Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Toscana

Saapasmaan joulussa puhutaan ja pussataan

IMG_5347

Joulu tuli ja meni, tietokone pysyi kiinni pyhien ajan ja minä vain nautin Italiasta. Tänään kerron teille hieman joulupyhistä täällä Italiassa sekä kuulumisista ja kuten arvata saattaa, eläväisten italialaisten joulu eroaa aika merkittävästi suomalaisesta perinteikkään hartaasta joulunvietosta.

Kuvitellaan tähän kohtaan se perinteinen suomalainen joulu. Pimeys, rauhallisuus ja hartaus. Seesteinen ja rauhallinen joulupöytä, maltillinen keskustelu ja totaalinen rauhoittuminen oman perheen parissa kaiken joulua edeltävän stressin jälkeen. Seesteinen joulu kaikinpuolin, näin minä suomalaisen joulun näen.

Sitten se Italian joulu. Rauhallisuus ja hartaus…. ei ei. Nuo suomalaista joulua kuvaavat adjektiivit eivät sovi Italiassa kuvaan, eivät sitten ollenkana. Minä pidän eläväisistä italialaisista ja tämä eläväisyys ja perhekeskeisyys korostuu jouluna. Seurustellaan pitkään ja hartaasti, pursuilevan ruokapöydän ympärillä. Sitä ruokaa ihan oikeasti on PALJON, ja sitä on valmistettu tarjoilua varten päiväkausia. Pitkään ja hartaasti, annas kuin selvitän elävän elämän esimerkein:  sukulaisten joululounas saattaa kestää kuusikin tuntia ja siinä ehtii vaihtaa hyvin niin omat kuin muidenkin kuulumiset. Äänitaso on korkealla, kädet käyvät, välillä lisätään vähän hyvää viiniä lasiin ja santsataan ruokaa – ja jatketaan taas keskustelua jos se nyt ikinä onkaan keskeytynyt (äänitaso on korkealla myös kaduilla, jonne on pienten katujen varsille asennettu kovaäänisiä joululaulujen soittoa varten. Kuvitelkaa, miten ne kapeilla kaduilla soivat, ja ajatelkaa etenkin niitä joiden ikkunan alle tämä kovaääninen on sijoitettu. Englantilaisia, rytmikkäitä joululauluja aamusta iltaan, mikäs siinä jos joululaulut ovat sydäntä lähellä!). Kuvia minulla ei lounaista ja illallisista valitettavasti ole, sillä halusin joulun aikana keskittyä keskeytyksettä oleelliseen ja jätin kameran kotiin : kuvituksena muutama kuva jouluisesta Toscanasta.

On tapana, että joulupöytäseurueeseen saattavat kuulua myös kaverit, kuten myös kauemmatkin sukulaiset. Meillä oli lounasta joka lähtöön, niin anoppilassa kuin nonnin eli isovanhempienkin luona. Muotoillaanko asia nyt näin, että nälässä täällä ei joudu koskaan olemaan, etenkään jouluna. Ruoka on täällä asia, jonka ympärille elämä rakentuu. Joulujuhlat ovat jatkuneet joulun jälkeenkin ystäväporukalla ja näitä pienempiä illanistujaisia on juhlittu myöhään iltaan ja yöhön, seuraavasta työpäivästä viis. Yhdessäolo ja ihmiset, siitä on Italian joulu tehty. Halataan ja poskisuukotellaan kaikkien kanssa kuten normaalistikin mutta joulun vuoksi suukoteltavia ja halattavia on enemmän, ainakin meillä. Täällä poskisuukotellaan kaikkia vähänkin tuttuja lapsesta alkaen, ja olen jo seonnut laskuissa kuinka monta muiskautusta tähän jouluun on kuulunut.

Pidän Suomen joulusta, mutta onhan tässä Italiankin joulussa puolensa. Toisaalta sitten… minut voi viedä pois Suomesta, mutta Suomea ei minusta – kaiken tämä herkkuruokapaljouden ohessa teki muuten jumalattomasti mieli joulukinkkua Turun sinapilla, porkkanalaatikkoa sekä glögiä. Vaikka olisi sitä glögiä varmasti täältäkin IKEA:sta saanut.

