottelu.

Kotona olisi tehnyt mieli ottaa päikkärit, mutta päätin siirtää unet kuitenkin iltaan, olihan iltapäivä vähän myöhäinen päikkäreille ja lapsikin oli virkeä, nukuttuaan hetken lennolla.

Viime viikkojen meno ja meininki painoi jaloissa, ja kotiin oli tosi kiva tulla. Aivot olivat silti hattaraa ja kokonaisvaltainen väsymys teki sen verran hallaa, että jo seitsemältä aloin olla vähän kärttyinen – halusin vain nukkumaan. Yksi hyvin nukuttu yö tekee ihmeitä.

 

Ulkosuomalaiset, kuulostaako tutulta?

Pieni purnaus jatkuvasta muuttamisesta ja sen kuluttavuudesta

 

Lontoon kotikatu

Noniin, nyt kehiin pientä purnausta.

Disclaimer kuitenkin heti alkuun: olen kiitollinen siitä, että saamme nähdä maailmaa ja meitä vie maailmalle työ  (eli sellainen asia kuin työ on olemassa).

Aivan pakkokaan ei olisi jonkinlaisin järjestelyin aina muuttaa, mutta toistaiseksi näin. Ja aina olen sen muuton kuitenkin valinnut, eli aika moni asia täällä tien päällä kuitenkin pitää.

Kotona Düsseldorfissa

Ajankohta tälle pikku purnaukselle on oikein sopiva – lähdemme nimittäin mitä luultavammin Saksasta 1,5 vuoden kuluttua. Ehkä – tähänkin asiaan tuli muutama uusi ulottuvuus tätä postausta luodessa ja editoidessa parin päivän aikana. Koko pakka on sitten kuitenkin niin sanotusti aivan auki.

Seuraava kysymys onkin se, että minne? Ja vastaus…. niin, en tiedä! Toki pieni aavistus minulla on , ja Euroopassa nyt 95% varmuudella kuitenkin.

Itseasiassa jopa vähän toivon, että voisimme tänne Saksaan jäädä – elämä kun nyt on täällä. Varaan kuitenkin oikeuden muuttaa mielipidettäni tässä asiassa.

Aihe on pyörinyt päässä jo pidemmän aikaa, ja nyt ensin ne negatiiviset puolet. Hyviä puolia tässä kuviossa luonnollisesti myös on – palaan niihin erillisessä postauksessa. Tsekatkaas Muuttolintu-blogin Annan postaus diginomadielämän nurjista puolista, Annan postaus inspiroi minua tämän jutun loppuun kirjoittamisessa.

Mikä tässä muutossa sitten kuluttaa?

Etenkin viime vuosina, lapsen kanssa, asioista on tullut hieman mutkikkaampia. Kun ennen oli meitä kaksi, muuttaminen oli helpompaa. Ei tarvinnut miettiä päiväkoteja ja muita käytännön juttuja. Toki terveydenhuoltokuvioita tuli aina vähän mietittyä, mutta nyt sitäkin enemmän. Terveydenhuolto on toisaalta pienin huoleni, sillä listalla olevat kohteet ovat pääosin Länsi-Euroopassa. Toki Saksan mainioon systeemiin tottuneena aina voi tulla yllätyksiä eteen, mutta kuitenkin.

Asuinalueellakin on nyt entistä isompi merkitys, vaikka ennenkin olen ollut aika tarkka alueesta ja asunnosta. En suostu asumaan ”ihan missä tahansa”, ja pieni snobi sisälläni aiheuttaa aina pientä hankaluutta asunnon löytämisessä. Emme myöskään tällä hetkellä omista itse asuntoamme jossa asumme, koska se ei ole ollenkaan järkevää juuri nyt, ja olisihan se mukava että voisi laittaa kodin täysin omannäköisekseen. Tosin nytkin kotimme on ihan kiva ja alue melko priimaa, mutta silti.

Tästä asuntosyystä esimerkiksi Lontoo on tällä hetkellä poissuljettu – en usko, että budjettimme riittäisi haluamaani asuntoon haluamallani alueella (nimimerkillä spoiled in Fulham). Düsseldorfissa saa enemmän vastinetta rahalle, ja hinnat tuntuvat Lontoon jälkeen jopa edullisilta. Välimatkatkin ovat Düsseldorfissa lyhyitä, ja autobaanojen ruuhkissakaan ei meidän tarvitse istua aamuisin tai iltaisin – Matteon työmatka on viisitoista minuuttia pyörällä. Luksusta.

Sosiaaliset kontaktit kärsivät ja jäähyväisten jättö on edessä taas kerran

Kaveripiiri ja sosiaalinen elämä. Nämä ovat yksiä hankalimpia asioita jättää taakse.

Nyt parissa vuodessa Düsseldorfiin on muodostunut omat sosiaaliset ympyrät, ja jopa pieni tukiverkkokin hätätilanteiden varalle. Kun täältä taas lähdetään, sitä on taas yhtäkkiä vähän tyhjän päällä, ja lähdöstä tulee ihan varmasti haikea. Ja minä inhoan haikeita lähtöjä, vaikka tottuuhan niihin. Ja vaikka vanhoja ystäviä ei voikaan korvata, on uudessa kohteessa aina tilaa uusille.

Huomaan itsessäni sen, että tulen kuitenkin hetki hetkeltä laiskemmaksi. Koska kohta taas lähdetään, en jaksa haalia uusia ihmisiä ympärilleni. Täällä Düsseldorfissa olisi vaikka minkälaisia kissanristiäisiä lähinnä työjuttuihin liittyen, ja yleisestikin ottaen täällä on hyvä fiilis – mutta usein jään mielummin kotiin katsomaan Netflixiä. Pitäisi käydä näissä tilaisuuksissa useammin.

Toisaalta, viihdyn erittäin hyvin nyt jo elämässäni olevien ihmisten kanssa täällä. Haluan viettää aikaa heidän kanssaan, jotka elämässäni jo ovat, täällä Saksassa.

Pizzaperjantai Düsseldorfissa

Kun yhden kielen oppii tai siihen pääsee edes vähän sisään, kohta alkaa uuden opettelu

Kieli. Taas mahdollisesti uusi kieli.

Näitä kieliähän meidän perheessä riittää, ja vähemmälläkin selviäisi, jos totta puhutaan. En ole ollut kovinkaan mallikelpoinen mamu siinä mielessä, että saksani ei ole vieläkään sujuvaa. Osaan kyllä asioida (suurimmaksi osaksi) kaupassa ja ravintoloissa ilman ongelmia, ja postimiehenkin kanssa sujuu kuulumisten vaihto ja pakettien vastaanotto (olen usein kotona ja jos naapuri ei ole, Saksassa on tapana toimittaa paketit seuraavaan taloon mikäli vastaanottaja ei ole kotona).

Mutten nyt kovin älykkäitä keskusteluita osaa saksaksi käydä, mikä aiheuttaa välillä hieman hankalia tilanteita naapurin kanssa, jos yhtään muusta kuin perinteisistä kuulumisista on kyse. Lapsi on muuten tässä hyvä esiliina, ja kun hän on mukana niin tilanteista selvitään usein kunnialla ja keskustelu liittyy aina jotenkin lapseen tai säähän.

Englanti (tai italia) on ystäväpiirimme kieli, ja uuden kielen opettelu suoraan sanottuna kyllästyttää jo valmiiksi. Opin juuri toimimaan mandariinikiinalla arjessa Taipeissa asuessamme (suurin ylpeydenaiheeni on se, kun sain tilattua puhelimitse ja naapurin pienellä avustuksella Taipein kotiimme uuden kaasupullon), ja sitten kaikki se jäi taakse.

Uuden kielen opettelu on melko kuluttavaa, ja tässä kohtaa itselleni iski jo väsymys. En jaksanut käyttää energiaani Saksan kieleen, etenkin kun täällä oli tarkoitus olla aluksi vain vuosi. Nykyään käytän aikani töiden parissa kun lapsi on hoidossa, mutta kai sitä jostain tunti siellä toinen täällä liikenisi, jos ihan oikeasti haluaisi. Tässä epävarmassa tilanteessa en ole ainakaan lisäämässä saksan tuntejani.

 

Kaiserswerth, Düsseldorf 

Lastakin sitä miettii – lapsi toki oppii nopeasti ja on jo alkanut puhumaan saksan kieltä muutaman sanan verran, mutta entä sitten… jos ja kun taas tulee lähtö?  Entä jos kieli ei ole ennestään tuttu?

Taas uudet kuviot?

Sopetumisessa kuluu vuosia

Sopetuminen uuteen kohteeseen ei ole aina nopea prosessi. Nyt kahden ja puolen vuoden jälkeen Düsseldorf tuntuu jokseenkin kodilta ja kaupunki on kotoisa kaikkine hyvin puolineen, ja olisi jotenkin niin helppo ratkaisu jäädä tänne. Sanotaankin, että muutama vuosi kuluu sopeutuessa – ennen olen mielestäni sopetunut nopeammin, Düsseldorfin kohdalla tuo pari vuotta pitää hyvinkin paikkansa.

Edessä voi olla kohta uusi koti, uusi kaupunki… ja sitten alkaa kodin tekeminen taas alusta. Vaikka rakkaimmat tavarat varmasti mukaan tulevatkin. Eikä säännöllinen konmaritus tee yhtään huonoa.  Vähän kuitenkin kehtuuttaa, kuten meillä Savossa tavataan sanoa.

Oliko tekstissä sinulle tuttuja tunteita? Oletko ollut samassa tilanteessa? Kuulisin hyvin mielelläni kokemuksia aiheesta!

