Matkavinkit Toscanaan – Näe Etruskien rannikko ja sen läheiset kylät

Toscanassa sijaitseva Bolgheri kuulostaa varmasti tutulle monen viininystävän korvaan. Se sijaitsee Livornosta etelään, niin kutsutun Etruskien rannikon tuntumassa, ja alueella on monia suloisia kyliä. Bolgheri on yksi näistä.

Tämä idyllinen keskiaikainen kylä on suosittu kohde alueella liikkuvien matkailijoiden keskuudessa, mutta erityisesti viininystäviä liikkuu näillä seuduilla paljon. Eihän se toki ihme ole, sillä Toscanan punaviinit ovat maailmanluokkaa ja yleisesti kovin arvostettuja, ja Bolgheriin liittyy läheisesti maailmalla hyvin arvostettu – ja ainakin mun kukkarolleni useimmiten vähän turhan kallis! – Sassicaia.

Tästä jutusta löytyy teille lukijoille toivottavasti muutamia matkavinkkejä Toscanaan ja itse Bolgheriin.

Matkavinkit Toscanaan – Bolgheri, Sassicaian kehto

Matteo muistelee vieläkin, miten joskus aina oli perheen kanssa maistellut arvokasta, neljänsadan euron Sassicaiaa. Arvostettu Sassicaia tulee juurikin Bolgherin kulmilta, ja kun nyt tilaisuus tuli niin käänsimme auton nokan Bolgheria kohti.

Yritin opiskella vähän Sassicaiaa ja sen historiaa jo ennen matkaa, mutta enemmän sitten reissun jälkeen ja tätä juttua silmällä pitäen. Virhe sinänsä, sillä olisin varmasti saanut entistä enemmän irti Bolgherin viineistä ja kulttuurista tekemällä perusteellisemman tutkimuksen etukäteen.

Etenkin suomenkielisillä sivuilla oli sen verran vähäistä informaatiota laidasta laitaan, joten päädyin Tenuta San Guidon, Sassicaiaa tuottavan viinitilan, sivuille tiedonhaku mielessäni. Tenuta San Guido on ainoa Sassicaiaa tuottava viinitila.

Lyhyestä virsi kaunis – nyt seuraa oma epätieteellinen esittelyni tästä viinien kuningattaresta (klikkaa yllä olevasta linkistä lisätietoa):

Sassicaian maine johtaa juurensa muutaman vuosikymmenen taakse, 1970-luvulle. Sanotaan, että ”supertoscanalainen” Sassicaia on Italian versio ranskalaiselle Bordeaux-viinille, ja se on siitä erikoinen, että siinä on pääasiassa rypäleenä Cabaret Sauvingnon, joka haastoi aikanaan Italian perinteisimmät lajikkeet kuten Sangiovesen ja Nebbiolon. Tenuta San Guidon isäntä Mario Incisa alkoi tuottaa alunperin viiniä Cabaret Sauvignonista perheen omaan käyttöön, vuonna 1948. Bordeauxin alueen viineihin yhteistä Toscanalla on sen kivinen maaperä.

Ennen 70-lukua Sassicaia oli oma salaisuutensa, jota nautittiin vain Tenuta San Guidon porttien sisäpuolella. Sassicaiaa oltiin  aiemmin kritisoitu sen ”kepeydestä” – mutta kriitikot eivät olleet ottaneet huomioon sitä, että monimutkaisempi Cabaret Sauvignon vaatii totuttuja lajikkeita enemmän aikaa kypsyäkseen. Sassicaiaa alettiin tuottaa vuonna 1968 muuhunkin kuin perheen omaan käyttöön, ja vuonna 1978 viinijulkaisu  Decanterin arvostetut viiniasiantuntijat eivät muusta puhuneetkaan. Sassicaia nousi 33 testissä olleen viinin joukosta ykkössijalle. Vuonna 2013 Sassicaia sai DOC-sertifikaatin (Bolgheri Sassicaia DOC).