IMG_5342

Tämä joulupukki lauloi jouluisia lauluja englanniksi, aina kun virtaa patterissa riitti.

Sitten muihin kuulumisiin. Olen viime päivinä huomannut italian ymmärtämiseni kehittyvän, ja ilokseni huomaan että pystyn esimerkiksi ruokapöydässä usein seuraamaan keskustelua jollain tapaa mikäli aihe ei nyt ydinfysikkaa ole (tai italian politiikkaa). Joskus sitten taas muistaa sen, että ei oikeasti osaakaan juuri mitään. Kuten silloin kun sinulta kysytään oletko sinä jo oppinut italiaa tavalla ja lausein, joita et ole aikaisemmin kuullut. Naama yhtenä kysymysmerkkinä pyydän tulkkausta Matteolta ja minua alkaa naurattaa: enpä ole tainnut vielä oppia, eiköhän tuo tullut selväksi. Ostin italian kielen oppikirjoja (jotka ovat oikeasti tarkoitettu 7 vuotiaille alakoululaisille), ja olen niiden kanssa treenannut sanoja ja kielioppia. Matteon pienestä pikkuveljestä on ollut iso apu, ja oppiipa hän samalla englantiakin.

Päätimme tosiaan jäädä tänne Toscanaan pidemmäksi aikaa kuin alunperin suunnittelimme. Ehdimme nähdä enemmän sukulaisia ja ei tarvitse olla pää kolmantena jalkana joka paikassa – näin aikaa jää myös oleiluun. Olen ehtinyt suunnitella hieman blogi- ja bisnesjuttuja, ja ensi vuonna teen uuden aluevalloituksen tällä saralla. London and beyond on ja pysyy, uusi juttu tulee täysin sivuun ja englannin kielellä. Tästä lisää myöhemmin, olen tästä projektista hyvin innoissani! Lentoliput on nyt varattu myös Helsinkiin Matkamessuille ja sieltä sitten jatkan koti-Kuopioon. Pienenä vinkkinä, kotimaanlentoja on nyt hyvässä alessa ainakin Skyscannerissa ja lentoliput kilahtivat Helsinki-Kuopio-Helsinki-välille 109€:lla. Nyt aletan puhua jo fiksuista hinnoista ainaisen kritisointini sijaan. Eli jos Kuopion reissu on alkuvuodesta suunnitteilla, lennot näyttivät maksavan 77€ ylöspäin.

Mukavaa vuodenvaihteen odottelua kaikille, palataan asiaan Italiasta piakkoin! Kannattaa myös liittyä tykkääjäksi London and beyondin nettisivuille, siellä arvotaan pian lippuja Matkamessuille.

Olipahan lentomatka ja jouluterkut Toscanasta!

Huhhuh. Nyt on pakko avautua. Oma tyhmyys ja tekniikan pettäminen on sellainen yhdistelmä, joka ei kuulosta hyvältä lentomatkan yhteydessä. Eikä se sitä olekaan. Minäpäs kerron, mitä hölmöilyä ja teknisiä ongelmia eilinen menomatkamme Firenzeen sisälsi (kuvituksena satunnaisia kuvia Firenzestä)