Ulkosuomalaisten blogeja: lista ja mistä niitä löytyy

Blogissani luetuimpien juttujen joukkoon kuuluvat ehdottomasti ulkosuomalaisuudesta kertovat jutut, muutaman täysin matkailuun kuuluvan jutun lisäksi. Olen Facebookissa adminina ryhmässä ”Ulkosuomalaisten blogit”, joka kasvattaa tasaisesti suosiotaan niin ulkosuomalaisten kuin suomalaistenkin lukijoiden ja bloggaajien keskuudessa. Ryhmälle on selkeästi kysyntää, ja ulkosuomalaisten arki maailmalla kiinnostaa. Luen ulkosuomalaisten blogeja paljon, ja ne ovat mitä parhainta vertaistukea silloin kun tuntuu, että vannetta kiristää ja hermo menee kaiken uuden opettelun kanssa.

Kokosin blogien löytämistä helpottaakseni listan ulkosuomalaisten blogeista. Tein kyselyä ulkosuomalaisten bloggaajien keskuudessa ja idea ilokseni sai älyttömän hyvän vastaanoton – olen listannut allaolevaan listaan ulkosuomalaisten bloggaajien ryhmän perusteella blogeja, mutta myös lisännyt joukkoon muutamia joita ahkerasti luen. Pyysin bloggaajia kuvailemaan blogejaan parilla sanalla, ja olen myös lainannut löytämistäni blogeista esittelytekstejä ja osassa kohtaa käyttänyt omaa kirjallista luovuuttani kuvaillessani blogeja. Lista päivittyy koko ajan, joten mikäli haluat blogisi joukkoon, niin huikkaa minulle esimerkiksi kommenttiboksissa. Olen yrittänyt tehdä listasta mahdollisimman kattavan, mutta ulkosuomalaisilla on niin paljon blogeja, että kaikkien löytäminen tähän hätään on varmasti mahdotonta – ketään ei ole jätetty tarkoituksella pois! Suurin osa blogeista on suomeksi, muutama englanniksi.

Lista maittain:

Afganistan

1001 Kabul

Olen Kabulissa asuva ja työskentelevä 28-vuotias suomalaisnainen. Bloggaan havaintojani Afganistanin arjesta ja haasteista Kabulin postinumerosta 1001. Miten viettää vapaa-aikaa kaupungissa, jossa ei saa liikkua vapaasti? Mistä löytyy Kabulin kaunein paikka? Entä parhaat ravintolat ja kahvilat? Miltä tuntuu itsemurhapommitukset ja räjähdykset? Pysynkö hengissä?

Algeria

Lasten Silmin

Suomalais-algerialaisen perheen arkea Algeriassa. Monikulttuurista perhearkea, sekä kattava katsaus monelle tuntemattomaankin maahan nimeltä Algeria.

Arabiemiraatit

W1

Lontoosta Dubaihin muuttanut suomalainen bloggaaja kertoo perheen arjesta Dubaissa. Blogissa matkustetaan paljon, joten tarinaa löytyy monesta maailman kolkasta, kotimaisemien lisäksi etenkin Lontoosta ja Etelä-Ranskasta.

Luxurious New Life

Bloggaaja kertoo: ”Olen 35 vuotias nainen. Muutin mieheni kanssa kaksi viikkoa sitten Dubaihin, meillä ei ole lapsia. Aloin myös kirjoittaa blogia ja siellä on vasta 2 kirjoitusta, mutta lisää tulee kun täällä jokainen tapahtuma on vähän seikkailu itsessään.”

Argentiina

Maailman toisella puolen

Kaikennäköstä epämäärästä ihmettelyä, normi-arkea ja muuta kummallista Argentiinan Catamarcassa.

Australia

Australiaan!

Tämä blogi seuraili lapsiperheen muuttoa Australiaan ja nykyään siellä elämistä.

Elisa does OZ

Kirjoittajan sanoin: ”Elämänmakuisessa blogissani matkustetaan Australiassa ja maailmalla, nautitaan herkullista ruokaa ja viiniä sekä eletään monikulttuurista arkea ja parisuhdetta.”

Me mennään bussilla!

Suomalais-fidziläisen suurperheen elämää kaksikerroksisessa bussissa Australiassa. Kotikoulua, elämänkoulua, vaihtuvia maisemia.

In your arms

Täältä löytyis yhden Australiaan reppureissulle kaksi vuotta sitten lähteneen, ja sille tielle jääneen nuoren blogi. Tällä hetkellä Suomessa lomalla ja Tammikuussa takaisin kotiin Australiaan yliopisto-opintoja aloittamaan.

Life in English

Suomalais-ranskalaista arkea Australiassa. Uteliaisuus ja muutoksen kaipuu vei kirjoittajan Perthiin vuonna 2011 ja bloggaaja on tullut Australiaan jäädäksen.

Muuttolintu

Muuttolintu -matkablogin takaa löytyy ujo maalaistyttö Anna, kotoisin Lappeenrannasta. Reissut taitetaan tätä nykyä aussisiippa Rohanin kanssa, jonka myös päästän ääneen silloin, kun häneltä löytyy jotain sanottavaa. Reissaaminen on meille elämäntapa ja intohimo. Meitä yhdistää myös rakkaus ruokaan ja valokuvaukseen. Pidämme tukikohtaa tällä hetkellä Australian Melbournessa, jossa säästämme senttejä, kunnes maailman tuulet taas vievät.

The Present is Perfect

Blogin taustalla seikkailee 28-vuotias nuori nainen, jonka mieltä vaivasi jatkuva kaukokaipuu ja halu saada uusia kokemuksia ja nähdä maailmaa. Aikani lääkitsin matkakuumettani tekemällä mahdollisimman paljon pieniä pyrähdyksiä ulkomaille, joilloin pystyin edes hetken tuntea olevani huoleton ja vapaa.Syksyllä 2014 kuitenkin tunsin, että olin elämässäni risteyskohdassa. Joko jatkaisin tuttua ja turvallista elämääni Suomessa tai tekisin hypyn tuntemattomaan. Jälkimmäinen polku kiehtoi enemmän, joten pakkasin omaisuuteni rinkkaan ja maaliskuussa 2015 lähdin Australiaan tutkimaan valtavaa mannerta.

Belgia

Citellemist

Seikkailuja ja ajatuksia Antwerpenistä, Belgiasta. Toinen kotimme on Venetsiassa.

Bosnia ja Hertzegovina

Mount Rewild

Suomalais-sarajevolainen perhe pyörittää majataloa Bosnian vuoristossa, 1300 metrin korkeudessa.

Brasilia

Auringon Aika

Yrittäjä, äiti, mumma ja insinöörin vaimo muuttaa toiselle puolelle maailmaa – mutta ei töihin eikä oikein lomallekaan. Nyt on auringon aika.

Egypti

Kahvila ja katuikoiria, elämääni Egyptin Luxorissa

Bloggaajan sanoin: ”Asun egyptissa ja olen asunut jo yli 5 vuotta, pidan taalla kahvilaa.

Kirjeitä Kairosta

Uganda, Bryssel, Kairo. Perheenäidin pohdintaa arjesta ja ulkosuomalaisuudesta, elämää liikkuvan, suomalaisen perheen kanssa maailman monessa kolkassa.

Espanja

Ansku BCN

Matkustaminen ja valokuvaaminen. Vuoret ja retkeily. Tasokkaat hotellit ja arjen pieni luksus. Gluteeniton ruoka ja hyvä viini. Barcelona ja Katalonia. Tapahtumat ja kaikenlainen kiva tekeminen. Näistä ja ehkä muustakin koostuu tämän blogin sisältö.

Kuulumisia Kataloniasta

Bloggaaja kertoo: ”Kirjoittelen perheemme kuulumisista Espanjan auringon alta. Olemme asuneet maailmalla yli 11 vuotta, 5 vuotta Bostonin liepeillä USA:ssa ja reilu 6 vuotta Espanjan Kataloniassa. Kirjoittelen arkikuulumisia, patikointiretkistä, polkujuoksusta, urheilusta, matkoista, Espanjasta, vegaaniruoasta sekä eläinoikeuksista. Eniten arkikuulumisista.

Miia de Madrid

Yliopistoelämää ja arkea Madridissa suomalaisen opiskelijan silmin.

Indie Espana

Suomalaisen toimittajan videoblog espanjalaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta indie- ja underground otteella.

Rintarinnan

Kirjoittaja on 12 vuotta ulkomailla asunut terveydenhoitaja, joka sai rintasyöpädiagnoosin 45-vuotispäivälahjaksi. Hän haluaa jakaa tunnelmia syöpäpotilaana olosta Espanjassa.

Saara’s Madrid

nordiska språk-opiskelijan elämää Madridissa – om livet i Madrid på svenska och finska.

Toscanan auringon alla ja vähän muuallakin

Nomadiäiti,joka aloitti oman ristiretkensä avioeron jälkeen 2007 Italiasta. Myöhemmin matkaopastyö vei Turkkiin, jota en ollut kartalleni ajatellutkaan ja vieläpä palasin sinne. Rintasyöpä ja samaan aikaan ystävän kuolema pysäytti. Mutta vain hetkeksi. Tarinaa tulee milloin mistäkin, matkailusta ja elämästä, huumorilla ja ilman, enimmäkseen nykyisin Barcelonasta, jossa tällä hetkellä asun.

