So far, I have discussed Moscow and the train journey from Moscow to Ulan Bator in my previous Trans-Siberian related posts. Today, it is time to recall my Mongolian memories and explain what we did in a country that stole our hearts – and why I would like to return to Mongolia one day.
// Viimeisimmät Trans-Siberian junamatkaan liittyvien postausteni aiheina ovat olleet Moskova sekä itse junamatka Siperian halki. Tänään on aika kuitenkin muistella mitä matkan päämäärässämme Mongoliassa tapahtui ja yrittää kertoa teille miksi Mongolia on maa jonne haluaisin vielä joskus palata.
ULAN BATOR, A COMBINATION OF OLD AND MODERN. Ulan Bator is the capital of this lovely but largely isolated country. Approximately 1,300,000 inhabitants call it home – accounting for roughly one third of Mongolia’s total population.
// ULAN BATOR, YHDISTELMÄ ENTISAIKOJA JA NYKYPÄIVÄÄ. Ulan Bator on Mongolian, tämän mielenkiintoisen mutta kovin eristyksissä olevan maan, pääkaupunki. Noin 1,300,000 henkilöä kutsuu kaupunkia kodikseen – mikä tarkoittaa noin yhtä kolmasosaa koko maan väestöstä.
Ulan Bator is the cultural centre of the country and it is a city where old and new architecture walk hand in hand (see below). Its architecture reminds the occasional visitor of the Soviet times although Eastern influences are largely visible too. As roughly half of the Mongolian residents are Buddhist, Buddhist statues can also be found in the city. Residents of Ulan Bator were friendly, spoke English and were curious about foreigners in their country. I can recall many lovely conversations with the locals on the train, in a clothing store and in the streets of Ulan Bator.
Ulan Bator on Mongolian kulttuurillinen keskus missä uusi ja vanha arkkitehtuuri kulkevat käsi kädessä (kuva alla). Sen arkkitehtuuri muistuttaa satunnaista vierailijaa Neuvosto-ajoistaja vaikkakin itämainen vaikutelma on myös läsnä. Noin puolet Mongolian asukkaista ovat buddhia, joten buddhalaisuuden vaikutteita kuten buddha-patsaita löytyy kaupungista mikäli uskonto ja kulttuuri kiinnostavat. Mitä asukkaisiin tulee, täytyy todeta että Ulan Batorin asukkaat ovat hyvin ystävällistä väkeä, puhuivat englantia sekä olivat uteliaita ulkomaalaisista maassaan. Näin jälkikäteenkin pystyn muistamaan monia mukavia keskusteluita paikallisten kanssa niin junassa, vaatekaupassa kuin Ulan Batorin kaduillakin.
One of the best and most memorable birthdays I’ve ever had was certainly in Ulan Bator. After the long train journey eating in a restaurant felt very luxurious and a pint of beer has never tasted that good. My cake was very cute too!
// Yksi parhaimmista ja ikimuistettavimmista syntymäpäivistäni tuli ehdottomasti juhlittua Ulan Batorissa. Erittän pitkän junamatkan jälkeen ravintolassa syönti ja olut olivat kertakaikkisen luksusta. Eikä kakussakaan ollut valittamista, päinvastoin!
FROM ULAN BATOR TO THE COUNTRYSIDE. After Ulan Bator, we jumped in a car that took us to the Mongolian countryside. Our gers were located roughly an hour drive away from Ulan Bator and I believe we all were stunned once we arrived at our destination. It was very quiet, calm and really beautiful – I’m afraid the pictures don’t really make any justice to the landscape. It’s one of these things you have to go and explore yourself.
// ULAN BATORISTA KOHTI MONGOLIAN MAASEUTUA. Seikkailtuamme muutaman päivän Ulan Batorissa hyppäsimme vuokrattuun autoon ja otimme suunnaksi Mongolian maaseudun. Yövyimme jurtissa jotka sijaitsivat noin tunnin ajomatkan päässä Ulan Batorista ja uskon että koko seurueemme oli erittäin vaikuttunut päästessämme perille. Perillä oli hiljaista, rauhallista sekä erittäin kaunista. Kuvat eivät tee millään tapaa oikeutta maisemalle, mielestäni oikean käsityksen tästä paikasta saa vain matkustamalla paikan päälle ja kokemalla sen itse. Näinhän se usein menee.