Hintaa pullolliselle Sassicaiaa löytyy parhaan osaamiseni mukaan googlettamalla noin sadasta eurosta muutamiin tuhansiin. En ollut tosiaan aiemmin kuullut Sassicaiasta ennen kuin Matteo alkoi siitä silloin pari vuotta sitten jossain asiayhteydessä – mitä en juuri nyt muista – puhua, ja tässä viinejä vähän nykyään opiskellessani olen alkanut tosiaan ymmärtää sen arvon.

Sassicaian maistelu oli Bolgherin pit stopin ohjelmassa kärkipäässä, ja olin valmistautunut siihen, että nyt ei kotona Saksassa totuttuihin parin euron 0,2l rieslingeihin (saksalaisten rennoilla kaadoilla usein enemmänkin) taida löytyä sopivaa vertailukohtaa. Eli kukkaronnyörit auki, ja päädyin lopulta maisteluannokseen. Alla kuvassa oleva Sassicaia vuodelta 2015 maksoi 9€, eikä siihen ole koskettu ennen kuvan ottoa. Hyväähän se tosiaan oli, mutta totuuden nimissä piti suunnata muualle sitten halvemmalle viinilasille ja välipalalle.

Jätän tieteellisemmät analyysit tällä haavaa kuitenkin muille, ja palataan asiaan parin vuoden päästä.

Tosin jo kolme perheeni toscanalaista jäsentä on jälkikäteen – toisistaan tietämättä – minulle kertonut, että vuosikerta 2015 on ollut sään vuoksi huono, eikä se välttämättä ole se paras valinta. No, kyllä se tälle savolaiselle viininoviisille maistui oikein hyvin, mutta nyt heräsi uteliaisuus – voisinko saada vaikka lasin vuosikertaa 2014, ja tehdä pientä vertailua aiheen tiimoilta?

Olen oppinut hurjasti viineistä viimeisen parin vuoden aikana, ja luen siitä jopa kirjallisuutta vapaa-ajallani. Enää minulle ei voi juottaa sokkona El Tiempoa, ja olen aika vaativa viinini suhteen. Mielummin juon lasin kokista jäillä kuin huonoa viiniä. Esimerkiksi eräs Lidlin alahyllyn 1,49€:n arvoinen, kokkausta varten hankkimamme espanjalaisviini olisi saanut väistyä kokiksen tieltä.

Matkavinkit Toscanaan – Bolgherin reissu oli odotettua lyhyempi

Pysähdyimme Bolgherissa parin tunnin ajan olessamme muutamassa enotecassa tuliaisostoksilla, tarkoituksenamme viedä pullo viiniä tuliaisena Matteon vanhemmille, ja söimme pienen välipalan. Muuten vain kävelimme ympäriinsä ja ihmettelimme.

Pientä mutkaa matkaan pukkasi jo heti alussa, ja Bolgherin reissusta tuli aika paljon alunperin suunniteltua lyhyempi. Saavuimme paikalle hieman ennen lounasaikaa, ja niin muuten oli saapunut moni muukin. Parkkipaikan löytäminen oli erittäin haasteellista, ja teimme hetken kiertelyn jälkeen päätöksen lähteä etsimään lounasta muualta.

Ajoimme muutaman kymmenen minuutin matkan Marina di Castagneto Carducciin, ja siellä löytyi helposti kaipaamamme parkkipaikka ja lounaspaikat availivat juuri oviaan.

Roadtripiamme yleisesti käsittelevässä postauksessa sivusin tätä Marina di Castagneto Carduccin visiittiä, ja kerroin ihanasta muovituolipaikasta, jonka löysimme. Se oli lihakauppa, josta sai hakea ruokaa mukaan esimerkiksi työpaikoille tai rannalle, take out -ravintolan tavoin. Sai toki jäädä nauttimaan myös ulkona sijaitsevalle terassille, ja hyödynsimme lämpimänä päivänä tämän mahdollisuuden. Me valitsimme hampurilaiset, joissa oli pihvin lisäksi täytteenä herkullisia, grillattuja vihanneksia. Kyytipojaksi kokista ja valkoviini (erikseen), ja kyllä kelpasi tämä odottamaton ravintolan ja tuoreen ruoan kombo. Eikä varsinaisesti haitannut juuri sateen jälkeen kirkastunut sää.