IMG_9659

Ensin se hölmöily-osuus. Lufthansalta ostetut liput, joihin kuuluu kaksi erillistä lentoa, saattavat sisältää kahden lennon sijaan junamatkan + lennon mikäli matka alkaa Saksan sisältä ja jatkolento on saksalaiselta lentoasemalta. Me tulimme eilen Düsseldorfista Frankfurtin kautta Firenzeen ja katsoimme etukäteen tarkkaavaisesti (tai tällaisissa kuvitelmissa me olimme) että Düsseldorfin ja Frankfurtin väli operoidaan molempiin suuntiin junalla. Tämä junalla Frankfurtiin siirtymisemme ehti aiheuttaa myös pientä päänvaivaa, sillä meillä olisi ollut tapaaminen Düsseldorfin lentokentän lähistöllä muutama tunti ennen lähtöä, ja tapamisesta juna-asemalle ehtiminen olisi ollut todella tiukkaa jopa taksilla. Probleemaa sumplittiin noin pari tuntia ja  saimme vaihdettua tapaamisen tuurilla ja tunteisiin vetoamisella perjantaille. Tämän aikataulusopan vuoksi tutkimme matka-aikatauluja melko tarkkaan – myöhemmin kävi ilmi, että aikataulun mukaista junaa ei ole olemassakaan ja muilla junilla emme millään ehtisi Frankfurtiin ajoissa. Jaahas. Eikun ensin manaamaan lentoyhtiö suoraan sinne ja ottamaan yhteyttä. Tässä vaiheessa todettakoon että a) onneksi tajusin pienen puhelimessa jonottelun jälkeen vielä tutkia varaustamme ja b) Matteo soitti ja ilmoitti, että hänellä on ongelmaan ratkaisu. Ei ole mitään junaa olemassakaan, vaan LH79 on LENTO niinkuin sen kuuluukin olla ja on aina ollut, ja ehditään ihan hyvin jatkolennollemme Frankfurtissa. Ja kun lipussa lukee selkeällä englannin kielellä että DEPARTURE: DUSSELDORF AIRPORT (ok, kentällä on juna-asema, mutta silti), niin eipä siinä voi todeta muuta kuin että voihan idiootit. Olen pitänyt aina itseäni kohtuullisen kokeneena lentomatkustajana, mutta näköjään kannattaa silti aina lukea mitä niissä lipuissa lukee. Paluumatkaan kuului juna-osuus, mutta nyt näyttää ettemme sitä tule käyttämään. Postauksen lopussa lisää siitä, miksi.

IMG_9664

Varsinainen show alkoi viimein siellä Düsseldorfin lentoasemalla, jonne saavuimme hyvissä ajoin. Jos olisi jouluruuhkia ja ties mitä. No, ei ollut, ja odottelimme rauhassa lentoaseman kahvilassa kirjoja lukien. Olin aikaisemmin chattaillyt Oilin kanssa, ja hän oli juuri lähdössä Frankfurtista kohti Suomea. Oili varoitteli, että siellä on härdelli päällä lennonjohdon yhteysvikojen vuoksi, ja saattaisipa se vaikuttaa meidänkin lentoihimme. Kyselin ensin baggage dropin leidiltä asiasta, ja sain vastauksen. Ei vaikutusta mihinkään. Kävin kysymässä asiasta vielä Lufhansan palvelutiskiltä, jonne oli alkanut kertyä jonoa. Ystävällinen virkailija kertoi, että Düsseldorfin lentoasema on ollut hetken suljettuna, vika on aluelennonjohdossa Düsseldorfin ja Frankfurtin välillä ja molemmat kentät seisovat. Kone on kuitenkin juuri lähtenyt Frankfurtista kohti Düsseldorfia ja no hätä, hän ei tarkkaan osaa sanoa milloin lähtö on, mutta kone on tulossa. Ei siinä mitään, toivoteltiin hyvät joulut siinä vaiheessa ja minun kävi näitä virkailijoita sääliksi. Tämä on viimeisenä heidän vikansa, mutta he saavat kaiken kuran niskaansa.