Vivi Vinna

29-vuotias muuttolintu, joka lentää Espanjan ja Suomen väliä. Blogissa haaveillaan ja haihatellaan matkustuksesta muotiin, pilke silmäkulmassa. ;

Etelä-Afrikka

Cape Town meets Helsinki

Blogin minä. Nainen. Vaimo. Yhden poikalapsen äiti. Nelikymppinen. Etelä-Afrikassa asuva suomalainen. Kapkaupungissa asuva helsinkiläinen. Yksi, se virallinen koti on Kapkaupungin Hout Bayssa. Toinen koti, Kallion kämppä, on Helsingissä. Suomi on kotimaa ja Etelä-Afrikka on kotimaa. Molemmat rakkaita. Äärimmäisen erilaisia.

Etelä-Korea

Täällä muualla

Sami ja Taina asuvat Hwaseongissa Etelä-Koreassa. Sami muutti maahan työn perässä, ja Taina Samin. Blogissa kerrotaan elämästämme täällä muualla.

Hollanti

Destinazione: Avanti!

MATKABLOGI eurooppalaisella näkökulmalla. Reissujuttuja matkanälkään ja vinkkejä taipaleelle. Kirjoitellaan Englanniksi, mutta jutellaan mielellämme myös suomeksi.

Matkakuume

Blogia kirjoittaa 27-vuotias suomalainen, Alankomaissa asuva freelancetoimittaja ja opiskelija. Kirjoittajan sanoin: Matkakuume-blogini sai alkunsa vuonna 2013, kun halusin löytää paikan matkatarinoiden ja reissuilla heränneiden ajatusten jakamiseen. Muutin elokuussa 2015 Hollantiin, joten tällä hetkellä kirjoitan pääosin elämästäni uudessa kotimaassani.

Sannan Kupla

Expat-elämästä, tunteista ja havainnoistani. Jonkin verran myös Amsterdamista sekä edellisestä kotipaikasta Kentuckysta/ Yhdysvalloista.

Wanderlustmanaged

Alankomaissa asuva libanonilais-suomalaisen perheen äiti. Koordinoin työkseni ulkomaanmuuttoja ja opastan ekspatriaattejani.

Indonesia

Moottoritiellä on puuma

Bloggaajan sanoin: ”Miä oon Päde, varhais-keski-ikänen senioripissis Helsingistä. Juuret Kouvostoliitossa, paperitehtaan katkussa kasvanu. Tykkään kissoista, juon kaljaa ja luen ihan helvetisti kirjoja. Tykkään myös sarjakuvista, tatuoinneista, juustosta ja raskaammanpuoleisesta rokenroulista. Ja matkustamisesta! Ai että, siitä miä vasta tykkäänki!”

Intia

Kotikaupunkina Bengaluru – Intia, suomalaisena Bengalurussa

Bloggaaja kertoo: ”Bloggaan suomalaisen perheen elämästä Intian Bengalurussa – arjesta ja juhlasta, asioista jotka hämmästyttävät, ilahduttavat, surettavat tai muuten vain mietityttävät minua.”

Irlanti

Housefive

Blogista poimittua: ”Housefive on blogi naisellisista hömpötyksistä, tyyleistä, kosmetiikasta ja sen sellaisista. Olen Sara, 31-vuotias Helsingistä Atlantin rannalle Länsi-Irlannin pikkukylälle muuttanut nainen. Perheeseeni kuuluu Irlantilaisen mieheni lisäksi 5-ja 3-vuotiaat pojat ja 2-vuotias tytär.”

Suomalaisvinkkeliä Irlantiin

Irlannissa jo liian pitkään asunut, nyt välivuotta Suomessa viettävä bloggari. Kommentoin kulttuuria, yhteiskuntaa, elämää, historiaa, ulkosuomalaisuutta.

Islanti

Salamatkustaja

Salamatkustaja-blogissa seurataan suomalais-islantilaisen perheen eloa Reykjavikissä. Yrittäjä-äidin ja jäätikkö-opas-isän perheessä matkustetaan ja nautitaan arjesta maailman pohjoisimmassa pääkaupungissa.

Iso-Britannia

Aika kypsä äidiksi

Nelikymppinen kesällä 2013 syntyneen britti-suomalaisen pojan äiti raportoi pitkän lapsettomuuden jälkeisestä raskaushuumasta, opettelee vanhemmuutta yhtä kypsän isäkokelaan kanssa, rakentaa pesää viktorianaikaiseen tiilitaloon ja nautiskelee kotikaupunkinsa Lontoon tarjoomuksista.

All the poems I never wrote

Blogista: ”

Maria Gazis is a singer, writer, performer and a daydreamer – a lover of art in all its forms. Maria’s hobbies include people-watching, photographing, movies and music, once in a while staring at a blank piece of paper for an x amount of time, traveling and throwing herself into all kinds of uncomfortable situations to broaden her horizons. Originally from Finland, she now lives in England”.

Araf

Pysähdyspaikka ulkosuomalaistuneen opiskelijan hektisessä elämässä. Kertoo arjesta, uteliaisuudesta, ikävästä, lähtemisestä ja saapumisesta sekä kaiken sen katkeransuloisuudesta.

Britannika

Britannika-blogi päivittyy Lontoosta, jonne kirjoittaja lähti alunperin opiskeluvaihtoon, sieltä Pariisiin, takaisin Lontooseen ja hetkellisesti Etelä-Amerikkaan. Blogissa tietoa Lontoosta sekä elämästä ulkosuomalaisena maailmalla.

Elämää Englannissa suomalaisella twistillä

Kirjoittaja kertoo: ”Kirjoittelen blogissani meidän perheen elämästä Englannissa. Lisäksi postailen blogissani leivontajuttuja, koska leipominen on lähellä sydäntäni”.

Finnabroad.com

Blogista poimittua: ”Welcome to FinnAbroad.com, a lifestyle blog covering food, tech, travel and photography with a smidgen of LGBT thrown in the mix to make things more interesting”.

From Helsinki to Aberdeen

35 y/o student sharing her experiences about living and studying in Aberdeen.

From London

From London-blogissa kirejoitetaan elosta Lontoossa, opiskelusta sekä mallintöistä. Myös reissutarinoita maailmalta.

From 60 degrees

23 / kotoisin Helsingistä / maantieteen opiskelija Brightonin yliopistossa Iso-Britanniassa / tarinoita kotoa ja maailmalta

Heidi’s little black book

Lontoo-blogi ja vähän muutakin matkustelua.

I basically travel

Mielikuvia ja tuntemuksia matkoilta, joilla yleensä kuljen reppu selässä paikallisia fiiliksiä haistellen ja maistellen.

Karoliina Kazi

Kirjoittaja kertoo: ”Hi, I’m Karoliina. Welcome to my blog, which is an eclectic mix of of all things that pique my interest (and I hope yours too). You will find there is also a lot of travel and London life, which is a passion for both my husband and me, as well as, rather without her given consent, our little Yorkshire Terrier Annie. I was born and raised in Finland, moved to New York in my early 20’s (which was super exciting), then to Florence for a year and half to study interiors and I now call London my home.”.

Kolmikieli

Blogissa seurataan kaksikielisen lapsen kielellistä kehitystä. Muutto kolmanteen maahan on suunniteltu alkuvuoteen 2016. Siihen asti kirjoitan kaksikielisen perheen elämästä sekä etsimme omia kulmia kolmannesta maasta.

Life in London by Susanna

Suomalais-eteläafrikkalainen perhe englantilaistuu, arkea, puuhailua ja nähtävyyksiä lähellä ja kaukana.

Little stories

Jemi on 28-vuotias kauniisiin asioihin ja kiltteyteen uskova elämän ihmettelijä. Koti Lontoossa, sydän vähän siellä täällä maailmalla.

Liza in London

Lontoossa asuva 27-vuotias toimittaja kirjoittaa matkailusta, kulttuurista, ulkosuomalaisuudesta ja arjesta Länsi-Euroopan suurimmassa metropolissa.

Meriannen

Äitiys ulkosuomalaisena, erityislapsiperhe (lapsen cp-vamma, kuurous ja aivoperäinen näkövamma), uusi raskaus. Avoin blogi, joka käsittelee rohkeasti niin äidin masennusta (synnytyksen jälkeinen masennus) kuin muuten elämäntilannetta (uusperhe: perheen vanhin lapsi isän aiemmasta suhteesta, vanhimman lapsen orastava murrosikä) ja mitä vain sattuu mielessä olemaan. Siitä blogin nimikin, Meriannen MIELESSÄ !

Mrs Finntastic

Gravesendissä asuvan keski-ikäisen naisen huumorilla ja itsekritiikillä höystettyjä havaintoja erilaisesta elämästään, suomalaisuudesta, teini-ikäisen pojan kasvattamisesta ja avioliitostaan.

My Post-University Life

Blogi kertoo arjen elämästä Briteissä, ulkosuomalaistuneen nuoren naisen näkökulmasta. Sydäntä lähellä on niin matkustus, sisustus, ruuanlaitto kuin kirjat, joten myös niistä kirjoitetaan silloin tällöin blogissa!

Niin on kirjoitettu

Tämä blogi alkoi aikoinaan jonkinlaisena vastaväitteenä kirjallisuudenteorian kurssille, jossa tuhlasin aikaani ja on sittemmin laajennut käsittelemään kirjallisuuden lisäksi muitakin kulttuuriin liittyviä aiheita. Kirjallisuudesta sekä kulttuurista kirjailijan ja historianopiskelijan näkövinkkelistä, lievästi provosoivalla otteella.