Kokeilkaa noita muovituolipaikkoja Italiassa, tsekatkaa mitä niissä on ja onko paikallisia syömässä – ja rohkeasti sekaan vaan! Etenkin tällainen lihakaupan ja take out -kioskin yhdistelmä on monesti havaittu toimivaksi, kuten myös moni pizzeria. Ei se kaunein kedon kukkanen ollut se terassi, mutta ruoka oli kyllä ihan tip top.

Bolgheri on kiva kylä, joka sopii hyvin päiväretkikohteeksi

Olisi pitänyt tutkia ja kysellä kokemuksia Bolgherista hieman tarkemmin etukäteen – ja mennä paikalle hieman aiemmin sinä päivänä.

Bolgherissa oli huomattavan paljon saksalaisia syyskuun ensipäivinä ja tuli siten heh, vähän kotoinen fiilis. Sellainen kuin Saksassa konsanaan -tunne (älä ota tätä kritiikkinä muita turisteja kohtaan, olenhan turre itsekin, mutta näin saksansuomalaisena sellainen mielenkiintoinen huomio lähinnä).

Hieman Bolgherin ulkopuolella sijaitsevan viinitilan pihaan oli parkkeerattu myös toistakymmentä Norjan kilvissä olevaa Ferraria, ties mikä tapaaminen siellä oli meneillään. Voi olla, että aikainen aikaisemmin keväällä tai vielä myöhemmin syksyllä Bolgherissa on hieman väljempää. Mutta ei siellä kovinkaan montaa italialaista ainakaan tuolloin ollut.

Kaiken kaikkiaan Bolgheri on pieni ja kiva paikka, joka sopii mielestäni mainiosti puolen päivän mittaiselle reissulle.  Siellä ei kannata ehkä odottaa sitä kaikista autenttisinta italialaiskylän menoa ja meininkiä, mutta onhan se idyllinen ja viininystävä viihtyy varmasti. Viinejä kannattaa opiskella hieman etukäteen, jotta reissusta saa kaikista eniten irti.

Reissuun kannattaa  yhdistää viininmaistelua ja lounas / illallinen, joten kannattaa tehdä pientä googlausta etukäteen ja tutkia mitä tarjontaa Bolgherissa on – ja tehdä kiireisimpinä aikoina varaus. Etenkin sunnuntai-lounaan aikaan en uskaltaisi jättää varaamatta kiireisimpinä aikoina, tosin en tiedä miten tuon sunnuntain kohtalo Bolgherissa on. Usein paikalliset ovat lounaalla sunnuntaisin.

Toscana on syksyisin paikka, joka kannattaa pitää mielessä Euroopan matkoja miettiessään. Viihdyn täällä tähän vuodenaikaan ehdottomasti parhaiten – nytkin lämpötilat ovat liikkuneet kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen lämpöasteen tietämillä, mutten ole kokenut säätä kuitenkaan liian kuumaksi. Illalla on viilennyt sen verran, että yöllä on hyvä nukkua. Viime vuonna olimme samaan aikaan näillä nurkilla, ja vaikka silloin olikin vähän lämpimämpi, ei se ollut enää sellainen hautova kuumuus, jolloin lämpötilat lähentelevät neljääkymppiä.

Kotona Saksassa on ollut upea kesä, mutta helleaalto vei sen verran voimat, että tällainen italialaisittain ”mieto” kesäkeli on täysin hyvä. Suurin osa ajasta on paistanut, muutama pilvinen hetki on mahtunut mukaan. Niin tai näin, aivan hyvä.