IMG_9693

Kone ei kuitenkaan sillä kellonlyömällä tainnut lähteä Frankfurtista, sillä se saapui Düsseldorfiin pari tuntia aikataulustaan jäljessä. Tässä vaiheessa meidän olisi pitänyt olla jo matkalla kohti Firenzeä, joten ajattelimme että tästä tulee joko yö Frankfurtissa (tai jossain muualla) tai myöhäinen lento Firenzeen, jos niitä enää on (Firenzen lentoasema on himpun verran Kuopion asemaa suurempi ja liikennöinti ei ole kovin vilkasta). Kun ei ole kiire eikä välitöntä pakkoa olla määränpäässä aikaan x, on fiilis rennompi ja myöhästelystä johtuva ärsytys ei ole maksimilukemissa. Ja kun tuolle lennojohdon ongelmalle nyt ei mitään voinut. Pääsimme matkaan 2,5 tuntia myöhässä, ja saimme selville että lentomme lähtee Frankfurtissa terminaalista B, laskeudumme A:han. Olimme koneesta ulkona kunnes sain sähköpostin: Firenzen lento oli samasta syystä myöhässä kuin ensimmäinen lentomme ja laskin, että meillä olisi puoli tuntia aikaa ehtiä lennolle. Frankfurtin kenttä tosin paljastui suuremmaksi kuin olin koskaan sen kuvitellut olevan, ja hiki hatussa suuntasimme kohti B-terminaalia. Kentällä vallitsi pienimuotoinen kaaos ja jonot uudelleenbuukkaustiskille olivat sitä luokkaa, että päätin meidän ehtivän jatkolennolle – tuntien jonotus oli viimeisenä mielessä sillä hetkellä. Ehdimme melko hyvin lennolle ja edessä olevan söpön vanhemman pariskunnan ja virkailijan iloinen fiilis tarttui meihinkin: me pääsisimme perille vielä tänään! Passini meinasi tosin lähteä takaisin Frankfurtiin istuintaskussa ellei Matteo olisi tehnyt muutamaa terävää huomiota. Milloinkahan sitä oppii, että siihen istuintaskuun ei kannata laittaa yhtään mitään (saldo tähän mennessä: yksi lopullisesti kadonnut Kindle ja yksi melkein kadonnut iPhone)?

Pääsimme illalla anoppilan valmiiseen pöytään ja voi luoja, miten mulla oli Italiaa ikävä. Kuukaudet Düsseldorfissa ovat olleet hankalia, ja olen miettinyt tuhat ja yksi kertaa oliko kaupunkiin muutto sittenkään oikea ratkaisu. Se ei vaan tunnu kaupungilta, jossa haluaisin olla ja asua. En ole ennen kokenut suurempia kulttuurishokkeja uusiin maihin muuttaessani, vaan olen poikkeuksetta viihtynyt. Ironisinta on se, että se alkushokki tapahtuu nyt Saksassa. Rentouduin heti koneen noustessa kohti Firenzeä ja täällä on nyt ihana olla – jopa niin ihana, että ostimme uudet lentoliput reippaasti yli vuoden vaihteen. Reissu piteni kertaheitolla. Meidän ei ole pakko olla Saksassa ennen tammikuuta, joten ollaan sitten täällä. Eli jää se Lufthansan junayhteys nyt kokeilematta, mutta eipä harmita.

Hyvää joulua kaikille täältä Toscanasta, nauttikaa ja olkaa kiltisti! Meillä vietetään italialaista perhejoulua, kiirehditään joka paikkaan ja nautitaan yhdessäolosta. Sekä hyvästä ruoasta, mistäs muustakaan.

Kolme mikroreissua huhtikuisessa Toscanassa

Huhtikuinen reissumme Toscanaan tuli ohjelmaan melko yllättäen – päätimme lähteä koska aika oli Matteon töiden puolesta sopiva ja lentoliputkin näyttivät olevan kohtuuhintaisia. Pääsuunnitelmamme oli tavata reissulla Matteon vanhempia ja sukua, mutta teimme myös kolme mikroseikkailun lähiseudulla. Mikroseikkailu-nimitykseen olen tutustunut paremmin Destination Uknonwn-blogin Satun kautta, joka tekee paljon lyhyitä mikroreissuja kotiseudullaan Norjassa. Mainio konsepti kerrasaan!

Kaksi ensimmäistä kohdetta testasimme anopin ja Matteon pikkuveljen kanssa. Otimme auton alle ja lähdimme aamuvarhaisella kohti Viareggion rannikkokaupunkia. Matkalla Viareggioon teimme pysähdyksen idyllisen pikkukaupungin, Torre del Lagon rannalla. Sää helli meitä, lämpötila oli noin 25 asteen tietämillä ja taivas oli puolipilvinen, suurimmaksi osaksi aurinkoinen kuitenkin. Kerron teille ensin hieman Viareggiosta ja Torre del Lagosta ja siirryn sitten tämän jutun kolmanteen mikro-kohteeseen, Miglianan kylään.