Otto Izakaya

Fyysinen koti Lontoossa, henkinen koti Helsingissä. Matkablogi täynnä rentoa meininkiä, runsasta itse-ironiaa, syvällistä pohdintaa sekä kilometrien mittaista tajunnanvirtaa. Parikymppisen kundin railakasta elämää ulkosuomalaisena sen kaikissa olomuodoissa

Panun Olympiaseikkailut

Kirjoittaja kertoo: ”Näin olympiavuonna minun matkani olympialaisten historiaan. On vienyt minua vaikka minne, ensi vuonna Melbourneen.”.

Pep Walks

Kuvaus blogista: ”In 2010, I left my office job in London and fulfilled a life-long dream of travelling round the world. Though it was not so much round the world but a trip of two halves – 6 months in the east (of Europe) and 6 months in the west. However, it made me realise that travelling really is the thing that I want to do most in my life and I set about to make travelling a bigger part of my professional life, too. I am now working as a self-employed translator, travel guide and writer which allows me quite a lot of freedom to travel since writing and translation can be done on the road and guiding, naturally, is all about travel even if in just my home town, which has been London since 2001”.

Postikortteja maailmalta

Suomalaisen sairaanhoitajan elämää Lontoon pohjoispuolella, reissuja ja muita ongelmia.

Rennosti

Paljon kuvia, kohtalaisesti matkailua ja vähän arkeakin – maantieteellesesti sijouttuu Devoniin, Lontoon suunnalle, sekä viime aikoina jonkun verran ympäri Eurooppaa.

Spin 360 around the world

Now for the first I’m going away from home for a long time: London. My dream is becoming true to see the world and learn more about other cultures. This is such a huge step so I decided to write about my life in London: my thoughts, my feelings, everything whilst studying in a university. From time to time I might write about Finland, since it always will be my home in heart.

Tyttö sinisen oven takana

Opiskelu/työblogi Aberdeen, Skotlanti. Mukana myös arvosteluja brittielokuvista sekä ”kotiseutumatkailua”.

Volatile Fiction

Blogista poimittua: ”Pia Long is a freelance journalist, fragrance industry professional, indie perfumer and a bit of a nerd. This is her personal blog.”.

Wave to mummy

Suomalais-englantilaisen perheen eloa ja arkea Lontoossa. Blogissa paljon vinkkejä muunmuuassa Lontooseen lapsen kanssa, sekä arkeen ulkomailla lapsiperheenä.

Israel

Baking in Pink

Marianne is an enthusiastic home baker and a recipe ninja, developing new recipes every week. Oh, and she wears pink only when baking!

Tel Aviv my love

Heippa,olen Jael,Israelissa tällä hetkellä asuva suomalaisnainen.Aiemmin olen asunut myös Yhdysvalloissa sekä Venezuelassa ja jonkun aikaa Hollannissa.

Italia

Always Abroad

Suomalainen meribiologi bloggaa seikkailuistaan poikaystävän luona Italiassa, entisessä kotikaupungissaan Lontoossa ja muilla maailman mailla.

Anniinankulma

Bloggaaja kertoo: ”Blogissani keitän kokoon kulttuurisoppaa arkipäiväisistä asioista ja elämästä. Ruokakulttuurista kiinnostuneille ja matkavinkkejä kaipaaville myòs kotiovemme Milanossa on auki. Mieheni Federicon pastojen ja ruokapatojen ääressä maku- ja rupattelunystyröitä hierotaan kotikonstein.”

Arkista onnea

Kirjoittaja kertoo: ”Olen Pohjois-Italiassa asuva yliopisto-opiskelija. Kirjoitan blogia arjestani ja sen pienistä hetkistä. Toisinaan kertoilen elämästä Italiassa ja ulkomailla asumisesta yleensäkin.

Casa di Pauliina

Thoughts on Life, Love, and All Things Italian. 

Marimente

”Venetsiaa asuinkaupunkinaan ihmettelevä, Lattarimaita palavasti rakastava, juuriltaan kainuulainen ja Helsingistä vauhtia hakenut matkailumarkkinoinnin sisällöntuottaja ja reissaaja suurella sydämellä”

Näkymä vihreältä kukkulalta

Näkymä vihreältä kukkulalta- blogista etenkin Roomaan matkustava löytää paljon tietoa ja sisäpiirin vinkkejä.

Suomi, Hollanti ja 200 italialaista naapuria

Kolmen kulttuurin ristiaallokko: suomalaisen ja hollantilaisen arkista elämää pohjoisimmassa Italiassa.

Heidin Italia

Elämää Keski-Italiassa ravintolaa pyörittäen ja Sisustusarkkitehtuuria opiskellen.

Terkkuja Leilalta Italiasta

Kirjoittajan sanoin: ”Hei! Olen Leila. Asun Keski- Italiassa, Umbrian läänissä, pienessä Spoleton kaupungissa. Kirjoitan huumorilla kokemuksistani ja elämästäni täällä. ” Ei tapahdu mitään, silti aina tapahtuu.”

Itävalta

Alpenkönig

Bloggaaja kertoo: ”Jos ny sattuu ketää kiinnostaa…mun jutut fillaril ja ilma, Euroopas ja vähä muual…postauksii tulee harvakseltaa ku en viitti kirjottaa jos pyäräilen kauppaan ja sato tai paisto…vaa ku oon tosiaan reissus, mukan paljo kuvii ja vähä selityksii, yhdistettyn sellasii harvinaisuuksii ku miäs ja Itävalta…”

From my Garden into my kitchen

I moved to Austria 2001 and have been living in countryside since that. Big change for a city girl. It has not always been easy ,but life is adventure..And with the help of great friends I have found my place here. Into my family belongs: Kiddo,Hubby and Zorro the cat. We are trilingual family which is at times challenging. I love cooking,handicrafts,gardening and taking photographs.. Welcome to my world in coutryside.

Jamaika

Miffa’s – Greetings from Jamaica

Tämä blogi täyttyy Jamaikan matkavinkeistä ja tarinoista karibialaisesta opiskelijaelämästä keväällä 2016, kun aloitan opiskelun Montego Bayssa. Kerron ainakin vierailun arvoisista paikoista,  jamaikalaisesta kulttuuri(shoki)sta ja yleisesti elämästä saarella, toivottavasti urheillen ja uusiin terveellisiin ruokiin tutustuen. Kevään aikana haluan tutustua Jamaikaan mahdollisimman perusteellisesti ja toivottavasti voin tarjota teille lukijoillekin hieman kattavamman kuvan saaresta, kuin mikä pelkällä reppureissulla tai luksusristeilyllä olisi mahdollista.

Japani

Dagboek

Ulkosuomalaisen tarinaa, joka alkoi Hollannista ja päätyi Saksan Baijerin kautta Japaniin.

Marjukka Katariina

Blogista napattua: ”Tätä blogia kirjoittelee 20-vuotias nuori nainen, jolla on iloinen elämänasenne ja loputtomasti unelmia. Opiskelen Jyväskylän yliopistossa suomen kieltä, mutta lukuvuoden 2015-2016 vietän ulkomailla vapaaehtoistöissä. Asun vuoden aikana kolmessa eri maassa – Ghanassa, Australiassa ja Japanissa.”

Our Osaka blog

Huumorilla kirjoitettu blogi suomalais-englantilaisen perheen kommelluksista Japanin Osakassa ja havainnoista kolmen maan, kulttuurin ja kielen välillä.

Kanada

Susu Paris Chic

Blogista: ”Susu Paris Chic is about making glamour happen thru little details of your life. I lived in Paris 2002-2012 – and that is when I got excited about fashion. My blog is my way of living a fulfilling life. I wear clothes that make me feel sexy and travel to sweet cities that have my heart jump. Thru my posts I hope to guide you to the Paris touch – little glamorous choices that render everything sweeter.”

Tarinoita maailmalta

Pohjois-Pohjanmaan pikkukaupungista matkaan lähtenyt utelias reissaaja, joka monen maan ja mutkan kautta päätyi asumaan Kanadaan. Tykästynyt seikkailumatkailuun, ulkosuomalaisuuteen, vieraisiin kieliin ja vuoristoihin. Matkailee sekä työkseen että omaksi ilokseen, kirjoittaa inspiroidakseen.

Terveisiä Torontosta

Terveisiä Torontosta – blogini kertoo nimensä mukaisesti suomalaisperheen elämästä Torontossa.Perheemme muutti Torontoon kolme vuotta sitten mieheni työn vuoksi. Tyttäreni Emmi on 18-vuotias ja opiskelee 1. vuotta Ryersonin yliopistossa Torontossa. Poikani Niklas on 12-vuotias seiskaluokkalainen. Meillä on myös 1-vuotias havannankoira nimeltään Eddie. Muuton vuoksi jätin työni yritystapahtumatuottajana ja jäin kotiin. Urheilen paljon – olen juoksuryhmässä ja treenaamme puolimaratoneja varten. Käyn myös bootcampissa. Olemme aikaisemmin asuneet Suomen lisäksi Ruotsissa ja Hollannissa.

Kiina

Elämää Idän Pariisissa

Blogista poimittua: ”Ní hăo ja tervetuloa lukemaan blogiani..Blogini kertoo elosta alkaen Malesian Kuala Lumpurista sekä nyt Idän Pariisissa, Shanghaissa. Unohtamatta Suomea, jossa vietän kesät. Kiitos, jos kommentoit, sillä kommenttejanne on mukava lukea. Wŏmen zŏu ba! ”

Matkalla Kiinassa

Blogista: ”Olen 26-vuotias tyttö, jolle tuli tilaisuus nähdä maailmaa hetkeksi Kiinasta käsin aviopuolison työn takia. Tämä on blogi siitä millaista on arkielämä Shanghaissa ja miltä tuntuu asua samassa kaupungissa reilun 23 miljoonan muun ihmisen kanssa.”