Olemme olleet pari viikkoa nyt Toscanassa, tarkemmin ottaen Praton keskustassa. Prato sijaitsee noin 20 kilometriä Firenzestä pohjoiseen, junaradan varrella, joten sieltä on helppo liikkua ympäri kivoja kaupunkeja kuten Pistoiaa ja Luccaa. Onneksi meillä on täällä myös auto, joten lähiseuduilla on helppo käydä. Tällä hetkellä minun oli tarkoitus kirjoittaa tätä juttua kotisohvalla Düsseldorfissa, mutta koska asioilla on joskus tapana muuttua, olen vielä täällä auringon alla. Uusi yritys huomenna illalla.

Volterra

Nämä reissut sujuvat aina sukuloiden, ja niihin on usein yhdistetty omia reissuja lähialueille. Tällä kertaa auton nokka osoitti kohti Toscanan rannikkoa etelämmässä kun olemme usein tottuneet, ja vietimme lomaa rannalla ja kukkuloiden laella pikkukylissä. Suuntana Monteverdi Marittimo, Castagneto Carducci, Bolgherin viinikylä ja suloinen Volterra. Näistä riittää juttua ja vinkkejä blogiin, kuten myös anopin suosittelemasta agriturismosta viinitilojen ympäröimälla seudulla. Se oli jotain. Lapsenkin uhmaikään viittaavat temppuilut (tätä touhua voisi kuvailla vähän muillakin sanoilla) oli helpompi kestää noissa maisemissa – mieli lepää, ja uima-allas pelastaa monta hetkeä.

Loman anniksi laskettakoon myös se, että tässä kotona Italiaa vähän yli kaksi vuotta kuunnelleena olen siinä pisteessä, että voin esimerkiksi jutella Matteon mummon kanssa. Virheitä tehden, mutta koko ajan kehittyen. Aperitiivillä ei edes ollut liiaksi myötävaikutusta, vaikka yhden siinä keskustelun lomassa nautimmekin.

Heidi, Satu ja minä

Ilokseni olen ehtinyt myös tapaamaan Italian suomalaisia, joita minulle on ilokseni elinpiiriini Italiassa siunaantunut.

Heidin ja Satun kanssa nautimme lounasta Firenzessä, seuranamme Heidin poika, ja ai että teki hyvää höpötellä niitä näitä. Satun olen tuntenut monta vuotta ja aina tapaamme ruoan ja hyvä seuran merkeissä kun täällä olemme, joko kaksin tai perheidemme kanssa, ja Heidin tapasin livenä ensi kertaa. Heidi saapui Firenzeen Perugiasta, ja oli todella kiva nähdä kasvotusten vihdoin ja viimein. Heidin kirjoittaa blogia Heidin Italia.

(Vinkkinä Firenzeen saapuville – Satu vuokraa upeaa asuntoaan Firenzen trendikkäällä San Fredianon alueella, joten näin henkilökohtaisesti voin häntä suositella, mikäli kaupunkiin saavut ja etsit loma-asuntoa. Satu tuntee myös Firenzen ja esimerkiksi kaupungin ravintolat erittäin hyvin, joten vinkkejä löytyy. Asunnon tietoihin pääset tästä, tai laita minulle viestiä)

Yritän kerätä mahdollisimman kattavia vinkkipostauksia reissuiltamme taas lähitulevaisuudessa – pysytään kuulolla.

Olemme lapsen kanssa viettäneet eniten aikaa Italiassa kodin lisäksi, ja minulle onkin tämän kokemuksen myötä kehittynyt melko hyvä tuntuma siitä, millainen paikka Italia lapsen kanssa on.

Meillä ei ole juurikaan kokemusta hotelleista, mutta siitä ihan tavallisesta elämästä siitäkin edestä – mistä pystyy ammentamaan hyvin vinkkejä lapsen kanssa matkustamiseen maassa, jonne miljoonat ihmiset matkustavat vuosittain viettämään lomaansa.

Ensimmäinen, ja se tärkein asia tietää on se, että Italiassa pidetään lapsista. He ovat osa jokapäiväistä elämää, ja heihin suhtaudutaan kuin kehen tahansa muuhunkin. Lasten kanssa on Italiassa mukava matkustaa.