1. Viareggio

Viareggio on rannikkokaupunki, joka sijaitsee parin tunnin junamatkan päässä Firenzestä. Se on alueen asukkaiden keskuudessa erittäin suosittu kesänviettopaikka ja kuulemma aivan tupaten täynnä kesäkuukausina. Oli todella hyvä juttu että päädyimme sinne kauniina huhtikuisena päivänä, jolloin rannalla oli vain satunnaisia seurueita ja perheitä rantapelejä pelaamassa. Horistontissa kummitelleet pilvet eivät tulleet lopulta lähellekään ja nautimme auringonpaisteesta lähes koko iltapäivän. Pelailimme Matteon pikkuveljen kanssa rantapelejä, otimme päikkärit auringossa ja fiilistelimme meri-ilmaa. Aika monella paikallisella oli toppatakit päällä, vaikka kuopiolaiselle tuo ilmasto kävi täysin kesästä. Paloipa nenänpäänikin päivän mittaan vaikkemme siellä rannalla kovinkaan montaa tuntia viettäneet.

Söimme Viareggiossa paikalle ominaisia mereneläviä ja nautimme myöhemmin lasit viiniä auringonpaisteesta nauttien.  Kävelimme myös anopin kanssa pitkän lenkin rannalla jutellen niitä näitä, englannin ja italian sekoituksella. Tuo oli ensimmäinen hetki kun tajusin, että ehkä jokin kaunis päivä minäkin opin italiaa puhumaan!

Processed with VSCOcam with f2 preset

2. Torre del Lago

Torre Del Lagon pikkukaupunki sijaitsee lyhen ajomatkan päässä Viareggion rannoilta, noin 20 kilometria etäisyydellä niin Pisan kuin Luccan kaupungeista. Verrattuna kuitenkin Viareggioon, tämä viehättävä kaupunki on kuin toisesta maailmasta rauhallisine katuineen ja rantapromenadeineen. Se sijaitsee Massaciuccoli-järven rannalla, joka tarjoaa kivaa vaihtelua merenrannan vastapainoksi. Siellä pääsee myös tutustumaan luonnonsuojelualueeseen, joka on oiva paikka myös ulkoiluun ja lintujen bongailuun.

Torre del Lago on kuitenkin kuuluisa luontonsa lisäksi myös italialaisen oopperantekijä Puccinin vuoksi. Puccini tykästyi paikkaan niin paljon, että asettui sinne asumaan. Hän muutti rannalla sijaitsevan kellotornin asunnokseen ja kirjoitti monta oopperaansa alueella. Nykyään Torre del Lagon ranta-alue on kesäisin hyvinkin vilkas paikka kulttuurillisesti ja siellä järjestetää joka kesä Puccini Festival ja ulkoilmaooppera. Olisi muuten mielenkiintoista olla paikalla kun nuo festivaalit ovat käynnissä!

Processed with VSCOcam with f2 preset

Processed with VSCOcam with f2 preset

 3. Miglianan vuoristokylä

Mikroreissuista puhuttaessa en voi olla mainitsematta vuoristossa sijaitsevaa Miglianan kylää. Tämä oli viides kertani kun kyseisessä kylässä vierailin, Matteon ystävät kun ovat kylässä toimivan kaupan (jossa on myös ravintola ja leipomo) suuria faneja ja olemme palanneet sinne herkullisen schiacciatan perässä. Tuntemani italialaiset voivat hyvinkin ajaa lähes tunnin herkullisen ruoan perässä – tämä schiacciata ja sitä valmistava kauppa on siitä oiva esimerkki. Miglianan kylä ei ole mitenkään helposti löydettävissä, vaan se sijaitsee Prato-Bologna-tien varrella, josta pitää osata kääntyä oikeasta risteyksestä ajaakseen viisitoista minuuttia jyrkkää vuoristotietä ylöspäin. Se matka on kuitenkin kaiken vaivan arvoinen, kun perille pääsee.