Syö Matkusta Rakasta

25-vuotias opiskelija matkustaa milloin lähelle ja milloin kauemmas, mieluummin sinne kauemmas. Reissujen painopisteenä matkat Aasiaan ja weekend getawayt Eurooppaan – yleensä juoksen kaupungin parhaiden ravintoloiden perässä. Tällä hetkellä asun Shanghaissa.

Luxemburg

Aino Salminen

Bloggaajan sanoin: ”Olen 50-vuotias eurovirkamies Luxemburgissa, ulkosuomalainen jo yli 20 vuoden ajan. Kirjoitan elämästäni ja sen haasteista, työstä, harrastuksista. Olen samppanjalle perso lukutoukka, innostunut terveellisestä ravinnosta ja vieraista kielistä.”

Mali

Kuplaelämää

Kuplaelämää-blogissa jaetaan kokemuksia expat-elämästä Malissa ja puhutaan mm. terrori-iskun jälkimainingeista.

Silla valin maailmalla

Reilu kolmikymppinen suomalais-unkarilainen naispari aloitti blogin suunnittelemalla pitkaa haamatkaansa tilittaen arkielamasta siina sivussa. Nyt matka on jo ohi ja arkielama jatkuu vaihteeksi Maltalla.

Malta

Pynde matkalla tuntemattomaan

IT-insinöörin irtiottoja vuorotteluvapaan ja Maltalle töihin perässä muuton muodossa.

Sillä välin maailmalla

Reilu kolmikymppinen suomalais-unkarilainen naispari aloitti blogin suunnittelemalla pitkaa haamatkaansa tilittaen arkielamasta siina sivussa. Nyt matka on jo ohi ja arkielama jatkuu vaihteeksi Maltalla.

Meksiko

Business and Pleasure in Mexico City

This blog is about business and entrepreneurship in Mexico.

Micronesia

Tyynenmeren Tallessa

Blogista: ”I am teaching 12th grade English Reading and Literature in Chuuk High School, Federated States of Microniesia. I moved to Weno, Chuuk in July 2015 after just becoming an alumni of Tallinn Univeristy and a Bachelor of Humanities.”

Mosambik

Diplomaattirouva

Blogini on matkapäiväkirja. Muutin diplomaattimiehen, kahden pojan ja kissan kanssa Berliinistä Maputoon elokuussa 2015. Ammatiltani olen toimittaja. Nyt katson Afrikkaa tulokkaan silmin. Toivottavasti siitä on iloa lukijoille ja ehkä myös apua muille tulijoille!

Norja

Destination Unknown

Mikroseikkailuista innostunut ulkoileva matkablogaaja jonka koti löytyy Norjan vuorten keskeltä. Mukana matkoilla on yleensä kaksi pientä reissaajaa, britti-irlantilais aviomies ja iso kasa urheiluvarusteita koskikajakeista suksiin.

Kalastajan Vaimo

Johanna kirjoittaa elämästään norjalaisen kalastajan vaimona ja kahden söpöliinin äitinä. Blogissa pohditaan, miten arki voi olla kaunista, esitellään päivän asuja ja ihania sisustusasioita – sekä välillä pohditaan syvällisiä.

Niittypioni

Bloggaajan sanoin: ”Täällä tuunailee, tuumailee ja touhuilee Norjassa asuva suomalainen tavallinen nainen. On aviomies, lapsia, lastenlapsi, koiria ja kissoja ja pieni mökki kotina. Työpaikka, harrastuksia, intohimoja ja unelmia, kätevät kädet ja nopeat hoksottimet. Täältä löytyy tavallista elämää pihan, kodin, ulkoilun ja tekeleiden parissa.”

Norjalainen päiväkirja

Bloggaajan sanoin: ”Muutin Norjaan 2009, ja asun norjalaisen mieheni ja suomalaisen kissan kanssa Oslon lähellä. Ihmettelen norjalaista elämänmenoa ja norjan kieltä sekä elän rivitaloelämää. Maanantaista perjantaihin olen julkisen sektorin virkamies, joka aina välillä taivastelee norjalaisuuksia myös sillä saralla.”

Saman Otavan Alla

Bloggaajan sanoin: ”Tulin Norjaan syksyllä 2010 viikonlopun ratsastusreissulle ja tunsin tulleeni kotiin. Puolitoista vuotta myöhemmin muutin tänne asumaan. Tämä on ainakin kertomus siitä, että mahdottomiltakin tuntuvat unelmat voivat toteutua! Tämä blogi kertoo myös Norjasta, Valdresista, metsistä, vuorista, dølehevosista, ihmisistä, kissoista, arjestani, sopeutumisestani, havainnoistani ja ajatuksistani. Toivottavasti tämä kertoo myös elämän hidastamisesta… Vähän syvällistä, vähän arkista ja vähän kepeän pinnallista. Vähän kaikkea.

Panama

Merkintöjä Panamasta

Merkintöjäni elämästä Panamassa. Yksi perhe, paljon melua, rakkautta, suuria tunteita, kasvua ja kipuilua. Kolmas kerta ulkosuomalaisena, ensimmäinen kerta kahden pojan äitinä uudella mantereella.

Peru

Perusta kuuluu

Kirjoittajan sanoin: ”Perunsuomalaista elämää ensin Andien vuoristossa, myöhemmin pääkaupungin hulinassa. Elämäni seikkailu alkoi, kun kolmenkympin kriisissä päätin hetken mielijohteesta lähteä vuodeksi vapaaehtoistyöhön maahan, jonka kieltäkään en osannut.”

Portugali

Casa Viva

Casa Viva (suom. elävä talo) on toimiva maatila pohjoisessa Portugalissa. Satavuotias päärakennus on koti ja työpaikka suomalaiselle emännälle ja portugalilaiselle isännälle. Casa Viva on elämäntapa ja ikuisuusprojekti. Paikkoja laitellaan ajan kanssa, kierrättäen ja itse tehden. Casa Vivassa tehdään töitä, laitetaan ruokaa, hoidetaan puutarhaa ja värkkäillään milloin mitäkin.

Normaali Irtiotto

Helsinkiläisestä business parkista pohjois-portugalilaiselle maatilalle. Se on normaali irtiotto.

Pimeä Onni

Vuonna 2012/2013 asuin Lontoossa 11kk. Tällä hetkellä Lissabonissa vaikuttava jälleen omaksi itsekseen tunteva 27-vuotias nainen. Löytänyt vihdoin onnen.

Ranska

Albin Karmann

Ranskassa asuva suomalainen pariskunta hankki matkailuauton viiden vuoden pohdinnan jälkeen. Ranskaa tutuksi tien päällä, ja muitakin naapurimaita, kunhan ehditään. Tässä blogissa EI ole maksettuja mainoksia.

Avec Sofie

Avec Sofie on blogi Pariisista sekä kaikesta kauniista. Muodista, pariisilaisista hetkistä, ystävistä, hyvästä ruoasta. Blogissa matkustetaan ja vilahtaapa amerikkalainen puoliskokin jutuissa mukana silloin tällöin.

Chez Helena

Chez Helena päivittyy Antibesista, Ranskan Rivieralta. Blogi keskittyy ulkosuomalaisuuteen, perhearkeen eteläisessä Ranskassa sekä siinä pohditaan ajankohtaisia asioita mm. suomalaisuudesta ja Ranskan tapahtumista.

In my ballerines

Blogi Pariisista. In my ballerines -blogissa unelmoidaan täydellisestä vaatekaapista, innostutaan kauniista kosmetiikkapurkeista, nautitaan herkullisesta ruuasta ja matkustetaan maailmalla.

Kinttupolulla

”Ole se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.” Kolmekymppinen seikkailija, jonka haaveena on tallata kaikki maailman polut! Luontoelämyksiä, eläinystäviä, vegaanielämää ja reissuja pienellä budjetilla! Patikkapolulla mukana viihtyy puoliso Tomi ja kotona komentavat kaksi ihastuttavaa kissaneitiä. Tällä hetkellä koti sijaitsee Ranskan Provencessa maatilalla eläintenhoitajan hommissa taiteilijaresidenssissä.

La vie en Cote d’Azur

Syksyllä 2015 Ranskan Rivieralle unelmiensa perässä muuttaneen suomalaisperheen arkea.

Maurelita

Bloggaamista Pariisista vuodesta 2004. Maurelitan ansioista sosiaalisesta mediasta löytyy myös #pariisittaret, jonka kautta voi seurata suomalaista menoa Pariisissa.

Melkein Rajalla

Ulkosavolainen, ranskansuomalainen, kirjailija, äet, uneksija. Suurimman osan aikaa rajaseuduilla, vähintäänkin toden ja tarun välimaastossa.

Paljain jaloin Pariisissa

Blogista poimittua: ”Olen Kira Poutanen, kirjailija ja toimittaja Ranskassa. Kirjoitan elämästä ja ihmisyydestä kotikaupungissani Pariisissa – lapsen kanssa ja muutenkin.”

Ruotsi

Plunge by Tiia

Kirjoittaja kertoo: ”Kirjoittelen blogissani expat elämästä Tukholmassa, jossa olen asunut nyt nelisen vuotta. Rakastan matkustelua ja blogissa viliseekin aina silloin tällöin myös matka-aiheisia postauksia ”.