Tämä juttu perustuu omiin kokemuksiimme pääosin Toscanan alueelta, Firenzestä ja sen lähistöltä. Meillä on jutun kirjoitushetkellä 1,5-vuotias lapsi, ja jutussa on hyödynnetty kokemuksia niin vauva-ajalta puolitoistavuotiaaksi asti. Pystyimme onneksemme viettämään Italiassa 2,5 kuukautta viime vuonna. Italia on iso maa ja erot pohjoisen ja etelän välillä ja niin kaupunkien kuin pienempien paikkojenkin välillä ovat suuret, joten tämä juttu on enemmänkin tällainen omiin kokemuksiin perustuva kooste.

Uusille lukijoille tiedoksi: mieheni Matteo on kotoisin Pratosta Firenzen kupeesta, ja vierailemme siellä usein hänen perhettään tapaamassa.

Voi olla että olen unohtanut ja jättänyt tästä jutusta jotain mieltä askarruttavaa informaatiota pois – autan mielelläni niin paljon kuin osaan, joten kommenttikentässä saa kysyä. Jos en osaa, niin Matteo osannee varmasti auttaa vielä enemmän!

Lasten ruokailu ravintoloissa

Aloitetaan ruoasta, joka on tärkeä osa italialaista kulttuuria. Sitä ei pääse pakoon – eikä tarvitsekaan – ja paikallisiin sapuskoihin on kiva tutustua myös lasten kanssa.

Lasten ruokailu Italiassa on asia, josta minä pidän todella. Lapsi huomioidaan ravintoloissa usein omana itsenään, mikä on mukavaa. Lapsesta ei tehdä numeroa, mutta hän on luonnollinen osa seuruetta. Tosin mielestäni Suomessakin on suhtauduttu lapsiin ihan mukavasti, enkä ole kohdannut esimerkiksi Vauva.fi:ssä esiintyviä horror-tarinoita suomalaisissa ravintoloissa. En ole tosin enää ilta yhdeksältä Suomessa lähtenyt lapsen kanssa ravintolaan, toisin kuin Italiassa. Mutta silti, ihan kivasti kaikki on Suomessakin sujunut.

Meille on onneksemme siunaantunut lapsi, joka syö lähes kaikkea, mikä helpottaa huomattavasti matkustamista. Hän on perinyt isänsä ruokahalun, itse en kuulemma lapsena juuri halunnut syödä.

Käymme Italiassa ollessamme usein ulkona syömässä. Etenkin viime aikoina olemme enää todella harvoin ottaneet lapselle omat ruoat mukaan, vauva-aikana niitä oli mukana enemmän. Usein tilaamme lapselle oman, normaalin annoksen, ja syömme itse sen loppuun mikäli hän ei sitä jaksa (tätä tapahtuu usein).

Lapsille löytyy usein ravintoloiden listalta paljon vaihtoehtoja. Lasten listoja ei juurikaan ole, mikä on mielestäni ihan hyvä asia. Meillä suosikkeja ovat olleet erilaiset pastat sekä vihanneksiin perustuvat annokset. 

Yksi asia on tärkeä tietää ja huomioida ennen matkaa, etenkin jos haluat syödä hyvin: Italiassa ravintolat menevät kiinni lounaan ja illallisen välillä, ja silloin ruoan hankkiminen voi olla työn takana, paikasta riippuen. Eli ota selvää ravintoloista ja niiden aukioloajoista matkakohteessasi etukäteen, säästyt näin monelta vaivalta (ja potentiaalisesti joidenkin turistiravintoloiden ryöväykseltä). Ravintoloissa syödään myöhään, ennen kahdeksaa harva lähtee ravintolaan. Lapset kulkevat mukana.