Tämän kuuluisan kauppa/ravintola/leipomon suurin erikoisuus on sen terassilta avautuva maisema. Kuten yleensä, kuvat eivät tee täyttä oikeutta paikalle, mutta ehkä se jotain suuntaa antaa. Auringonlaskun aikaan maisema kylästä on upea ja usein se onkin se aika, jolloin paikalle ajelemme. Olen niin iloinen, että olen Matteon kautta päässyt vierailemaan paikoissa joihin en suurella todennäköisyydellä tulisi koskaan turistina eksymään. Tämä on ehdottomasti yksi niistä paikoista, se pitää tietää ja siellä pitää tietää mitä etsiä. Jos joku teistä lukijoista haluaa Miglianaan mennä, niin suosittelen. Se todellakin sijaitsee keskellä korpea eikä siellä ole juuri mitään, mutta sieltä saa mitä parhainta schiacciataa, upeiden näköalojen kera.

Processed with VSCOcam with f2 preset

Processed with VSCOcam with f2 preset

Löytyikö teille joukosta tuttuja kohteita?

//Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday-tempausta, jonka ovat Suomeen tuoneet inspiroivat bloggaajat blogien Veera Bianca (Veera), Kaukokaipuu (Nella) ja Destination Unknown (Satu) takana. Tarkoituksena on koota yhteen Instagramissa olevia matkakuvia ja niihin liittyviä tarinoita. Minut löytää Instagramista nimellä londonandbeyondlena.

Ennakkoäänestys ulkomailla: Firenze

Satuimme Italiaan sopivasti ennakkoäänestyksen aikana ja koska koen, että kansallisvelvollisuuden käyttämättä jättäminen on jokseenkin vakava asia, suuntasimme eilen Firenzen keskustassa sijaitsevaan Suomen konsulaattiin äänestyshommiin. Matteo ihmetteli kovasti, että pystyin äänestämään pelkällä passilla, sillä Italian vaaleissa ulkomailla äänestäminen onkin jo sitten monimutkaisempi juttu. Suomi nosti taas pisteitään Matteon silmissä ja suitsutusta sai osakseen asioiden yksinkertaisuus ja käytännöllisyys. Tähän minun täytyi lisätä että tämä äänestysasia on totta tosiaan toimiva, mutta muuten Suomi on kyllä hölmöjen sääntöjen ja niuhotuksen luvattu maa. Tietäisitpä vaan.

Olimme paikalla 12-13 aikoihin ja tähän mennessä ennen minua äänestäjiä oli käynyt noin 30 kappaletta. En osaa sanoa, millaista lukua odotin, mutta minusta se oli jokseenkin paljon. Lontoossa on aina paljon äänestäjiä liikkeellä enkä tietenkään samanlaista määrää Firenzessä odottanut, mutta konsulaatti oli auki klo 18 asti ja luku varmasti nousi tuosta vielä jonkin verran.

IMG_2099

IMG_2100

(Tämä blogi on hyvin kaukana poliittisesta blogista, mutta sanon silti aiheesta pari sanaa. Vaikka näin paljon maailmaa kiertäneen näkökulmasta, jotta pysytään joksenkin aihepiirissä. Blogimaailmassa äänestämisestä ja äänioikeuden käyttämättä jättämisestä on nimittäin käyty viimeaikoina vilkasta keskustelua, ja jokaiselle mielipiteen vapaus tietysti suotakoon. Mutta kehotan kaikkia miettimään kuitenkin muutamaa asiaa. Ensinnäkin sitä, että meillä on mahdollisuus äänestää. Tiedätteko kuinka onnellisia monet maailman ihmisistä olisivat siitä, että he saisivat äänioikeuden? Onnellisia siitä, että he saisivat elää demokraattisessa, toimivassa valtiossa? En väitä, että Suomi täydellinen maa olisi, en todellakaan. Mutta on niitä paljon huonompiakin tuolla maailmalla nähty, sellaisia joissa tavan kansalaiset vaan voivat haaveilla vaikuttamisesta. Tietysti aina ei vain ole mahdollista äänestää, esimerkiksi ulkosuomalaisille paikan löytäminen voi olla hankalaa, tai mahdollisesti ulkomailla vietettyjen vuosikymmenten jälkeen ei vain Suomi ja sen politiikka tunnu kovin läheiseltä asialta. Nämä ovat mielestäni valideja syitä olla antamatta ääntä, asiat eivät ole koskaan täysin mustavalkoisia.)