Ps. I Love Fashion by Linda Juhola

Ps. I Love Fashion on Suomesta Tukholmaan muuttaneen opiskelijan muotipainotteinen blogi, jossa sivutaan myös arkea Tukholmassa sekä annetaan reissuvinkkejä Ruotsin pääkaupunkiin matkaaville.

Roosa Viktoria

Muutin joulukuussa 2013 Ruotsin Göteborgiin rakkauden perässä ja otin mukaan myös kaksi pientä koiraani. Blogini kertoo arjestani Ruotsissa, muodista ja ruuasta!

Saksa

Ajatuksia Saksasta

Kotoilublogi Saksasta. Aiheina ulkosuomalaisuuteen ja ulkomaille muuttoon liittyvät asiat ja ajatukset, käsityöt, arki taaperon äitinä, satunnaiset ruokajutut ja muu, mikä elämässä on juuri ajankohtaista.

Aperitiivilla

Aperitiivilla on soraääni naisilta, jotka välttelevät kaikkia pakkoja. He tarttuvat mieluummin lasiin kuin käsipainoon ja imuroivat vain huoneen keskeltä. Ajatus juoksee heillä vinosti ja sinkoillen – lämpimästi tervetuloa toteamaan se ihan itse.

Eau de Cologne

Rakkaudesta Suomeen, rakkaudesta uuteen kotikaupunkiin -ja maahan(kin). Hausfraun arjen pohdintoja, kokemuksia, havaintoja & pientä kipuilua Kölnissä.

Elämisen sietämätön keveys

Kuulumisia Wiiniseudulta! Keski-ikäistyvän kotirouvan, viiden lapsen äidin, ajatuksia elämästä Etelä-Saksassa sekä arkisista asioista ja elämän kohokohdista.

Finn for Life

Ulkosuomalainen blogi. Äiti, vaimo Etelä-Saksassa pohtimassa, mihinkäs se oma elämä jäi…

Finnin auf Tour

Ikuisesti 20v ja risat puheviestijä, joka lähti Saksaan syömään omenastruudeleita.

Jenni Ukkonen

Lontoosta Müncheniin muuttanut muodin ammattilainen Jenni bloggaa pääasiassa muodista Anna.fi-sivustolla, mutta mukaan mahtuu myös ulkosuomalaisuuteen liittyviä juttuja ja arkisia kuulumisia.

Jomon Jorinoita

Bloggaajan sanoin: ”Täällä yksi Saksan-suomalainen, joka bloggailee epäsäännöllisen säännöllisesti kaikesta mahdollisesta aina unieni kuvauksista kannanottoihin

Kaunis Kameleontti

Berliiniä, vaateleikkejä, pimauttelua, kaikkea pientä ja somaa, suurta ja outoa – kivaa ja hassua, hymyjä ja värejä!

Koti Saksassa, sydän Suomessa

Bloggaajalta: ”Meidän 4-henkisen perheen elämää Saksassa. Tervetuloa kurkistamaan höpinöitäni lapsiperheen arjesta!”

Lempipaikkojani

Blogi lapsiperhearjesta Saksassa. Väläyksiä ja ajatuksia kirjoittajan elämästä ja lempipaikoista.

Life in STR

Blogissa esiintyy henkilö, joka harrastaa Saksassa asumista. Tekstien kautta voit seurata vaiheitani kaikkialla muualla paitsi Suomessa. 2015: määräaikainen muutto Stuttgartiin työtehtävien perässä 2013: eksentrinen graduntekijä luovii läpi Etelä-Saksan

Puolivälissä

Blogista poimittua: ”Ulkosuomalaisen elämää Saksassa vuodesta 2012. Kirjoitan arkisista asioista muualta tulleen, monikielisen perheen ja työssäkäyvän äidin näkökulmasta.”

Samalla pallolla – Timmy Trümpler

Timmy Trümpler vietti lapsuutensa Saksassa, nuoruutensa Isossakyrössä ja muutti vuonna 2009 takaisin Saksaan. Vuoden 2012 Timmy vietti suurimmaksi osaksi Nepalissa töissä. Nyt hän on palannut takaisin Saksaan.

Siirtolaisrouvana Baijerissa

Arkea, elämää ja ruokavinkkejä Saksan Baijerissa.

Tripsteri – Berliini-bloi

Opas Berliiniin. Matkavinkkejä, ilmiöitä, tarinoita Saksan pääkaupungista.

Veera aus Finnland

21 vuotias Müncheniin ihastunut opiskelija. Tällä kertaa asustelen Münchenissä työharjoittelun merkeissä. Yleistä löpinää harkasta ja elämän nauttimisesta.

Viherjuuria

Olipa kerran opettaja ja sitten se muutti Saksaan. Kirjoituksia kulttuurista, kirjallisuudesta ja elämästä.

Vintagella

Blogi sisältää reilun 3-kymppisen Hampurissa asuvan naisen huomioita niin töissä, vapaalla kuin sosiaalisessa mediassakin. Toivottavasti viihdyt!

Urban Daydreaming by Sofia

Blogista poimittua: ”A 24- year old Finnish business graduate sharing her story of making a dramatic life change by leaving everything behind and heading to Berlin in early 2016 in pursuit of new challenges and experiences in her personal and professional life. ”

Saudi-Arabia

Aidan takana

Sairaanhoitaja ja maailmanmatkaaja, joka monesta yrityksestä huolimatta, ei pysty asettumaan aloilleen. Nyt kolmatta kertaa Saudi-Arabiassa. Takana myös muutama vuosi Englannissa ja samanverran Ruotsissa, sekä pari vähän lyhyempää ulkomaan työkeikkaa.

Blue Abaya

The Blue Abaya website was founded by a Finnish nurse back in 2010. Blue Abaya started as a personal blog about her journey to and adventures in the ‘Magic Kingdom’ of Saudi Arabia, as a way to showcase the true beauty of the country as well as encourage others to get out and explore their surroundings without fear.

Hiekka ja Ruis

Blogi kertoo suomalaisen perheenäidin näkökulmasta elämästä ja arjesta Saudi-Arabian Dammamissa. Perheeseen kuuluvat äidin lisäksi 4- ja 6-vuotiaat tytöt, sekä isä, jonka kolmen vuoden työkomennuksen vuoksi perhe on Saudi-Arabiassa.

Sveitsi

Ei kai taas

Monikulttuurinen diplomaattipariskunta muuttti lapsineen Sveitsin Geneveen ja aloitti alusta. Taas kerran.

Martan Matkassa

Bloggaajan sanoin: ”Kirjoitan omaksi iloksi ja postaukseni liittyvät arkisiin asioihin, matkailuun, nähtävyyksiin, sisustamiseen, ruoanlaittoon, elämäämme Sveitsissä tai aiheista jotka mietittyttävät ja innostavat minua, unohtamatta lapsuuden intohimoani hevosia ja ratsastusta. Tällä hetkellä asumme Sveitsissä ja perheeseeni kuuluu kaksi teiniä -97 ja -98 syntyneet tytär ja poika, rakas aviomieheni Papi sekä tietenkin Macho-kissa. Kirjoittelen silloin kun on fiilistä ja saatan päivittää aikaisemmin tapahtuneita asioita, jotka ovat jääneet elävästi mieleeni!”

Martinas resor

Ulkosuomalaisen elämää Sveitsissä. Blogissa myös matkajuttuja.

Pala suklaata

Sveitsistä, muttei suoranaisesti mikään Sveitsi-blogi. En silti sorsi kulttuurisia aspekteja ja mukana myös korkeakulttuuria, keveöllä otteella. Hiukkasen liikuntaa, matkailua ja muita elämää maustavia juttuja, kohdalle osuvia hetkiä. 16 vuotta Sveitsissä, perhe suomalais-costaricalainen.

Sudan

Edustusrouvan päiväkirja

Miehen työn mukana maailmalla, tällä hetkellä Sudanissa, kolmen lapsen ja kolmen koiran kera.

Tansania

Matkalla perille

Kirjoituksia reissaavan amerikkalais-suomalaisen perheen elämästä ja arjesta – kotimaana tällä hetkellä Tansania. Mukana myös yhteiskunnallisia kannanottoja liittyen erityisesti sukupuolten väliseen tasa-arvoon, feminismiin ja äitiyteen.

Tanska

Laura’s Itinerary

Kohta 30-vuotias maailmanmatkaaja muutti Kööpenhaminaan töiden vuoksi ja haluaa jakaa kokemuksiaan sekä Tanskasta että muista kohteista. Suurena intohimona hyvä ruoka ja unelmana shamppanjareissu Ranskaan ja kulinaristireissu Japaniin. Tervetuloa seuraamaan!

Muru Mou

Muru Mou on ulkosuomalaisen blogi Tanskan Kööpenhaminasta, jonne kirjoittaja on asettunut ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen paikallisen poikaystävänsä kanssa. Blogissa matkustetaan maailmalla ja kirjoitetaan elämästä Kööpenhaminassa.

Thaimaa

Sarikoo.fi

Sarikoo.fi päivittyy Thaimaan Chiang Maista, jossa kirjoittaja on viettämässä talvea diginomadina miehensä kanssa. Myöhäisen kolmenkympin kriisin selättämistä, matkoja, hyvinvointia ja ajatuksia sosiaalisesta mediasta.

Thaimaanrannanmaalarit

Juttuja unelmien jahtaamisesta kirjoittelee perheensä kanssa Thaimaahan sielunsa perään muuttanut reilu 40-kymppinen taivaanrannan maalari. Välillä kaikki on selvää pässinlihaa, välillä punaisesta langasta ei ole tietoakaan.

Turkki

Demirean

Valokuvaukseen hurahtaneen parikymppisen elämää Egeanmeren rannalla Turkissa.