Lapselle listalta tilattu ruoka-annos Artiminossa (Toscana)

Lasten ruoan saatavuus yleisesti

Lasten purkkiruokaa löytyy kaupoista melko hyvin. Olen tosin huomannut että valikoima eroaa esimerkiksi Saksasta, ja Italiassa on tarjolla vähemmän ns. “valmiita” purkkiruokia, joissa olisi esimerkiksi lihaa ja vihanneksia sekaisin. En osaa täysin verrata tilannetta Suomeen, mutta kuvittelisin että Suomi ja Saksa ovat lastenruoiltaan melko samanlaisia. Purkkiruokia toki Italiassa on, mutta ne ovat enemmän joko pelkkää vihannesta tai pelkkää lihaa. Prenatal-nimisestä kaupasta löytyy lapselle lähes mitä tahansa, kuten myös suurimmista supermarketeista (esimerkiksi Esselunga).

Meillä anoppi valmistaa paljon ruokaa tuoreista aineksista, ja ne maistuvat oikein hyvin myös lapselle. Eli jos majoituksessasi on keittomahdollisuus, Italiassa saa toreilta ja kaupoista ostettua usein ihania, tuoreita raaka-aineita. Olemme myös ostaneet aina korvikkeet ja vaipat paikan päältä. Tosin jokaisen kannattaa toki pohtia, mistä oma lapsi pitää ja miten lapsi on tottunut uusiin makuihin. Oma lapsi juo Italiassa vettä sekä pullosta että hanasta (kuten me itsekin). Hanavesi on ainakin Toscanassa (Prato, Firenze) sinänsä kai juomakelpoista, tosin ei välttämättä kovinkaan hyvän makuista. Eli pullovesi on käytössä enemmän, mutta hanavesi toimii jos pullovettä ei sattumalta ole.

Ruokakauppojen sijainti kannattaa selvittää hyvissä ajoin etukäteen. Matteon perhe asuu keskusta-alueella, jossa talot on rakennettu vuosisatoja sitten. Siellä ei ole luonnollisesti otettu huomioon nykyajan vaatimuksia ruokakaupoille, joten isompaan ruokakauppaan tulee lähteä erikseen autolla. Pieniä kauppoja on siellä täällä, ja niissä käydään tilanteen mukaan – mutta niistä ei saa aina kerralla kaikkea. Osa näistä pienemmistä kaupoista sulkeutuu päiväsaikaan, ja avautuu taas illalla. 

Turvaistuimet ja auton vuokraus

Matkat sujuvat Italiassa lasten kanssa yleisesti oikein hyvin kaikkien käytännön asioiden osalta, eikä suuria kommervenkkejä ole odotettavissa.  Muutamia asioita kannattaa kuitenkin ottaa huomioon ennen matkaa, esimerkiksi turvaistuimet.

Autoa vuokratessa lastenistuin kannattaa varata jo auton varaushetkellä, kuten nyt missä tahansa muuallakin. Keski- ja Etelä-Euroopassa lapset matkustavat usein kasvot menosuuntaan noin vuoden ikäisestä alkaen, mikä  käsittääkseni eroaa Suomesta hieman (olen kuullut, että lapsen suositellaan Suomessa matkustavan selkä menosuuntaan jopa kolmeen ikävuoteen asti, minut saa korjata mikäli asia ei näin ole). Vuokra-autoissa on täten usein istuin, jossa kasvot ovat lähes poikkeuksetta kasvot menosuuntaan. Isofix ei myöskään ole aina välttämättä oletus.

Me olemme ostaneet oman istuimen autoilua varten Italiassa, ja se on kasvot menosuuntaan. Kotona Saksassa meillä on telakka-istuin, jossa lapsi matkustaa kasvot poispäin menosuunnasta (istuin kääntyy kasvot menosuuntaan, mikäli tarve on), emmekä ole nähneet fiksuksi kuljettaa sitä Saksan ja Italian väliä.

Portovenere, ihastuttava kylä lähellä Cinque Terreä

Liikkuminen rattaiden kanssa

Mikäli suunnitteilla on kaupunkiloma eritoten Italian vanhoissa kaupungeissa, suosittelisin matkalle otettavaksi mukaan mahdollisimman pieniä ja ketteriä rattaita. Esimerkiksi osassa Firenzeä jalkakäytävät ovat monin paikoin melko kapeita. Toki pelkkiä kävelykatujakin löytyy.