Äänestykseni hoitui noin 15 minuutissa, jonka jälkeen olin valmis poistumaan Matteon kanssa keväiseen Firenzeen tutkimaan ravintoloiden tarjontaa. Oli lämmin, reippaasti yli 20 astetta, ja halusin syödä ulkona. Just because I can. Matteo kierrätti minua lempipaikoissaan syömässä, gelatolla ja kävimmepä vielä etnisessä ruokakaupassa ostamassa aineksia thairuoasta koostuneelle illalliselle. Kokkasimme anopille ja muulle perheelle thairuokaa, kiitokseksi siitä että he pitävät meistä taas huolta tämän viikon. Illallinen hieman venähti ja menimme nukkumaan vasta yhden aikaan yöllä. Myöhäiset illalliset, tykkään!

Onko teillä äänestyskokemuksia Suomen ulkopuolelta?

Kauppareissu muuttuikin roadtripiksi Luccaan

Olen siitä erikoinen matkabloggaaja, että minulla ei oikeastaan ole varsinaista matkailuun liittyvää bucketlistaa. Ainakaan sellaista viimeisteltyä ja ylöskirjoitettua, jossa kohteet on listattu järjestykseen niiden kiinnostavuuden mukaan. Vaikka minulla onkin melko tarkka käsitys siitä, minne haluan matkustaa ja mitkä kohteet ovat ylitse muiden, bucketlistani kulkee vain ja ainoastaan päässäni.

Toscanan Lucca on aina ollut minulle kohde jossa olen halunnut käydä. Ei se siellä bucketlistani kärjessä keiku, mutta keskivaiheilla kuitenkin. Haaveeni Luccan reissusta oli voimissaan jopa aikana ennen Italianoa, mikä sinänsä on hauska sattuma. Olen haaveillut Toscanan kukkuloilla sijaitsevasta viinitilasta viimeiset viisitoista vuotta (vaatimatonta, tiedän) ja kun ensitapaamisellamme ymmärsin että Italiano on oikeasti noilta seuduilta kotoisin, olin salaa melko tyytyväinen.

Muutama viikko sitten ajelimme autolla kohti Firenzen keskustaa kun Italiano sattui eräällä tiedustelemaan minulta, josko päivän reissu Luccaan kiinnostaisi. Olimme matkalla kauppaan ja kauppareissu muuttui yhtäkkiä päivän mittaiseksi roadtripiksi Luccaan – tokihan minä Luccassa halusin käydä. Olin kuullut paljon hyvää Luccan ihanasta pikkukaupungin tunnelmasta, pienistä kujista sekä kaupunkia ympäröivästä muurista jota pitkin on mukava ajaa esimerkiksi polkupyörällä. Meillä oli tosin aikaa vain yhden iltapäivän ja illan verran mutta päätimme olla kiirehtimättä ja tutustuimme Luccaan ilman aikataulua: kuljimme ympäriinsä, söimme hyvin ja nautimme ihanan viinibaarin tunnelmasta. Kerron nyt teille hieman Luccasta sekä siellä viettämästämme illasta.

Kun saapuu Luccaan autolla, tulee kaupungista ensimmäisenä vastaan sitä ympäröivät muurit. Auto täytyy jättää parkkiin muurien toiselle puolelle, sillä autoilua on niiden sisällä rajoitettu. Mutta ei se mitään, kävellen on tähän pieneen kaupunkiin ehdottomasti kätevin tutustua.