Kalaa & baliikkia & kalabaliikkia

Blogista poimittua: ”MatkaMartta on Istanbulissa asuva ulkosuomalaiseksikin määrittyvä nainen, jokaihastelee tämän kotikaupunkinsa historiallisia nähtävyyksiä & ihmettelee kulttuurin kummallisuuksia ja helmiä, tykkää hitaasti etenevistä mummoista & auringonlaskusta Bosborilla,katujen ja kujien kuljeskelusta & ystävien tapaamisesta.”

Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä

Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä päivittyy Turkin Izmiristä. Blogissa juttua monikulttuurisen (Suomi & Turkki) perheen arjesta, suomalaisena olosta Turkissa sekä arkisista turkkilaisista asioista. Pääosassa perhe.

Uganda

Minunkin Afrikkani II

Suomalaista arkea ja tarinaa Ugandasta.

Wonderworld

Blogista poimittua: ”Kolmeakymppiä lähestyvä espoolainen nuorehko nainen, joka unelmoi asuvansa ulkomailla ja tapaavansa elämänsä prinssin. Unelmat kävivät toteen ja nyt matkustan ympäri maailmaa diplomaatin puolisona. Tällä hetkellä kotimme on Ugandassa, Itä-Afrikassa. Perheeseen kuuluvat meidän kahden lisäksi Leevi 0v. ja parhaat ystävykset Kuba ja Socke. Kirjoittelen yleensä vähemmän syvällisiä juttuja arjesta, joka täällä pallon toisella puolella on yllättävän samanlaista kuin koti-Pohjolassa.”

USA

Amerikantäti

Ulkosuomalaista eloa Amerikassa.

Blue & White, meet Stars & Stripes

Suomalainen Houstonissa – Finn in Houston. Sharing the experiences, funnies and also peculiarities from my perspective while settling into the life in Texas.

Chicagon lääkäri

Suomalainen lääkäri aloittaa uraansa Amerikassa erikoistumalla yleislääketieteeseen Chicagossa ja kertoo siitä kotiin päin jos ehtii.

Elämää ja Amerikkaa

Umpisuomalaisen perheen elämää Ameriikan ihmemaassa, koillisessa Vermontin osavaltiossa. Paljon arkea ja elämän ilmiöiden ihmettelyä, lisukkeena runoja pöytälaatikon uumenista.

Globe Called Home

Globe Called Home-blogissa ulkosuomalaisen kuulumisia Coloradosta, jonne kirjoittaja on päätynyt Luxemburgin vuosien jälkeen. Globe Called Home on myös matkablogi, josta löytyy tietoa kattavasti muun muuassa USA:n kansallispuistoista.

Hetkiä Houstonissa ja muilla mailla

Kuulumisia ja kokemuksia elosta ulkomailla.

Kaapelikukkulan kuulumisia

Arkipäivän kuvausta Pohjois-Karoliinasta ja vähän muualtakin. Nimestä huolimatta enemmän arkea kuin matkailua.

Kaukana Kotona

Suomalaisen preschool -opettajan ja amerikkalaisen sukellusvenemiehen elämää maailmalla – tällä hetkellä San Diegossa.

Kotirouvailua ja kulttuurishokkeja

Alle 30-vuotias yhteiskuntatieteilijä muutti miehensä ja viiden matkalaukun kanssa Kaliforniaan Piilaaksoon. Kirjoitan kokemuksistani, ihmetyksen aiheistani ja koti-ikävästäni.

Kylmästä lämpimään

Näkökulmasta riippuen  joko suomenamerikkalainen  tai amerikansuomalainen mies,
suomalainen vaimo,  kolme tytärtä,  kalifornialainen löytökoira ja vasta alkaneita seikkailuja  Yhdysvaltojen länsirannikolla

Lentoaskeleita

Viisi vuotta sitten aloittelin opintojani yliopistolla. Opiskelijabileet vaihtuivat kuitenkin häihin ja matkaan tuli kaksi ihanaa ”äitiysloma” -nimistä mutkaa. Blogia kirjoitan siis minä, Elina, 26-vuotta: humanisti, feministi, cappuccinoholisti ja koiraihminen, joka kammoaa akryylia, rakastaa hyviä aamiaisia ja tällä hetkellä kotirouvailee Etelä-Carolinassa.

Livet & LA

Blogi ruotsiksi LA:sta. Blogista poimittua: ”Jag heter Jeanette Öhman, men när jag var tre döpte jag  om mig själv efter en apa och kallas Peppe sedan dess. Jag är journalist, författare, föreläsare, mediakonsult och har en magisterexamen i statsvetenskap från Helsingfors universitet och en Master of Arts från University of Southern California. För tillfället bor jag i Los Angeles och jobbar som stringer för nyhetstidningen Hufvudstadsbladet. Jag skriver också frilansreportage, krönikor och böcker.”

Mamuna maailmalla

Maahanmuuttajan arkea, remonttia ja perhe-eloa New Hampshiresta.

Matkalla jonnekin

Blogi päivittyy Yhdysvaltojen Teksasista, ja koostuu pääasiassa matkailu- ja ulkosuomalaisjutuista. Arkisia juttuja Yhdysvalloista, kulttuurieroja sekä vinkkejä USA:n reissaajille.

LA Madde

LA Madde on blogi suomalaisen lentoemännän ja bloggaaja/valokuvaajan arjesta aurinkoisessa Kaliforniassa.

Nin-A-merica

USA-Suomi naisparin ja lapinkoiran elämää Los Angelesissa. Blogi alkaa viisumiprosessin ollessa käynnissä ja jatkuu nyt arjen ihmettelynä vieraassa maassa. Blogi on aika alkutaipalellaan vielä.

Oli ennen onnianni

Savolaisen kotiäidin blogi Kansasista. Blogissa seikkailevat myös paikallinen mies sekä kaksi lasta – blogi on katsaus yhdysvaltalaiseen arkeen sekä aikaan, kun bloggaaja oli vasta tutustumassa mieheensä vaihtovuotensa aikana.

Onnenpäivä

Ulkosuomalaisen muistiinpanoja elämänkoulusta. Palstalla nautitaan elämästä estoitta, käännetään vastoinkäymiset voitoksi, liikutaan ja syödään hyvin, pohditaan ihmissuhteita, ihmetellään kulttuurieroja, laitetaan iloiset asiat kiertoon ja annetaan huutia ympärillämme velloville negatiivisuuden pimeille voimille. Toisinaan on kuitenkin pakko avautua ennen kuin päivä muuttuu hyväksi.

Oonamaria Vlog

Olemme amerikan- Suomalais- Trinidadian perhe ja elamme elamaa positiivisuuden kautta kun valittaakkaan en osaa.  Teemme muistoja ja jaamme niita meidan koti kaupungista New Yorkista

Tea and tots

Suomalainen maailmalla. Kahden tyton aiti kotosalla. Rakastan teeta, kasitoita, valokuvausta, luontoa, kirjoja, digiscrappaysta, musiikkia…..jne.

The Sugar antelope

Satunnaisia ajatuksia ja paljon kuvia Yhdysvalloista, erityisesti siita osavaltiosta, missa milloinkin asutaan. Talla hetkella asuinpaikkana Maryland.

Uusi-Seelanti

Kaan/histeluja

Savolaisperhe Uudessa Seelannissa. Elamasta englanninkielisen maailman Savossa.

Valko-Venäjä

Avaruusponi

Yksi tämän listauksen harvinaisimmista bloggaajan asuinpaikoista lienee Valko-Venäjän Gomel. Blogissa Valko-Venäjällä eloa projektina muutto Australiaan.

Ja tähän loppuun listaan useista eri paikoista päivittyviä blogeja, joille ei selkeää maa-kategoriaa löytynyt.

Lottie’s Life

Itse olen lähes aina ollut ulkosuomalainen, mutta tällä hetkellä olen vaihtelun vuoksi Suomessa. Kerron silti myös elämästä ulkosuomalaisena.

Million Miles Away

We are three girls from Finland, born in 1997 and 1995. Jasmin and Jemina are sisters, and Maria is their cousin. But practically we are like three sisters, as you might notice from the texts below. We tried to make our ’hobbies’ sections unique, but failed to do so. Our interests seem to be very similar, and so are we. That’s probably the reason why we enjoy spending time with each other so much. Jasmin and Jemina write their posts in English and Finnish, and Maria writes only in English.

Nordicstylebeauty.com

Muoti- ja meikkitrendejä maailmalta, 16 kaupungista käsin. Lisäksi kokemuksia ulkosuomalaisuudesta sekä ulkomailla asumisesta.

Salia Mariama

Suomalais-ranskalainen bloggaaja, joka kirjoittaa sieltä missä milloinkin on. Tällä hetkellä Suomen Lapista, joten ei niin ulkosuomalainen.

Writer on the move

Blogi päivittyy tällä hetkellä Karibialta. Blogista napattua: ”The tales of a travel writer from 60+ countries. I’m a New Yorker from Finland, in search of adventures from near and (especially) far.”

Eipä tässä voi muuta todeta kuin että voi juku, miten paljon meitä ulkosuomalaisia bloggaajia on maailmalla. Ja mitä eksoottisimmissa kohteissa! Pidetään hyvä meininki yllä.

Muistutus vielä tähän loppuun: Mikäli uteliaisuutesi heräsi, Ulkosuomalaisten blogit-ryhmä löytyy täältä. Ryhmään tulee laittaa liittymiskutsu, mutta me adminit hyväksymme niitä sitä mukaa kun niitä tulee. Niin bloggaajat kuin blogien lukijatkin ovat erittäin tervetulleita. Lukemisen iloa! Ps. Ja blogeista saa tosiaan vinkata, lisäilen listaan.