Cinque Terren alue olisi ollut hankala suurten rattaiden kanssa, ja me päätimme jättää rattaat kokonaan kotiin. Kantoreppu toimi vallan hyvin, olihan meitä oli 4 aikuista kantamassa. Olemme pärjänneet Italian reissuillamme kohtuullisesti Stokke X-plory -rattailla, ja nykyään meillä on tulevia matkoja varten hankittuna Babyzen Yoyo -matkarattaat. Jälkimmäisistä en tosin osaa vielä sanoa juuta enkä jaata Italian matkoilla, sillä ne ovat melko tuore hankinta.

On myös paikkoja, joissa jalkakäytävä loistaa täysin poissaolollaan. Autot ja jalankulkijat kulkevat “sulassa sovussa” yhdessä, ja näillä paikoilla kannattaa pitää silmät selässäkin. Näin etenkin muutamissa vuoristokylissä Toscanassa. Italian liikenne on oma taiteenlajinsa, ja etenkin siihen tottumattoman kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta, erityisesti lasten kanssa liikkuessa – niin jalankulkijana kuin autollakin. Liikenne on lopulta ihan joustavaa ja toimivaa, kun osaa hieman ennakoida. Sitä ei kannata pelätä etukäteen, ainakaan mitä pohjoisemmassa liikkuu.

Junamatkailu lasten kanssa Italiassa

Junamatkailussa ei ole sinsänsä Italiassa mitään sen ihmeempää lasten kanssa, mutta esteettömyys ei ole aina viimeisen päälle mietittyä. Suomessa VR:n leikkivaunuihin tottuneet tulevat luultavasti pettymään, enkä ole vielä vastaaviin konsepteihin törmännyt Italian raiteilla – jos niitä on, niin saa vinkata!

Junilla matkatessa, etenkin Trenitalian hieman vanhemmalla kalustolla, rattaiden kanssa on hyvä huomioida se, että vaunun vievät portaat ovat usein jyrkät. Jos on matkassa yksin, kannattaakin pyytää apua kanssamatkustajilta, sillä minä en ainakaan itse selviäsi lapsen ja rattaiden kanssa niissä yksin. Italialaiset ovat onneksi avuliasta väkeä.

Bologna-Milano-välillä oli rattaiden kanssa muutenkin taiteilemista – emme halunneet jättää rattaita ovien viereen valvomatta, joten kasasimme ne ja otimme junan hyttiin mukaan. Näiden uusien matkarattaiden kanssa junamatkailu näissä junissa tulee luultavasti helpottumaan huomattavasti, koska ne menevät todella pieneen tilaan.

Tähän kun vielä taittelee rattaat kasaan, niin on hieman ahdasta. Onneksi oli yksi ylimääräinen penkki vieressä!

Tämä on kuitenkin tapauskohtaista. Uudemmat “paikallisjunat” esimerkiksi Toscanassa Pistoian ja Firenzen välillä ovat huomattavasti esteettömämmät, ja niillä matkustaminen taittuu rattaiden kanssa ilman sen suurempaa ongelmaa.

Trenitalialla on olemassa Children Free -kampanja, lue lisää kampanjasta täältä.

Nähtävyydet

Suurimpien kaupunkien nähtävyyksissä, kuten esimerkiksi Roomassa ja Firenzessä, vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä suosituimpiin nähtävyyksiin on usein jonoa. En ole itse lähtenyt lapsen kanssa museoihin tai näyttelyihin, joissa haluaisin viettää aikaa ihan rauhassa kuljeskellen. Isomman lapsen kanssa tilanne voi toki olla toinen. Itse rakastan lapsen kanssa italialaisissa pikkukaupungeissa viipyilyä ja maaseutua – toki olemme usein Firenzessäkin, mutta viihdyn paremmin väljemmillä vesillä.