To my surprise, gers were more like houses than tents. Our stay was very comfortable and our hosts took really good care of us. We were treated to delicious Mongolian dishes such as dumplings and were given a great insight into local culture (more about Mongolian food here). My advice is, try to meet as many locals as possible during your stay in Mongolia. They definitely know their country best and are often happy to tell you more about it. If possible, travel with someone who knows both Mongolian and English – makes things a lot easier!
// Yllätyksekseni jurtat joissa yövyimme muistuttivat enemmänkin ns. oikeita taloja kuin telttoja. Visiittimme oli kaikin puolin erittäin mukava ja isäntämme pitivät meistä oikein hyvää huolta. He hemmottelivat meitä perinteisillä Mongolialaisialla herkuilla (lisäinfoa täällä) ja saimme samalla erittäin hyvän käsityksen heidän kulttuuristaan. Neuvoni kaikille Mongoliaan matkaaville on kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä: tapaa niin paljon paikallisia kuin suinkin vain mahdollista. He jos joskus tuntevat Mongolian parhaiten ja ovat yleensä innokkaita kertomaan turisteille lisää. Mikäli mahdollista, matkusta sellaisen kanssa joka osaa paikallista kieltä sekä englantia – helpottaa muuten kummasti!
I had felt very blessed to be able to take part on this amazing journey, and the feeling only got stronger here. Out of all places in the world, I had ended up in the Mongolian countryside, being surrounded by beautiful mountains and local Mongolian people. If you had arrived in Mongolia to search for new experiences, what else could you ask for?
Olin koko matkan ajan ollut kiitollinen siitä että saan olla osa tätä reissua, ja tämä tunne vain vahvistui saavuttuamme perille. Kaikista maailman paikoista olin päätynyt Mongolian maaseudulle, paikallisten pariin kauniiden vuorten ympäröimäksi. Jos saapuu Mongoliaan etsimään uusia kokoemuksia, kehtaako sitä muuta enää pyytääkään?
Calling for all golf enthusiasts: Have you ever imagined playing at Chinggis Khaan Country Club? A nine-hole course with fake greens (grass doesn’t really grow there), with half a dozen local cows and horses running around the course. An experience for a truly adventurous golfer!
// Tämän golfkentän ohi ratsastessamme tuli kaikki golfariystäväni mieleen. Kuinka moni onkaan haaveillut pelaavansa golfia Chinggis Khaan Country Clubilla? Tämä melko vaatimaton yhdeksänreikäinen kenttä löytyi Mongolian maaseudulta, tekonurmi-griinein tietenkin (ruohon kasvu on vähän niin ja näin). Paikallisia lehmiä ja hevosia juoksentelee ympäri kenttää, joten varovainen kannattaa olla. Kenttä vaikuttaisi olevan todellinen elämys seikkailunhaluiselle golfarille!
In the beginning of this post, I promised to explain why I would like to return to Mongolia one day. To me, the answer is rather simple. Mongolia’s charm is in its people, its rather isolated location and all the mystery it has. It is a country that is rather unknown to us Europeans and thus remains a bit exotic – which is exactly what makes me interested!
Tekstin alkupuolella lupailin kertoa teille miksi haluaisin vielä joskus palata Mongoliaan. Vastausta ei tarvinnut pitkään miettiä. Kuten ylläolevasta tekstistä on käynyt ilmi, Mongolian charmi piilee sen ihmisissä, melko eristäytyneessä sijainnissa sekä kaikessa siihen liittyvässä mysteerissä. Mongolia on maa joka on melko tuntematon meille eurooppalaisille ja tekee siten siitä hyvin eksoottisen – ja tämähän saa ainakin minut kiinnostumaan Mongoliasta kerta toisensa jälkeen!