Miten Matteo näkee Suomen?

IMG_3396

IMG_3382

(Ps. Matteo ei oikeasti käytä käsilaukkua. Tilanne lavastettu.)

Juttelimme Matteon kanssa muutama päivä sitten matkustamisesta ja siitä, miten uudet paikat näyttäytyvät matkailijan silmin. Keskustelu muuttui erityisen mielenkiintoiseksi siinä vaiheessa, kun juttelimme Suomesta ja siitä, miten Suomi näyttäytyy Matteon mielessä. Emme ole hirveän syvällisiä aiheesta koskaan jutelleet, joten oli aika mielenkiintoista kuulla italialaisen, nyt jo melko kokeneen Suomen matkaajan mietteitä. Toki tiedän, että Matteo on aina viihtynyt Suomessa ja pitää maastamme, mutta tällä kertaa halusin informatiivisempia vastauksia. Matteo on käynyt Suomessa noin kymmenen kertaa ja olemme viettäneet aikaamme eniten tietysti Kuopiossa ja sen lähiseuduilla, mutta myös Helsingissä, Lapissa sekä Nurmeksessa. Ennen kuin aloimme seurustella, hän ei tiennyt Suomesta juuri mitään, mikä on melko yleistä eurooppalaisten sekä kauempaa tulevien keskuudessa (tässä taannoin kirjoittamani kannanotto aiheeseen). Vaikka perusasiat kuten maamme sijainti, pääkaupunki yms olivat Matteon hallussa, koettiin etenkin ensivierailujen aikana monia ahaa-elämyksiä.

Pyysin Matteota listaamaan positiivisia juttuja Suomesta, sekä vastapainoksi tietenkin negatiivisia. Aloitetaan niistä positiivisista!

Positiiviset mielleyhtymät Suomesta

IMG_3333

Rauhallisuus

Matteo on vaikuttunut Suomen rauhallisesta ilmapiiristä. Kysyessäni selvitystä tähän kohtaan, Matteo kertoi että Italiassa ihmiset ovat tunteellisempia, ärhäkämpiä, kaduilla on meteliä ja Suomi on enemmän slow pace. Koko ajan ei tarvitse olla menossa jonnekin, vaan voi myös rauhoittua. Ihmiset viihtyvt enemmän omissa oloissaan. Italiassa ympärillä on aina ihmisiä ja Suomessa Matteo pitikin siitä, ettei koko aikaa tarvitse olla sukkuloimassa jonnekin. On ihan ok olla yksin kotona ja katsoa vaikka tv:tä, ottaa aikaa itselle. Kai tässäkin asiassa on eroja italialaisten perheiden välillä. Tämä kohta oli minulle hieman ihmetys, sillä en ole tullut tätä asiaa juurikaan huomioineeksi. Suomalaiset kyllä viihtyvät aika paljon kotona, kun asiaa miettii.

 Ympärillä on paljon tilaa ja luontoa

Muokkaamattoman luonnon läheisyys on tehtyt tähän Italianoon vaikutuksen. Kuten myös maiseman avaruus ja asumisen väljyys. Asuttamattomien alueiden laajuus on toscanalaiselle kaupunkilaispojalle ihmeellistä, tämä kävi selväksi ajaessamme Lappiin pari vuotta sitten. Autiota maata riittää vaikka muille jakaa. Kuopiossa Puijon metsät ovat kaikkien saavutettavissa ja ne ovat monien kotoa jopa kävelyetäisyydellä. Ei tällaista luontoa Italiassa ole kovinkaan monen kotiovella, vaan sitä lähdetään joskus etsimään satojenkin kilometrien päästä.

Ruoka!

Italiano tykkää Suomen ruoasta, ja Suomessa ollessamme maistelemme usein erilaisia suomiruokia. Tämä on aika paljon sanottu henkilöltä, joka on kasvanut perinteisesti italialaisessa kulinaristiperheessä. Perheessä, jossa ruoanlaitto on tärkeä osa jokaikistä päivää ja ruokia mietitään tarkkaan ja hartaasti. Etenkin äitini laatikkoruoat ovat Matteon suosiossa, kuten ovat myös karjalan piirakat, korvapuustit sekä lihapullat. Korvapuusteja käymme hakemassa silloin tällöin Lontoon Nordic Bakerystä, ja ollaanpa niitä joskus itsekin leivottu. Mämmikin upposi Matteolle kohtuullisen hyvin kerman kanssa, salmiakista hän ei innostunut (olen tosin tavannut vain yhden ulkomaalaisen, joka salmiakista pitää). Olen Matteon tavattuani alkanut tuoda Englantiin ruisleipää, ja herkuttelemme sillä melko usein.

Bileet

Matteon mukaan suomalaiset osavat juhlia, rennosti ja huolettomasti (tämä ei liene yllätys kenellekään). Italiasta on kulemma hankala löytää rentoja biletyspaikkoja, jonne voi mennä vähemmänkin pynttäytyneenä parille ja nauttimaan rentojen kanssajuhlijoiden seurasta. Suomessa näitä löytyy, parhaana esimerkkinä Kuopion Albatrossi sekä sataman alueen paikat. Matteo kertoi omista kokemuksistaan Firenzen klubiskenestä, jossa on tiukahko pukukoodi, sisäänpääsy saattaa maksaa jopa 50€ ja musiikki pauhaa niin että juttelu on mahdotonta. Suomessa on paljon rentoja istuskelupaikkoja alkoholinnauttimistarkoitukseen (tyyliin pubit), mutta Italiassa niitä on kuulemma vähemmän. Eri asia on sitten paikat, joissa on tarjolla aperitivoa ja ruokaa. Matteo on käynyt tutustumassa myös Tahkon juhannukseen (heh), joka oli kuulemma hauska kokemus. Yhdessäolo mökkimaisemissa luonnon helmassa oli kuulemma kokemus, josta kaverit myös Italiassa ovat nyt kuulleet ja mökkireissu Suomeen on suunnitteilla.

Sauna

Saunominen on Matteon lempijuttuja Suomessa. Italiassa hyvin harvalla on sauna ja jos jollain sellainen sattuu olemaan, on se kuulemma merkki vauraudesta. Se, että niin monessa taloudessa on Suomessa sauna, oli alkuun aika suuri ihmetyksen aihe. Sauna oli Matteolle ihan uusi juttu ja muistan vieläkin anopin hyväntahtoiset ja huolesta kumpuavat varoittelut liiallisesta saunomisesta yli 50c lämpötilassa.  Suomessa ollessamme saunomme lähes joka päivä, ikään kuin varastoon. Ulkomailla on ikävä saunaa.

Entäs ne negatiiviset jutut sitten?

IMG_1280

Sain lypsää näitä negatiivisia juttuja Matteolta hetken. Hänellä ei kuulemma ole juurikaan negatiivisia mielleyhtymiä Suomesta, ja halusi korostaa että hän oikeasti pitää Suomesta. (Okei, Matteo olisi valmis muuttamaan Suomeen ja tutki jo, olisiko hänellä työmahdollisuuksia omalla alallaan Suomessa. Minä olin se, joka laittoi tälle idealle jarrut). Lopulta sain ongittua miehestä kaksi negatiivista mielleyhtymää.

Ilmasto

Olemme käyneet Suomessa muutaman kerran talvella. Ilma ei ole ollut se kaikista kylmin mahdollisin (onneksi), mutta -15c pakkasen on Matteokin saanut kokea. Hän ei todellakaan ole tottunut tuollaisiin pakkaslukemiin, ja itse uskonkin että Suomessa pysyvä asuminen saattaisi olla talvisaikaan ei niin mieluinen kokemus. Mene ja tiedä. Matteo pitää lumesta ja kevättalvesta, mutta keskitalven pahimmat pakkaset ovat Välimeren läheisyydessä kasvaneelle liikaa. Kylmyys aiheutti jo fyysisiäkin ongelmia, raukan sormet turposivat talvisen ulkoilun jälkeen vaikka kädessä oli hanskat ja joka paikkaa paleli. Toisaalta, Suomen kesä on Matteolle oikein passeli, Italian kesät ovat hänen mielestään liian kuumia.

Humalahakuisuus

Italialaiset eivät juo itseään humalaan. Tai jos juovat, niin erittäin harvoin. Humalaisten määrä Suomen katukuvassa (jopa päiväsaikaan) taisi olla pieni yllätys Matteolle, vaikka olihan hän jo Englannissa tottunut niitä näkemään suuremmissa määrin. Viiniä kuluu tietysti Italiassa, mutta useimmiten ruoan kanssa. Hiprakkahan siitä saattaa tulla, mutta harvoin humalaa kuitenkaan. Matteon kaverit käyvät klubeilla usein autolla, selvin päin, tai muutamalla kaverin kyydillä. Tämä oli minulle shokki, sillä ihan rehellisesti myönnän etten kestäisi sitä klubimeininkiä hetkeäkään selvin päin. Ei kiitos, mielummin katson vaikka tv:tä kotona.

Tähän loppuun kysyin Matteolta, mikä on hänen lempipaikkansa Suomessa. Kuopio, siksi että hän on siellä eniten käynyt. Seuraavaksi nousee kesäinen Nurmes. Pieni Nurmes ja sen karu ja kaunis luonto on tehnyt tähän italianoon lähtemättömän vaikutuksen.

Mitä teidän ulkomaalaiset tuttavat miettivät Suomesta?