Moni suosittelee, että suosituimpiin paikkoihin tulisi mennä mahdollisimman aikaisin, ja liput tulisi varata hyvissä ajoin etukäteen etenkin lasten kanssa. Firenzessä ja Roomassa joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai on yleensä museopäivä, jolloin tiettyihin kohteisiin pääsee ilmaiseksi (tarkista kohteet etukäteen). Olen käynyt museoissa ilman lasta, ja välttäisin itse näitä ilmaispäiviä lasten kanssa – ellei halua olla paikalla hyvin aikaisin.

Walks of Italy -sivusto on listannut muutamia hauskoja tapoja pohjustaa matkaa Italiaan lasten kanssa, artikkeliin pääset tästä.

 

Majoitus

Majoituksesta en sen enempää osaa sanoa, sillä käytämme majoituspalveluita hyvin harvoin. Yhden vinkin voin kuitenkin antaa, sillä kerran olemme olleet lomalla ihan oman pienen perheen kesken, ja päädyimme agriturismoon Carnignanon seudulle Praton ja Firenzen puolimatkaan. Agriturismot ovat yleensä idyllisiä, emmekä maksaneet muutamasta yöstä ainakaan sataa euroa enempää per yö elokuun lopussa / syyskuun alussa. Etenkin off season -aikoina hinnat voivat olla hyvinkin edullisia.

Paikan nimi oli Tenuta La Borriana. Argiturismot sijaitsevat yleensä luonnon helmassa, ja tässä paikassa sijaitsi myös uima-allas – toki on huomattava, että erillistä lastenallasta ei ollut ja allas ei tainnut olla lämmitetty. Agriturismossamme oli myös ravintola, jossa söimme iltaisin illallisen – ja se oli muuten hyvä ravintola. Paikkaan oli tosin jo suositusta Italian sukulaisiltamme, joten tiesimme ettemme aivan mihin tahansa paikkaan olleet menossa.  Mukava paikka muutaman yön lomalle lapsen kanssa, auto on tosin välttämätön, niin paikalle pääsyä varten kuin päiväretkiäkin ajatellen. On kuitenkin huomioitava, että agriturismot eivät ole kuitenkaan lapsiperheille suunnattuja lomakeskuksia, vaan maaseudun rauhassa olevia maalaistalon tyylistä majoituksia, jossa meillä painaa vaakakupissa eniten maaseudun rauha ja tässä tapauksessa hyvä sijainti.

Sesonkiaikana Tenuta La Borrianaan pääsee maksusta myös uima-altaalle, jos ohi ajaessa tekee mieli pulahtamaan.

Monet paikalliset lapsiperheet viettävät lomaa Toscanan rannikolla leirintäalueilla, joissa on melko hyvät palvelut ja usein kuljetus läheiselle rannalle. En ole itse kovinkaan innokas karavaanari tai telttailija, etenkään lapsen kanssa. Kokemuksiani toscanalaiselta leirintäalueelta pääset lukemaan täältä.

Ciao Bambino -sivustolta löytyy lisää ajatuksia majoituksista Italiassa lasten kanssa. Sieltä löytyy myös vinkkejä lapsiystävällisiin agriturismoihin Toscanan alueella (artikkeli on tosin joitain vuosia vanha, joten tarkastathan kiinnostavat kohteet erikseen netistä tai soittamalla. Tämä on tärkeää muutenkin netistä tietoa etsiessä).

Oma tila

Italiassa matkatessa kannattaa ottaa huomioon se, että vaikkapa kauppareissulla italialaismummo saattaa tulla ihastelemaan lasta.

Lasta voidaan ihastella ja joskus kosketellakin, ja hänelle jutellaan hyvin usein. Se kuuluu Italiassa kulttuuriin ja tapoihin, eikä siinä ole mitään outoa. Tiedostan kuitenkin, että se ei aina kuulu suomalaisiin tapoihin, joten tätä kannattaa pohtia hyvissä ajoin jo etukäteen.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on lasten kanssa Italiassa matkustamisesta?