IMG_9816

Heti muurien sisäpuolelle saavuttaessa vierailija törmää polkupyörävuokraamoihin. Luccassa ajetaan paljon pyörällä, varsinkin muurin lähettyvillä ja pyörän vuokraus olisi kiinnostanut itseänikin mikäli sää olisi ollut hieman parempi. Olen hyvin mukavuudenhaluinen enkä harrasta sateessa pyöräilyä ellei ole aivan pakko – nyt ei ollut.

IMG_9823

Kiertelimme kaduilla hetken. Pysähdyimme kaupoissa, sovitin muutamaa takkia, etsimme Italianolle kenkiä ja vain nautimme alkuillan leppoisasta tunnelmasta. Olen blogissakin moneen otteeseen sanonut, että alkuilta on ehdottomasti lempiaikaani mitä tulee valokuvien ottamiseen. Mutta on se muutenkin, fiilis on silloin todella kiva ja kaikkialla on kaunista valojen syttyessä ja auringon laskiessa.

IMG_9840

IMG_9861

IMG_9858

Alkuillan kohokohta oli ehdottomasti Piazza Dell’Anfiteatro, vanhan roomalaisen amfiteatterin jäännökset. Vaikuttavat piazzat tekevät minuun vaikutuksen aina uudestaan. Ei Kuopion torissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta kyllä tällaiset aukiot ovat viihtyvyydessään aivan toista luokkaa. Nykyään tämä Piazza Dell’Anfiteatro on yksi Luccan keskustan päänähtävyyksiä sekä ajanviettopaikkoja ravintoloineen – eikä ihme.

IMG_9848

IMG_9847

Koska kaduilla päämäärättömasti vaeltelu saattaa herkästi altistaa ravintoloiden houkutuksille, varsinkin Italiassa, päätimme yhteistuumin pysähtyä pizzalle heti Piazza Dell’Anfiteatrolla vierailun jälkeen. Valitsimme pienen kiertelyn jälkeen ruokapaikaksemme pienen pizzeria Pomodorin. Tämä pieni ravintola oli hyvin täynnä ja jouduimme jonottamaan tovin, mutta se oli jälleen kerran kaiken sen jonottamisen arvoista. (Olen oppinut jonottamaan kärsivällisesti Italiassa, niin oudolta kuin se kuulostaakin) Margharita toimii aina ja seisaaltaan pizzan nauttiminen täydessä italialaisessa pizzeriassa on kokemisen arvoinen juttu. Suosittelen.

IMG_9880

IMG_9876

Söimme pizzaa hyvän tovin (nautiskellen, kuten asiaan kuuluu), minkä aikana ilta oli ehtinyt pimetä aivan täysin. Päätimme kylläisinä käydä katsomassa miltä Luccan duomo iltavalaistuksessa näyttää, jonka jälkeen matka jatkui kohti gelatobaaria. Ei pääruokaa ilman jälkiruokaa näyttää olevan Italianon motto, mikä sopii minulle paremmin kuin hyvin.

IMG_9882

IMG_9897

Gelatobaarin jälkeen siirryimme viereiseen viinibaariin yhdelle. Tai itse join viiniä, Italiano joka toimitti kuskin virkaa tyytyi limuun. Löytämämme viinibaari oli aivan ihana, pieni ja tunnelmallinen kuin mikä. Anoppi oli vielä järjestänyt meille myöhäisen illallisen, joten kotiin palatessamme meitä odotti pöytä täynnä herkkuja, mutta se on eri tarina se. Vatsa oli kuitenkin hyvin täysi nukkumaan mennessä, sanotaan vaikka niin.

Olisin halunnut viettää Luccassa enemmän aikaa. Illassa ehti nähdä kaupungin hyvin pintapuolisesti mutta olisipa ollut ihana tutkia Luccan katuja hieman enemmän, ilman kiirettä. Ehkä ensi kerralla matkaamme Luccaan junalla, nautimme siellä illallisen pitkän kaavan mukaan ja palaamme tuohon ihanaan viinibaariin parille.

Lucca, tykkäsin sinusta kovasti.

Tiedän että jotkut teistä lukijoistani olette käyneet Luccassa, mitäs piditte?